Erään Pokémon-mestarin tarina: osa 2

Tämä blogiteksti jatkaa tosielämän tarinaa siitä, kuinka minusta tuli ihka aito Pokémon-mestari – tarkalleen Pokémon-kortilla pelaamisen kuusinkertainen Suomenmestari. Matka muutti minua täydellisesti erittäin nuoresta alkaen ja tarjosi nuorelle teinipojalle maailman, jota en olisi koskaan edes uskonut olevan olemassa – sekä samalla vei minut matkalle ympäri maailmaa käytännössä ilmaiseksi.

Ensimmäinen Pokémon-tekstini sai erittäin positiivisen vastaanoton, vaikka aihe meneekin blogin pääaiheen ohi täysin, mikä oli mukava nähdä. Näitä tarinoita on mukava muistella ja kertoa, joten oli mahtavaa, että se myös lukijoita jaksoi kiinnostaa.

Ennen kuin jatkan tarinaa, muista lukea tarinan ensimmäinen osa eli se, mistä Pokémon-matkani lähti, kun olin 7-vuotias, jos et aiemmin ollut lukenut. Tai ihan vain muistinvirkistykseksi. Muuten tästä jatkotarinan alusta saattaa olla vaikea saada kiinni. Olen tosiaan syntynyt 1991, joten siitä voi laskea aina, mikä vuosi menossa.

Elämäni ensimmäiset suomenmestaruuskisat

Mihin jäinkään. Olimme juuri saapuneet Hyvinkäältä isoveljeni ja äitini kanssa elämämme ensimmäisiin Pokémon-kortin SM-kisoihin Otaniemen Smökkiin. Turnauspaikalla oli jonkun verran tuttuja naamoja ja jonkun verran ihmisiä, ketä emme olleet koskaan tavanneet Helsingin Pokémonliigassa vieraillessamme.

Osallistujia paikalla oli n. 30, joka oli suhteellisen pieni koko – Hyvinkään korttipeliturnaus, jossa olin pelannut muutama vuosi takaperin ei ollut kuin hieman pienempi. En tiennyt, mitä SM-kisoissa oli palkintona, mutta olin tullut voittamaan – olinhan äärettömän kilpailullinen teinipoika. Olimme tehneet isoveljeni kanssa oman pakkani parhaista korteistamme ja saaneet muistaakseni lainaankin pari korttia kavereilta, jotka eivät korteilla pelailleet – vain keräilivät.

Kolme vuotta vanhempi isoveljeni pelasi myös kisoissa, mutta hänen pakkansa ei ollut aivan yhtä hyvä – meillä kun ei kortteja valtavasti ollut, koska vanhemmat eivät rahallisesti harrastusta juuri tukeneet. Olimme siis laittaneet kaikki munat yhteen koriin – 13-vuotiaan minäni koriin.

Pokémonissa on perinteisesti ikäluokat, mutta näissä SM-kisoissa kaikki pelasivat samassa ikäluokassa kaikkia vastaan. Saattaa siis tuntua oudolta, että miksi panostimme minun, emmekä isoveljeni pakkaan. Isoveljeni kuitenkin oli 16-vuotias ja luonnollisesti huomattavasti kypsempi ja älykkäämpi kuin allekirjoittanut.

Syy oli yksinkertaisesti siinä, että isoveljeni on aina nauttinut siitä, että muut menestyvät hänen avullaan. Minulla taas 13-vuotiaana ei ollut mielessä mikään muu kuin se, että pakko voittaa kaikki ja olla paras Pokémon-pelaaja koskaan. Kaiken tämän halun lisäksi jostain naiivista syystä myös uskoin tekemiseeni niin paljon, että uskoin sen olevan mahdollista.

Ilmoittauduimmekin turnaukseen sisään ja jäimme odottelemaan ensimmäisen kierroksen alkamista. Äitimme lähti tässä kohtaan jonnekin omille asioilleen, koska talo hikisiä teinejä pelaamassa korttipelejä ei ollut hänen lempipaikkansa. Varmistin vielä häneltä, että ei saa tulla hakemaan pois ennen kuin turnaus on oikeasti ohi – minulle selkeästi oli jäänyt traumat yhdestä Hyvinkään turnauksesta, josta minut oli haettu liian aikaisin pois.

