Yksi vääristyneimpiä ja yleisimpiä mielikuvia sijoittamisesta ja kapitalismista on se, että se on pelkkää lyhyen aikavälin rahan maksimointia hinnalla millä hyvänsä. Viime pörssiviikolla saimmekin nähdä kapitalismia niin kauneimmillaan kuin kauheimmillaan, kun ostotarjouksia ja muuta draamaa satoi ovista ja ikkunoista.
Ovatko kaikki kapitalistit siis rahanahneita sikarimiehiä, jotka haluavat nyhtää viimeisenkin sentin hinnalla millä hyvänsä? Vai voiko kapitalistissa ja omistajassa olla myös jotain harmaan sävyjä? Katsotaan siis kolmea tapausta, jotka saivat itseni tätä pohtimaan viime viikolta. Kyseessä siis otsikonkin mukaisesti Rovion, Uponorin ja Fortumin erikoistilanteet.
Uponor – kun yli 40% preemio ei ole tarpeeksi
Pitkän historian omaava rakennusten sisäilmasto- ja putkijärjestelmiä toimittava Uponor on pitkään ollut pörssin ikuisia lupauksia, jonka suurimpana omistajana häärii Oras Invest – toisin sanoen Paasikiven suku.
Viime viikolla belgialainen Aliaxis antoikin aikomuksen tehdä Uponorista tarjouksen, joka olisi hieman yli 40% korkeampi kuin osakkeen sen hetkinen hinta. Varsin reilu tarjous siis.
Aliaxis on ollut yli vuoden jo Uponorin perässä ja antoikin hyvät perustelut yritysostokselle (sen lisäksi, että yhtiön osakkeenomistajat kostuisivat yrityskaupassa heti).
Aliaxian mukaan Uponorilla ei ole riittäviä resursseja kasvuun ja sen mukaan huolimatta Uponorin vahvoista markkina-asemista, hyvästä tuotemerkin tunnistettavuudesta ja saavutuksista vastuullisuuden saralla, Uponor on käännekohdassa keskisuurena toimijana, joka ei pysty toteuttamaan täyttä potentiaaliaan. Kurssikäyrää katsoessa tämän perustelun voi melkein ostaakin.
Kun yhtiöllä on iso kasvollinen ankkuriomistaja, tällaisissa tilanteissa sen sanalla on isoin merkitys. Oras Invest olikin suhteellisen suorasanainen: ”Oras Invest kuitenkin uskoo, että yhtiö on oikealla tiellä tuottaakseen edelleen merkittävää arvoa osakkeenomistajilleen itsenäisenä yrityksenä ja Uponorin tukeminen pitkäaikaisena osakkeenomistajana on linjassa omistusstrategiamme kanssa. Siksi Oras Invest ei hyväksy Aliaxisin mahdollista ostotarjousta, joka mielestämme ei kuvasta Uponorin täyttä arvopotentiaalia”.
On hyvä huomata, että tämä ei ole pelkkää sanahelinää. Paasikiven suku on ollut Uponorin isoin omistaja viimeiset 24 vuotta – pitempään kuin suurin osa sijoittajista on elämässään sijoittanut. Uponorista Paasikivet omistavat n. 26%. Tänä aikana Uponorin osake on ”vain” kolminkertaistunut, joten on ymmärrettävää, että potentiaalia yhtiössä edelleen nähdään. Tässä olisi kuitenkin ollut helppo paikka rahastaa – jos niin Paasvikiven suku olisi halunnut tehdä. Eivät kuitenkaan halunneet.
Perheyhtiöiden kvartaalihan on tunnetusti 25 vuotta, niin saa nähdä, kuinka monta kvartaalia Paasikiven suku haluaa Uponoria kehittää ja rakentaa vastuullisen sekä pitkäjänteisten perinteiden mukaan. Aliaxis kun ei ole vielä täysin luovuttanut, vaan on ostanut jo yli 10% Uponorin osakkeista ja omien sanojensa mukaan ”jatkaa tai ei jatka ostoja” ja ”on valmis toimimaan vähemmistöomistajan – eli Oras Investin kanssa” tarvittaessa, vaikka Uponor tarjouksen jo hylkäsikin.
Rovio – kun yrityskulttuuri luo arvoa
Kaikki alkoi tämän vuoden tammikuussa, kun israelilainen Playtika tarjosi Roviosta 9,05 euroa osakkeelta – 60%:n preemion osakkeen sen hetkiselle hinnalle. Nopeasti katsottuna diili oli no-brainer, koska hinta oli näin paljon osakkeen pörssikurssin yläpuolella – yleensä ostopreemio, kun liikkuu 40-50%:n välillä.
Playtika yrityksenä kuitenkin nostaa kenen tahansa jatkuvuutta arvostavan ihmisen karvat pystyyn. Playtika on ostanut viime vuosina muitakin suomalaisia mobiilipelistudioita, kuten Seriouslyn sekä Reworksin. Lopputuloksena Seriouslyssa oli, että kaikki Suomessa asuvat työntekijät irtisanottiin kolmen vuoden päästä yritysostosta ja heidät korvattiin puolalaisilla ja israelilaisilla (halvemmilla) Playtikan työntekijöillä.
Reworksin tarina oli lähes identtinen ja suuri osa työntekijöistä siirrettiin Israeliin, tässä tilanteessa Helsingin studiota ei kuitenkaan (vielä) ole lakkautettu.
Nämä eivät olleet poikkeuksia, vaan Playtikan koko yritysstrategia on ostaa mobiilipelifirmoja ja tehdä niistä mahdollisimman tehokkaita sekä koukuttavia datan avulla. Playtika onkin juuri sellainen kapitalistifirma, jota esiintyy lähinnä Hollywood-elokuvien pahiksena ja joita maailmassa on äärimmäisen vähän.
Mitä siis kävisi Roviolle, jos Playtika olisi sen ostanut? Omistajat olisivat saaneet hyvän preemion osakkeiden pörssiarvostukseen, mukavat rahat pankkitililleen ja jättäneet kaikki Rovion työntekijät sitten oman onnensa ojaan.
Rovio kuitenkin kieltäytyi Playtikan ostotarjouksesta, vaikka se euromääräisesti hyvä olikin. Ja pian selvisikin syy miksi, japanilainen erittäin pitkän linjan pelistudio Sega suostui maksamaan Roviosta 9,25 euroa osakkeelta. Ja diili oli sillä selvä, koska Sega suostui maksamaan nimellisesti enemmän kuin Playtika. Samalla Segan sekä Rovion yrityskulttuurit sekä tulevaisuudenkuva olivat todennäköisesti huomattavasti lähempänä toisiaan kuin Rovion ja Playtikan.
Saatat ajatella, mitä hyvää on ottaa vastaan tarjous joka oli arvokkaampi? Syy on se, että vaikka Playtika olisi korottanut tarjoustaan (minkä se olisi hyvin saattanut tehdä), ei tällä olisi ollut mitään väliä. Yhtiön hallitus ja omistajat olisivat silti hyväksyneet ja suositelleet Segan tarjousta.
Rovio on siitä harvinainen peliyhtiö, että se on käytännössä perheyhtiö, josta suuren osan omisti Hedin suku. Kasvollisilla omistajilla on se hyvä puoli, että heillä on kasvojen lisäksi myös erittäin usein vastuun- ja omatunto, toisin kuin joskus aidosti kasvottomalla kapitalismilla.
Fortum – se tavallisen kapitalistin tarina
Harvoin memejä viljelen blogissani, vaikka niitä rakastankin, mutta nyt en voinut itselleni mitään.
Fortum on siitä kummallinen valtionyhtiö, että se on vuosikymmenestä – ja kummallista kyllä johtoryhmästä – toiseen mennyt draamasta ja kriisistä toiseen. 2000-luvun alussa kuuma peruna oli Liliuksen optiot. 2013 esiin nousi luonnollisen monopolin eli sähköverkkojen myynti Carunalle edesmenneen Tapio Kuulan johdolla.
Vuonna 2019 Fortum lähti seikkailemaan sähköverkoista saaduilla rahoilla kivihiilen luvattuun maahan Saksaan Pekka Lundmarkin johdolla Uniper-ostoksellaan Uniperin vastustuksesta huolimatta. Kuten tiedämme tämä vihamielinen yritysosto (joita suomalaiset yhtiöt äärimmäisen harvoin tekevät ja Fortumin johdon mukaan tämä ei sellainen ollut), johti Venäjän hyökkäyssodan mukana suurimpaan eurotappioon ja alaskirjaukseen, mitä yksikään suomalainen yritys on koskaan tehnyt.
Ja kirsikkana kakun päällä Markus Rauramon johdolla päästiin käytännössä täysi ympyrä takaisin Liliuksen aikaisiin kannustinskandaaliin, kun Fortumin hallitus ehdotti, että Fortumin johdolle maksetaan tulospalkkio – siten, ettei katastrofaalisia alaskirjauksia otettaisi näissä laisinkaan huomioon.
Hämmentävintä tästä tekee sen, että myräkkä nousi vasta Fortumin yhtiökokouksessa, vaikka Fortumista yli 50% omistaa valtio, joka olisi siis voinut viestiä asiasta hyvissä ajoin etukäteen, koska Fortumin hallituksessa oli suoraan Suomen valtion nimittämiä henkilöitä – ja nämä henkilöt olivat päättäneet tästä järjettömästä palkitsemistavasta.
Entä kuka asian lopulta nosti esiin ensimmäisenä? No Suomen valtion toinen virkamies, joka taas edusti Suomen valtiota omistajana kokouksessa. Tämän jälkeen toinen iso omistaja – eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen sanoi suoraan äänestäneensä esitystä vastaan, joka siis on äärimmäisen harvinaista. Kun seurasin draaman syntymistä, en voinut uskoa silmiäni ja korviani, koska kaikki tämä vaikutti täysin järjettömältä.
En oikein edes ymmärrä, miten yhdelle yritykselle voi tulla näin paljon erilaisia sekoiluja ja skandaaleja kahteen vuosikymmeneen, mutta silti se porskuttaa edelleen ihan terveenä. Tai no voin kyllä, koska yhteisenä nimittäjänä näissä on valtio-omistaja, joka tuntuu olevan joka käänteessä täysin kujalla kokonaiskuvasta. Kapitalismissa pahin yhdistelmä saattaakin kylmän kapitalismin sijaan olla valtion antama loputon turvaverkko yhdistettynä erittäin isoihin mahdollisuuksiin ottaa riskiä – ilman oikeaa riskiä. Tämänkaltainen moraalikato saattaa pahimmillaan vetää puoleensa vain tietynlaisia ihmisiä, tai korruptoida ihmiset tehtävässä itsessään alkuperäisten hyvien aikomusten vastaisesti.
Viime viikot ovatkin olleet äärimmäisen mielenkiintoisia ja opettavaisia talousmielessä. Mielestäni tärkeintä onkin muistaa, että ismit ovat vain ismejä. Kapitalismi on juuri niin hyvää, huonoa, ääliömäistä, rationaalista sekä lyhyt – kuin pitkäjänteistä kuin me ihmiset siitä teemme – ei absoluuttisesti hyvää tai pahaa.
————————————–
Sijoituskirjani Viisas sijoittaja-tunne itsesi ja osakemarkkinat on vihdoin julkaistu! Voit tilata sen nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa Adlibriksestä täältä* 23 euron hintaan tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi alekoodilla VIISASSIJOITTAJA30 vain 21 euron hintaan. Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä* ja Storytelistä* sekä muista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos olet uusi lukija ja olet kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa jo yli 700 tekstiä, joten olen varma, että löydät etsimäsi.
Muista seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
*Affiliate-linkki
oras invest taitaapi olla Paasikivien luomus
Hieno ajatuspieru, kun luin paljon juttuja missä puhuttiin Paasikivistä ihan nimillä, mutta silti aivot väänsivät ne Ehrnrootheiksi sitten kirjoittaessa 😀 Korjasin, kiitti huomiosta!
Vielä härskimmäksi Fortumin touhun tekee, että samaan aikaan työntekijöiden tulospalkkiota leikattiin -50%, kun firmalla menee niin huonosti.
Tämä oli kyllä joo aika mielenkiintoinen sivuoire, mistä myös luin. Pelisilmän puute johdolta on ollut koko tilanteessa aika näkyvää, vaika by-the-book menikin tulkinnallisesti oikein.
Hei
Olen Uusi seuraajasi ja tämä oli ensimmäinen lukemani julkaisusi. Ja ruokajuttu.
Paytikasta tuli mieleen, että Onkos se kovinkin huono asia jos yritys noudattaa omaa strategiaansa. Tietty se järjestelee ostamansa yhtiöt mielensä mukaan. Mutta miten muuten se voisi olla noin niinkuin bisneksen näkökulmasta.
Hyvä kysymys! Puhtaasti sijoittajan ja tuoton silmissä tämä ei tosiaan missään nimessä ole huono asia. Sen sijaan jokaisen Rovion työntekijän ja Suomen talouden silmissä tämä olisi ollut erittäin huono juttu, koska todennäköisesti suurin osa olisi saanut potkut.
Itse uskon siihen, että yrityksillä voi samanaikaisesti tehdä hyvää ihmisille ja että sijoittajille ja nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään. Playtikan kulttuurin tuntuu kuuluvan lähinnä osakkeenomistajien miellyttäminen ja esim. itse en sellaisessa yrityksessä haluaisi työskennellä, mutta joillekin taas sellainen yritys on juuri sopiva – riippuu paljon mistä kulmasta katsoo.
Asioilla on todellakin useita tulokulma. Itse olin sijoittamisesta kiinnostunut joskus eq-pankin aikaan. Sitten on kiinnostus vähän lopahtanut. Nyt on pientä heräämistä havaittavissa ja taitaapa blogisi olla siinä apuna.
Niin Keijon kommentti oli tuo nimetön. Vähän harjoittelua näköjään vaatii
Toivottavasti tosiaan blogikirjoituksista apua!
Ja toki tuon 500-sivuisen sijoituskirjankin olen juuri kirjoittanut, niin jos se kaupasta, kirjastosta tai äänikirjana tarttuu mukaan, niin siitä löytyy varmasti juuri osakesijoittamiseen tarvittavia erilaisia näkökulmia yhdestä erittäin tiivistä paketista.