Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Länsimaiseen kulttuuriin on pesiytynyt amerikkalainen ajatusmaailma siitä, että hyvä eläminen on rahan kuluttamista. Mitä blingimpää sen parempaa. Mitä kalliimpaa sen parempaa. Mitä enemmän, sen paremmin sinulla menee.
Onko tämä kuitenkaan se totuus, vaikka suurin osa meistä on tähän ajatukseen jo tottunut? Tänään pohdin eroavaisuuksia säästäväisen elämän tyylin ja tuhlailevan – kädestä suuhun elämän tyylin välillä. Ja kummasta itse löydän hyvän elämän.
Kädestä suuhun eläminen – elämmehän vain kerran
Suurin syy vallalla olevaan kuluttamisen hegemoniaan lähtee kahdesta perusajatuksesta.
1) Materia ja palvelut tekevät meidät onnelliseksi tai nostavat statustamme
2) Raha on tarkoitettu käytettäväksi nyt, koska koskaan ei tiedä huomisesta
Moni meistä uskoo tähän, mutta siitä huolimatta todellisuus on erilainen. Miljoonat suomalaiset stressaavat rahasta, koska elävät ilman minkäänlaisia säästöjä ja ovat yhden palkkapäivän päässä nollan euron tilisaldosta. Kaikki nämä ihmiset myös kokevat, että tilanteella ei ole tehtävissä mitään.
Jos kuitenkin pysähtyy miettimään tilannetta, jossa oma raha ei riitä, huomaa paradoksin. Käyttäydymme rahaa kuluttaessa tietyllä tavalla, koska uskomme sen tuovan onnea ja paremman elämän. Mutta samanaikaisesti juuri tämä käyttäytymismalli, jonka uskomme luovan onnea, luokin elämäämme vain stressiä.
Todellisuudessa on tietty osa ihmisiä, joilla tulot eivät aidosti riitä elämiseen. Toki myös tähän on erilaisia ratkaisuja, mutta kaikkea ei voi saavuttaa pelkästään kulutuksesta vähentämällä. Suurin osa ihmisistä, jotka elävät palkasta toiseen ovat kuitenkin aivan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, jotka ovat tehneet tämän valinnan – tietoisesti tai tietämättään.
Ja mielenkiintoista onkin, että nämä ihmiset voivat parantaa elämänlaatuaan – ei tienaamalla ja kuluttamalla entistä enemmän, vaan vain kuluttamalla vähemmän ja näin säästämällä enemmän!
Keskiluokasta eteenpäin mentäessä, ilmiö pysyy samana ja itse asiassa vahvistuu entisestään. Jos puhumme korkean tuloluokan ihmisistä eli top10 %:sta Suomessa, ilmiö on äärimmäisen mielenkiintoinen. Kun tekee paljon rahaa, sitä voi myös kuluttaa paljon – ja nostaa tätä mystistä ”elintasoa” entisestään. Tässä on kuitenkin yksi ongelma. Kun nostamme tätä mystistä elintasoamme, joudumme juoksemaan entistä kovempaa eteenpäin vain pitääksemme yllä saavutettua elintasoa. Todellisuudessa moni aidosti hyvätuloinenkin saattaa olla vain parin työttömyyskuukauden päässä nollan euron tilisaldosta.
Ja itse asiassa, jos näin käy, tämä ihminen on todennäköisesti masentunein kaikista. Kun hyvän elämän rakentaa rahan ja kuluttamisen ympärille, useimmiten shokki, joka pysäyttää tämän hyvän elämän, tulee lähes aina ulkoapäin – ja siten, ettei siihen voi itse edes vaikuttaa – esimerkiksi kansainvälisen finanssikriisin muodossa. Ja samalla koko hyvältä elämältä romahtaa pohja.
Mutta, mitä jos hyvän elämän pohjaa ei tarvitsisikaan rakentaa koko ajan kasvavalle korttitalon pohjalle? Voiko tämä olla oikeasti edes mahdollista?
