Tilastokeskus julkisti muutama kuukausi takaperin mielenkiintoisen raportin kotitalouksiemme varallisuudesta 2021 kesäkuussa. Vuoden 2019 tilannetta kuvaavat luvut kertovat suomalaisten hieman köyhtyneen edelliseen tutkimuskertaan (2016) verrattuna. Tavallisesti olisin kirjoittanut näistä luvuista analyysiä heti kesän alussa, mutta kirjaprojektin takia analyysi venyi syksylle. Aihetta käsitteli kesällä myös Taloudellinen Ajattelu omissa blogiteksteissään, joille voin hyvin antaa lukusuosituksen.
Numerot kuitenkin näyttävät seuraavaa. Kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani laski 4,6 prosenttia, ja samaan aikaan varakkaimman kymmeneksen suhteellinen osuus kaikesta kotitalouksien nettovarallisuudesta kasvoi.
Kotitalouksien köyhtyminen johtuu ennen kaikkea siitä, että asuntojen hinnat ovat monella alueella pudonneet. Tästä johtuva toinen syy on tietenkin se, että suuri osa suomalaisten varoista on kiinni asunnoissa. Asuntovarallisuuden osuus suomalaisten kokonaisvaroista olikin noin puolet – 48%.
Yksi yleisistä totuuksista, joilta kukaan ei todennäköisesti ole pystynyt välttymään on kuuluisa, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Onko asia kuitenkaan näin ja kenen syy tämä kaikki on? Kapitalismin? Yhteiskunnan? Rikkaiden? Verotuksen? Verenhimoisten liskoihmisten?
Minulla on teoria, josta moni ei tykkää. Syy etenkin varallisuuserojen kasvuun ei ole rikkaiden tai yhteiskunnan. Syy on keskiluokan ja suomalaisen ajatusmaailman. Miksi tätä sitten ei koskaan kuule? Lähinnä siksi, koska jokaisen poliittisen puolueen pitää aina nuoleskella keskiluokkaa – onhan 70% suomalaisista keskiluokkaa (minä tällä hetkellä mukaanluettuna). Ongelma tiivistyykin ennen kaikkea omistajuuteen – tai sen puutteeseen – kuten seuraavassa avaan.
Köyhät köyhtyvät – mutta monella heistäkin olisi mahdollisuus parantaa omaa taloudellista tilannettaan
Köyhistä puhuminen on aina haastavaa, koska oikeasti köyhien joukko on useasti erittäin heterogeenistä. Vähätuloisuus ja köyhyys voi johtua perheoloista, tukiverkon puutteesta, riippuvuuksista ja monesta muusta sosiaalisesta tai terveydellisestä ongelmasta.
Osalla saattaa olla sairauksia tai riippuvaisuuksia, jotka tuhoavat elämän. Osa yhteiskunnasta tulee aina olemaan köyhä, niin kauan kuin elämme kapitalistisessa järjestelmässä ja yhteiskunnan pitääkin tehdä aina kaikkensa, että jokaista köyhää pystytään tukemaan ja parhaassa tapauksessa nostamaan köyhyydestä kohti keskiluokkaa ja sitä ylemmäs. Se on meidän kaikkien etu. Tämä on vaikeaa, koska ns. valu-efekti ei tutkimusten mukaan toimi, eli kun rikkaat tai keskiluokka rikastuu, vauraus ei valu köyhimmille, koska köyhien perimmäisemmät ongelmat eivät ole ratkaistavissa rahalla.
Olen kuitenkin kirjoittanut Omavaraisuushaastetta jo niin pitkään, että en lähdekään köyhyyttä ratkaisemaan tässä kirjoituksessa, koska se on pitkälti mahdotonta niin kauan kun nykyinen kapitalistinen malli hallitsee länsimaista yhteiskuntaa. Jos ratkaisu olisi helppo, oltaisiin se jo toteutettu, koska yhteiskunnan tasa-arvoisuus on kaikkien yhteiskuntaluokkien etu. Ja kuten kirjoitin alussa, varallisuuseroista puhuttaessa keskiluokka onkin huomattavasti mielenkiintoisempi ja syyllisempi varallisuuserojen kasvuun kuin köyhät.
