Jos olet miettinyt viime aikoina, kannattaisiko tai pitäisikö sinun vaihtaa työpaikkaa, vastaus on käytännössä aina kyllä. Ihminen on keskimäärin erittäin huono ottamaan muutosta vastaan, että tilanne, jossa muutosta kaipaa, on lähes poikkeuksetta aina viesti siitä, että nyt jonkun pitää muuttua.
Tänään käynkin läpi tärkeimmät merkit siitä, milloin sinun kannattaa vaihtaa työpaikkaa ja miksi työpaikan vaihtamista ei kannata pelätä ja miksi se kannattaa oikeastaan aina. Toivon, että tämän kirjoituksen opit ja omat kokemukseni rohkaisevat myös sinua ottamaan sen seuraavan askeleen työelämässäsi eteenpäin!
Kokeillaan tänään vähän erilaista tyyliä eli tällä kertaa listaan top7 merkkiä siitä, että työpaikan vaihto saattaa olla oikeasti aiheellista – ei missään tietyssä järjestyksessä.
Top7 merkit siitä, milloin on aika vaihtaa työpaikkaa
Jos olet pohtinut työpaikan vaihtoa, suosittelen ottamaan askeleen kohti seuraavaa työpaikkaa heti, mikäli edes yksi seuraavista kohdista pitää paikkansa kohdallasi.
1. Kun ajatus työpaikan vaihtamisesta alkaa käymään usein mielessä.
Tämä on yleensä aika yksinkertainen merkki siitä, että on aika siirtyä eteenpäin. Sillä ei sinällään ole väliä, mikä on takana oleva syy sille, että alat asiaa miettimään, mutta mikäli tämä ajatus hallitsee ajatuksiasi jatkuvasti, on aika siirtyä eteenpäin. Aina emme edes osaa sanoa tarkkaan, miksi tarvitsemme muutosta ja keksimme syyn vasta uudessa työpaikassa, mutta silti itseään kannattaa tässä kuunnella.
2. Et jaksa työpäivän jälkeen muuta kuin Netflix & chill. Yleensä et edes chill.
Jos jokainen työpäivä vetää sinut täysin loppuun ja et käytännössä jaksa arkipäivisin muuta kuin maata sohvalla, on hälytyskellojen aika herätä. Et elä työpaikkaasi varten, elät itseäsi varten. Ja mikäli et pysty tekemään mitään itsellesi nautinnollista viitenä päivänä viikossa, on aika miettiä työpaikan vaihtoa.
Moni meistä kokee suurta vastuuta työpaikastamme – usein aivan turhaan. Usein myös liioittelemme omaa tärkeyttämme töissä. Jos en tee tätä ja tuota, ei täällä kukaan tekisi näitä asioita. Koko firma kaatuisi, jos minä lähtisin. Ja näiden ajatusten takia teemme aivan liikaa töitä ja uhraamme oman hyvinvointimme työpaikan hyvinvoinnin tilalle. Mikäli työpaikkasi ei pärjää ilman sitä, että poltat itsesi loppuun päivästä toiseen, ei työpaikkasi ansaitse sinua.
3. Haluat edetä urallasi, mutta et enää opi mitään uutta ja nykyinen työ on umpikuja.
Tämä yhdessä kakkossyyn kanssa oli pääsyitä, miksi vaihdoin itse töitä viime vuoden elokuussa. Vaikka työ ei ollut aikaisemmin ollut raskasta, oli se viime kuukausina muuttunut sellaiseksi. Syynä ei ollut lisääntynyt työlasti vaan se, että en enää oppinut mitään. En kehittynyt. Ja tiesin, että pystyin paljon haastavampaankin työhön. Kehitykseni siis stoppasi täysin ja työpaikkani näytti olevan täysi umpikuja uran kannalta.
