Nyt sanon jotain perinteisesti erittäin epäsuomalaista – minulla tuntuu olevan tällä hetkellä kaikki enemmän kuin hyvin! Minusta tuntuu, että kaikki menee juuri niin kuin pitää; olen onnistunut saavuttamaan tavoitteitani ja suurin osa asioista on mennyt paremmin kuin olisin koskaan voinut olettaakaan. Kovia onnistumisia, hienoja yllätyksiä ja onnellisia hetkiä. Siitä tuntuu muutama viime kuukausi pitkälti muodostuneen.
Palaset loksahtelevat paikalleen yksi kerrallaan
Tärkein meille kaikista on terveys. Viime vuonna kirjoittelin siitä, kuinka närästys vaivasi minua suurimman osan koko viime vuodesta. Nyt kuitenkin näyttää, että kahdella lääkekuurilla, nukkuma-asennon vaihtamisella, hotkimisen välttämisellä sekä tiukalla ruokavaliolla olen selättänyt tämän esteen lopullisesti. On vaikea kuvailla sitä kiitollisuutta, mikä tulee siitä, kun olo on taas tavallisen terve suurimman osan ajasta.
Tämän lisäksi olen saanut mielekästä lisävastuuta töissä ja työpäivät lentävät välillä vähän liiankin nopeasti! Olen tavastani poiketen tehnyt yli 8 tunnin päiviä viime aikoina tavallista enemmän, mutta uskon, että se näkyy viimeistään ensi vuonna niin ylennyksenä, kuin palkankorotuksenakin (toivottavasti jo tänä vuonna). Näitä lähinnä tavoittelen, jotta matka taloudelliseen riippumattomuuteen kiihtyisi, työ on tällä hetkellä haastavaa, monipuolista ja vastuullista – eli juuri sellaista, mistä pidän.
Olen kiitollinen myös kaikesta kehityksestä henkilökohtaisessa elämässäni kuten mahtavasta tyttöystävästäni (joka kaiken lisäksi auttaa minua korkoa korolle-laskurin rakentamisessa Omavaraisuushaasteeseen, kun en itse osaa!), kuin myös kevään myötä aktiivisemmaksi muuttuneesta kavereiden kanssa hengailusta. Suomessa vuodenajoissa huomaa selkeän eron siten, että tekemistä ja aktiviteetteja on keväisin, kesäisin ja syksyisin enemmän kuin ehtii tehdä, mutta talvella tahti hidastuu ja välillä minulla saattaa olla jopa vähän tylsää – tai olisikin ilman Omavaraisuushaastetta.
Kevät on odotuksen ja lapsellisen innostumisen aikaa
Kuten olen kirjoittanut, olen suuri videopelien ystävä. Olen kuitenkin aika pitkälti kaikkeen populaarikulttuurin ystävä tv-sarjoista, elokuviin ja videopeleihin. Odotan uusia TV-sarjoja ja elokuvia ja käyn katsomassa elokuvia kuukausittain elokuvateatterissa (ja tämä onnistuu myös minimalistivuotena kiitos mahtavan kulttuurietukortin, jonka saan töistä).
En ole Game of Thronesia koskaan seurannut (pidän fantasiasta, joten katson varmaan koko sarjan joskus vuoden päästä kerralla), joten se innostusta ole lisännyt. Sen sijaan supersankarielokuvia (niin DC:n kuin Marvelin), olen aina kuluttanut paljon. Ja mikäs muukaan kuin Marvel-saagan huipentuma Avengers: Endgame saapuu elokuvateattereihin jo ensi viikolla.
Odotan Avengersia enemmän kuin innolla, mutta jotain vielä parempaa on tulossa. Koko vuoden odotetuin elokuvani – eli Detective Pikachu – saapuu elokuvateattereihin 10.5.2019. Olen sitä sukupolvea, joka eli Pokémon-huuman sydämessä ala-asteelta lähtien ja Pokémon olikin valtava osa nuoruuttani, jonka takia sillä tulee olemaan aina paikka sydämessäni. Pokémon live-action elokuva Hollywood tuotantona onkin kaikkien lapsuudenunelmieni täyttymys, jonka en koskaan uskonut tapahtuvan.
