Pörssi on sekaisin – tekisi mieli ottaa rahat ja juosta

Vähän alle kuukausi sitten kirjoitin, kuinka osakesalkkuni ylitti 50 000 euroa. Nyt kuukausi myöhemmin salkun koko on jo lähempänä 60 000 kuin 50 000 euroa, vaikka en ole yhtään ostosta tehnyt. Syynä tähän on Trumpin jälkeinen hullu markkinaralli, jolle ei tunnu olevan mitään loppua. Koska sijoituksistani tällä hetkellä lähes 50% on finanssialalla kiinni, on salkkuni ollut rallissa koko ajan erittäin vahvasti mukana salkkuni kruununjalokiven Citigroupin johdolla, joka on kuukaudessa noussut 20%.

Salkku, omaisuus ja indeksit all time high -lukemissa. Etenkin salkun aiemmat alisuorittajat ovat olleet liekeissä. Hyvältä siis tuntuu? No kun ei.

Niin oudolta kun se tuntuukin, ahdistaa ralli lähinnä siksi, että suurelta osin en näe sen olevan perusteltua. On totta, että osaltaan finanssitalojen rallin ymmärrän ja se onkin perusteltua, mutta laajemmalta markkinalta en vain näe mitään perusteita näihin lukuihin. Arvosijoittajana, joka arvostaa etenkin osinkotuottoa, en myöskään hyödy perusteettomasta kurssirallista mitään. Olen onnellinen, että olen tehnyt tämän vuoden osakeostoni – näillä hinnoilla minun ei edes tekisi mieli ostaa mitään (paitsi ehkä Konetta, joka ei ralliin ole osallistunut).

Pitäisikö siis vain myydä koko salkku ja odottaa romahdusta? Kyllähän se romahdus sieltä tulee varmasti perusteettoman rallin jälkeen? Niin ironista kuin se onkin, en näe myöskään romahdusta näköpiirissä. Syy tähän on se, ettei rahalla ole mitään muuta paikkaa minne mennä osakemarkkinoiden ulkopuolella. EU:n alue ei tule näkemään yli 1% euriboria ainakaan seuraavan viiden vuoden sisään ja Yhdysvalloissakin tuuletetaan kun korot nousevat 0,5%. Talouden tilanne on epänormaali ja ennennäkemätön länsimaissa.

Rahaa pumpataan, osakkeiden hinnat paisuvat, korot pysyvät matalalla ja musiikki soi. Kun musiikki pysähtyy toivon kuitenkin, että minulla on vaatteet vielä päällä kiitos ajallisen hajautuksen.