Usein jos haluaa edetä urallaan, paras ja nopein tapa tähän on yksinkertaisesti vaihtaa työpaikkaa. Työpaikan sisällä eteneminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta näyttää huomattavasti paremmalta CV:ssä, mikäli olet edennyt työpaikan sisällä – onhan se huomattavasti haastavampaa kuin työpaikkaa vaihtamalla. Toisaalta se on hitaampaa. Keskimäärin kuitenkin suosittelen aina epämukavuusalueelle menemistä ja työpaikan vaihtamista, jos oma ura vaikuttaa olevan umpikujassa ja sinusta tuntuu, että pystyt parempaan.
mat kokemukset, työkaverit hyviä, työ kivaa ja haastavaa, mutta liikaa byrokratiaa ja liian vähän omaa päätösvaltaa. Haluan vastuuta eli vapautta. Toiset saattavat haluta juuri päinvastaisia asioita.
4. Headhunterit ovat sinuun yhteydessä säännöllisesti
Nykyään headhunterit eivät ole enää pelkkiä johtajien hakijoita, vaan headhunterit hakevat työntekijöitä ihan tavallisiin asiantuntijatöihin. Niin minuun kuin myös veljeeni (joka on pari vuotta allekirjoittanutta vanhempi), on headhunterit olleet yhteydessä moneen kertaan LinkedIn:n välityksellä, vaikka kumpikaan meistä ei ole johtaja tai muutenkaan erityisen korkealla työelämässä.
Headhuntereiden kiinnostus sinua kohtaan kertoo usein siitä, että alallasi on puute osaajista ja osaamisesi on arvokasta. Tämä on paras tilanne, mihin voit ajautua. Kun osaamisesi on arvokasta, voit myös vaatia enemmän työnantajiltasi. Jos headhunter on siis sinuun yhteydessä LinkedIn:ssä tai muualla, ota aina edes syötistä kiinni ja mene työhaastatteluun kuuntelemaan erilaisista mahdollisuuksista, vaikka et olisi työpaikkaa vaihtamassa – saattaa hyvinkin olla, että sinulle tarjotaan jotain, minkä et ajatellut edes olevan mahdollista!
Kiinnostus uuteen työtehtävään saattaa herätä vaikka kesken työhaastattelun ja on aina hyvä pitää yllä työhaastattelutaitoja, mikäli jossain kohtaa joutuisitkin pakosta hakemaan töitä.
5. Työnantajasi on menossa konkurssiin.
Tämä on liitännäinen siihen, että olemme usein aivan irrationaalisen uskollisia työnantajallamme. Usein oman elämämmekin kustannuksella. Mikäli näyttää siltä, että työpaikkasi ei ole selviämässä taloudellisesti vaikeuksista, ei ole pelkuruutta vaihtaa työpaikkaa – etenkin, jos olet vain työntekijä muiden joukossa etkä johtotehtävissä. Emme elä enää keskiajalla. Mikään määrä moral high groundia ei ole sen arvoista, että joudut työttömäksi, kun kaadut työnantajasi mukana ja koko elämäsi muuttuu vaikeaksi ja stressaavaksi.
On työpaikkoja, jotka kohtelevat työntekijöitään niin hyvin, että joskus yritystä ei vain halua jättää. Nämä samat työpaikat voivat kuitenkin liiketoiminnan kääntyessä tappiota tekeväksi, muuttua yhtäkkiä täysin erilaiseksi esim. yt-neuvotteluja ja potkuja tarjoamalla. Kauniista puheista (ja teoistakin) huolimatta suurin osa yrityksistä on tuloksentekovastuussa omistajilleen ja huonoina aikoina työntekijä on usein ensimmäinen, joka siitä kärsii. Uskollisuus työnantajalle on arvostettavaa, mutta on hyvä muistaa, että ei ole myöskään väärin katsoa oman elämänsä etua tarvittaessa, vaikka se väärältä saattaa monesta tuntuakin.
6. Työpaikkakiusaamiseen ei puututa.
Kuulin lähipiiristäni tarinan, missä tapahtui räikeää työpaikkakiusaamista. Asiasta mentiin virallisia kanavia pitkin HR:lle. Ja miten HR reagoi? Pyysi käymään yhden keskustelun henkilöiden välillä ja allekirjoittamaan lappusen, että nyt kaikki on ok. Noh, kuten arvata saattaa, asia ei ollut muuttunut mihinkään.
