Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Ensimmäinen puoli vuotta on taas vierähtänyt ja on aika katsoa kaikkia talouteni lukuja ja niiden kehitystä pitkällä aikavälillä sekä viimeisen puolen vuoden aikana. Seuraan varallisuuteni kehitystä vain puolen vuoden välein, koska haluan korostaa kaikille vaurastumisen matkassa pitkäjänteisyyden tärkeyttä – silloin päivä, viikko tai edes kuukausitaso ei ole tarpeellinen.
Nopein tapa suurimmalle osalle meistä on vaurastua hitaasti ja varmasti – koska silloin myös oman talouden riskit ovat hallitumpia. Parasta tässä tavassa on myös se, että se on lähes jokaiselle mahdollista.
Viimeisimmän varallisuuskatsaukseni puolen vuoden takaa löydät täältä. Tuttuun tapaan tämäkin puolivuosikatsaus on pitkälti graafinen.
Tänään keskitynkin siis tuttuun tapaan tärkeimpiin lukuihin matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen. Nämä luvut ovat:
– Nettovarallisuuteni ja osakesijoitusteni kehitys
– Kulutukseni kehittyminen
– Kuukausipalkkani kehitys
– Velkamääräni kehitys ja asuntojen omistus
– FIRE-tavoitteeni kehitys
Kaikki nämä osat ovat aivan yhtä tärkeitä kokonaistaloudenhallinnassa, jonka takia olen niitä jo pitkään seurannut. Toivon myös, että kaikki numerot antavat osviittaa siihen, miten nykyiseen pisteeseen olen päässyt. Mennään kuitenkin aluksi itse asiaan eli nettovarallisuuteni kehitykseen.
Nettovarallisuuteni kehitys
Nettovarallisuus lasketaan seuraavalla kaavalla: Omaisuuteni (kolmen asuntoni arvo + osakkeideni arvo + käteinen) – velat (opinto- ja asuntolainani sekä muut velat).
Osakepääoma sisältää indeksirahastot, pörssiosakkeeni sekä lyhyen koron rahaston sijoitukseni sekä pörssilistaamattomat yritysten osakkeet, jotka omistan.
Nettovarallisuuteni 1.7.2026 olikin 703 350 euroa ja sijoituspääomani (mukaan lukien lyhyen koron rahaston käteinen) 525 300 euroa. Kasvua nettovarallisuuteen puolessa vuodessa tuli 58 241 euroa eli 9,03 %. Kuten näkee, vaikka absoluuttisesti vauhti on kovaa, prosentuaalisesti kasvu hidastui merkittävästi ja oli yksi huonoimpia moneen vuoteen.
Kasvu olikin euroissa aika samanlaista vuoden ensimmäisellä puolikkaalla kuin viime vuosina on ollut, koska varallisuuteni on kasvanut aika tasaisesti noin 100 000 euroa per vuosi viimeiset pari vuotta. Tulos oli suhteellisen hyvä tulos, kun miettii, että olin 4 kuukautta vuoden ensimmäisestä puolesta isyysvapaalla ja tämän lisäksi kulutukseni oli ennätyksellisen korkea loppuelämän kodin muuton kustannusten ollessa erittäin korkeat.
Ylitin 700 000:n euron nettovarallisuuden rajan noin puolessa välissä kesäkuuta, joten nettovarallisuus ei kenellekään varmaan iso yllätys ollut. Mutta, itse asiassa 700 000 rajapyykkiä laskiessani olin unohtanut laskea mukaan opintolainani (joka on eri pankissa, kun kaikki muu rahani), joten its en ollut 700 000 euroa ihan kesäkuun puolessa välissä vielä ylittänyt. Viimeisten viikkojen osakesijoitusten vahvuus (pitkälti Medpacen ja Take-Twon kurssinousun myötä) puski kuitenkin varallisuuteni aidosti yli tämän rajan.
Muistutuksena tähän väliin vastaus yleiseen kysymykseen. Kuinka suurin osa varallisuudestani on säästettyä vs. sijoitusteni tuottoa? Tällä hetkellä ja tästä eteenpäin kiitos korkoa korolle-ilmiön, säästettyä kokonaisvarallisuudestani on n. 30 % ja sijoitusten tuottoja on n. 70 %. Ajan myötä tämä luku todennäköisesti tulee olemaan lähemmäs 20-80, kasvoivat tuloni tai eivät, sillä korkoa korolle ilmiö on vasta lähtemässä käyntiin nyt indeksirahastoihin siirtymisen myötä aidosti.
Katsotaankin seuraavaksi muita talouden avainlukuja matkan varrelta nyt puolen vuoden kohdalla.
Kulutukseni kehittyminen
Aloitin kulutukseni seurannan aikanaan opiskelujen aikana yhdestä yksinkertaisesta syystä – koska rahaa ja tuloja oli niin vähän, minun oli pakko seurata, mihin raha menee ja mistä voisin säästää. Kuvaavaa on, että vaikka tuloni ovat yli kuusinkertaistuneet ja varallisuuteni on yli 60-kertaistunut näiltä ajoilta, kulutukseni on itse asiassa kasvanut opiskeluajoistani vain n. puolitoistakertaisesti, vaikka inflaatiokin tästä eteenpäin on ollut tasoa yli 20 %. Ja suurin osa tästä kulujen noususta on johtunut itse asiassa korkojen nousun vaikutuksesta asumiskuluihin.
Nyt kuitenkin näemme, että kulutukseni ylitti ensimmäistä kertaa puolen vuoden aikana 20 000 euron rajan. Syynä ei ollut inflaatio tai nousseet kustannukset vaan yksinkertaisesti muuttomme tuplasti isompaan kotiin ja se, että ostimme lähes kaiken uutena uuteen asuntoomme. Nyt kun kaikki muuton kustannukset ovat syntyneet, kirjoitan myöhemmin heinäkuussa tekstin siitä, mihin kaikkea rahaa käytimme – suhteellisen huolimattomasti.
Kulutuksen nousu ei siis ole todennäköisesti trendinomainen vaan vähän samanlainen piikki kuin vuonna 2019, kun viimeksi muutin uuteen asuntoon. Oletan vuoden toisella puolikkaalla kulutuksen laskevan jälleen erittäin selvästi alle 15 000 euron puolelle vuodelle. Todennäköisesti vielä alemmaksi.
Kuukausipalkkani kehitys
Palkka ja tienaaminen on se suurin norsu rahasta puhuttaessa huoneessa Suomessa. Vaikka palkka-avoimuudesta puhutaan paljon ja siihen pyritään myös EU-tason direktiiveillä nyt kannustamaan, on se vaikea aihe.
Olenkin halunnut avata aina tulojeni kehittymistä matkan aikana ja avaankin joka puolen vuoden välein kuukausipalkkani kehitystä aina vuodesta 2012 asti, kun ensimmäisiin kuukausipalkkaisiin kesätöihin pääsin. Jos sinua kiinnostaa, miten urani on kehittynyt ja miten palkkani on tarkalleen kehittynyt nykyiselle tasolle, löydät tekstisarjan, jossa selitän työelämäni ja tulokehitykseni tarkasti täältä.
Palkkakehitys on ollut yhdistelmä korkeakouluttautumista (kauppakorkeakoulussa), työpaikan vaihtamista siinä kohtaa, kun vanhalla työpaikalla niin ura- ja palkkaseinä tullut vastaan sekä luonnollisesti aktiivista lisävastuun ottamista läpi työuran. Unohtamatta oikeasti töissä hyvin suoriutumista, mikä on aina lisävastuun mahdollistanut.
Mutta. Viimeiset vuodet niin ura- kuin- palkkakehitykseni on pysähtynyt. Syy on suhteellisen yksinkertainen, olen ollut jumissa samassa projektissa monta vuotta ja oikeastaan ainoa tapa nostaa palkkaa olisi ollut nostaa kytkintä uudestaan ja vaihtaa työpaikkaa. En sitä kuitenkaan tehnyt, koska viihdyn työssäni äärimmäisen hyvin (toisin kuin aiemmassa työssäni, jossa tuntui, että aidosti myös mielekkyyden seinä tuli vastaan samalla kun työ oli muuttumassa liian helpoksi).
Absoluuttisissa numeroissa näyttääkin siltä, että palkkani on lähinnä pysynyt samana viimeiset pari vuotta, mutta todellisuudessa inflaation ollessa erittäin raju 2022 ja 2023, reaalipalkkani on itse asiassa jopa laskenut n. 15 % viimeisen neljän vuoden aikana. On selvää, että en ole tähän kehitykseen tyytyväinen ja kuten Vaurastu viisaasti-kirjassani kirjoitankin, palkka onkin oman talouden pilareista se tabuin, mutta usein myös vaikein kehittää.
Katsotaan kuitenkin vuosi kerrallaan, mitä tulevaisuus tuo.
Velkamääräni kehitys ja asuntojen omistus
Aloitin niin sanotun velkaurani opintolainasta, jota nostin noin 20 000 euroa kuuden opiskeluvuoteni aikana. Tästä lähtien olen ostanut neljä asuntoa velalla. Ensiasuntoni, toisen asuntoni, yhden sijoitusasunnon sekä nyt viimeisimpänä loppuelämäni kodin. En ole elämässäni myynyt asuntoja, enkä tule näin todennäköisesti koskaan tekemään.
Asunnot ovat pitkälti vain tapani hankkia kiinteää omaisuutta omaan talouteeni, jota varten sitten voin ottaa sijoituslainaa tai vaikka taata mahdollisesti lapsieni ensiasunnon hankintaa kaukana tulevaisuudessa. Ne eivät siis ole taloudessani absoluuttisen vaurauden saavuttamisen mekanismeja, vaan lähinnä osa sijoitushajautusta ja realismiin taipumista, koska pankit eivät osake – ja rahastosijoituksia yhtä korkealle arvota.
Tämä päivä tuleekin todennäköisesti olemaan korkein velkamääräni elämässäni. Tästä eteenpäin lainamäärä tulee laskemaan (erittäin) hitaasti, mutta varmasti. Miksi erittäin hitaasti ja miksi en pyri velattomuuteen nopeasti? Vastaus siihen löytyy kahdesta viimeaikaisesta tekstistäni:
1. Kuinka pitkä asuntolaina kannattaa ottaa?
2. Kannattaako asuntolaina maksaa nopeasti pois vai sijoittaa?
Näiden tekstien avulla voi toivottavasti saada aivan uuden käsityksen velkavipuun – ja sen käyttöön varallisuuden kasvattamisen työkaluna ahdistuksen tai pelon sijaan.
FIRE-tavoitteeni kehitys
Miksi tätä kaikkea siis teen ja miksi kasvatan varallisuuttani vieläkin, vaikka rahaa minulla on oikeastaan jo enemmän kuin tarpeeksi tavalliseen elämään? Maalini on, että vuonna 2030 nettovarallisuuteni olisi – tällä hetkellä järjettömän tuntuinen – 2,5 miljoonaa euroa, eli n. 1,8 miljoonaa euroa enemmän kuin tänään. Sijoituskehityksen, kulutuskehityksen ja tulokehitykseni arvioiden, varallisuustavoitteeni per vuosi ovat seuraavat joka vuoden lopussa.
2021: 300 000€ (Toteuma 353 176 €)
2022: 420 000€ (Toteuma 388 805 €)
2023: 630 000€ (Toteuma 435 500 €)
2024: 800 000€ (Toteuma 539 000 €)
2025: 1 000 000€ (Toteuma 645 000 €)
2026: 1 300 000€ (Toteuma tällä hetkellä 703 530 €)
2027: 1 500 000€
2028: 1 800 000€
2029: 2 200 000€
2030: 2 500 000€
Olen jäänyt auttamattomasti jälkeen tavoitteestani, ja tämä johtuu pitkälti vuosista 2023-2025, jolloin suorat osakesijoitukseni epäonnistuivat pahasti, koska en rahastoihin silloin vielä sijoittanut. Indeksirahastosijoittamisella en olisi aivan tavoitteessa, mutta erittäin paljon lähempänä – ja kuitenkin selvästi yli miljoonan euron rajan. Oppia ikä kaikki.
Olenkin tavoitettani tällä hetkellä n. 600 000 euroa jäljessä. Ero on siis jo lähes 100 %, mutta todellisuudessa tilanne ei ole niin heikko kuin miltä se näyttää. Sillä toisin päin katsottuna olen tavoitettani jäljessä vain n. 2,5 vuotta. En siis ehkä pääse tavoitteeseeni 39-vuotiaana, mutta jos olisin absoluuttisesti taloudellisesti riippumaton ”vasta” 42-vuotiaana, eipä se erityisen suuri tragedia olisi. Pyrin kuitenkin eroa ottamaan kiinni.
Onko toivo kuitenkaan täysin menetetty? Ei. Kysehän on edelleen kaikista niistä tärkeistä osista, jotka ovat blogini ja kirjani lukijoille tuttuja.
Tienaa enemmän.
Kuluta vähemmän.
Sijoita säännöllisesti.
Seuraava tavoitteeni onkin panostaa uraani ja tulotasooni, koska kuten totesin, en ole tyytyväinen palkkakehitykseeni. Olen ylivoimaisesti urani pisimmässä palkkakuopassa ja pyrin asian korjaamaan niin nopeasti kuin mahdollista, kun palaan isyysvapaalta takaisin töihin. Osakesijoittamisen lopettamisen sekä kirjaprojektin tauon myötä minulle aukeaa huomattava määrä lisää vapaa-aikaa, jonka voin hyvin käyttää niin työhön kuin perhearkeen.
Uskonkin, että nyt niin kulutustasoni palaa takaisin normaalille uralle, sijoitukseni muuttuvat kuukausi kuukaudelta indeksipainoitteisemmaksi ja jäljelle jää enää tienaamispuoli, johon minun täytyy erityisesti panostaa. Tulen siis keskittämään kaiken energian siihen tästä eteenpäin, koska kaksi muuta talouden tukijalkaa (sekä asuntopuoli) on nyt automaatiolla.
Yhteenveto
Vaikka pääsen nykyisellä varallisuudellani suomalaisten top10%:iin, ja varallisuuteni alkaa olla niin suuri, että siitä alkaa kadota samaistumispinta, todellisuudessa matkani on ollut äärimmäisen epäoptimaalinen taloudellisesta näkökulmasta. Matkassa on ollut aivan valtava määrä taloudellisia virheitä ja ”virheitä”, joita myös kasvamiseksi ja elämiseksi kutsutaan. Jos et ole vielä lukenut, olen kaikki nämä opit koostanut yhteen tekstiin, jossa käyn läpi tarinani nollasta puoleen miljoonaan euroon.
Kuten avasin aiemmin tänä vuonna, jos suomalaisella on varaa ostaa omistusasunto, pystyy hän myös pitkällä aikavälillä saavuttamaan kaltaiseni varallisuuden – yksinkertaisesti ottamalla pitkän asuntolainan ja sijoittamalla erotuksen indeksiin. Väite kuulostaa absurdilta, mutta on totta.
On myös hyvä huomata, että Suomessa varallisuus on jatkuvasta eriytymisestä huolimatta edelleen erittäin tasaisesti jakautunut, jos verrataan tilannetta globaalisti. Samalla, kun USA:ssa on yli 20 miljoonaa miljonääriä ja yksi melkein biljonääri, Suomessa on vain pari miljardööriä ja asuntojen hintojen romahduksen myötä myös miljonäärien määrä on laskenut merkittävästi.
Toisin kuin moni muu maa, Suomi ei muuttuisi huonommaksi, vaan paremmaksi, jos meillä olisi enemmän miljonäärejä ja miljardöörejä, koska se tarkoittaisi, että meillä olisi myös supertuottavia yrityksiä. Asunnot kun eivät voi hoitaa suomalaisten vaurastumista enää tästä eteenpäin.
Toivoa kuitenkin on, että suomalaiset ovat ottaneet vaurastumisen omaan käteensä, sillä kuten Yle kesäkuussa uutisoi, Suomi on noussut blogini olemassaolon aikana – eli vähän yli vuosikymmenessä – pohjasijoilta yhdeksi eniten sijoittavimmista kansoista koko Euroopassa! Ja kiitos korkoa korolle ilmiön tämä on vain alku.
Nyt kun suomalaiset ovat aloittaneet sijoittamisen massoittain (lähes joka toinen suomalainen kotitalous sijoittaa), korkoa korolle ilmiö alkaa kasvattamaan kaikkien näiden suomalaisten varallisuutta. Uskon, että 50 vuoden päästä Suomi on edelleen yksi parhaista paikoista elää, koska vaikka ihmisten vaurastuminen toivottavasti onnistuu tukemaan tarpeeksi myös hyvinvointiyhteiskunnan tukemista kauhukuvista huolimatta.
Tekemistä kuitenkin on – ja siksi tätä blogia ja omia numeroitani avaankin. Sijoitusvarallisuus on edelleen Suomessakin keskittynyt ja henkilökohtaisen talouden hallinnan sekä sijoittamisen tärkeyden sanomaa on vielä vietävä toiselle puolikkaalle suomalaisista kotitalouksista. 100 % sijoitusprosentti kotitalouksien kohdalla on mahdotonta, koska yhteiskunnassa on aina tietty määrä ihmisiä, joilla on vastatuulta ollut elämässä tavalla tai toisella sen verran, että energia menee selviytymiseen.
Olenkin ottanut epäviralliseksi tavoitteekseni, että, kun suomalaisten kotitalouksien sijoittamisaste on 75 %, voin työni henkilökohtaisen talouden ja sijoittamisen eteen lopettaa. Olen tehnyt tätä yli vuosikymmenen ja matkani aikana satoja tuhansia suomalaisia onnistunut tavoittamaan, ja paras palkinto on nähdä se, että muutos toden totta on mahdollinen – ja todellinen. Tavoite on korkea, ehkä vähän liiankin optimistinen, mutta ei mahdoton. Ja vie todennäköisesti vielä ainakin yhden toisen vuosikymmenen tai toisenkin, mutta onneksi vuosia minulla vielä on jäljellä (toivottavasti) vähintään sen verran.
Töitä on tämän eteen kyllä tehtykin, sillä itse asiassa juuri rikkoutui 1000 blogitekstin raja! Tämä teksti onkin blogini 1002. blogiteksti eli olen kirjoittanut n. 90 blogitekstiä vuodessa yli 11 vuoden ajan! (Ja toki sen kaksi kirjaa). Tämä on aivan valtavasti, mutta onneksi sillä on ollut myös merkitystä muutokseen.
Kiitos, että olet mukana ja olet viemässä tätä tärkeää viestiä eteenpäin kanssani!
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Kiva nähdä, miten nopeasti varallisuutta kertyy, kun on päässyt vauhtiin. Itsellä ylittyi juuri 100k ja täytyy todeta Mungeria mukaillen että ”first 100k is a bitch”.
hyvin duunailtu, tosin Mungerin sanomana aikana tuo 100 tonnii vastaa nykyään 200 tuhatta olikos dollarii vai eurroo
Munger sanoi tuon vuonna 1998.
Virallisen inflaatio datan mukaan ”$100,000 in 1998 is worth $204,878.53 today”.
Mutta todellisuudessa, ja vaikka kultaankin verrattuna; dollarien määrä on nyt 10 kertaa suurempi. Joten voidaan puhua miljoonasta dollarista.
Troy unssi kultaa maksoi vuonna 1998 alle 300 dollaria, nyt yli 4000 dollaria.
Toki kun puhutaan prosenteista, niin sääntö pitää inflaatiokorjattunakin erittäin hyvin. Koska 10 % 100 000 eurosta tulee aina olemaan se 10 000 euroa ja 10 % tuhannesta eurosta se 100.
Prosenteissa ehdottomasti. Mutta munger ei sanonut ”first 10k is a bitch” tai ”first 10 euros is a bitch”.
Ensimmäinen 10 000 euroa on paljom helpompi hankkia kuin ensimmäinen 1 000 000 euroa. Monestakin eri syystä.
Ehdottomasti, itsellä – kuten graafista näkyy – kokemus oli täysin samanlainen. Jännä sinänsä, kuinka hyvin Mungerin sanonta pitää paikkansa, vaikka inflaatio on laukannut paljon tämän jälkeen.
Olen tässä pohdiskellut, että kannattaisiko sijoitusasuntoa hommata lainarahalla, kun oma asunto alkaa olla kohtapuoliin maksettu. Vai pitäisikö olla vaan pelkkä indeksisijoittaja. Onko se vähän riskipeliä, kun kaikki sijoitukset on osakemarkkinoilla?
mul on 120 eri osakelaadun salkku. jah jos kiinteistöistä, siis kämpistä on kiinnostunut niin pörssis on vaikka Lume-kodit ja asuntosalkku, jotka treidaa selvästi heidän ilmoittamansa subsatanni arvon alapuolella
henkilökohtaisten sijoituskämppien hoitaminen on aika työlästä hommoo, ja riskialtistakin.
Noin muuten, alkaa näyttää siltä, että suomen kämpät alkaa pikkuhiljaa pitää edes arvonsa siis inflaatiokorjattuna, kun ne täs reaalisesti on muutamas vuodes inflaatio mukaanluettuna laskeneet täh? kolmanneksen?
Insinööri vastaa, että ei riitä speksit, joten ei voi vastata?
Koska osakkeisiin laitetaan vain kärsivällistä rahaa, vastaus riippuu siitä, milloin arvelet tarvitsevasi sijoituksiasi.
100 % osakepaino ei huoleta eläkeläistä, joka on jo saapunut perille ja pelaa puolustuspeliä, koska hän tietää suhdanteista huolimatta saavansa eläkkeen lisäksi osinkonsa. Jos tulee oikein hyvä ostopaikka, sitten eksoottinen lomakohde vaihtuu autolomaan pohjoismaissa ja osingot sijoitetaan takaisin kun hyvää tavaraa saa halvalla, mutta muuten keskitytään hyvään ruokavalioon ja treeniohjelmaan tavoitteella jatkaa elinajan odotetta mahdollisimman monen romahduksen ylitse.
Toinen tärkeä kysymys on tietenkin myös allokaatio, joka koskee myös rahasto- ja ETF-sijoittajaa.
Osakkeet ovat pitkällä ajalla parhaiten tuottava omaisuuserä, kun on vain aikaa odotella tuottoja.
Asuntosijoittamisen aloittaminen (etenkin juuri nykyisessä markkinassa ja jos puhutaan Pk-seudun järkevistä sijainneista) voi mielestäni olla ihan järkevää nykytilanteessa. Tässä kuitenkin on yksi iso jos.
Vain JOS jaksaa kaiken sen mukana tulevan järjestelyn (uusien vuokralaisten hakemisen, remontit, säätäminen erikoistilanteissa). En itse ole suuri asuntosijoittamisen fani juuri tämän extravaivan takia ja tosiaan omat asunnot ovat lähinnä jälkipolvia varten, ei niinkään omaa absoluuttista vaurastumista varten. Jos kuitenkin ei näe tuota lisätyötä haittaavana arkeen, niin voin hyvin asuntosijoittamista suositella, kunhan siitäkin perusteet ensin opiskelee. Markkina kuitenkin on parempi kuin varmaan vuosikymmeneen kiitos korkojen nousun ja hintojen laskun.
Palkka- ja urakehitys ovatkin mielenkiintoinen aihe. Olet paljon kirjoittanut hedonistisesta oravanpyörästä, mutta etkö koe samaa oravanpyörävaikutusta myös työelämässä? Palkkatasosi on jo varsin hyvä ja tuosta merkittävästi ylöspäin pääseminen vaatii luultavimmin stressipitoisempaa työtä (esim. johtaja/konsultti). Voihan sitä pari satkua saada bruttona lisää asiantuntijana, mutta isossa mittakaavassa et tällöin huomaa vaurastumisen kannalta eroa.
Itsellä lähes sama palkka ja työ IT-alalla kuin sinulla, mutta uratavoitteeni ovat laskeneet nopeasti, kun olen tajunnut, että selkeästi isompi palkka vaatisi myös stressipitoisempaa työtä, mikä taas on pois muusta elämästä. On raskas oravanpyörä olla koko ajan kehittämässä jotain uutta eikä saavutettuihin työsaavutuksiin olla lähes koskaan tyytyväisiä, kun jo seuraava muutos kolkuttaa ovellasi.
Voisiko siis työelämäänkin ottaa saman asenteen kuin kuluttamiseen, eli lopettaa jatkuvasti paremman hakemisen ja sen sijaan tyytyä absoluuttisesti hyvään työhön ja tuloon?
Tämä on mielenkiintoinen ajatus! Olen tätä itsekin paljon pohtinut ja ollaan paljon puhuttu tästä kaverien kanssa, jotka uralla samassa tilanteessa (eli juuri middle managementia) tai sen asteen juuri ylittäneet C-suiteen tai director-tasolle. Kaikilla tuntuu olevan sama mielipide – juuri keskijohto/päällikkötaso on se kaikista stressisin ja haastavin, koska samaan aikaan sinulla on eksekuutiopaine, esihenkilöpaine kuin myös paine johdosta.
Olet siis perus puun ja kuoren välissä ja samalla palkka ei ole noussut vielä ihan superkorkeaksi. Mutta sen jälkeen kuulemma helpottaa (vaikka toki johtotyöskentelyssä sitten tulee aivan uudenlaisia paineita ja vaikeita asioita). Vielä en tiedä jaanko tätä mielipidettä, mutta en yllättyisi vaikka näin olisi.
Koska ainakin itsellä juuri viimeiset neljä vuotta ovat kyllä olleet äärimmäisen haastavia juuri tämän monitasoisuuden takia. Tämä toki korostuu vielä, kun firma on sen verran pieni, että päällikkötasollakin teen samaan aikaan 429439 eri tehtävää, en vain päällikköi.
Olen kuitenkin opiskeluajoista asti halunnut johtajaksi ja korkealle, ei rahan takia, vaan siksi, että haluan ymmärtää päätöksenteosta enemmän. Osakesijoittajana on kahden vuosikymmenen aikana nähnyt niin hirveän määrän tyhmiä päätöksiä yritysten johdoilta, että monesti käynyt mielessä ”minäkin olisin pystynyt parempaan”. Haluaisinkin edetä ihan ylös asti ihan juuri tästä syystä – olisi aidosti mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on huipulla ja että on nähnyt ns. koko työelämän kaaren sieltä kesätöistä vaikka ihan toimitusjohtajaksi asti.
Suurelta osin kiitos perus luonteeni ja Pokémon-korttiharrastukseni, olen myös ihminen, joka nauttii kovasta paineesta ja stressistä ja juuri silloin pystyn itseni ylittämään. Usko on siis myös kova siihen, että työelämä muuttuu allekirjoittaneelle entistäkin mielekkäämmäksi, jos korkeamman paineen paikalle pääsisin. Ja naiivina optimistina uskon myös siihen, että olisin hyvä johtaja – osaltaan myös tämän takia.
Tulipahan yritysjargonia paljon yhteen kommenttiin 😀 Mutta työelämä on.
Tämä onkin hyvää pohdintaa! Esimerkiksi omalta osaltani olen tunnistanut, että mieluummin ”jämähdän” asiantuntijatasolle ja hyväksyn palkkakehityksen pysähtymisen kuin hakeutuisin esihenkilötehtäviin.
Niistä varmasti suoriutuisi hyvin, mutta omalta kohdaltani puuttuu halu ottaa oikeasti ottaa vastuuta muiden tekemisistä, kun vaihtoehtona on keskittyä omaan ”erinomaisuuteen”. Mitä ylemmäs firmassa nouset, sen enemmän teet vaikeita päätöksiä, joita ei ole kyetty tekemään alemmilla tasoilla. Keskitason haasteet ovat toki omalla tasollaan, mutta ylemmässä johdossa on varmasti omansa, mukaan lukien omanlaisensa yksinäisyys ja oikean loman ottamisen haasteet. Firmojen tyhmien päätösten taustalla on yleensä joku aivan yhtä tyhmä syy – toki joskus myös tunaroidaan.
Jos siis omaa valintaa kuvaa fire-kehikossa, lykkään mieluummin vaurastumistavoitteita esim. 5 vuodella vastineeksi siitä, että työelämä siihen fire-hetkeen asti on kivempaa. Vaikka vaativampaan työuraan pystyisi, koen liian suureksi riskiksi, että elämän hedelmällisimmistä vuosista käyttäisi liikaa energiaa töihin. Omat työt ovat vieläpä niin kivoja, etten näkisi eläköityväni niistä fire-tavoitteen toteutumisen jälkeen, jolloin vaurastumistavoitteen lykkäytyminen on erityisen helppo hyväksyä.
Ollaan hyvin henkilökohtaisten preferenssien ja pohdintojen äärellä! Palkkatyöt eivät ole vain keino rahan hankintaan, vaan myös neljännes aikuiselämän valveillaoloajasta. Sukupolvierot lienevät näissä asioissa myös suuria, tunnistan omassa ajattelussa gen z -piirteitä.
Itse kokeilin päälikköyason työpaikkaa, ja se ei todellakaan ollut sen palkan arvoista. Käyttöpäälikön tehtävistä tehtaalla tienasi 4870 e/kk, ja tämä sisälsi kaiken (24/7 päivystysvelvoitteen, noin 400 h ylitöitä vuodessa yms). Kalenteri oli täysi kokoajan. Työajasta noin 80 % meni palavereissa istuen. Sitten jos joku alaisista ei pystynyt jatkamaan päivää linjalla olessa ongelmia niin oletus oli, että käyttöpäälikkö jatkaa – joten elämässä ei voinut olla mitään muuta kuin työ. Alaisen ollessa sairaana, jouduin hoitamaan alaisen pakolliset päivittäiset tehtävät…
Nyt palasin käyttöinssin rooliin ja palkka on 4600 e/kk, joten ei todellakaan ole sen käteen tulevan reilun satasen arvoista.
Hege: Uskon itse asiassa, että monelle tuo on juuri se oikea päätös – mutta silti moni menee ns. automaatiolla uralla eteenpäin, vain koska haluaa edetä. Huomaten, että loppupeleissä se eteneminen ei välttämättä ollukkaan se itselle optimivaihtoehto, vaikka merkittävän palkankorotuksen saisikin.
Ja tuo gen-z pointti myös hyvä, koska siellähän on paljon tutkittu juuri sitä, että uralla eteneminen ei kiinnosta yhtään niin paljon kuin vaikka milleniaaleilla. Vaan työn merkitys korostuu.
Itselle ainakin tähän mennessä työuralla on käynyt onnekkaasti siten, että oikeasti työn mielekkyys on kasvanut joka kerta palkan kanssa – lähinnä juuri siksi, että kaipaan haastetta ja vaihtelua samanaikaisesti, jotta työ mielekkäänä pysyy. Tuo henkilökohtainen preferenssi työn mielekkyyden osalta onkin varmasti tärkein jokaisen itse miettiä ja tehdä päätös sen pohjalta. Koska asia on juuri kuten sanoit – työ on niin iso osa elämää, että sen olisi parasta myös olla suurimman osan ajasta edes jollain tavalla mielekästä/merkityksellistä.
Ville: Tämä on mielestäni aika tarkalleen juuri se päällikkötason yleinen kirous. Palkka kasvaa vähän, vastuu ja työaika eksponentiaalisesti. Ja silloin työnantaja on ehdottomasti epäonnistunut. Olen kuullut samankaltaisia tarinoita monelta eri alalta ja mielestäni juuri tällöin oikea ratkaisu onkin juuri olla ottamatta hommaa vastaan, luopua siitä tai saada jotenkin rooli muokattua johdon avustuksella oikeasti järkeväksi. Usein päälliköt kuitenkin saattavat jäädä pelottavankin yksin.
Hieman kiinnostaa kuinka tuo tarkka varallisuu esiintyy tässä blogissa, sehän sisältää ne asunnot. Asuntojen hinnat ovat laskeneet viimevuosina, joten onko asunnot kirjanpidossa hankinta-arvon mukaisella hinnalla, vai käykö kiinteistövälittäjä arvioimassa ne joka kerta?
Jos ei niin mihin varallisuuden arvio perustuu?
Joo hyvä kysymys! Kirjoitin itse asiassa noista asuntojen arvostuksesta juuri muutama viikko sitten, kun tuo 700 000 euroa ylittyi ks. tämä teksti: https://www.omavaraisuushaaste.com/nettovarallisuuteni-on-yli-700-000-euroa/ niin en toistanut juttuja tässä.
Mutta tosiaan juuri tarkastelin asuntojen hintoja nyt 10 000 euroa alaspäin ja luvut vastaavat tarpeeksi tarkasti nykyistä hintaa. Excel-harjoitushan tämä loppupeleissä vain on, ja koska en tule asuntoja ainakaan seuraavaan 25 vuoteen myymään, niin päivittelen asuntojen hintaa maksimissaan noin viiden vuoden välein, jos selviä (pitempään pysyviä) muutoksia markkinoissa on.
Miten olet miettinyt Take-Twon kanssa että kauanko niitä pidät? Tietenkin odotellaan GTAn julkaisua ja siten mahdollista osakkeen nousua. Onko tiettyä summaa mitä pidät myyntilukuna?
Suunnitelmat eivät ole tällä hetkellä muuttuneet merkittävästi alkuperäisestä tekstistäni: https://www.omavaraisuushaaste.com/take-two-interactive-osake-analyysi/
Eli 300:n ympärillä varmaan myyn tietyn (jos sinne joskus päästään), mutta voi olla, että katselen pitempäänkin, jos ennen tietokoneversiota ei arvostus nouse tarpeeksi. Sen verran monta muuttujaa tässä kuitenkin on matkalla, kun kurssiin vaikuttanee niin yleinen markkinasentimentti, RAM-muistin hinnat, konsolibuugi, Take-Twon mobiililiiketoiminta, ennakkomyynnin tulokset, onlinen laukaisu, tietokoneversion julkaisupäivämäärä jne.
Nämä ovat yksiä lempipostauksiani! On todella hienoa, kuinka osaat objektiivisesti katsoa omia lukuja. Itse seuraan kehitystä 3kk välein, joka on tietysti turhan usein, mutta tykkään vain todella paljon lukujen laskemisesta ja excelöinnistä. 😀 se on jännä kuinka omalle kehitykselle helposti tulee sokeaksi, ja puolen vuoden/vuoden välein tulee juuri katsottua kokonaiskuvaa. Ajattelin ensin, että oli ’ihan ok’, että alkuvuonna varallisuus nousi noin 22k, mutta olin silti hieman pettynyt. Toisaalta kun katsoo hieman taaksepäin, tajusin että vielä vuonna 2023 tuo oli koko vuoden nettopalkan verran. Kiitos, että teet edelleen hyvää työtä meidän kaikkien henkilökohtaisen talouden eteen!
Kiitos, kiva kuulla! Nämä ovat myös varmasti lemppareitani kirjoittaakin näistä toistuvista teksteistä, koska niin paljon saa avattua ihan juuri tuota koko kokonaisuutta. 3 kuukauden ja 6 kuukauden ero seurannassa onkin yllättävän iso, kun jos miettii vaikka koronavuotta. Jos katsoi maaliskuussa 2020, monen excelit näyttivät varmaan aika huonolta. Mutta jos katsoi kesäkuussa, ne olivat vallan erinomaiset!
Aiemmissa teksteissä oletkin maininnut, että et laske laskennallista verovelkaa realisoitumattomista arvonmuutoksista, vaan tämä laskennallinen verovelka sisältyy nettovarallisuuden määrään. Nettovarallisuudessa piilevä laskennallinen verovelka voi olla kuitenkin ihan merkittävä euromäärältään. Tätä laskennallisen veron huomiointia kannattaisi varmasti ainakin pohtia, kun olet nyt siirtynyt indeksisijoittamisen pariin ja realisoitumattomia tuottoja kertynee enemmän jatkossa olettaen, että näitä indeksisijoituksia on tarkoitus omistaa pitkäjänteisesti.
Jos havainnollistetaan tätä laskemalla erilaisia skenaarioita ja määritetään hankintameno todellisen hankintamenon, 20 % hankintameno-olettaman ja 40 % hankintameno-olettaman mukaan.
Oletetaan, että indeksisalkku olisi oheisenlainen:
• Todellinen hankintameno 300.000 euroa
• Realisoitumaton tuotto 300.000 euroa
• Indeksisalkku yhteensä 600.000 euroa.
Lasketaan realisoitumattoman tuoton verot kolmella tavalla.
• 30 % vero
• 34 % vero
• 30.000 euroon asti vero on 30% ja ylimenevältä osalta 34 %
Todellinen hankintameno (laskennallisen veron osuus)
• 30 % vero (vero 90.000 euroa ( = 300.000 * 30 %))
• 34 % vero (vero 102.000 euroa ( = 300.000 euroa * 34 %)
• 30.000 euroon asti vero on 30% ja ylimenevältä osalta 34 % (vero 100.800 euroa ( = 30.000 * 30 % + 270.000 * 34%)
Hankintameno-olettama 20% (laskennallisen veron osuus)
• 600.000 euron rahastojen 20 % hankintameno-olettaman mukaan hankintameno on 120.000 euroa ja realisoitumaton tuotto 480.000 euroa. Lasketaan verot samaan tapaan kuin yllä.
• 30 % vero (vero 144.000 euroa)
• 34 % vero (vero 163.200 euroa)
• 30.000 euroon asti vero on 30% ja ylimenevältä osalta 34 % (vero 162.000 euroa)
Hankintameno-olettama 40% (laskennallisen veron osuus)
• 600.000 euron rahastojen 40 % hankintameno-olettaman mukaan hankintameno on 240.000 euroa ja realisoitumaton tuotto 360.000 euroa. Lasketaan verot samaan tapaan kuin yllä.
• 30 % vero (vero 108.000 euroa)
• 34 % vero (vero 122.400 euroa)
• 30.000 euroon asti vero on 30% ja ylimenevältä osalta 34 % (vero 121.200 euroa)
Oletetaan, että et kuitenkaan valitsisi itsellesi epäedullista verotusvaihtoehtoa, joten rajataan tällaisessa skenaariossa hankintameno-olettaman mukaan lasketut verot lopputuloksen ulkopuolelle. Tällaisessa skenaariossa laskennallista verovelkaa sisältyisi nettovarallisuuteen 90.000 – 102.000 euroa laskentatavasta riippuen, jos laskennallinen verovelka laskettaisiin indeksisijoitusten realisoitumattomista tuotoista.
Tietysti, jos aikomuksena ei olisi koskaan myydä näitä sijoituksia ja realisoitumaton tuotto ei koskaan realisoituisi, voisi laskennallisen veron perustella olevan 0 euroa, koska laskennallinen vero kuitenkin kuvastaisi sitä tulevaa realisoituvaa verovelkaa, kun tuotto aikanaan realisoituisi. Eli laskennallinen verovelka voisi olla tässä esimerkissä jotain 0 – 100.000 euron välillä.
Kuten oletkin maininnut, niin laskentatavat ja oletukset vaikuttavat realisoitumattoman tuoton laskennalliseen veroon runsaasti, mutta jollakin perustellulla periaatteella laskettu laskennallinen verovelka, joka vähennetään nettovaroista voisi kuitenkin antaa realistisemman kuvan nettovarallisuuden määrästä. Tällä hetkellä laskettu nettovarallisuus on todennäköisesti kuitenkin liian suuri siihen sisältyvästä laskennallisesta verosta johtuen.
Enemmänkin tämä voisi avata lukijoille, että pitkäjänteisesti sijoitettaessa (varsinkin indeksirahastoihin) realisoitumattoman tuoton osuus voi kasvaa merkittäväksi ja siihen voi sisältyä merkittävä laskennallinen verovelka. Vero toki realisoituu vasta siinä vaiheessa, kun tuotto realisoituu, mutta laskennallinen verovelka ei kuitenkaan katoa, vaikka sijoituksia ei myytäisikään, jos odotuksena on kuitenkin myydä ne joskus.
Tässä ajatuksia pohdittavaksi ja mukavaa kesää!
Siinä olikin erittäin laajasti avattu auki noita erilaisia skenaarioita, kiitos niistä! Sinänsä tuostahan saisi melkein ihan kokonaisen blogitekstin, juuri noista erilaisista laskentatavoista ja olettamuksista, mitä kannattaa ottaa huomioon. Tuo on juurikin tärkeä pointti, että pitkällä aikavälillä myös voiton osuus kasvaa merkittäväksi, jos vain antaa korkoa korolle ilmiön rullata.
Syy, miksi en itse verovelkaa laske on se, että maksan joka vuosi mätkyjä (viimeiset neljä vuotta) ja en niitä laskelmissa mitenkään ota mukaan. Koska aikanaan myynnit tulevat olemaan niin pienissä osissa, sama pätenee myös näiden myyntivoittojen osalta: mätkyt ja verot katoavat muun talouden rahavirtoihin siten, että ne eivät kokonaistaloudelle merkittävä osuus ole.
Toki poikkeus on jos jossain kohtaa myyn vaikka 200 000 eurolla (josta iso osa olisi voittoa), mutta tähän mennee varmaan se parikymmentä vuotta, että merkittävä osuus tuosta voittoa edes olisi, koska nyt kun siirtymä osakkeista rahastoihin on käynnissä niin verovelka nollaantuu ja vie aika merkittävän ajan, että se muuttuu merkittäväksi osaksi nettoovarallisuutta.
Tämä indeksisiirtymä on itsellekin tällä hetkellä ehkä kaikkein mielenkiintoisin teema.
Olen päätynyt pitkälti samaan johtopäätökseen kuin sinäkin, että pitkässä juoksussa indeksipainotteinen salkku olisi todennäköisesti ollut sekä tuottoisampi että huomattavasti huolettomampi ratkaisu. Olemme tästä jo kirjoitelleetkin aikasemmissa kommentoinneissa.
Mutta juuri tuo siirtymävaihe mietityttää. Jos nykyinen osakesalkku sisältää paljon vanhoja voitollisia omistuksia, verottaja hidastaa väistämättä muutosta. Tai ainakin tekee laskemisesta huomattavasti haastavampaa ja verojen makselu ei nyt ole mielipuuhaani muutenkaan kun palkkatuloista niitä saa maksaa jo ihan riittävästi.
Oletko itse pohtinut sitä, millä logiikalla siirtymä kannattaa tehdä? Toisin sanoen missä kohtaa parempi pitkän aikavälin tuotto alkaa mielestäsi kuromaan kiinni sen, että voittoja realisoidaan ja veroja maksetaan jo nyt?
Vai ajatteletko enemmän niin, että tärkeintä on päästä mahdollisimman nopeasti siihen sijoitusstrategiaan, jonka uskoo olevan pitkällä aikavälillä paras, vaikka siitä aiheutuisikin lyhyellä aikavälillä veroseuraamuksia?
Joo en sinänsä vero-optimoi mitään kohtaan, vaan tarkoitus tosiaan siirtyä noin kahden vuoden aikana tuohon 80-20 painoon ja osakkeita myyn sitä tahtia, kun sijoituscase aina loppuu. Eli jokainen osake salkusta katoaa samaa tahtia, kuin se olisi kadonnut ilmankin tätä strategian muutosta. Kun muutos joka tapauksessa on tehtävä, niin verot joka tapauksessa aikanaan maksettava ja itselleni sinällään sama maksanko verot tänä vai ensi vuonna. Isossa kuvassa sillä tosiaan ei mitään väliä koko talouden kuvassa.