Keskiluokka junnaa paikallaan, koska he säästävät, eivätkä sijoita
Viime aikoina ei ole pystynyt missaamaan sitä tosiasiaa, että suomalaiset häviävät rahapeleihin keskimäärin hieman yli 55 euroa kuukaudessa, eli noin 660 euroa vuodessa. Näitä rahapelaajia on Suomessa noin kolme miljoonaa. Samalla vuonna 2018 korkeasti koulutetuista tupakoi 5,9 prosenttia, keskitason koulutuksen saaneista 10,2 ja matalan koulutustason saaneista 17,6 prosenttia. Keskiluokkaan pääsee keskimäärin kaikilla näillä tasoilla tasaisesti, mutta korkeimpaan tasoon yleensä korkeakoulutetuilla on selkeä etu.
Kyse keskiluokan paikallaan junnaamisessa ei olekaan siinä, etteikö keskiluokan ihmisillä olisi rahaa – edes Suomessa. Kyse on siitä, että ihmiset eivät sijoita, vaan tekevät ylimääräisillä rahoillaan kaikkea täysin järjetöntä, joista tupakka, alkoholi ja Veikkauspelit ovat vain jäävuoren huippu. Tämä on ennen kaikkea kulttuuri- ja asenneilmapiiri-ongelma, ei rahaongelma. Ja tätä tukee moni eri tutkimus.
Suomalaisilla on tuoreimman Suomen Pankin tilaston mukaan 107,8 miljardia euroja rahoja nollakorkoisilla pankkitileillään. Tämän lisäksi kolme kertaa enemmän suomalaisia pelaa Veikkauksen uhkapelejä kuin sijoittaa. Samalla suomalainen kuluttaa arviolta yli 600 euroa alkoholiin vuodessa – eniten koko maailmassa. Myös surullisenkuuluisa Danske Bankin tutkimus siitä, että suomalaisten mielestä on hyväksyttävämpää rikastua lottovoitolla kuin sijoittamalla maalaa aika kamalaa kuvaa suomalaisesta rahan sielunelämästä ja siitä, kuinka pilalle suomalaiset on aivopesty Veikkauksen toimesta.
Tilastoista huolimatta, lähes kaikilla ihmisillä sijoittamisen estymisen syyt ovat samat. EI OLE RAHAA JOLLA SIJOITTAA. Tämä on aina yhtä mielenkiintoinen tulos tutkimuksissa, koska käytännössä jokaikinen tilasto viestii selkeästi, että kaikki suomalaiset tuloluokasta riippumatta käyttävät paljon rahaa asioihin, jotka käytännössä vain heikentävät omaa hyvinvointia.
Tällaisia asioita ovat asiat kuten päihteet ja uhkapelit. Rahaa kuluu näihin keskimääräisellä suomalaisella valtavasti rahaa sen sijaan, että rakennettaisiin itselleen ja lapsilleen vauraampaa tulevaisuutta säästämällä ja sijoittamalla. Ja tämän lisäksi, heillä toden totta on rahaa, mitä voisi sijoittaa koko ajan makaamassa pankkitileillään! Eli edes kulutustottumuksia ei tarvitsisi muuttaa, jotta sijoittamisen voisi aloittaa. Ja tosiaan kuten yllä nähtiin, etenkin keskiluokalla on huomattavan paljon rahaa, vain makaamassa tileillä, jota ei käytetä yhtään mihinkään.
Tämä nähdään myös aina, jos uutisoidaan siitä, että joku käyttää lapsilisät sijoituksiin. Aina, kun asia nousee esille vähän väliä, ovat reaktiot samansuuntaisia. Törkeää! Miten hän kehtaa! Meillä lapsilisät kyllä menevät ihan lapsen kuluihin! Tilastot kuitenkin sanovat edelleen, että rahat menevät lapsen kulujen lisäksi myös makaamaan nollakorkoiselle pankkitilille, päihteisiin, uhkapeleihin ja kaikkeen muuhun, jota meistä kukaan ei oikeasti tarvitse. Paheksuminen on kuitenkin kaikille meistä aina helpompaa, kuin rehellisesti peiliin katsominen, joten tällaiset reaktiot eivät tule koskaan katoamaan.
Keskiluokan tulotaso ei olekaan kasvanut käytännössä enää sen jälkeen, kun maailman ja Suomen talous romahti jyrkänteeltä vuoden 2008 finanssikriisissä. Keskiluokka kuitenkin kattaa edelleen lähes 70% suomalaisista, joka on valtava määrä ihmisiä. Ja suurimmalla osalla tästä keskiluokasta on rahaa tilillä, järjettömiä kuluja, joista karsia ja varaa sijoittaa. Ja kyllä, nämä kaikki pystyy tekemään ajamatta taloutta lamaan. Koska keskiluokka ei kuitenkaan sijoita niin laajasti kuin esim. Ruotsissa, ei vaurastumista myöskään tapahdu ja keskiluokka junnaa paikallaan.
Työnteolla ei vaurastu Suomessa. Tämä on hyvä jokaisen ymmärtää, jos haluaa oikeasti rikastua. Siihen tarvitaan omistajuutta. Ja juuri siksi rikkaat rikastuvat.
Rikkaat rikastuvat, koska he omistavat
Numerot näyttävät pahalta, kun niitä katsoo nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan varakkain kymmenesosa omisti vuonna 2019 puolet Suomen kotitalouksien nettovarallisuudesta, kun vuonna 2016 osuus oli 46,8% ja vuonna 2009 alle 44%. Tämän lisäksi nettovarojen mediaani varakkaimmassa kymmenyksessä oli 766 220 euroa vuonna 2019. Nettovarallisuuden raja, jonka ylittäneet kotitaloudet laskettiin kuuluvaksi ylimpään kymmenykseen, puolestaan kulki 499 703 eurossa.
Varakkain kymmenys omistaakin tällä hetkellä Suomessa 84 prosenttia pörssiosakkeista ja 62 prosenttia kaikista rahasto-osuuksista, joita suomalaiset omistavat. Ja tämän päälle omistukset, jotka ovat ulkomailla ja eivät Tilastokeskuksen tilastoihin pääse, on prosenttimäärä todennäköisesti vielä vähän suurempi.
Rikkaat rikastuvatkin yhdestä yksinkertaisesti syystä. He omistavat ja pitkällä aikavälillä omistusten arvo nousee ylöspäin. Ja siinäpä se.
Tilastokeskus maalaa tästä erittäin yksinkertaista kuvaa. Rahoitusvarallisuuden arvo on noussut nopeiten koko ajan – myös koronasta huolimatta, ja tämä on käytännössä ainoa syy rikkaimman kymmenyksen rikastumiseen.
Ongelmallista keskusteluissa onkin usein poliitikkojen tai muun yhteiskunnan syyttäminen siitä, että tuloerot ja varallisuuserot kasvavat. Ongelma ei kuitenkaan ole politiikassa tai yhteiskunnassa, vaan ihmisissä. Suurin osa meistä on keskiluokkaa ja suurimmalla osalla meistä on joka päivä valintoja kuluttamisen, pankkitilille säästämisen sekä sijoittamisen välillä.
Niin kauan kuin kulutat ja säästät pankkitilille, et vaurastu. Kun kuitenkin alat sijoittamaan, ajan kuluessa vaurastut yhdessä vauraimpien ihmisten kanssa – ja siitä ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, koska vaurautta ei voi koskaan olla liikaa yhteiskunnassa. Tulo- ja varallisuuserojen kasvu ei ole kenenkään eduksi ja se onkin yksi suurimpia asioita, joka vaikuttaa esim. yhteiskuntien turvallisuuteen. Onkin siis meidän kaikkien omalla vastuulla vaurastua, koska valtio ei siinä meitä auta.
Suurin osa meistä pystyy valitsemaan vaurastumisen
Ja tässä hyvät uutiset, suurin osa meistä pystyy liittyä vaurastuviin rikkaisiin mukaan! Tämän todistaa pelkästään se rahamäärä, mikä suomalaisilla makaa pankkitilillään sekä se, kuinka paljon pienempi osuus suomalaisista sijoittaa esim. verrattuna ruotsalaisiin peruskansalaisiin. Vaikka sijoittaminen on muuttunut koko ajan yleisemmäksi Suomessa, on se edelleen liian monelle vaikea sekä pelottava aihe. Trendi on menossa oikeaan suuntaan, mutta alla oleva kuvaaja kuvaa hyvin sitä, kuinka harva suomalaisista oikeasti esim. osakkeisiin ja rahastoihin sijoittaa.
Asiaan ei tule koskaan nopeaa muutosta, mutta suunta on oikea ja pakollinen, jos haluamme vaurastua yhteiskuntana – Suomen pörssi on ollut historian läpi maailman parhaita, joten pelkästään suomalaiseen sijoittamalla ja suomalaista taloutta tukemalla on kaikki avaimet vaurauteen, jos meillä vain olisi malttia ja uskallusta vaurastua.
Sijoitusmaailmassa on välillä huonoja vuosia ja itsellänikin 11 vuoden sijoitusuralla on osunut jo kolme pienempää tai isompaa korjausliikettä alaspäin. Mutta tästä huolimatta pitkällä aikavälillä on ollut vain yksi suunta – ylöspäin. Ja näin itse olen noussut nopeasti köyhästä duunariperheestä sekä opiskelijasta keskiluokkaan ja en usko, että menee kauan, kun olenkin jo varakkaimmassa 10%:ssa suomalaisista. Ja mitä olen tehnyt? Säästänyt ja sijoittanut pitkäjänteisesti. Se ei ole rakettitiedettä ja se ei ole taikatemppu.
Ja siihen pystyy kuka vain keskiluokkainen.
Jos en olisi koskaan sattunut aloittamaan sijoittamista, olisin tällä hetkellä yli 120 000 euroa köyhempi kuin tänään – vain 30-vuotiaana! Tämä on aivan valtava määrä rahaa ja tämä erotus tulee suurenemaan käytännössä joka vuosi tästä hautaan saakka. Realistisesti varallisuuteni olisi 80-vuotiaana todennäköisesti monta miljoonaa euroa pienempi kuin se nyt tulee olemaan – vain siksi, että päätin aloittaa sijoittamisen.
Voiko ihmistä neuvoa lopettamaan tupakoinnin, uhkapelaamisen, vähentämään alkoholinkäyttöä sekä krääsän ostamista ja avaamaan arvo-osuus- tai rahastotilin pankkiin ja aloittamaan pitkäjänteisen rahastosijoittamisen? Ihminen tekee tällöin palveluksen niin itselleen, lähipiirilleen kuin koko yhteiskunnalle. Mutta silti miljoonat meistä suomalaista eivät sitä tee.
Vaarallista sanoa, mutta en näe, että varallisuuserojen kasvu olisi omistajien ja miljonäärien vika tai heidän vastuullaan. Varallisuuserojen kasvu on sen valtavan keskiluokan vastuulla, jotka eivät omista, vaikka voisivat omistaa.
P.S. Korona on muuttanut tätä kuvaa entisestään niin Suomessa kuin globaalistikin, kun inflaatio on pysynyt suhteellisesti matalana, vaikka maailmaan on virrannut valtavasti lisää rahaa. Tästä ja miljonäärien räjähdysmäisestä kasvusta lähitulevaisuudessa!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Muistaakseni tuo noin 100 mrd pankkitileillä on hieman harhaanjohtava. Siihen sisältyy kuunvaihteessa olevat rahat ennen kulutusta. Melkein 50% nettopalkkasummasta, ne rahat joilla pian ostetaan esim asunto, mökki, auto jne.. taitaa myös olla yritysten kassavarat summassa mukana. Eli oikeasti suomalaisilla ei ole 100 mrd ”ylimääräistä”. Toki olet oikeilla jäljillä sijoittamisen puutteesta, omistamisen osaamattomuudesta ja sitoutumisesta pitkälle ajalle.
Mielenkiintoinen pointti tuosta datasta – voi hyvin olla mahdollista. Tuleeko mieleen, mistä luit tästä, olisi mielenkiintoista mennä syvemmälle tuohon tulevaisuuden teksteissä. Toki datan selventämiseen olisi mielenkiintoista nähdä myös se, että milloin suomalaisilla on palkkapäivät (itsellä kun se esim. ollut aina 15. päivä joka kuukautta).
Palkkapäiviin vastaaminen onkin haastavaa. Moni kuukausipalkkaa ansaitseva saa palkkansa kuukauden 15. päivä. Sitten osalla se on sopimussyistä kuukauden viimeinen pankkipäivä, tai arkipäivä. Tämän lisäksi eräs puhelinmyyntiä harrastava on kertonut ilmoituksissaan että palkka maksetaan kahdesti kuukaudessa 7. ja 22. päivä. Tämän lisäksi osalla tuntityöntekijöistä saa pankkansa kahden viikon välein. Tavoiteaikataulu taisi olla parittomien viikkojen perjantai. Mikäli tuntikortit eivät ole ajoissa palkanmaksussa, niin sitten seuraavassa erässä tulee kahden viikon sijaan neljän viikon palkka ja maksuväli voi olla neljä viikkoa. Joten suurimmat summat taitavat kulkea 15, 1. ja viimeinen päivä. Sitten aika monen eläkkeen maksupäivä lienee kuukaden 6. Tästäkin voisi tehdä tarkempaa tutkimusta.
Lisäyksenä vielä edelliseen, summa pitää sisällään myös esim pankin lainaamat asuntolainarahat, jotka viipyvät tilillä sen 10min ennen ostotoimeksiantoa.
Näistä kaikista muuttujista olisi mukava saada lähteet, niin voisi tosiaan tutkia tarkemmin. Kysyms on sinällään niin mielenkiintoinen. Toisaalta ei toki muuta sitä faktaa, että kuten yllä oli puhetta juuri noista palkkapäivistä, nekin vaihtelevat niin rajusti, että kaikki nämä summat yhdessä ovat tuskin edes sitä miljardia, saati 10 miljardia. Se, onko tileillä 90 vai 100 miljardia ei tee isossa kuvassa eroa siihen, kuinka paljon sitä rahaa oikeasti tileillä makaa.
Tilastoissa on erikseen kotitalouksien ja yritysten varallisuudet. 100 miljardia jaettuna 5 miljoonalle on 20 000 euroa. Normi kk palkat, lainanlyhennykset yms ovat varmasti jotain suuruusluokkaa 1000-3000 euroa kuussa, eli kyllä sitä rahaa joillain tileillä makaa. Samaten, aina välillä lehdissä näkee miten joku auervaara tai microsoft huijari on tyhjentänyt uhrin tililtä kymmeniä tuhansia tai yli sata tuhatta on tainnut olla parhaimmillaan. Kyllä sitä joutilasta rahaa tileillä on. Tietty siellä jotain autonostorahoja on myös, mutta onko sitten järkeä säästää kymmenen vuotta tilille että saa kokoon vaikka 50 k että voi ostaa säädylleen sopivan auton.
Jep tuo on ihan hyvä pointti, että etenkin keski-iän ylittäneillä jostain syystä rahaa tuntuu olevan aika juuri siellä pankkitilillä. On kummallista lukea juuri näistä auervaaroista, Microsoft tuista tai vain kaverille annetuista 50 000- 100 000 euron lainosta, jotka sitten aiheuttivat välirikon. Eikö ihmisten mielikuvitus riitä rahan käyttämiseen oman elinlaatunsa kohottamiseen ja/tai sijoittamiseen kaikilla näillä rahoilla? Usein vaikuttaa siltä, että ei, koska esim. omassa lapsuudenkodissani kaikkia pieniäkin säästöjä aina makuutettiin vain pankkitilillä. Riskit olivat kaiketi liian korkeat, koska asiasta ei juuri puhuttu siihen aikaan niin paljon. Tämä oli myös omalle perheelleni varmin tapa pysyä siellä alemmassa keskiluokassa matalien palkkojen takia.
Karrikoiden sain kiittää onneani että tätä tekstiä aiemmin lukiessa ei ollut juomaa mukana. Olisi juomat lentäneet suusta. On todellä jäätävää, mikäli puolen miljoonan nettovarallisuudella kuuluu varakkaimpaan kymmenykseen. Joten mitä oikeasti siellä koulun penkillä opetetaan ja miksi varaustumista halveksutaan? Tämä kuvaa hyvin sitä miksi kansa rahtaa virvokkeita laivoilta. Samoin toiset taas tarkistavat että mistä senttihallista saa sen edullisimman perjantaisalkun viikonlopuksi. Tämän blogin ideaologiaa noudattavat ovat juuri mainitun joukon, taikka suurimman osan, mielestä outoja ja saunan taakse vietäviä. Eihän arkea kestä ilman näiden antimien tuomaa mielihyvää.
Omalla kohdallani olen myös nettovarallisuudessa alempana kuin kuukausi sitten. Yksinään kurssivaihtelut ovat olleet niin suuria että pahimmalla viikolla arvo heittelehti enemmän kuukauden bruttopalkka. Siitä että kuulunko tuohon ylimpään kymmennykseen, en osaa antaa varmaa vastausta. Ongelma muodostuu kahdesta omaisuuserästä, toinen asunto ja toinen maapläntti. Olen seurannut alueen asuntoilmoituksia ja todennut kaupan olevan aika pankojäässä vaikka HSL:n matka-alueella ollaan. Eli toleranssia voi olla 20% ellei pakkosaumassa jopa 30%.
90 -luvun pankkikriisin syytökset ovat hyvin juurtuneet kansaan. Silloin kansaa syytettiin kasinopeleistä pörssissä, joka johti pankkien kaatumiseen. Moni pörssiin sijoittanut menetti kaiken. JOten vieläkin moni olettaa että jos ostaa jotain pörssistä, niin voi menttää asuntonsa. Suurin ongelma tässä on se, että kaikkea taustaa ei ole kerrottu. Monihan osti tuolloin osakkeita lainalla. Oletti että parin kuukauden kuluttua kurssien noustua, voi maksaa lainen pois ja onkin rikas. Tässä on sitten tämä ongelma. Jos sisjoittaa palkasta ylijäävällä osuudella, niin menetys jää korkeintaan tähän summaan. Tärkeintä on pysyä poissa lainoista mm. sijoittamisen suhteen. Etenkin jos takaisinmaksun rakentaa yksinään kurssinousun varaan. Mikäli takaisinmaksusuunnitelma on tehty muilla tuloilla sekä korkeintaa sijoituksesta ssaatavilla tuloilla, niin ollaan hieman lähempänä sijoitusasunnon ideaa. Miten tämä vääristymä saadaan korjattua?