Mielestäni kun HR, tai johto tai oikeastaan kuka tahansa, kuka on vastuussa työpaikan turvallisuudesta hoitaa asiansa ylläkerrotulla tavalla, ainoa oikea päätös on lähteä firmasta ulos niin kovaa kuin ehtii. Onnekseni kyseinen tuttuni, joka joutui kuvattuun tilanteeseen, saikin puolen vuoden päästä paljon paremman työtarjouksen, mutta joutui kuitenkin hommaa kestämään vuoden liian kauan.
Työpaikka kiusaamiselle pitäisi olla täysi nollatoleranssi jokaisella työpaikalla ja mikäli näin ei ole, jokaisen kannattaa tehdä omat päätelmänsä.
7. Et saa tarpeeksi palkkaa.
Asia on aika yksinkertainen. Suomessa on tuhansia toimijoita, jotka tarjoavat tietoa siitä, onko palkkasi sillä tasolla, missä sen pitäisi olla. Mikäli ei ole ja tiedät ansaitsevasi vähintään yhtä paljon kuin keskimääräinen henkilö sinun työssäsi, ensimmäiseksi sinun kannattaa ehdottomasti neuvotella palkankorotuksesta. Ja älä luovuta yhdellä yrityksellä.
Mikäli sinulla on oikeat perusteet palkankorotukseen, etkä niitä hyvistä perusteluista ja kärsivällisyydestä huolimatta saa, on työpaikan vaihto enemmän kuin järkevä veto. Oma palkkani nousi 1500 euroa työpaikkaa vaihtamalla – ja itsestäni tuntuu, että työni on nyt helpompaa kuin vanhassa työpaikassani, vaikka minulla on enemmän vastuuta – mutta toisaalta myös vapautta.
Rohkeus vaihtaa työpaikkaa kannattaa kerätä järkisyistä. Mikäli et ole tyytyväinen johonkin merkittävään asiaan työpaikassasi (pomoon, työtehtäviin, työkavereihin, palkkaan jne.), miksi et vaihtaisi työpaikkaa? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Pahinta mitä voi tapahtua on, että joudut vielä huonompaan työpaikkaan, mutta kuinka todennäköistä se on? Ja toisaalta, mitä sitten? Voit sen jälkeen vaihtaa vieläkin kevyemmillä mielillä toiseen yritykseen!
Metsä vastaa kuten sinne huutaa
Vaikka suosittelen kaikille ihmisille terveen ripauksen lisää tervettä itsekkyyttä työuran miettimisessä, täytyy kuitenkin katsoa peiliin esim. siinä kohtaan jos on katsonut viisi eri työpaikkaa ja todennut, että mikään näistä ei ole hyvä. Tällöin saattaisit menestyä erinomaisesti esim. yrittäjänä tai aivan toisenlaisessa ammatissa. Tämäkin on tärkeä asia, minkä voi oppia työpaikkaa vaihtamalla.
Itse olen viihtynyt käytännössä kaikissa työpaikoissani opiskeluajoistani lähtien. Työtehtävät ovat olleet sopivia elämäntilanteeseeni ja työkaverini sekä esimieheni ovat olleet usein aivan erilaisia kuin minä (yleensä keski-ikäisiä naisia), mutta olen silti viihtynyt heidän kanssaan erittäin hyvin. Helsingin Sanomissa oli taannoin juttua siitä, että uusi menestyjien ”trendi” on ”being nice”.
Allekirjoitan tämän siihen asti, että olemalla mukava toisille ihmisille usein pääsee erittäin pitkälle. En kuitenkaan allekirjoita, että tämä on mikään trendi, tai ei sen ainakaan pitäisi olla. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että jokainen meistä olisi mukava työkavereillemme – ja kaikille muille ihmisille, vaikka emme kaikesta olisi samaa mieltä saati tyytyväisiä heihin. Se tuntuu kuitenkin usein monelta unohtuvan, joten sen takia varmaan konsultit tälläkin neronleimauksella miljoonia tienaavat.