Perinteisesti Pokémon-korttiturnaukset pelataan siten, että alkukierrokset pelataan paras yhdestä tai paras kolmesta 4-7 kierroksen verran (riippuen turnauksen pelaajamäärästä). Tämän jälkeen osan pelaajista turnaus päättyy ja jatkoon pääsee tietyt parhaat pelaajat, jotka pelaavat jääkiekon tyyliin single elimination-playoffit, joissa voittaja jatkaa turnauksessa eteenpäin ja häviäjän turnaus päättyy. Turnauksen alussa ei selitetty millainen rakenne tässä turnauksessa tulisi olemaan paitsi sen osalta, että turnauksen alkukierroksen ottelut olisivat paras kolmesta.

Elämäni ensimmäiset suomenmestaruuskisat – alkukierrokset (13v)

Turnaus alkoikin ja mitä muistan ensimmäisestä kierroksesta näin 18 vuotta myöhemmin? En yhtään mitään! Tiedän, että voitin ottelun, mutta en tiedä miten, ketä vastaan tai kuinka nopeasti.

Myös isoveljeni voitti ensimmäisen kierroksen, joten turnaus oli lähtenyt meillä erittäin hyvin käyntiin. Seuraava kierros alkoikin erittäin nopeasti ja kierrosten välissä ei juuri ehtinyt jännittää.

Toisella kierroksella vastassani oli tuttu pelaaja, jolle hävisin useasti Safe Havenin Pokémon-liigassa. Erona tässä turnauksessa kuitenkin oli se, että tällä kertaa kortit, millä pelattiin oli rajattu – liigassa pelattiin ns. unlimitediä, jossa siis saa nimensä mukaisesti pelata kaikilla korteilla, mitä oli koskaan julkaistu. Virallisissa turnauksissa Pokémonissa sai pelata aina vain korteilla, joita oli julkaistu viimeisen 2-3 vuoden aikana.

Tämä oli ensimmäinen ottelu, jossa minua alkoi aidosti jännittää – lähinnä historian takia. Voitin kuitenkin ensimmäisen ottelun nopeasti kiitos hyvän alkukäteni. Toinen ottelu venyi, ja hävisin sen niukasti. Luonnollisesti olin turhautunut, mutta kierrosta oli jäljellä vielä 20 minuuttia, joten ehtisimme pelata vielä 3. ottelun hyvissä ajoin. Kolmas ottelu olikin aivan yhtä tiukka kuin toinen peli, mutta vastustajani teki selkeän virheliikkeen kohti pelin loppua (todennäköisesti puhtaasti paineen takia), joka maksoi hänelle ottelun. Voitin siis 2-1 ja olin 2-0 koko turnauksessa!

Isoveljeni hävisi toisella kierroksella, mutta ei jaksanut välittää asiasta, koska oli paljon enemmän fiiliksissä siitä, että olin jälleen voittanut.

Katsoimme kolmannen kierroksen parituksia ja huomasimme, että tunsimme pelaajan, joka tuli vastaani. Pelaaja oli tunnettu siitä, että häntä epäiltiin huijariksi ja hän oli pari kertaa liigapeleissä jäänyt kiinni huijaamisesta. Tiesin siis, että seuraan erittäin tarkasti, mitä hän korteillaan tulisi tekemään.

Tämän ottelun muistankin ehkä parhaiten kahdesta syystä. Ensinnäkin, match-up eli se miten pakkamme käyttäytyivät toisiaan vastaan oli erittäin mielenkiintoinen. Pelasimme molemmat meediopakkoja (itselläni pakassa oli monelle tuttu Mewtwo sekä varmaan vähemmän tuttu Gardevoir), joten korttimme olivat ”heikkoja” toisillemme. Jokainen iskumme tuplaantui.

