Sain 500 euron palkankorotuksen heti urani alkuun – näin tein sen

Minulla oli suhteellisen selkeä kuva siitä, mitä teen kun valmistun joulukuun 2017 lopussa samalla kun palaan Etelä-Koreasta vaihdosta. Asialista oli selkeä:

– Allekirjoita toistaiseksi voimassaoleva sopimus hieman Ekonomiliiton vastavalmistuneille suositusta paremmalla palkalla
– Osta ensiasunto ASP-säästöjä käyttäen.

Ja mites sitten kävikään. Kävelen takaisin työpaikalle, jossa opiskeluaikani vietin ja kuvittelin, että kaikki oli selvää. Kun näin sopimukseni, olin kuitenkin aidosti shokissa. Kolmen kuukauden määräaikainen sopimus ja palkka on 3050 euroa kuukaudessa. Palkankorotuksen koko oli selkeä (n. 500 euroa entistä bruttopalkkaani isompi), mutta koska viime vuonna saamani päivärahat (jotka ovat siis verovapaita) tippuivat pois, laskivat nettotuloni palkankorotuksesta huolimatta.

En siis ollut tyytyväinen palkkaani, mutta toisaalta ei se aivan surkea ollut. Huomiona tähän myös se, että vastavalmistuneen KTM:n lähtöpalkka vuonna 2017 oli 3095 euroa ja se laski 3,2%:ia viime vuodesta. Jäin siis myös itselleni asettamasta palkkatavoitteesta. Suurin shokki oli kuitenkin juuri tuo määräaikaisuus

Mitä väliä on määräaikaisella sopimuksella?

Palkankorotuksen
Palkankorotuksen saanti auttaa matkaa taloudelliseen riippumattomuuteen

Määräaikaisuus huvitti, koska kirjoitin opiskeluaikoinani lähes 4kk:n välein määräaikaisia sopimuksia, mutta se ei aiheuttanut stressiä, koska tiesin, että töitä todennäköisesti riittäisi myös tulevaisuudessa. Se mitä en kuitenkaan ottanut huomioon sopimuksen määräaikaisuudessa, oli asuntolainaneuvottelut.

Aloitin asuntolainaneuvottelut ja koska olen säästänyt ASP:lleni n. 20 000 euroa ja osakkeissa tosiaan on n. 80 000 euroa, odotin neuvottelevan olevan erittäin selkeät. Tavoittelemani asunnot maksaisivat jotain 150 000 – 170 000 euroa ja uskoin, että ASP:n oikeuttamalla valtiontakauksella saisin varmasti lainan. Olinhan myös onnistunut säästämän rahaa hyvin jo opiskeluaikoina!

Niinhän sitä voisi kuvitella. Käytännössä lainaneuvottelut stoppasivat heti kun sanoin, että minulla on määräaikainen sopimus maaliskuun loppuun saakka. Sanoin, että tämä on sinällään seminormaali tilanne ja työt varmasti jatkuisivat ja minulle lupailtiin pitempää soppari maaliskuun jälkeen. Itselleni tämä olisi sopinut, mutta pankille ei. En siis saanut asuntolainaa.

Asialle piti tehdä jotain

Olen aika rauhallinen ihminen. Yhdistelmä palkan jäämisestä tavoitteesta, määräaikaisesta sopparista sekä pankin asuntolainasta kieltäytyminen ottivat kuitenkin hieman hermoon. En kuitenkaan jäänyt paikalleni odottelemaan vaan päätin, että asialle pitää tehdä nyt aidosti jotain.

Mitä tein? Menin yritykseni kilpailijoiden sivuille ja katsoin, olisiko heillä avoimia työpaikkoja, jotka olisivat sopivia osaamiselleni. Ja kuinka ollakaan yhdellä kilpailijoistamme oli paikka auki, joka oli lähes identtinen nykyiseen työtehtävääni, mutta hierarkia-asteikossa yhden ylempänä. Laitoin hakemuksen menemään. Ja sain kun sainkin haastattelukutsun.

Haastattelu tuntui menevän erittäin hyvin ja kilpailija tuntui pitävän minusta sekä osaamisestani. Palkasta ei ollut puhetta, mutta olin laittanut palkkatoiveeksi hurjat 4200 euroa. Tiedän, ettei kilpailija olisi tätä minulle tarjonnut, vaikka olisin haastatteluista selvinnyt voittajana, mutta tarjottu palkka olisi silti selkeästi nykyistä parempi.