Usein metsä vastaakin kuten sinne huudetaan ja vaikka vaihtaisit työpaikkaa, ei siltoja kannatta poltella, vaikka kuinka tekisi mieli ja jokainen epämiellyttäväkin kohtaminen kannattaa hoitaa asiallisesti – ihan siihen viimeiseen työpäivään asti.
Mikä on sopiva väli vaihtaa työpaikkaa?
Usein pelotellaan sillä, että jos vaihtelee liian usein työpaikkaa, ei sinua haluta ottaa töihin. Nuorena tällä ei ole mitään väliä – ja näyttää vähän siltä, että ei ole vanhanakaan. Hyvä esimerkki on erään omistamani pörssiyrityksen entinen toimitusjohtaja, joka vaihtoi toimitusjohtajan tehtävästä yllättäen toisen firman toimitusjohtajaksi lähes heti sen jälkeen, kun kyseinen yritys oli listautunut pörssiin. Uutinen tuli shokkina käytännössä kaikille piensijoittajille – myös minulle, koska toimitusjohtaja ei kauhean kauaa ehtinyt firmassa työskentelemään edes ennen listautumista.
Kun tein tutkimusta vähän tarkemmin hänen työhistoriastansa LinkedIn:ssä, oli hän pomppinut käytännössä töistä ja yrityksestä toiseen kahden vuoden välein ja pääsi jo 40-vuotiaana toimitusjohtajaksi! Täydellinen esimerkki siitä, kuinka ”liian” usein työpaikan vaihtamista ei juuri tapahdu, kunhan pystyt perustella sen ammattillisella kehittymisellä.
Olen kuullut samanlaisia tarinoita myös monista muista menestyjistä ja en jäisikään työpaikkaan vain sen takia, että olen ollut siellä ”liian” vähän aikaa. Mikäli osaamisellesi on kysyntää, on turha jarruttaa – tao silloin, kun rauta on kuumaa, koska on epätodennäköistä, että tulet olemaan työmarkkinoilla yhtä haluttua tavaraa koko elämäsi kuin juuri nyt.
Miksi minä vaihdoin työpaikkaani? Ja mitä sitten tapahtui?
Monelle ensimmäinen ajatus työpaikan vaihdosta syntyy, kun työkaveri vaihtaa työpaikkaa. Niin minullakin.
Olin 20-vuotiaasta 27-vuotiaaksi samassa työpaikassa. Työhaastatteluissa seuraaviin töihin sain kuulla kerta toisensa jälkeen, kuinka tämä on äärettömän harvinaista ikäluokkani keskuudessa – jotain, mitä en ollut tajunnut aiemmin. Kyse ei kuitenkaan ollut siinä, että olisin jumahtanut paikalleni, vaan siitä, että työt pysyivät elämäntilanteeseeni sopivina ja jatkuvasti lisähaasteellisina vuodesta toiseen. Entinen työpaikkani oli siis erittäin hyvä työpaikka moneen eri elämäntilanteeseen.
Olin pitkään samassa työpaikassa ja etenkin näin nuorena mielessä pyöri työpaikan vaihtamisen riskit. Mitä jos työkaverit olisivat ihan kauheita? Mitä jos en selviäkään uusista haasteellisista työtehtävistä? Mitä jos tuleva esimieheni on kauhea? Mitä jos joudun tekemään epäinhimillisiä työaikoja eikä minulla jää aikaa omalle elämälle?
Ihmisen mielikuvitus on siitä kamala, että se osaa maalailla kauhukuvia juuri niin paljon, kuin annamme sen niitä maalailla. Pelko on ihan tervettä, mutta näin puoli vuotta uudessa työpaikassani olleena voin todeta yhden asian – vaikka työpaikka on aivan erilainen kuin aiempi, ei erilainen yleensä tarkoita huonompaa. Vaan yksinkertaiseti erilaisempaa. Työkaverini eivät ole samanlaisia kuin ennen. Esimieheni ei ole samanlainen kuin ennen. Mutta tästä huolimatta sopeuduin työyhteisöön hyvin ja nautin töistäni enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Yhteenveto
Työpaikan – tai vähintäänkin työtehtävän – vaihtaminen kannattaa käytännössä aina, kun siihen mahdollisuus tulee. Ainoa tapa kehittyä niin työelämässä kuin ihmisenä ylipäätänsä on mennä epämukavuusalueen ulkopuolelle ja mikään ei kehitäkään paremmin kuin työpaikan vaihtaminen, koska työ on niin suuri osa elämäämme. Kun vaihdamme työpaikkaa, käytännössä kaikki ympärillämme ja arkemme muuttuu.