Toisena, huhut eivät olleetkaan vain huhuja. Sain kun sainkin vastustajani kiinni huijaamisesta toisessa ottelussa (voitin ensimmäisen suhteellisen nopeasti). Toinen peli oli jälleen erittäin tiukka. Vastustajani käytti oman vuoronsa aikana kaksi kertaa efektiä, jota sai käyttää vain kerran. Huomasin tämän heti ja kutsuin tuomarin. Muistan tästä vain sen, että tuomari ohjasi peliä outoon suuntaan eli ei pyytänyt vastustajaani ottamaan huijausta takaisin, mutta antoi vastustajalleni varoituksen. Kahdesta varoituksesta sai tähän aikaan automaattisen häviön, joten varaa huijata vastustajallani ei oikeastaan ollut.

Tämä oli itselleni opettavainen kokemus, sillä vastustajani peli ei ollut enää entisensä tämän varoituksen jälkeen. Hän alkoi silmin nähden hermoilemaan ja ei pystynyt enää kunnolla keskittymään peliin. Uskon, että tähän oli kaksi syytä. Ensimmäisenä hän tajusi, ettei pysty huijaamaan huomaamattani. Ja toisena tiesi, että jos jäisi uudestaan kiinni, häviäisi automaattisesti. Korttipeleissä tapaa aina aika ajoin ihmisiä, jotka ovat tottuneet huijaamaan ja tällaiset pelaajat ovat usein keisareita ilman vaatteita, jos heiltä tämä työkalu otetaan pois. Sama pätee tällaisiin ihmisiin elämässä enemmänkin.

Voitinkin pelin, koska vastustajani alkoi tekemään tyhmiä virheitä hermostuksissaan ja peli oli nopeasti tuomarin väliintulon jälkeen ohi. Olin voittanut kolme ensimmäistä peliä ja myös isoveljeni voitti 3. ottelun, joten hän oli 2-1. Otteluni jälkeen olin kuitenkin eniten kiinnostunut muista pelaajista, jotka olivat 2-0 tässä kohtaa. Peliparit kun paritetaan aina siten, että samoissa voitto-tappio suhteissa olevat pelaajat pelaavat aina vastakkain. Tässä tarkoituksena on se, että alkukierrostenkin jälkeen on vain yksi pelaaja, joka on voittanut kaikki ottelunsa.

Vastaani oli siis tulossa pelaaja, joka oli myös 3-0 tai toinen katsomani pelin pelaajista. Katsomani peli 3. kierroksella venyi ja venyi ja venyi. Peli oli 1-1 ja pelin venymiseen oli selkeä syy. Toinen pelaajista pelasi nopeaa pakkaa ja toinen hidasta tankkeripakkaa. Kun tankkeripakka lähti käyntiin, se todennäköisesti voitti, mutta erittäin hitaasti. Peli venyikin niin pitkäksi, että lopulta kesken 3. pelin huudettiin aika. Peli oli täydellisessä tasatilanteessa, joten molemmat 2-0 olevat pelaajat pelasivatkin tasapelin!

Huokaisin helpotuksesta, koska tiesin, että itselläni saattaisi myös olla haasteita kyseistä tankkeripakkaa vastaan. Neljännellä kierroksella kävelinkin vastustajani luokse pöytään numero 1. Ennen kierroksen alkua turnausjärjestäjä tuli sanomaan, että olemme ainoat pelaajat, jotka olivat 3-0. Olin innoissani, mutta kauhuissani. Olin todennäköisesti jo jatkossa, mutta halusin tietenkin voittaa myös alkukierrosten viimeisen kierroksen.

Ensimmäinen peli alkoi ja katsoin alkukättäni. Nyt näyttää hyvältä. Vastustajani kääntää aloituskorttinsa ja innostun entisestään – sekä ennenaikaisesti. Tajusin heti, mistä pakasta oli kyse, ja koin, että mahdollisuuteni pärjätä olivat huomattavasti paremmat kuin olin ajatellutkaan. Sain pääiskijäni Mewtwo EX:n nopeasti peliin ja tyhjensin sillä melkein koko pöydän ensimmäisessä ottelussa nopeasti. Toisessa ottelussa vastustajani sai vielä heikomman alun ja vaikka oma alkuni ei ollut erinomainen, oli vastustajani alku vieläkin heikompi. Voitin toisenkin ottelun siis erittäin nopeasti.