Tuo on mielestäni näkökulma myös mistä ei puhuta tarpeeksi ja johon itsekin sorruin, etenkin opiskelijaelämässä. Kun elämä on oikeasti euroja ja pennejä, niin en osannut edes kuvitella sellaisi rahamääriä, joita nyt käsittelen – kuitenkin vain 5 vuotta myöhemmin. Sama ihminen, joka pystyisi saamaan sijoittamalla tuhansia euroa vuodessa, saattaa kuluttaa saman ajan, mitä voisi käyttää sijoittamiseen, siihen, että seisoo Tokmannin jonossa odottamassa ilmaista ämpäriä tai odottamassa seuraavaa Zalandon 10%-tarjouskampanjaa.
Fakta kuitenkin on, että moni varmasti yksinkertaisesti tykkää sentin viilaamisesta ja pienissä yksityiskohdissa olemisesta ja itsekin sitä pitkään tein, koska en osannut ajatella isommin. Tästä ajatusmallista irtipääseminen oli oikeasti vaikeaa ja monien vuosien tulos.
90-luvun lama tosiaan on monisukupolvinen trauma, joka vaikuttaa niihinkin, jotka eivät sitä ole nähneet. Sen näkee kasvatuksessammel, koulutuksessamme sekä tavasta, millä suomalainen edelleen puhuu rahasta. Nyt kun blogia on tullut kirjoitettua rahasta jo pitkään, on nähnyt nämä kaikki eri spektrit. Mutta samanaikaisesti on ollut toivoa näkyvissä paremmasta huomisesta ja siitä, että rahasta ja sijoittamisesta puhutaan ihan eri tavalla nykyään kuin esim. silloin, kun blogini aloitin. Näinkin lyhyessä ajassa positiivista muutosta on ollut näkyvissä ja tämä kannustaa itseäkin jatkamaan blogin kirjoittamista.
Vähän särähti tuo kohta ”itsellänikin 11 vuoden sijoitusuralla on osunut jo kolme pienempää tai isompaa korjausliikettä alaspäin. Mutta tästä huolimatta pitkällä aikavälillä on ollut vain yksi suunta – ylöspäin”. Me olemme nyt historiallisessa härkämarkkinassa, pörssikurssit ovat nousseet muutamaa notkahdusta lukuunottamatta yli 10 vuotta eikä sinun (tai minun tai monen muunkaan) sijoitusuran aikana ole ollut yhtään aitoa laskukautta.
Pieni vilkaisu esim USAn pörssiä kuvaavan Dow Jones -indeksin historiaan kertoo, että näin ei todellakaan ole aina ollut. Vuosina 1933-1948 pörssi pysyi käytännössä paikallaan, ja vuosina 1966-1982 se laski lähes 75%. Jos vuonna 1981 olisi ollut blogeja, joku talousbloggari olisi voinut sanoa, että ”11 vuotisen sijoitusurani aikana on ollut muutamia korjauksia ylöspäin, mutta pääosin suunta on ollut sama – alaspäin”!
Pitkällä, ihmissukupolven mittaisella aikavälillä (jos USAn pörssiin sijoitti vuonna 66, omillaan oli vasta 1993) pörssi on toki historiallisesti mennyt ylöspäin, mutta pitkiä laskukausiakin on ollut, ja jos odottaa että nykyinen nousukausi jatkuu jatkumistaan, tulee kyllä katkerasti pettymään
Juu tuo oli vain yksi esimerkki (ja ainut, minkä voin omana itsenäni antaa). Hyvä kuitenkin huomata, että maksoin oppirahoja sijoituksistani niin pitkään (ensimmäiset 5-7 vuotta varmaan), niin en ole tuosta nousumarkkinasta niin paljon kostunut. Sijoitusvirheitä on tullut tehtyä nousumarkkinasta huolimatta uskomattoman paljon etenkin sijoitusurani alussa.
Olen samaa mieltä, että on hyvä huomata, että elämme historiallista nousumarkkinaa, mutta samalla yritän myös muistuttaa itseäni siitä, että on oikeastaan ihan sama milloin 2000-luvulla on sijoittanut (kunhan ei ole kaikkia rahoja laittanut sisään kuplien huipulla), niin sijoitustulokset ovat olleet enemmän kuin hyviä.
Ajallinen hajautus kuitenkin hoitaa suurimmat ongelmat, kun pörssit TARPEEKSI pitkällä aikavälillä menevät kuitenkin aina vain ylöspäin – vaikka tulisi oikeastaan mitä vain kriisejä eteen. Tarkennuksena ehkä vielä, jos on aloittanut sijoittamisen milloin vain viimeisen 50 vuoden aikana, niin lopputulos on ollut hyvä.
Turha markkinoilla kuitenkaan stressata, jos sijoittaa hyviin liiketoimintoihin. Myös tuossa 1966-1982 välissä sijoitus laadukkaseen liiketoimintaan kuten esim. McDonald’siin (joka sattui listautumaan pörssiin juuri 1965) olisi tuottanut IPO:sta vuoteen 1982 n. 500%. Laatu on laatua ja pörssin heiluminen vain sitä – vuosisadasta toiseen.
Rikkaat rikastuu enemmän ihan puhtaan matematiikan ansiosta.
Jos sinulla on varaa laittaa tonni rahastoon, ja oletat 8% tuoton etkä koske koko jumpulaan 50 vuoteen, sinulla on noin 50 kiloeuroa.
Jos sinulla on varaa laittaa 9000 euroa enemmän, eli kymppitonni, niin samassa tilanteessa sulla onkin melkein 500 kiloeuroa, eli 450000 euroa enemmän.
Suhdeluku toki säilyy samana, mutta kaupassa ruoka maksaa saman verran kaikille, bensa maksaa saman verran, parturi maksaa saman verran… Varakas voi toki käyttää rahaa reippaammin, mutta harva varakas käyttää rahaa kuitenkaan yhdeksän kertaa enemmän kuin keskituloinen. Veroja toki tuosta isommasta sijoituksesta maksetaan reilusti enemmän, mutta koska pääomavero ei ole kovinkaan progressiivinen, niin sama matematiikka pätee silti.
Tämä ei tietenkään mitenkään invalidoi toteamusta siitä, että keskiluokan kannattaisi sijoittaa rahansa muualle kuin pankkitilille – päin vastoin, se osa keskiluokkaa, joka tämän hiffaa, pääsee korkoa-korolle ilmiön ansiosta muun keskiluokan edelle. Todistaapahan vain sen, että varakkaat vaurastuu keskimäärin nopeammin kuin keskiluokka, vaikka miten apinana sijoittaisi.
On siis mielestäni vain ajan kysymys, milloin erot venähtävät sen verran suuriksi, että jonkinasteinen varallisuusvero ja/tai pääomatulojen progressio nousee vakavaan keskusteluun, eikä vaan satunnaisten vasemmistoihmisten huuteluihin.
Jep tuo on iha totta, että absoluuttinen kasvu selittää osan tästä ehdottomasti. Toisaalta kun katsoo tässäkin tekstissä olevia lukuja, on mielestäni selkeää, että rahan päällä istuminen tai sen käyttäminen tehottomasti on huomattavasti isompi ongelma. Myös kun miettii, kuinka hitaasti ero näistä huolimatta kasvaa olisi mielenkiintoista nähdä (toki mahdotonta koskaan tietää), että kumman varat – keskiluokkaisen vai top10%:n sijoitukset oikeasti tuottavat enemmän. Monella oikeasti vauraalla on kuitenkin varainhoitajia, vaihtoehtoisia sijoituksia, pääomasijoituksia start-uppeijin ja muita ei-niin-kulukeveitä sijoituksia. Uskaltaisin jopa veikata, että pienemmillä rahamäärillä sijoittajat saattavat keskimäärin päästä parempiin tuottoihin (kulujen jälkeen).
Mutta joo samaa mieltä, että aikanaan tasaus tulee varmasti iha globaalistikin aiheeksi näistä kaikista aineksista johtuen – liian isot varallisuuserot kuitenkin ovat oikea yhteiskunnallinen ongelma ja aikanaan ero kasvaa liian isoksi. Vaikeinta siinä kuitenkin tulee olemaan se, että siitä jälleen eniten todennäköisesti kärsivät ne nousukkaat ja kaltaiseni ihmiset, jotka pyrkivät kasvattamaan omaisuutta nollasta eivätkä ole lähteneet miljoonista, jos homma tehdään huonosti.
Tuo esimerkkini oli muuten vain pelkällä aloitussummalla. Jos oletetaan, että varakkaalla on varaa laittaa vaikka satanen kuussa tuloista sijoituksiin, ja köyhemmällä vain 20€, niin ero leviää vielä enemmän käsiin: köyhemmällä on 50 vuoden jälkeen 200k€ (loistavaa sinällään!) niin varakkaalla onkin 1,3 M€, eli yli miljoona enemmän.
Rikkaus on sitä, että on varaa tehdä valintoja – esimerkiksi siksi, että on hieman ylimääräistä käteistä joka kuukausi. Ja nykyjärjestelmässä nämä kertyvät ja kasvattavat korkoa korolle. Ei turhaan Einstein kutsunut ilmiötä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.
Tämän asian pohtiminen tuntuu jotenkin siltä, että ainakaan mediassa tai politiikassa ei kukaan tunnu oikeasti tuntevan asiaa tai välittävän siitä. Oikeistohenkiset kohkaa piensijoittamisesta ja vasemmisto puhuu rikkaiden verottamisesta. Mutta kumpikaan ei tunnu oikeasti tietävän, missä mennään.
Jep luonnollisesti tosiaan rikkaallla on aina enemmän näissä tilanteissa. Ja juu, keskustelu on Suomessakin alkanut polarisoitumaan niin pahasti, että syvempää analyysia asioihin ei juuri enää saa, koska aatteet sumentavat molemmissa ääripäissä nämä asiat liian helposti. Ja vaikea nähdä maailmaa, missä keskustelu tästä järkevystyisi, koska yksinkertaiset totuudet kuitenkin uppoavat massaan – demokratian huonompia puolia.
Kommenttini ei nyt varsinaisesti koske tätä postausta, mutta olet useammassa postauksessa pohtinut ihmisten juuttumista oravanpyörään (uhrataan elämä työlle, jotta saadaan lisää rahaa, joka kulutetaan asioihin, joita ei tarvita) ja jos oikein olen tulkinnut, ehkä myös hieman kritisoinut kapitalistista järjestelmää. Kuitenkin sijoitat, joten oletan, että odotat yritysten tulosten kasvavan ja tuovan sinulle voittoja tulevaisuudessa.
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää ajatuksiasi tästä ”ristiriidasta”, kun itse on karsinut kulutuksensa minimiin vaurastuakseen, mutta omat sijoitukset kuitenkin edellyttävät, että muut kuluttavat. Lisäksi ilmastonmuutos tulee luultavasti asettamaan jonkinlaiset rajat kasvulle, viimeistään sitten, kun resurssit loppuvat. Voiko kasvu vain jatkua? Miltä maailma näyttää 40 vuoden kuluttua, kun niitä omia sijoituksia olisi tarkoitus realisoida?
Erittäin hyvä kysymys! Kapitalismi on vähän kuin demokratia, ei täydellinen, mutta paras, mitä olemme tähän mennessä keksineet. Tästä syystä en ehkä ole kapitalismi-kriittinen, koska se ei itsessään ole paha. Ihmiset vain kapitalismin takia ja kannustamina saattavat toimia itselleen ja ympäristölleen (muullekin kuin luonnolle) haitallisesti.
Itse olen aina uskonut ihmiskunnan kykyyn ratkaista ongelmat teknologialla – mukaanlukien ilmastonmuutos. Tämän takia en ole huolissani ilmastonmuutoksesta niin henkilökohtaisella kuin maailmantaloudenkaan tasolla. Uskon myös kasvun kestävän paljon pitempään kuin mitä ehkä keskimääräinen ihminen, koska videopelit, kryptovaluutat jne. ovat jo osoittaneet sen, että virtuaalinen talous voi kasvaa ikuisesti ilman, että se kuluttaisi maailmaa yhtä paljon kuin esim. jatkuva pikamuoti tai Kiina-krääsä – kunhan teknologisesti ratkaisemme materiaali ja energiantuotannon suurimmat haasteet. Kyseessä kuitenkin on mielestäni selvä kun, ei jos.
Tästä tosiaan voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon, mutta laitan itselleni ylös tuon. Muistaakseni draftimuodossa minulla oli yksi teksti tuohon liittyen, mutta en muista oliko se ajoitettu ensi vuoden puolelle. Joka tapauksessa äärimmäisen tärkeä kysymys, jota pyrin pohtimaan blogissanikin lähitulevaisuudessa (toki 15 tänä vuonna tulevaa listautumisantia tulee blogiaikataulua vähän muuttamaan :D).