Aluksi muutos saattaa tuntua rankalta ja vaikealtakin. Koska muutos kuitenkin on ainoa pysyvä asia elämässä, muutoksiin tottuminen on yksi tärkeimpiä taitoja, joita elämässä kannattaa oppia. Mikäli olet siis viime aikoina leikitellyt ajatuksella työpaikan vaihtamisesta – ota se hyppy tuntemattomaan nyt – pitkällä aikavälillä et tule päätöstä varmasti katumaan!
Oletko itse miettinyt viime aikoina työpaikan vaihtamista. Ja miksi sen teit / et ole sitä vielä tehnyt?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
”oli hän pomppinut käytännössä töistä ja yrityksestä toiseen kahden vuoden välein ja pääsi jo 40-vuotiaana toimitusjohtajaksi!”
En nyt tiedä päästäänkö vai joudutaanko toimitusjohtajaksi. Keskimääräisen Suomalaisen firman toimitusjohtaja on ikävästi hallituksen/omistajan ja johtoryhmän/työnjohdon välinen palanen, jonka tulisi pystyä vaikuttamaan asioihin, jotka eivät ole lähimainkaan omissa pikku kätösissä.
Korvaus toki tämänkaltaisessa tehtävässä on usein varsin kohtuullinen, jos jotain hyvää pitää keksiä =)
Noo, onneksi ketään TJ:n paikkaan ei pakoteta 😉 Vaan toivottavasti sinne päätyvät ihmiset myös paikkaa hakevat tietoisina noista ihan oikeista mainitsemistasi haasteista kylläkin.
Itse jäin sapattivapaalle, parisen vuotta ajattelin pitää. Aina ei tarvitse työelämässä roikkua. Toki joillekin voi olla hyvä vaihtaa työtä, jos sitä haluaa tehdä. Työuupumuksessa olleena voin sanoa, että se vapaus, minkä sapattivapaa antaa en työntekoon vaihtaisi! Suosittelen kaikille, mutta toki enemmistölle työpaikan vaihto on se ainoa vaihtoehto, etenkin jos ei ole taloudellista mahdollisuutta irtautua työelämästä.
Sapattivapaa on kyllä ehdottomasti myös erittäin hyvä vaihtoehto! Ja varmaan monelle edes hetken irtiotto on mahdollinen, jos työelämässä on kymmenisen vuoden tai yli verran tullut oltua. Toki, jos työpaikalla on jotain fundamentaalisia ongelmia, sapattivapaa ei näitä ongelmia ratkaise vaan yleensä siirtää vain tulevaisuuteen. Jos kuitenkin kysymys on vain henkilökohtaisesti väsymyksestä työhön, vaikka mitään vialla töissä ei olisikaan, silloin sapattivapaa on enemmän kuin hyvä työkalu.
Itsellänikin on jo sen verran suuri salkku, että ennemmin pidän kunnon taukoa töistä kuin etsin toista oravanpyörää korvaamaan nykyisen. Kyllä usea työ on niin uuvuttavaa, että ei se välttämättä aina vaihtamalla parane, ellei rupea osa-aikaiseksi, joka jo itsessään auttaa uupumukseen. Toisaalta, jos ei edes yritä muutosta, niin mikään ei muutu.
Ja toiseksi, minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään tarvetta kehittää itseäni eri työtehtävissä lähes nelikymppisenä, kun vaihtoehtona on elämän leppoistaminen jo nyt.