Vaikka olimme 3-0 molemmat, nämä tuntuivat loppupeleissä turnauksen helpoimmilta otteluilta! Ottelun ilmoitettuamme turnausjärjestäjälle järjestäjä taputti olkapäätäni ja käveli pois.

Nousin pöydästä ja näin, että suurin osa pelaajista pelasi vielä. Ottelumme oli ohi erittäin nopeasti. Kävelin katsomaan isoveljeni peliä, joka oli vielä kesken. Hän huomasi, että tulin katsomaan peliä ja kysyi heti (vaikka pelin aikana ei saisi tietenkään puhua katsojille), miten meni. Sanoin, että voitin. Isoveljeni katsoi hetken omia korttejaan, mietti, mitä tekee omassa pelissään ja totesi ”ihan sama!” ja luovutti pelinsä. Isoveljeni oli niin innoissaan voitostani, ettei häntä yksinkertaisesti enää kiinnostanut hänen omat pelinsä!

Isoveljeni kirjaimellisesti pomppikin ilosta, kun kuuli minun voittaneeni kaikki alkukierrosten ottelut, koska tarkoitus oli pelata neljä alkukierrosta. Seuraavana tulisikin jatkokierrokset ja ilmoitus, joka käänsi elämäni ja perheemme elämän ylösalaisin.

Elämäni ensimmäiset suomenmestaruuskisat – pudotuspeli (13v)

Alkukierrokset siis menivät allekirjoittaneelta erityisen hyvin ja seuraavana odottelimme tietoa siitä, miten turnaus jatkuisi. Muut turnauksen ottelut päättyivätkin ja turnausjärjestäjä tuli ilmoittamaan pudotuspelipareista. Paitsi, että…

Turnausjärjestäjä aloitti puheenvuoronsa ”Alkukierrosten jälkeen meillä on yksi pelaaja, joka on voittanut kaikki ottelunsa, meillä on siis Suomenmestari!”.

??????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!

Oli lähinnä reaktioni. Koska 3. kierroksen päätteeksi kaksi pelaajaa olivat pelanneet tasan, olimme neljännen kierroksen jälkeen tilanteessa, jossa olin ainoa pelaaja, joka oli voittanut kaikki alkukierroksensa. Ilman tuota tasapeliä turnaus olisi vielä jatkunut ainakin yhden kierroksen verran. Olinkin pelannut juuri SM-kisojen finaalin tietämättäni sitä!

Monta turnausta myöhemmin järjestäneenä voin sanoa, että tämä ei ehkä ollut se paras tapa järjestää turnausta, koska keskimäärin pelaajien kannattaa tietää, miten homma toimii ja mitä odottaa, mutta antoi kyllä aidon yllätysmomentin omaan elämääni.

Sain palkinnoksi minkäs muunkaan kuin Pikachu-pokaalin, joka tällä kirjoitushetkelläkin tästä sohvalta tuijottaa minua vastapäätä. Tämän lisäksi sain SM-kisa Charizard-kortin sekä mielenkiintoisimman asian – matkalaukun, joka oli varustettu Pokémonin SM-kisojen logolla. Ihmettelin, että miksi SM-kisoissa jaetaan voittajalle matkalaukkuja palkinnoksi, kunnes turnausjärjestäjä tiputti sen oikean pommin: olin juuri voittanut itselleni kutsun ja täysin maksetun matkan hotelleineen vuoden 2004 MM-kisoihin Floridan Orlandoon minulle ja yhdelle huoltajalleni! Hotelli oli Hiltoniin, joka oli Orlandon Disneyworldin vieressä. Itse MM-kisat tultiin pelaamaan hotellin tapahtumahallissa.

MM-kisat. Maksettu matka neljän tähden hotelliin ja Yhdysvaltoihin? Konseptit olivat niin järjettömiä, etten oikeastaan edes ymmärtänyt, mitä olin voittanut. Tähän täytyy jälleen muistuttaa, että esim. sanaa e-sports ei ollut edes olemassa tähän aikaan ja lasten nörttiharrastuksista tällaisten palkkioiden voittaminen oli ennenkuulumatonta.