Samalla kun tein hakuprosessia kilpailijalle, kerroin muutamalle erittäin hyvälle työkaverilleni, että harkitsen mahdollisesti yrityksen vaihtamista. Tein tämän osaltaan sen takia, että halusin kuulla heidän ajatuksiaan ja mitä he olivat itse ajatelleet tulevaisuudesta, sekä osaltaan sen takia, että ehkä tieto valuisi tätä kautta jonnekkin ylemmäs. Minulla kävikin tuuri ja yksi työkavereistani oli kertonut esimiehelleni, että en ollut tyytyväinen työsopimukseeni, vaikka muuten töissä erittäin hyvin viihdynkin. Tässä huomiona se, että koska olen projektissa, minulla on kaksi ”esimiestä”. Se, joka on oikeassa organisaatiossa ja hoitaa hallinnalliset asiani, sekä projektin esimies. Tämä omalla tavallaan tekee informaation kulkemisesta organisaatiossa välillä hieman ongelmallista.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Muutama päivä työhaastattelun jälkeen sain kutsun nykyisen projekti-esimieheni toimesta kahdenkeskiseen keskusteluun ja hän sanoi kuulleensa minun olevan tyytymätön. Selitin asiat hänelle ja hän sanoi, että asia oli mennyt jo edellisenä iltana käsittelyyn ylemmälle portaalle ja tulisin saamaan nykyiseltä taloltani uuden työtarjouksen erittäin nopeasti.

Työhaastatelussa käymältäni yritykseltä ei ollut kuulunut mitään ja nykyinen firmani ehtikin tarjota uutta sopimusta nopeammin. Palkankorotuksen koko oli jälleen 500 euroa ja sopimus muuttuisi toistaiseksi voimassaolevaksi heti. 3550 euron kuukausipalkka oli enemmän, mitä odotin nykyiseltä yhtiöltäni ja olin lievästi yllättynytkin tästä käänteestä.

Sanoin, että harkitsen tarjousta ja sain viikon loppuun aikaa ja otin yhteyttä kilpailijaan, jossa kävin haastattelussa. Heidän rekryprosessina oli kuitenkin venynyt ja minulle sanottiin, että olin top2:ssa ja, että minun kanssani haluttaisiin ehdottomasti vielä jatkaa prosessia. Seuraavana vuorossa olisi henkilöprofiilin arviointi.

Mietin hetken, mutta totesin, että on turha kuluttaa kenenkään resursseja, koska sisäisesti olin kuitenkin jo päättänyt pysyä nykyisellä työpaikallani. Nyt vähän harmittaa, koska en ole koskaan ollut aiemmin henkilöprofiili-analyysissa ja olisin varmasti oppinut itsestäni jotain. Jostain syystä en kuitenkaan kehdannut, koska tiesin, että se olisi vain ajanhaaskausta toiselle osapuolelle.

Ja omalla tavallaan olisi myös kiinnostanut, olisinko sitten saanut aidosti myös työtarjouksen (ja jos millaisen). Uskon, että minulla oli hyvät mahdollisuudet olla ykkönen rekryssä, koska lähes kaikki asiaosaamiseni palaset loksahtivat hommassa paikalleen. Mutta nyt on turha jossitella. Jatkan nykyisessä talossani nyt 3550 euron palkalla ja olen tyytyväinen palkankorotuksen määrään.

Miksi pysyin nykyisessä työpaikassani, vaikka olisin saanut parempaa palkankorotuksen kilpailijalta?

Tiesin, että kilpailija todennäkösesti tarjoaisi parempaa palkkaa, joten kysymys kuuluu, miksi en siis halunnut odottaa heidän tarjoustaan? Olisihan se auttanut minut jälleen lähemmäs taloudellista riippumattomuutta kun tuloni olisivat kasvaneet entisestään? Pakko myöntää, että pehmeät arvot ottivat tässä tilanteessa voiton. Pysyin nykyisellä työpaikallani koska:

– Työkaverini ja työympäristö on mahtava. Menen jokapäivä aidosti iloisena töihin, vaikka aamuherätyksiä vihaankin. En usko, että missään työpaikalla ilmapiiri voi olla juuri tätä parempi. Saan myös olla täysin oma itseni töissä.
– Työpaikkani on aidosti panostanut hyvinvointiimme ja palkka on ainut asia, mikä ei ole yritykseni vahvuuksia.
– Selkeä palkankorotus ja jatkuvan soppariin sitouttaminen noin nopealla aikataululla osoittaa sen, että yhtiöni haluaa aidosti pitää minut talossa. Olen vähän yritysuskollinen, koska tähän mennessä työpaikkani on aina joustanut, kun oma elämäni on sitä vaatinut.
– Uskon, että vaikka olisin saanut paikan kilpailijaltamme, en olisi välttämättä ollut täysin kypsä siihen. Pystyn oppimaan uusia asioita vielä tämän hetken nykyisessä työssäni. Nykyinen työpaikkani myös lupaili, että saman tason hommia, joihin hain kilpailijalle, olisi myös minulle vuoden sisään tarjolla nykyisessä talossani.
– Yksityiselämäni kannalta on parempi, etten lähde nyt työhön, joka kuluttaisi kaiken päivän energia- ja aivokapasiteettini.