Niin kauan kuin joidenkin (näinkin vähäpätöisten ja lapsellisten) asioiden odotuksen luoma kutkutus vatsanpohjalla ei katoa, tunnen olevani elossa. Mielestäni jokaisen aikuisen pitäisi oppia lapsilta juuri tästä lapsenomaisesta innostumisesta ja innokuudesta. On uskomatonta kuinka paljon aikuinen ihminen voi vaatia tullakseen tyydytetyksi kun vertaa siihen, kuinka pienistä asioista lapsi tai nuori voi tulla onnelliseksi. Kyynistyminen ei ole pakko, vaan opeteltu tapa.
Edistys matkassa taloudelliseen riippumattomuuteen kruunaa kakun
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, matkani taloudelliseen riippumattomuuteen on edennyt menneenä vuonna paremmin kuin hyvin. Olen onnistunut minimalistivuodessani tähän mennessä erinomaisesti ja vielä ainakin olen saavuttamassa alle 8000 euron vuosikulutustavoitteeni.
Uskon myös, että asioista luopuminen on omalla tavallaan tehnyt minusta myös onnellisemman, sillä olen löytänyt paljon erilaisia näkökulmia ja uusia asioita asioista, jotka otin aiemmin itsestäänselvyytenä. Hedonistisesta oravanpyörästä pois hyppääminen vain lisää onnellisuutta. Näistä asioista olen kirjoittamassa monta kirjoitusta lähitulevaisuudessa.
Viimeaikaiset sijoitukseni ovat myös onnistuneet erinomaisesti niin Sharevillessä olevastani spekulointisalkustani (joka on pessyt indeksin ainakin 10%-yksiköllä alle vuodessa) kuin myös pääsalkustani, joka ylitti eilen ensimmäistä kertaa koskaan 100 000 euron rajan.
Vaikka nettovarallisuuteni nousi hetkellisesti yli 100 000 euron viime vuonna, oli se kaikesta huolimatta vain numero itse rakentamassani Excelissä. Kuitenkin se, että oikeasti näen pääosakesalkkuni nouseen yli 100 000 euron verkkopankissa on jotain aivan muuta. Se on oikeasti 100 000 euroa. Yli puoli miljoonaa vanhaa markkaa pelkkiä osinko-osakkeita!
Se, miten pääosakesalkkuni ylitti 100 000 euron rajan, oli minulle myös henkilökohtaisesti merkittävä. Olin monta tuhatta euroa alle 100 000 euron rajan, kunnes odottamani pommi pamahti rapakon toiselta puolelta.
Salkussani n. 10% painolla oleva Qualcomm sekä Apple tulivat kolmen vuoden oikeussodan kanssa sopimukseen. Ja samalla Qualcommin osakekurssi raketoi hetkessä yli 20%. Olen kirjoittanut Qualcommin sijoituscasesta moneen otteeseen blogissani ja koin oikeusjutun selviämisen henkilökohtaiseksi onnistumiseksi.
Olin arvioinut tilannetta kauan ja tämä oli ainoa realistinen lopputulos. Tästä huolimatta markkinat olivat alihinnoitelleet Qualcommia jo pitkään ja sain tankattua sitä salkkuuni tasaisin väliajoin. Kun 100 000 euron ylitys sattui juuri kiitos onnistuneen Qualcomm-sijoituspäätöksen, oli hetki minulle entistä merkittävämpi ja symbolinen.
Monelle sijoittajalle 100 000 euroa voi olla vain yksi numero muiden joukossa, mutta minulle tällä on valtava merkitys. Koska kasvoin alemman keskiluokan duunariperheessä, tämä on minulle aivan valtava määrä rahaa ja jos minulle oltaisiin sanottu 18-vuotiaana, että olen tässä nyt, en olisi uskonut.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, olen nyt 27-vuotiaana varakkaampi kuin kumpikaan vanhemmistani on koskaan ollut. Vaikka en ole saanut rahallista tukea vanhemmiltani, pidän tätä ennen kaikkea vanhempieni ansiona, sillä he korostivat minulle pienestä pitäen koulutuksen ja ahkeruuden tärkeyttä, vaikka heillä ei kummallakaan koulutusta ollut. Ilman heidän kasvatustaan en olisi tässä ja nyt.
Tässä hopeapilvessä ei ole sadereunusta
No, sano nyt se ”mutta”, saattaa joku tätä lukiessaan ajatella. Tällä kertaa muttia ei kuitenkaan ole tai tule. Elämässäni on tällä hetkellä kaikki palikat kohdallaan ja hyvä niin. On paljon muisteltavaa, paljon tehtävää tässä hetkessä ja paljon odotettavaa. Elämä on kuin onkin ihmisen parasta aikaa.
Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta sosiaalisessa mediassa ja saat tiedon aina uusimmasta kirjoituksesta sekä lisäpäivityksiä ajankohtaisista raha- sekä sijoitusasioista ja matkastani taloudelliseen riippumattomuuteen!
Omavaraisuushaaste Facebookissa
Onnittelut huikeasta saavutuksesta ja vielä paremmista näkymistä! Parastahan on päästä asettamiinsa tavoitteisiin, ja vaikka ei aivan pääsisikään, niin yleensä on huomannut ainakin lähentyvänsä niitä. Ja jos joskus ottaisikin takapakkia matkalla, voi senkin toisaalta vain ottaa lisälatauksena seuraavaan ponnistukseen. Positiivisuuden kierrettä ei voi estää..
Kiitos! Juurikin näin, asioiden tavoittelemisella ja positiivisuudella pääsee elämässä kyllä yllättävän pitkälle vaikka matkan varrelle osuu aina pomppuja.
Onnea! Sinun nettovarallisuus koostuu ilmeisesti pelkästään osakkeista? Ei asuntoa tai vastaavaa?
Ostin ensiasuntoni viime vuoden elokuussa: https://omavaraisuushaaste.com//ensiasuntoa-ostamassa-osa-5-asunto-ostettu/
Ja nyt on lainoja makseltu puolisen vuotta, mutta nopeiden laskelmien mukaan nettovarallisuudestani varmaan 90% on osakkeita. Asuntolainaa on sen verran paljon jäljellä. VIime vuoden lopun tilinpäätöksestä näkyy hyvin osakevarallisuuteni ja nettovarallisuuteni määrät: https://omavaraisuushaaste.com//tilinpaatos-2018/
Hitaasti, mutta varmasti velan määrä toivottavasti tästä laskee, mutta tulen pitämään osakepainon erittäin korkealla varmasti pitkään.
Todella hieno kirjoitus ja aina tulee iloiseksi, kun lukee toisen bloggaajakollegan onnistumisista! 100k € on valtava määrä rahaa osakkeissa! Perässä tullaan! 🙂
Vertaistuki paras tuki! 😀 100 000 euroa on kieltämättä aivan järjetön määrä tällaiselle tavalliselle pulliaiselle.
Ensinäkin haluan kiittää sinua aivan upeasta blogista! Täältä saa aina niin selkeää ja innostavaa sijoitusinformaatiota. Itselläni on tällä hetkellä myös tavoitteena 100k salkku ja toivon mukaan se toteutuu viimeistään muutaman vuoden päästä. Upea suoritus, onnittelut :)!
Kiitos paljon! Mahtava kuulla, että tekstini ovat olleet avuksi. 100 000 euron salkku on hyvä tavoite ja ainakin huhujen mukaan sen jälkeen rahaa alkaa kertyä kuin itsestään. Kohta pääsenkin varmaan toteamaan onko ensimmäinen 100 000 ihan oikeasti vaikein – toivottavasti.
Todella paljon onnea, kova juttu! Olen samaa mieltä kuin Osinkoinsinööri, bloggaajakollegoiden menestystyksestä nauttii myös itse, sen vertaa positiivista vertaistukea kaikilta talousbloggaajilta saa. Missä on seuraava tavoite? 200K?
Kiitos! Samoilla linjoilla, ilman kaikkia muita lukijoita ja fellow-bloggareita tämä matka olisi huomattavasti tylsempi.
Tällä hetkellä ei ole osakevarallisuuden kanssa kieltämättä enempää ollut tavoitteita, kun tuo ensimmäinen 100 000 on aina sanottu olevan vaikein. Varmaan seuraava tavoite on saada tuota passiivista tulovirtaa osinkojen muodossa kiihdytettyä entisestän. Ehkä 10 000 euroa osinkoa vuodessa nettona? Se olisi aika mahtavaa!