Säästäväinen elämäntyyli vaatii itsensä tuntemista
Säästäväinen elämäntyyli lähtee yleensä aina tarpeesta. Lähes meillä kaikilla on elämässä usein tilanne, milloin omaa kuluttamista täytyy seurata ja säätää. Näin oli myös itselläni, kun aloitin opiskelut yliopistossa ja tienasin alle 500 euroa kuukaudessa. Tämän rahan piti riittää kaikkeen – myös vuokraan.
Monelle tämä saattaa kuulostaa painajaismaiselta ja monelle se sitä onkin – kuten lukuisat opiskelijoiden kommentit kaikista opintotukiuudistuksista antaakin selvää kuvaa. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen esimerkki, koska kun nykyisestä järjestelmästä siirryttiin edelliseen asuntotukiperusteiseen järjestelmään, sanotaan, että opiskelijan raha ei riitä. Ja nyt kun siirrytään takaisin, niin taas sanotaan, että raha ei riitä. Kuten kirjoitin kuitenkin jo pian valmistumiseni jälkeen, niin opiskelijoiden kuin monenkin muun rahaongelmia ei itse asiassa ratkaista rahalla vaan rahataidoilla. Tulevassa kirjassani käsittelen juuri tätä aihetta laajemmin.
Todellisuudessa tämä oman kulutuksen rajoittuneisuus on kuitenkin paras mahdollinen hetki opetella tuntea todelliset tarpeemme. Kun emme voi kuluttaa kaikkeen, mihin mainokset ja sosiaalinen paine laittaisi normaalitilanteessa meidät kuluttamaan, pystymme löytämään omat aidot tarpeemme ja halumme.
Monelle pakotettu niukkuus voi olla kuitenkin liian stressiäluovaa, jolloin itsetutkimukselle ei ole energiaa. Toinen mahdollisuus tuleekin silloin, kun tulohanat taas kasvavat. Tällöin myös henkisiä resursseja vapautuu oman tarpeen tutkimiseen. Liian harva kuitenkaan ottaa hyötyä näistä kohdista elämään, kuten uusi työpaikka tai merkittävä palkankorotus, vaan hyppää heti yleisesti hyväksyttyyn kulutusoravanpyörään. Heti ensimmäisestä palkasta lähtien kulutus saattaakin yhtäkkiä moninkertaistua, vaikka moninkertaistumiselle ei olisi oikeaa tarvetta.
Säästäväisyys kannattaa myös erottaa pihiydestä. Säästäväinen elämän tyyli pyrkii tasapainoon, siinä missä pihiys on vain vastakohta kädestä suuhun elämiselle. Raha ei ole hyvä renki, jos elämän rakentaa täysin sen ympärille – oli se sitten kuluttamalla kaiken mahdollisen, tai säästämällä ja sijoittamallla kaiken mahdollisen.
Kädestä suuhun eläminen on helppoa, mutta ei tuo onnea
Kädestä suuhun eläminen onkin aina se helpoin valinta, koska kaikki paine ympärillämme ohjaa siihen. Meidän ei tarvitse kyseenalaistaa mitään, vaan teemme vain niin kuin suurinkin osa meistä tekee. Emme välttämättä itse tajua miksi niin teemme, mutta emme välttämättä ole muutenkaan pysähtyneet kyseenalaistamaan montaa muuta asiaa elämässämme. Sosiaaliset normit ja ympäristön paine kuitenkin vaikuttaa meihin enemmän kuin tajuammekaan.
Säästäväinen – ei pihi – elämäntyyli onkin aina se vaikeampi valinta. Pihiys voi pahimmillaan olla aivan yhtä haitallista elämälle kuin kädestä suuhun eläminen, kuten vastakohdat usein ovat. Pihiys ei muutenkaan vaadi kuin pakkomielteen jokaisesta sentistä säästämiseen. Säästäväisyys taas vaatii poikkeuksetta pysähtymistä, pohdintaa, tekemistä, virheitä ja niistä oppimista. Säästäväisyys vaatii tasapainoa ääripäissä ryntäilyn sijaan.