Itse joudun irtisanoutumaan kolmivuorotyöstä, joka on kuitenkin muuten ollut paras työpaikka, jossa olen ollut ja mietin, pystyisikö toisella osastolla tekemään osa-aikatyötä vai unohdanko työnteon vähintään useaksi vuodeksi. Motivaatio vaihtaa parhaasta johonkin tuntemattomaan ei oikein innosta.
Kuulostaa unemalta! Ja kun laittaa säästöön ja sijoittaa työelämän alusta alkaen niin tämä onkin mahdollista erittäin monelle. Suurin osa sitä ei kuitenkaan tee, jolloin työn vaihtaminen monelle varmasti on enemmän kuin hyvä vaihtoehto. Toki sapattivapaat, downshiftaukset ja täydet FIRE:tykset ovat se, mihin olisi kaikinta siisteintä päästä, niin elämässä tarvittavien kompromissien määrä vähenisi entisestään!
Hyvä kirjoitus. Oma tilanne on kiva, mutta työpaikan vaihto käy mielessä aika usein. Mutta en tiedä mitä työltä sitten haluaisin.
Nykyinen työni on lähes 100% itsenäistä ja saan määritellä työajat ja tekemisetkin lähes täysin itse tai vaikka sitten nukkua työajalla jos väsyttää. Sijoituksiakin on lähes seitsennumeroinen summa, joten senkään takia ei tarvi vaihtaa tai ylipäätään tehdä töitä. Raha oli ennen suuri motivaattori yrittää edetä uralla ja tehdä parhaansa, mutta nyt sen merkitys on pienempi niin ei tiedä mitä tekisi. Joku nykyisessä tilanteessa mättää, mutta vaikea uskoa, että enempää vapautta saisin missään työpaikassa. Jotain uusia haasteita sitä varmaan kumminkin kaipaa. Typerä fiilis kun saanut tilanteen ja työn jota ainakin luuli halunneensa mutta jotain puuttuu…
Itselläni oli aika samanlainen tilanne ennen kuin vaihdoin nykyiseen työhöni. Tiesin, että haluan pystyä vaikuttamaan ympärillä oleviin asioihini enemmän, mutta se oli oikeastaan ainoa asia, mitä halusin tulevalta työpaikaltani. Huomasin, että sellaisen tehtävän mukana tulikin sitten paljon muuta positiivista ja yllättävän vähän negatiivista, joten tuo yksi punainen lanka ohjasi minua selkeästi oikeaan suuntaan.
Ja tosiaan kuulostaa siltä, että tilanteessasi ei pintapuolisesti ole yhtään mitään vikaa, oikeastaan tilannehan on lähes täydellinen! Uskaltaisin veikata, että nyt kun talouspuoli on kunnossa ja et työstä enää rahaa sinällään tarvi, työstä puuttunee se syvin asia eli tarkoitus. Uskon, että itse kun joskus pääsen tuohon tilanteeseen, missä olet itse, alan hakemaan ennen kaikkea tekemistä ja työtä, jotka puhuttelevat omia arvojani, omia intohimonkohteitani ja sellaista työtä, jota tekemällä minusta tuntuu, että teen jotain merkityksellistä – joko itselleni tai vaikka muulle yhteiskunnalle. Olen huomannut, että kehitystyöt ovat sellaisia itselleni nykyäänkin arjessa, koska koen merkitykselliseksi sen, että muut voivat tehdä työtään helpommin tai nautinnollisemmin.
Tyhjyys itselleni ainakin usein johtuu juuri tuosta tarkoituksen puutteesta, mutta sen varmasti löytää, kun pohtii vain mikä itselle on merkityksellistä elämässä ylipäätänsä.
Vaikka asiat ois kuinka hyvin nii ainahan sitä pätkähtää takaisin sinne tyytyväisyyden perustasolle ja kaipaa taas jotain uutta.
Näinhän se usein kieltämättä menee!
Heh, ”netflix & chill” tarkoittaa seksin harrastamista. En tiedä, mitä sitten tarkoittaa, jos ei jaksa puolta siitä…
Jätän tulkinnan varaan 😉 No ei, tarkoitin sitä, että lähinnä työpäivän jälkeen ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja syödä sipsiä.