Lopulta äitimme saapuikin paikalle ja kun selitimme isoveljeni kanssa aivan tohinoissamme kaikesta, mitä oli tapahtunut ja mitä olin voittanut, muistan ikuisesti äitini reaktion: ”Uskon vasta, kun näen mustaa valkoisella”. Ymmärrän reaktion paremmin kuin hyvin juuri, kun miettii kyseistä aikaa kontekstissa. Ja toisaalta sitä, mikä oli molempien vanhempiemme asenne harrastustamme kohtaa: se oli ajan ja rahan hukkausta.

SM-kisat pelattiinkin vuoden 2004 toukokuussa ja pian äitini saikin mustaa valkoiselle silmiensä eteen, kun The Pokémon Companylta oltiin häneen Yhdysvalloista yhteydessä matkojen ja hotellin järjestämiseen liittyen. Olinkin voittanut ilmaiset matkan ja hotellit Floridaan myös äidilleni.

Maailmanmestaruuskisoihin valmistautuminen (13v)

Meillä oli kesä aikaa valmistautua MM-kisoihin isoveljeni kanssa. Ja emme tienneet yhtään mitä odottaa. Olimme ystävystyneet SM-kisojen turnausjärjestäjän kanssa ja hän osoittautuikin erittäin suureksi Pokémon-korttikeräilijäksi, mikä oli harvinaista 40-vuotiaalle aikuiselle siihen aikaan. Kun mietin hänen kokoelmiaan silloin, pystyn vain kuvitella, kuinka arvokkaat ne nykyään ovat – todennäköisesti moninkertaisesti arvokkaammat kuin hänen kotinsa.

Vaikka MM-kisat olivatkin tulossa, emme saaneet edes satoja euroja käyttöömme vanhemmiltamme harrastukseen. Saimme kuitenkin onneksi paljon apua tuolta järjestäjältä, joka suostui lainaamaan mitä tahansa korttejaan turnausta varten – kunhan vain ensiksi keksisimme, mitä tulisin pelaamaan MM-kisoissa. Meille oli kerrottu, että turnaus tulisi toimimaan hieman eri tavalla kuin SM-kisat, joten pyöritin mielessäni yhtä pakkavaihtoehtoa joka toimisi etenkin tähän eri tavan formaattiin. En onneksi päätynyt tähän pakkaan, sillä tieto oli väärää ja MM-kisaformaatti olikin identtinen SM-kisoihin.

Tähän asti olenkin puhunut lähinnä Pokémon-korteilla pelaamisesta. Seuraavassa pääsemme siihen omaan lempiasiaani korttipelissä kuin korttipelissä – pakan rakentamiseen. Pokémonissa valitaan 60 kortin pakka turnausta varten ja olet jumissa näiden 60 kortin kanssa koko turnauksen ajan – niin hyvässä kuin pahassa. Et saa vaihtaa kortteja tai pakkaa kesken turnauksen.

Olikin eräs kesäinen kuuma ilta, kun makoilin parvisänkymme yläsängyssä (jossa isoveljeni aina nukkui). Meillä oli radio päällä, kuten aina, kun korteilla pelasimme tai selasimme ja tällä kertaa radiossa oli iltaohjelma, joka soitti yhden hitin ihmeitä. Muistan, että juuri tällä hetkellä radiossa soi Eagles-solisti-rumpalin Don Henleyn soolotuotannon hitti Boys of Summer.

Tähän väliin, fun fact: jaoimme saman huoneen isoveljeni kanssa koko elämämme, kuten oikeastaan kaiken muunkin korteista, CD:siin, videopeleihin tai legoihin. Meillä ei oikeastaan koskaan ollut mitään omaa materiaa niin kauan kuin asuimme kotona. Jälkeenpäin mietittynä, on tavallaan outoa, kuinka vähän riitelimme tästä huolimatta.