Sama pätee mielestäni kaikkeen elämässä. Mikään oikeasti onnea elämään tuova asia, ei ole helppoa, mutta on siitä huolimatta aina vaivan arvoista. Terveet ihmissuhteet vaativat kommunikointitaitoja, terveys vaatii itsekuria ja rutiineja ja säästäväisyys vaatii laumasta eroamista. Mikä näitä kaikkia kuitenkin yhdistää? Se, että et onnistu yhdessäkään näistä, jos et tunne itseäsi ja aitoja tarpeitasi, halujasi ja taipumuksiasi. Kun tiedät ne, pystyt parantamaan käytösmallejasi kaikissa näissä asioissa. Ja sen avulla elämästä tulee paitsi helpompaa, myös parempaa.
Säästäväinen ihminen tietää tämän. Säästäväinen ihminen pystyy ottaa sapattivapaata tai palkatonta vapaata tärkeämmille asioille, jos siltä tuntuu. Säästäväisen ihminen elämä ei järky työpaikan menettämisestä. Säästäväinen ihminen voi vaihtaa vähäpalkkaisempaan työhön, jos vanha työpaikka muuttuu toksiseksi. Ja ultimaattisessa tilanteessa säästäväisyys saattaa mahdollistaa jopa täydellisen taloudellisen riippumattomuuden, jolloin koko elämämme aika on meidän käsissämme.
On omalla tavallaan tragikoomista, että säästäväinen elämäntapa todellisuudessa tarjoaa sen, mitä kädestä suuhun mukaileva elämäntapa lupaa.
——
Jos rahataitojen haltuunotto ja vielä laajempi pohdinta ja opit kiinnostaa syvemmin, voit nyt tilata kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun, jossa kerron kaiken mitä olen rahasta ja vaurastumisesta oppinut Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 . Julkaisuun enää muutama viikko!
Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!
Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Nykypäivän meno, osta kaikki heti, ja maksa osamaksulla. Näin se tuleva palkka on jo etukäteen tuhlattu.
Varsin hyvin kiteytetty tietynlainen elämäntapa kahteen lauseeseen!
Väittäisin, että näistä kädestä suuhun elävistä monet kyllä kiinnostuisivat säästämisestä jos he vain tietäisivät minkä rauhan tunteen se tuo. Ei joku turhasta tavarasta luopuminen paina vaakakupissa mitään, kun vertaan sitä tähän rauhan ja turvan tunteeseen minkä olen vastineeksi saanut. Eivätkä kaikki tarvitse edes taloudellista riippumattomuutta siihen, vaan pelkkä puskuri tilillä saattaa joillekin olla jo ihan riittävä turvan tunteen luomiseksi.
Olen tästä täysin samaa mieltä. Vakaa talous ja tavarasta luopuminen tuottaa pitempää tyydytystä ja parempaa elämänlaatua sekä mielenrauhaa kuin mikään määrä pieniä dopamiinipiikkejä, joita kuluttamisella saa.
Yah…Esa..kohtasit kollegasi…lol..Mä oon aina ihmetelly, et joka firman kuvassa promo kuvassa on jotain jakkupukuisia näpyttelemässä rivissä kannettavaansa.Mitä nämä oikein tekevät? on mysteeri mulle… eli 200 miljoonaa läppärinäpyttelijää kovalla palkalla? doing what? ook lol Im a simple man
Täälläkin yksi tällainen samanlainen näpyttelijä (niin töissä kuin vapaa-ajalla 😉 ) eli kyllä sitä ihan oikeaa työtä tehdään, heh.
nih, 200 miljoonaa näpyttelijää noin maailman laajuisest.. ihmietyttä mitä noi siis tekee mikä hyöty tosta on. kun vaiks esim. minä..pärjään ilman jatkuvaa tietsikan työkseen näpyttlyy
Tässä kontekstissa olisi voinut mainita elintason tai suuremman kulutustason viivyttämisen myöhemmän elintason mahdollistajana. Esim. säästä nuorena työelämään siirtymisen jälkeen sillä, ettet muutamaan vuoteen omista autoa, isompaa asuntoa, hienompia huonekaluja, uusimpia laitteita, jne.. Näillä mahdollistat ne tai osan niistä itsellesi tulevaisuudessa. Lyhytaikainen isku, jolla on pitkässä juoksussa dramaattiset vaikutukset.