Oikeastaan siis pehmeät arvot voittivat tällä kertaa. Tämä oli myös allekirjoittaneelle sinällään karu opetus siitä, että työelämässä ei saa mitään, ellei sitä oikeasti vaadi. Ei sinänsä ollut kysymys siitä, ansaitsinko palkankorotuksen, kyse oli lähinnä siitä, tajusinko pyytää sitä. Ja jos rehellisiä ollaan, mikäli yritykseni olisi tarjonnut minulle aluksi vaikka 3200 euron kuukausipalkkaa toistaiseksi jatkuvana sopparina, en olisi osannut olla todennäköisesti tyytymätön tai osannut vaatia enempää. Omasta arvostaan pitää siis pitää huolta!

Oikeastaan minulla kävikin tuuri siinä, että työpaikkani tarjosi niin ”huonoa” sopparia alkuun ja lopputulos oli paljon parempi kuin, mitä se olisi muuten ollut. Tämän opetuksen myötä muistan myös jatkossa tehdä rohkeita siirtoja työelämässä. Välillä käy onni onnettomuudessa.

12 kommenttia artikkeliin ”Sain 500 euron palkankorotuksen heti urani alkuun – näin tein sen”

  1. Onnittelut suuresta palkankorotuksesta! 🙂 Kyllä firma pyrkii pitämään osaajat firmassaan hinnalla millä hyvänsä!

    Itsellä edessä ensi kuussa kehityskeskustelut ja toivoisin kuulevani pienestä palkankorotuksesta, koska työnkuvani on muuttunut todella paljon vastuullisemmaksi vuoden aikana. Mutta aika näyttää!

    Vastaa
    • Kiitos! Yllätyin kieltämättä siitä, että firma tosiaan luottaa osaamiseeni sen verran, että aidosti näki vaivaa minun pitämiseen siellä. Tulee hyvä mieli ja nostaa itsevarmuutta omaan osaamiseen huomattavasti.

      Luulisi, että myös tuossa sinun tilanteessasi palkankorotus on kohdallaan, jos tosiaan tekeminen on muuttunut siltä tasolta, mihin palkkasi on alunperin tarkoitettu. Kannattaa olla tiukka, jos ei vapaaehtoisesti nosteta!

      Vastaa
  2. Onnea palkankorotuksesta ja siitä, että osaamisellesi selkeästi on kysyntää!
    Tuo, jos jokin, on hyvä startti työuralle.

    Ja todellakin, pankit ovat määräaikaisuuden suhteen erittäin nipoja, itsellenikään ei olisi lainaa myönnetty, kun olin määräaikaisessa työsuhteessa. Hieno kuulla, että viihdyt työyhteisössäsi ja siellä on noinkin avoin ja hyvä ilmapiiri. Se on harvinaista.

    Vastaa
    • Kieltämättä erittäin mukava alku nyt tälle täysiaikaiselle oravanpyörä-juoksulle 😀

      Yllätyin tuosta määräaikaisuudesta kyllä pankin puolesta. Toisaalta ymmärrän heitä. Sitä en ymmärrä, että 80 000 euron osakevarallisuudellani ei tunnu olevan mitään merkitystä pankin mielestä, vaan edelleen he pyytävät vakuuksia muista asunnoista esim. vanhemmiltani (joilta en ole saamassa apuja tähän).

      Työporukan kanssa on kieltämättä käynyt uskomaton tuuri. Projektiin on onnistuttu valitsemaan paljon hauskoja ja innokkaita työntekijöitä, joiden tekemisen meininki tarttuu keneen tahansa. Eniten tykkään siitä, että saan mennä töihin kollarihousuissa jos siltä tuntuu. Sinänsä harvinaisempaa finanssialalla.

      Vastaa
      • Meidän aikaan ja meidän alueella oli vielä noin 5 vuotta sitten max.asp-lainan määrä 100k euroa. Niinpä jouduimme ottamaan 2 eri lainaa 100k ja 50k. Omarahoitus laskettiin myyntihinnasta 170k eli omaa rahaa piti olla 17k. No, laitoimme lopulta omaa 20k, ja lopulla rahoilla teimme remonttia, koska jouduimme/saimme ostaa tuolle pienemmälle lainamäärälle valtion lisätakauksen (en muista tarkkaa hintaa). Mielestäni hommat hoituivat ok, vaikka tiedän, että saimme joitain myönnytyksiä ehdoissa, koska olin ollut työharjoittelussa ko. pankissa. On totta, että pankit hyvin harvoin ottavat henkilötakauksia tai hyväksyvät muuta varallisuutta kuten osakkeita lainan vakuudeksi. Toisaalta (koska laina on hoidettu hyvin ja raha-asiat kunnossa), meillä on tällä hetkellä lainalupaus samasta pankista sijoitusasuntoon vakuusvajeella (omarahoitus noin 17%, loppu lainaa). Tällä hetkellä pankit käyttävät yleisesti 70% laskennallista vakuusarvoa.

        Vastaa
        • Jep, kaverien kokemuksesta olen oppinut, että kunhan yhden asunnon on saanut, on sen jälkeen helpompaa saada lisälainoja ja lisää lainoja vaikka vuoden välein uusiin asuntoihin. Ja toisaalta helpottaa kun on tosiaan kahdestaan liikkeellä. Itsellä hieman haastavaa, koska olen vain yhden henkilön talous ja olen asuntoa vain itselleni ostamassa. Näyttää kuitenkin siltä, että eräs halvempi kämppä on myös nyt liikkellä alueella, josta asuntoa etsin, joten jos hyvä käy, voin saada sen. Aika näyttää.

          Vastaa
  3. Onnittelut!

    Työ mikä ei ole ”suorituspohjaista” tai miten sen nyt pistäisi, missä ei lasketa tunteja mitä olet töissä vaan tulosta minkä saavutat, toimii juurikin näin. On suorastaan hölmöä olla tarjoamatta lisää palkkaa ja vakituista työsuhdetta henkilölle joka suoriutuu tehtävästään ja on jo koulutettu kyseiseen tehtävään. Tietenkin, se miten yritykset tuppaavat tehdä on, että palkkaa korotetaan vasta, kun pyydetään. Suomessa se on ymmärtääkseni yleistä, koska kulttuurissa ei kovin helposti vaadita. Yritykselle tulee oikeastaan kalliimmaksi palkata joku muu. Ensiksi pitää löytää sopiva kandidaatti, sitten hänet pitää kouluttaa ja jos hän puolen vuoden koeajan jälkeen alkaakin laiskottelemaan, on ”eroon pääseminen” hyvin hankalaa.

    Tietenkin mitä pienempi palkka tällä hetkellä, sen helpompi on varmaan pyytää lisää. Jossain vaiheessa tietenkin aletaan laskemaan, että jos osaajan saa 1500€ halvemmalla, niin milloin kannattaa ottaa riski 😀 Täytyy itsekkin käydä juttelemassa lähiaikoina.

    Vastaa
    • Kiitos! Olen tosiaan kehityshommissa, jossa aika paljon on oman työn johtamista ja sellaista, että kukaan ei juuri katso perään tai mittaile Excelillä suoritteita. Tuo, mitä mainitsit vaatimisesta on kyllä aivan totta. Yhtiössäni oli kuitenkin täysin eri ääni kellossa kun kilpailutin työpaikkaani vs. kun tulin allekirjoittamaan sopimusta. Ja tiedän, että yhtiössä on myös ihmisiä, jotka tekevät samoja hommia kuin minä, mutta huomattavasti huonommalla palkalla (ja eivät olleet Koreassa koko syksyä kuten allekirjoittanut).

      Itse pyrin siihen, että palkkataso nousisi etenkin nyt uran alkuun sopivaa tahtia myös nykyisessä työpaikassani. Onneksi tämä on mahdollista, koska lisävastuuta lupailtiin ja niin kauan kun selviydyn vastuullisemmastakin työstä hyvin, voin varmaan luottaa siihen, että töitä riittää ja palkka kehittyy. Mikäli seinä tulee jossain kohtaa vastaan, en arastele katselemaan myös aidan toiselle puolelle kilpailijoille, koska tiedän, että osaamistani tarvitaan myös siellä. Suosittelen käydä juttelemassa! Se ei ole hullu koskaan joka pyytää.

      Vastaa
  4. Onnea! Kuulostaa siltä että teit oikean valinnan työpaikan suhteen. Ja hyvä kun ilmoitit sinne toiseen paikkaan että et olekkaan käytettävissä, se varmasti antoi sinusta reilun kuvan. Ja muistetaan varmasti hyvällä, jos joskus tarvitsetkin palata asiaan.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Vaimo Peruuta vastaus