Selailin korttikansioitamme pakkaideoiden perässä yläsängyssä, isoveljeni huoneemme lattialla. En tiedä oliko kyseessä kuuluisa uusi perspektiivi, mutta pysähdyin eräälle sivulle. Tämä korttihan on hyvä! Ja hetkinen, tämä toimii täydellisesti tämän toisen kanssa – miten en ollut tajunnut tätä aikaisemmin! Elämäni ensimmäinen Heureka-hetki.

Olin keksinyt ns. ”nostokoneiston” pakkaani, jolla pystyisin etsimään äärimmäisen nopeasti kaikki kortit, millä haluan iskeä vastustajaani. Tarvittiinkin siis enää iskijä pakkaan, ja palaset tuntuivat loksahtelevan täydellisesti paikalleen, kun pakkaan sopi vielä samainen Gardevoir, jota pelasin myös SM-kisoissa.

En tiennyt pakanrakennuksen teoriasta tai pakanrakennuksesta muutenkaan mitään, joten luonnollisesti en tiennyt, että nostokoneistolle oli tässä kohtaan joku termi tai, että se oli pakanrakentamisen peruskauraa, mutta huomasin jo tässä kohtaan, että pakanrakentamisesta sain vielä isompia kiksejä kuin koskaan esim. vaikean matematiikan tehtävän ratkaisemisesta.

Liikkuvia osia pakanrakentamisessa oli valtavasti ja sai käyttää myös luovuutta. Koen myös, että koska ei ollut mitään cheatsheetiä, Internetiä, tai oppikirjaa, miten rakentaa pakkoja tai tehdä asiat oikein, pelkän oppimisen sijaan ymmärrykseni kasvoi aivan eri tavalla kuin koskaan valmiita asioita matkimalla. Koen, että tässä oli erittäin suuri syy siihen, miksi minusta ajan myötä tuli juuri niin hyvä kuin parhaimmillaan olinkin Pokémon-korteilla pelaamisessa ja pakan rakentamisessa. Opin hitaammin, mutta syvemmin.

Olin kuitenkin mielestäni ovela, koska pakkani ominaisuus oli se, että se nosti paljon kortteja käteen (eli antoi paljon vaihtoehtoja tehdä asioita). Samalla yksi parhaista nostokorteista, mitä vastustaja saattoi pelata, oli kortti, joka nosti hänelle kortteja käteensä niin paljon, kunnes hänellä on yhtä paljon kortteja kuin allekirjoittaneella kädessä.

Paljon kortteja kädessä saattoi siis kostautua siten, että myös vastustaja saisi samankokoisen käden – vain yhden kortin avulla. Veinkin tätä asteen eteenpäin ja totesin, että laitan pakkaani taasen kortin, joka on sitä vahvempi, mitä enemmän vastustajallani on kortteja kädessä. Korttipelitermein kyseessä oli siis counter-kortti vastustajan counter-kortille. Taktiikka oli yksinkertainen, mutta muistan hyvin kuinka nerokkaalta se tuntui silloin, koska olin kuitenkin suhteellisen aloittelijatasolla pakanrakentajana.

Aloimme testaamaan isoveljeni kanssa pakkaa ja totesimme, että eihän tämä häviä millekään! Toiselle omalle pakallemme siis. Emme tienneet laisinkaan, mitä muualla maailmalla pelattaisiin, joten pelitestauksemme oli loppupeleissä erittäin rajallista ja kesä menikin äärettömän nopeasti ja tuli elokuu ja matka Floridaan.

Elämäni ensimmäiset maailmanmestaruuskisat (13v)

Matkalle mukaan lähti koko perheemme, mutta kiitos palkintomatkani hotelleista, ruuista ja olemisesta ei juuri mitään tarvinnut maksaa. Tarvitsi maksaa siis vain isäni ja isoveljeni lennot. Disneyworldiin meillä ei rahaa ollut, vaikka se aivan Hiltonin vieressä olikin.