Tämäkin on kieltämättä yksi tärkeä pointti tuossa – kirjassa mainittu toki, kun aihetta pystyy paljon laajemmin käsitellä kuin yhdessä blogitekstissä. Usein tuohon koulutukseen liittyykin se, että millaista esimerkkiä on saanut lähipiiristä ja vanhemmilta juuri koulutuksen tärkeyden osalta. Paljon toki myös on epävarmuutta siitä, että kannattaako koulutus, joka saattaa myös kannustaa suoraan työelämään, jos työpaikkaa on heti tarjolla. Muuten on helppo vain olla jatkamatta kouluja ja hypätä suoraan työelämään – se ensimmäinen oikea palkka on kuitenkin lähes kenelle tahansa nuorelle iso määrä rahaa, jos ei ole vanhempien kortteja aiemmin käytössä.
Hyvä kirjoitus! Itse olen huomattavasti äärimmäisempi kuluttamiseen liittyvissä asioissa, enkä pidä kovankaan luokan pihistelyä mitenkään huonona asiana, jos sitä harjoittava kokee sen mielekkääksi elämäntavaksi. Me emme tarvitse sitä, mitä meille myydään, ja onni voi löytyä myös askeesista.
Pihiydessä mielestäni on tärkeintä juuri se, että
a) se sopii itselle
b) sillä ei vahingoita tai häiritse muita ihmisiä. Joskus pihiys saattaa vaikuttaa lähipiiriin negatiivisesti, mutta tämä tosiaan helppo välttää terveellä järjellä.
Keskimäärin vähemmän on elämänlaadussa kyllä enemmän kun puhtaasta materiasta on kyse. Tämä on todettu niin tutkimusten kuin filosofiankin näkökulmasta jo vuosituhansia.
Tiedän kyllä paljon ihmisiä, joilla on hyvät työpaikat ja tulot, mutta elämä on viritetty jotenkin taloudellisesti niin äärimmilleen, että koko ajan on rahan puute. Suomessa voi kai varmuudella todeta, että lisääntynyt krääsän määrä ei ole ainakaan 70-luvun jälkeen lisännyt enää ihmisten onnellisuutta.
Sitten kun ajattelee omaa elämää, niin oma opiskeluaika jäi mieleen varsin onnellisena aikana. Omaisuutta ei ollut kuin suunnilleen kuin paistinpannu ja kitara, mutta onnellinen olin ja mielenkiinto keskittyi muihin asioihin silloin kuin raha (opiskelu, ystävät ja rakkaus).
Muistan hyvin, kun juuri tällaisesta tapauksesta, jossa joku yli 100 000 euroa tienaava valitti, että raha ei riitä. Näköjään kuusi vuotta sitten kirjoitin siitä tekstinkin: https://www.omavaraisuushaaste.com/kadesta-suuhun-yli-100-000-eurolla/
Opiskeluaika on kyllä äärimmäisen hyvä esimerkki juuri siitä, kuinka vähään on tyytyväinen, kun ne oikeasti tärkeät elämän palikat on paikallaan. On vapaus, hyvässä tapauksessa paljon kavereita ja menoja. Ihastumisia, parisuhteita ja juhlia. Tuntuu, että elämä etenee, vaikka ei ihan aikataulussa valmistuminen tulisikaan. Ja mikä parasta optimismia siitä, että tulevaisuudessa asiat järjestyvät, kun aikanaan valmistuu. Itse pidin opiskeluajasta paljon ja huippukohtana vielä vaihtovuosi Koreassa, joka nosti kaikki nämä kokemukset vielä asteen korkeammalle.
Sopiva rahankäyttöaste taitaa olla se juttu. Ei ole hyvä tuhlata kaikkea, mutta myös päinvastainen elämäntapa on huono. Löytyy runsaasti esimerkkejä siitä, miten ihminen on elänyt vuosikymmenet säästäen, eikä koskaan satsannut mihinkään. Sitten käärinliinoissa ei ole taskuja.
Tasapaino toimii hyvänä ohjenuorana aika pitkälti kaikkeen elämässä, ja sama pätee juuri tähän rahan käyttöönkin. Toki jotkut voivat olla onnellisia tosiaan erittäin vähälläkin materialla, niin silloin rahaa voi olla jäänyt aika paljonkin taskuun – ja se ei lopulta ole keneltäkään pois. Uskon itse siihen, että käärinliinoissa saattaa usein ollakin taskut, koska rahan voi tarvittaessa testamentata vaikka jollekin kohteelle, mikä itsestä on tärkeä – ja sillä voi asioita mahdollistaa jos summat isoja ovat.
Kiitos, hieno kirjoitus taas Esa. Tässä on paljon sitä alkuperäistä Mr. Money Mustachen filosofiaa. Eli älä elä lauman mukana, vaan tunne itsesi ja omat tarpeesi ja käytä aikasi ja rahasi vain itselle aidosti tärkeisiin asioihin. Ja monesti huomaat, etteivät ne aidosti onnea tuottavat asiat olekaan kovin kalliita jolloin rahaa säästyy sijoittamiseen. Esimerkiksi lomasta ikimuistoisen tekee usein ihmiset kenen kanssa sen vietät eikä hotellin tähtien määrä. Kuulostaa helpolle, muttei sitä ole suurimmalle osalle meistä.
Kiitos paljon! Ja enpä asiaa tosiaan tullut ajatelleeksi, kun ei ole MMM:ää ole pitkään aikaan tullut luettua, mutta ihan totta. Tärkeää on juuri tuo omien tarpeiden tunnistaminen, mutta kuten todettu liian harva oikeasti pystyy pysähtymään miettimään sitä, koska tyrkytystulva on käytännössä loputon ja jatkuva nykymaailmassa.
Varustelekan omistaja kommentoi muutama vuosi sitten blackfriday -tapahtumaa: ”Jengi ostaa keinotekoisesti alennettua kamaa, mitä ne ei tarvitse, rahalla, mitä niillä ei ole.”
Mielestäni tämä kuvastaa hyvin osan ihmisistä käsitystä rahasta ja kuluttamisesta.
Tämä muunnelma Fight Club-lainauksesta on kieltämättä aivan yhtä totta kuin silloin, kun kirja vuonna 1996 kirjoitettiin. Toki huvittaa aina, kun tavaroita elämäntyönsä tehnyt ihminen kyseistä lainausta käyttää, vaikka keskimääräistä vastuullisempi firma kyseessä onkin.
Viestittelin juuri lähisukulaisen kanssa, joka ei säästä säännöllisesti, jos ollenkaan. Hän elää omien sanojensa mukaan ”rikasta, oman näköistä elämää”. Hän on keski-ikäinen, keskituloinen kädestä suuhun eläjä. Asunto on kyllä maksettu, mutta muita säästöjä ei ole. Itseni on vaikea ymmärtää tätä elämäntapaa. Kunnon puskurit pitävät mielen levollisena. Asuntoa ei voi syödä, jos on vaikka tilapäisesti työkyvytön. Suosittelen itse säästämistä kaikille, oli iso palkka tai ei, oli lapsia tai ei. Osalle tutuistani ihan vaikka muutama kymppikin kuussa säästöön on liian vaivalloista..
Juurikin näin. Usein näissä tilanteissa tosiaan, jos huolta huomisesta ei tule hyvällä palkalla, niin kaikki on hienosti – niin kauan kuin kaikki on hyvin. Mutta jos elämässä tai työelämässä tulisikin vastaan yllättäviä vastoinkäymisiä, omannäköinen rikas elämä voi kääntyä erittäin nopeasti painajaiseksi. Ja kun ei tarvitsisi luopua mistään oleellisesta esim. kovapalkkaisena, jotta järkevän puskurin omalle elämälle taloudellisesti haluaa luoda.