MM-kisat olivat samalla viikolla, kun koulu alkoi. Tässä pitää muistaa, että olin juuri aloittamassa yläastetta ja Pokémon oli nolo juttu siihen aikaan teini-ikäisille, koska se oli ”lasten” juttu. Jokainen, joka on elänyt teini-iän tietää, miten tämä toimii. Jos rehellisiä ollaan, sosiaalinen status oli kuitenkin viimeinen asia mielessäni tällä viikolla – en osannut ajatella mitään muuta kuin MM-kisoja.

Muistaakseni lensimme New Yorkin kautta Floridaan, jossa tornadokausi läheni ja joka aamu oli kuumaa ja aurinkoista, ja joka iltapäivä palmut taittuivat tuulessa. Kokemus oli hämmentävä, koska en ollut koskaan nähnyt palmuja, saati yli 30 asteen helteitä Suomen satunnaisia päiviä lukuun ottamatta.

Hilton hotellina oli luonnollisesti myös hienompi kuin missään olin koskaan ollut. En ollut viettänyt tähän mennessä kuin satunnaisia päiviä Lapissa hotellissa.

Näky oli uskomaton, ei sen takia, että hotelli olisi ollut niin hieno. Vaan hotellin aulassa ja kaikilla vapailla pöydillä sekä lattioilla oli Pokémon-kortin pelaajia kaikista eri maista jo monta päivää ennen turnauksen alkua! Täytyy muistaa, etten ollut ainoa oman maan mestari, joka oli saanut kutsun, matkan ja hotellin voitostaan, monesta muuta maasta oli jopa kymmeniä pelaajia ja maista, kuten Yhdysvallat oli yli sata pelaajaa.

Olen aina ollut äärimmäisen ujo henkilönä ja tämä korostui etenkin teini-iässä. Osasin englantia huomattavasti keskimääräistä 13-vuotiasta paremmin kiitos kortti- ja videopelien, mutta en uskaltanut sitä puhua. En siis muihin pelaajiin tutustunut, vaan vietin aikaa ulkona kävellen ja hotellihuoneessa TV:tä tuijottaen.

Isoveljeni, joka oli tullut vain katsomaan kisoja oli kuitenkin aivan eri maata. Hän otti pakkani ja lähti pelaamaan muita pelaajia vastaan hotellin yleisiin tiloihin, kun itse jäin kököttämään hotellihuoneeseen. Samalla hän alkoi scouttia, mitä muut pelaajat pelasivatkaan ja millaisia muita pakkoja turnauksessa tulisi näkymään.

Muistan hyvin, kun isoveljeni tuli yllättynyt ilme kasvoillaan torstaina (turnaus alkoi lauantaina), peleiltään ja kertoi, millaisia pakkoja muiden näki pelaavan. Millaisia muut pelasivat? Saatat jo arvata, mutta jätetään se seuraavaan osaan!

—————————-

Näin jälkeenpäin huvittaa, että ajattelin, että pystyn tämän kirjoitussarjan yhdessä tekstissä tekemään. Tämäkin teksti venyi huomattavasti suunnittelemaani pidemmäksi. Toki alussa turnausten läpi käyminen vie enemmän aikaa, koska haluan kirjoittaa myös perusteet pelistä. Kun tarina lähtee vauhtiin, uskon, että yhteen tekstiin mahtunee parhaimmillaan kaksi vuotta – kolmen kuukauden sijaan.

Kirjoitan jatkossakin uuden osan tähän kirjoitussarjaan kerran kuukaudessa. Laita siis blogi seurantaan sähköpostilistan tai somen kautta, jos et halua missata seuraavaa osaa. Olisi myös mahtava kuulla, millaisia fiiliksiä teksti herätti ja pystyikö mukana pysymään, vaikka ei korttipeleistä tai vuodesta 2004 mitään tietäisi tai muistaisi!

————————————–

Jos sijoitustarinat kiinnostavat, sijoituskirjani Viisas sijoittaja-tunne itsesi ja osakemarkkinat on siis nyt vihdoin ulkona ja voit tilata kirjan nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä* 23 euron hintaan tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi alekoodilla VIISASSIJOITTAJA30 vain 21 euron hintaan.

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä* ja Storytelistä* sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi. 

Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville