Julkisuus – oppeja mediasta ja medialukutaidosta kolmen vuoden ajalta
Kun aloitin Omavaraisuushaasteen 25-vuotiaana, olin vain random opiskelija Tampereelta, joka kirjoitti anonyymiä...
Tekeekö raha onnelliseksi? Tiettyyn pisteeseen kyllä, sillä rahattomuus tekee onnettomaksi.
Tämän takia henkilökohtaisesti uskon, että ”seuraa unelmiasi” tai ”seuraa intohimojasi” nuorena töitä ajatellen johtaa useammin huonoon lopputulokseen kuin hyvään lopputulokseen. Tämä korostuu etenkin nuorena, koska suurin osa nuorista ei tiedä mitä haluaa.
Uskonkin siihen, että etenkin ensimmäiset koulutus – ja uravalinnat kannattaa tehdä järjellä tunteen sijaan. Jos seuraa rahaa unelmien ja intohimojensa sijaan aivan matkansa alussa, tulee onnellisemmaksi. Koska itse asiassa intohimon ja hyvän elämän siemenet löytyvät kaikista helpoiten tätä kautta, ei niinkään intohimoja heti seuraamalla.
Asia nousi itselleni mieleen, kun eräs taiteilija pyysi minua rahoittamaan vähän aikaa sitten hänen intohimoprojektiaan, koska hänellä rahaa ei ollut ja apurahoja ei tullut. Näin itsekin taiteellisena ihmisenä aloin asiaa pohtimaan – miksi niin moni kulttuuriin suuntautunut loppupeleissä tekee asiat vaikeimman kautta, on riippuvaisia ulkoisista tekijöistä ja seuraa vain unelmaansa – sen sijaan, että yhdistää asiat tai tekee ensin rahat. Ja sen jälkeen vasta intohimojaan. Tämä kuitenkin on täysin mahdollista.
Tänään pohdinkin, että vaikka valitsisi rahan, tämä ei tarkoita etteikö unelmiaan voisi toteuttaa. Todennäköisesti rahan valitseminen vain helpottaa unelmien toteuttamista. Kyse on vain siitä, missä järjestyksessä asiat tekee.
Ensimmäinen valinta: intohimo vai järki?
Pitäisikö esim. jatko-opiskelupaikka valita intohimon vai järjen mukaan? Jos vaihtoehtoina ovat intohimotyö, jossa on tutkitusti matala työllisyysmahdollisuus ja matala palkka, sekä ala josta et tiedä mitään tai jota kohtaan on negatiivinen klangi, mutta hyvä palkka ja suhteellisen varma työllistyminen, kannattaa valita aina hyvä palkka ja suhteellisen varma työllistyminen. Kuulostaa hullulta, mutta totta se on.
Olen kirjoittanut tekstin hyväpalkkaisista tuloista. Hyväpalkkaisissa työpaikoissa on usein kaksi asiaa yhteistä – ja hyvää – sen lisäksi, että ne ovat hyväpalkkaisia.
1) Niissä on useimmiten enemmän pulaa osaajista kuin toisinpäin – myös huonoina talousaikoina
2) Kun sinulla on osaamista, josta maksetaan hyvin, tekee se myös jatko-osaamisen kehittämisen helpommaksi ja asemasi työmarkkinoilla koko ajan vahvemmaksi verkostoja myöten
Ei aina, mutta useimmiten näin.
Järkevää on siis nuorena suoraan valita ala sekä koulutus, jossa on mieluusti hyvä palkka ja suhteellisen hyvä työtilanne. Esimerkkejä tällaisista on tutut lääketieteellinen, oikeustieteellinen ja kauppatieteellinen. Lääketieteellinen ja oikeustieteellinen ovat suhteellisen selviä, mutta kauppatieteellisessä täytyy tehdä myös pääainevalinta, jolla on aidosti väliä. Vaikka toki korkeakoulutus ylipäätänsä on edelleen Suomessa oikotie parempiin tuloihin tämänhetkisestä työtilanteesta huolimatta.
KTM on myös hyvä esimerkki valintojen merkityksestä tutkintojen sisällä. Rahakkaimpiin töihin sekä parhaaseen työllisyysprosenttiin kiinni päästäksesi ei riitä, että olet vain KTM; työllisyyden ja palkkatason välillä sillä on valtava ero valitsetko esim. markkinoinnin vai rahoituksen pääaineeksi – työelämässä parhaimmillaan saman tason töissä palkkaero voi olla tuhansia euroja ja kilpailu työpaikoista aivan eri tasoista, vaikka molemmat ovat KTM-tutkintoja. Joskus kouluun pääsemisenkin jälkeen voi valita edelleen sen ns. ”järkivaihtoehdon” mielenkiinnon kohteiden sijaan.
Tein itse näin. Valitsin vakuustieteet pääaineekseni, koska alalla oli 99% työllisyys pääaineen käyneillä. Ja en ole katunut hetkeäkään, vaikka vakuutustiede saattaa uskomattoman tylsältä kuulostaakin. Pitkälti tämän päätöksen takia sain jalkani vakuutusalalle jo kesätöissä aivan opiskelujen alkuvaiheessa (koska kesätöihinkin vakuutusyhtiöön luonnollisesti mieluummin uudestaan ja uudestaan otetaan vakuutustieteitä opetteleva kylteri kuin muu kylteri). Ja toki tämä helpotti myös työssä etenemistä jo opiskeluaikana.
Nyt 12 vuotta alalla oltuani voin sanoa, että on vaikea nähdä, että olisin pitkäaikaisesti työttömänä, jos alalla pysyn – ellen halua olla. Miksi? Koska alalla on edelleen monessa eri nichessä Suomessa aivan valtava osaajapula, mitä tekoälykään ei pysty korvata. Kaikki tämä johtuu vain siitä, koska valitsin pääaineen, joka kuulosti varmasti suurimmasta osasta supertylsältä, mikä teki alasta oikeastaan entistä paremman valinnan.
Yksi tärkein oppi elämässä on mielestäni myös se, että todellisuudessa et voi tietää, mikä on sinusta mielenkiintoista, ennen kuin sitä kokeilet. Vakuutustiede on tästä hyvä esimerkki, koska vaikka en tiennyt siitä mitään ennen kuin aloin alaa opiskelemaan, olikin se äärimmäisen positiivinen yllätys ja supermielenkiintoinen ala! Tämä siitä huolimatta, että yleiseen korvaan mikään ei ole niin epäseksikästä kuin vakuutukset, koska ne ovat elämässä ns. pakollinen paha. Uskonkin, että usein pystymme löytämään intohimomme ja mielenkiintoiset asiat paikoista, mistä emme tajua edes etsiä.
Toisaalta uskon myös siihen, että suurin osa ihmisistä nauttii työstä joka on haastavaa, eikä liian helppoa. Jos työ on haastavaa, on se usein myös mielenkiintoista ja aika sujuu kuin siivillä. Aikaisemmassa työpaikassani katsoin kelloani loppua kohden koko ajan useammin ja odotin työpäivän vain päättyvän, koska työ ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi haastavaa. Tämä alkoi ahdistamaan. Nykyään en ole joutunut tekemään sitä seitsemään vuoteen. Ja mikä tulee myös usein haastavan työn mukana? Kyllä vain, hyvä palkka.
Jos taas valitsee intohimon, lopputulos voikin olla itse asiassa huonompi kaikin puolin. Ensinnäkin, jos työllisyys alalla on tiedettävästi aina ollut heikkoa (esim. kielet ja kulttuurialan opiskelut), se todennäköisesti ei muutu omalla kohdalla, vaan elämä on tukihelvetissä taistelemista rahastressin ja pätkä- tai pitkäaikaistyöttömyyden kestämistä. Tai vaihtoehtoisesti pienempipalkkaisen työn tekemistä alalla, joka ei ollut intohimosi, koska jotain töitä pitää saada. Tällä voikin siis ampua jalkaan elämäänsä erittäin pitkäaikaisesti etenkin kun uudelleenkouluttautumista tehdään Suomessa koko ajan vaikeammaksi hallituksen toimesta.
Ja sitten on vielä se pahin mahdollinen skenaario, mikä on enemmän kuin yleistä. Intohimo ja unelmien työ ja koulutus eivät olleetkaan sitä, mitä kuvittelit sen olevan! Lopputulos, joka on erittäin yleinen. Koska emme voi tietää, millaista työ on oikeasti vasta kun sitä pääsemme tekemään, voi maailma aina yllättää negatiivisesti. Todellisuudessa on vaikea keksiä asiaa, joka olisi koulu- ja työmaailmassa samanlaista. Työmaailma on lähes poikkeuksetta raadollisempi ja saattaa tappaa intohimon tekemiseen, jos lähtee kirkassilmäisenä toteuttamaan ihanteitaan. Työelämässä kuitenkin melkein alalla kuin alalla, vain rahalla ja tuloksella on väliä – ellei joku muu maksa töitäsi.
Toinen valinta: työ vai vapaa-aika?
Kun työelämään on päässyt, seuraava päätös onkin sitten hankalampi. Maistui työ tai ei, monella saattaa rahan tekeminen jäädä päälle. Koska silloin voi ns. ”nostaa elämänlaatuaan”. Joka siis nykymaailmassa tarkoittaa vain rahan kuluttamista enemmän. Koska jokainen meistä voi nostaa ns. elämänlaatuamme loputtomasti, voimme joutua ikävään kierteeseen. Vaikka elämämme pitäisi olla taloudellisesti varmaa, joudumme koko ajan juoksemaan töissä kovempaa, jotta saamme pidettyä kasassa koko ajan nostetun elämänlaadun. Olemme joutuneet hedonisen oravanpyörän vangiksi.
Toisaalla taas voi käydä niin, että rahan tekeminen humalluttaa ja kasvuun jää yksinkertaisesti koukkuun – ja siitä tulee elämän merkitys. Tällöin koko ajan enemmän aikaa mene töihin, yrittämiseen, sivutöihin tai mihin vain, jolla saa enemmän. Muu elämä väistyy asteittain työn ”tieltä”, kunnes elämä on työtä. Tämän aatesuuntauksen viimeisin esimerkki on viime viikkoina somessa paljon kuohuttanut toimitusjohtajan haastattelu, jossa hän ihmettelee, miksi hänen täytyisi olla isyysvapaalla laisinkaan. Samaa provokatoorista tyyliä edustaa myös Suomen talousmedioissa todennäköisesti näkyvin somevaikuttaja Nata Salmelan kausittaiset ulostulot siitä, kuinka jatkuvan 24/7 työn tekemisen lisäksi, aktiivisuus pitäisi ulottaa jopa myös sijoittamiseen.
Myös Exit – kirjasarjassa käydään mielenkiintoisia tarinoita yrittäjistä läpi ja tämä tuntuu olevan toistuva teema. Fakta on, että jos haluat olla superhyvä töissäsi tai menestyvä yrittäjä, hyvää tasapainoa elämään on mahdoton saada. Työn edeltä joustaa joko perheesi, sosiaalinen elämäsi, terveytesi tai harrastuksesi. Oma oravanpyöränsä tämäkin.
Tasapainon löytämisessä meneekin hetki, etenkin jos töistä alkaa nauttia tai rahan tienaamisesta tekee kulutuspäätöksillään itselleen pakon. Silloin työ vie vapaa-ajan ja rahasta tulee elämän tarkoitus.
Kohdan yksi päätös tehdään tylsästi rahan takia siksi, että kakkosvaiheessa voit valita vapaa-ajan. Kun olet hyvässä työssä hyvällä palkalla haluttavalla osaamiskokonaisuudella, pystyt ostamaan sillä itsellesi vapaa-aikaa ja joustoa. Ja miksei lopulta ihan täydellistä taloudellista riippumattomuutta. Jolloin ennen kaikkea stressitöntä aikaa sekä energiaa intohimoille on enemmän kuin koskaan alussa intohimon perässä mentäessä. Kuulostaa epäintuitiivselta, mutta maailma toimii tässä mielestäni hassusti väärinpäin.
Ennen loppukaneettia on pakko todeta: on aina mahdollista, että tietää unelmien ammattinsa, kouluttautuu siihen suoraan ja pärjää siinä kaikkia todennäköisyyksiä vastaan erinomaisesti – ja pitää siitä juuri niin paljon kuin oletti. Mutta todennäköisyys tähän on suunnilleen sama kuin siihen, että juniorijääkiekkoilijasta tulee NHL-pelaaja. Jokaisen sääntöön löytyykin aina poikkeus. Ja toki jos intohimosi on aina ollut vaikka lääkäri, ja siitä työstä nauttii, silloin saa automaattisesti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kannattaako rahan seuraaminen koko elämän?
Raha on paradoksi siitä, että rahattomana olet mitä todennäköisemmin onneton, sairaampi ja stressaantuneempi. Kun rahan kanssa pääsee tilaan, jossa nämä asiat ovat hoidossa, ei kauheasti enempää enää rahaa tarvitse hyvään elämään. Kuten otsikko sanoo, rahaa seuraamalla tulee onnellisemmaksi. Mutta samaan aikaan rahasta pitää oppia myös päästämään irti tietyssä kohtaa. Muuten raha ja tienaaminen kääntyy sinua itseäsi vastaan. Rahalla saa mielenrauhan, mutta ei sen enempää.
Rahalla ei pystykään ostamaan onnea, mutta sillä pystyy pääsemään tilanteeseen, jossa onni on mahdollinen – sitä ei vaan saa rahalla, vaan onni pitää pystyä luomaan omissa olosuhteissa. Raha vain laajentaa mahdollisuuksia tähän.
Jos et usko minua, usko maailman rikkainta ihmistä.
Kun parisataa miljardia dollaria ei riitä onnen ostamiseen, tiedät, että raha ei ole se ratkaisu.
Rahassa vaikeinta onkin se, että kun sen makuun pääsee, on äärimmäisen vaikeaa päästää sen tekemisestä irti, koska vauhti kiihtyy koko ajan ja homma muuttuu koko ajan koukuttavammaksi. Siksipä työnarkomania ja liika pihiys ovat niin usean vauraan ihmisen yleisimmät sairaudet. Ihminen haluaa luonnostaan enemmän, joten oman elämänlaadun vuoksi rahan kanssa täytyy usein tehdä kaksi avainasiaa – juuri tässä järjestyksessä.
1) Opetella tekemään ja hallitsemaan rahaa
2) Ymmärtämään, mikä on tarpeeksi ja mikä määrä rahaa on vain haitaksi itselle ja muille – ja alkaa jarruttamaan ennen kuin on liian myöhäistä
Nämä molemmat ovat suurimmalle osalle meistä isoja oppimismatkoja ja saavutin noin kolmekymppisenä kohdan yksi.
Viime vuonna saavutin kohdan kaksi. Tiedän, että voisin tehdä etenkin nyt paljon enemmän rahaa, jos ottaisin kaiken julkisuudestani irti ja alkaisin monen muun tavoin somevaikuttajaksi. Tämän myötä voisin tahkota sitä elämäni loppuun asti eksponentiaalisesti kiihtyvällä tahdilla.
Mutta samalla huomaan, että minulla on jo tarpeeksi, joten olen tietyissä asioissa siirtänyt painoani muihin asioihin elämässä, koska vaurastumiseni on tästä eteenpäin kiihtyvää ja jatkuvaa, vaikka käytän siihen koko ajan vähemmän aikaa – kiitos juuri jo käynnissä olevan korkoa korolle ilmiön ja sijoitusteni, joiden eteen minun ei juuri töitä tarvitse tehdä, koska vaihdoin passiiviseen sijoittamiseen.
Olenkin siirtynyt jo toisen vaiheen opetteluun. Tavallisessa tilanteessa liian usein rahanteko- tai säästövaihe jää päälle, koska se on omalla tavallaan koukuttavaa jatkuvaa kasvua.
Mihin tämä rahan ja taloudellisesti varman elämän tavoitteleminen on sitten johtanut omalla kohdallani?
Siihen, että olen voinut koko ajan sivussa toteuttaa itseäni, intohimojani, arvojani ja etsiä itseäni kiinnostavia asioita. Todellisuudessa ”tylsät” järkivalintani ovat johtaneet siihen, että olen saanut oikeasti koko ajan elää intohimojeni kanssa – ilman stressiä. Kuten vaikka kirjoittaa se 1 000 blogitekstiä ilman blogin kaupallistamista. Kirjoittaa kaksi kirjaa. Pitää opiskeluaikoina hauskaa ja ottaa ex-tempore kaukomatka parissa viikossa kesken lukukauden. Jne.
Rahan seuraaminen onkin nykymaailmassa lähes pakollista hyvän elämän saavuttamiseen, koska kapitalistinen yhteiskunta on rahasta niin tärkeän hyödykkeen tehnyt samalla kun yksilökeskeisyys nousee tärkeämmäksi arvoksi yhteisöjen ja valtion tuen sekä hoivan kustannuksella. Hyvään elämään ei kuitenkaan tarvita niin paljon kuin suurin osa rahaa seuraavista ihmisistä lopulta rahaa saa, vaan rauhan pystyy löytämään ilman miljooniakin.
Myös suomalaiset isossa kuvassa ovat sisäistäneet tämän, vaikka FIRE:lle usein naureskellaankin, sillä EVA:n tuoreen tutkimuksen mukaan jopa 61 % suomalaisista kokee, että työ on lähinnä keino rahoittaa muita mielenkiintoisempia aktiviteetteja. Miksi et siis tekisi päätöksiä, jotka antavat niin paljon rahaa, että voit vaihtaa sen entistä isompaan määrään aikaan?
Kumman sinä valitsisit, jos saisit 18-vuotiaana tehdä päätöksen uudestaan? Intohimon vai rahan? Miksi?
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Älyttömän hyvää tekstiä. Sanoitat samantyyppistä ajattelumallia mitä olen omassa päässäni hahmotellut ja toisaalta hieman kokeillutkin.
Kiitos paljon! Aihe on sinällään aika tulenarka ja vaikea löytää tässä kaikkia kulmia, niin hyvä että resonoi!
Olipa tasapainoisen raikas kirjoitus aiheesta, jossa liikutaan nykyään paljon äärilaidoilla.
Ideologisesti työtön tai 24/7 töissä pomppaavat vuoronperää otsikoihin, niin oli mukava lukea kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.
Tämä on kyllä ihan totta, että otsikoihin nykyään pääsee vähän rajummilla otteilla. Vaikka omatkin blogitekstini joskus mediaan pääsevät pyytämättä ja yllättäen, niin tämä teksti ei varmasti yksi niistä ole 😀
Aivan loistava kirjoitus ja olen tullut samoihin johtopäätöksiin. Yksi huomio mielestäni on, että raha aiheuttaa aina stressiä: niin rahattomana kuin vauraana. Etenkin silloin jos riskit realisoituvat ja tulee takkiin, jolloin tulee pitkäaikaista korkoa suuren mielipahan päälle.
Jos katsoo maailmaa vuosien 1800-2020 ajalta, niin lähes kaikki on muuttunut: valuuttoja, valtioita, suuria yrityksiä, ammatteja sekä sukuja on kadonnut ja uusia on tullut. Kuka enää muistaa keisarit ja kuningaskunnat? Tämä tekee asioista hieman pelottavan mutta myös kiinnostavan. Mikään tila ole pysyvä ja uusia mahdollisuuksia urkenee jatkuvasti!
Tämä on aivan totta, että raha aiheuttaa stressiä monella eri tavalla. Kokemukseni mukaan rahan puute aiheuttaa stressiä käytännössä aina. Isojen rahamäärien omaaminen taas aiheuttaa stressiä silloin, jos:
a) On äkkirikastunut eli pää ei ole pysynyt oman vaurastumisen mukana
b) Vaurastumisesta huolimatta omalla pääkopalla on tapana mennä kaikki asioita kohti riskit – ei mahdollisuudet edellä.
c) Sijoittaa korkeariskisesti, ei matalariskisesti. Indeksirahastot kun kestävät juuri noiden kuningaskuntienkin läpi 😀 Minkä takia ne niin hieno keksintö ovatkin.
Hyviä ajatuksia, mutta todellisuudessa asia ei tietenkään läheskään noin yksinkertainen ole. Luulen, että vaikka moni nuorena taidealan tai huonosti palkatun ”intohimotyönsä” valinnut varttuneempana ajattelisikin, että olisi pitänyt valita toisin jotta henkilökohtainen talous olisi paremmalla tolalla, eivät he todellisuudessa tätä toisinvalintaa tulisi tekemään vaikka nuoruutensa uudestaan eläisivätkin. Heidän olisi ”pakko” valita intohimonsa aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin vahva. Ja se vaihtoehto heille, toinen tie, ei luultavasti olisi maisteriopinnot vaan joku huomattavasti turmiollisempi. Nämä joillekin, erityisesti taloudellisessa mielessä oudolta kuulostavat valinnat, ovat ja tulevat olemaan monelle nuorelle itseasiassa heidän elämänsä pelastaja. Ja jos kaikki valitsisivat ”järkevästi” meiltä puuttuisi myös iso osa huipputaiteilijoista, jotka ovat nuoruudessa käyttäneet instrumenttinsa ( soitin, pensseli, kynä, oma keho tai mikä vaan ) opetteluun ns. oikeasti kaiken aikansa.
Joo rinnakkaistodellisuuksia on vaikea arvioida siinä, että olisivatko ihmiset valinneet saman, jos ympäristö olisi ollut identtinen, mutta tieto kehittyneempää. Useinhan juuri ympäristö vaikuttaa valintoihimme paljon enemmän kun oikeasti uskallamme myöntää.
Uskon kuitenkin myös, että etenkin taiteellisuutta mystifioidaan edelleen aivan liikaa ja esim. juuri vaikka juoppotaiteilijan mielikuva elää edelleen vähän liian vahvasti, koska kyse on juuri usein ennen kaikkea taidosta, jota opiskellaan aivan kuten mitä tahansa työtäkin.
Maailmassa välillä kyllä syntyy aina yksi Prince, mutta usein hän on se yksi parista miljardista. Huipputaitelijan käsite on myös mielenkiintoinen siitä, että miten sitä aidosti mitataan: palkinnoilla, taiteellisuudella olemuksella, tutkinnolla, kaupallisella menestyksellä, vaikuttavuudella kyseisen taidekentän sisällä jne.?
Toki tähän pätee juuri tuo NHL-vertaukseni myös, että joillekin tie oikeasti toimii. Mutta kaikista taiteilijoista se on pienempi osuus kuin ihmisistä, jotka hakevat lääkkikseen.
Niin siis todellisuudessahan meidänkin yhteiskunnassamme on hyvin paljon huippuluokan taiteilijoita. Taiteilijoita, jotka eivät ole maailmantähtiä tai julkkiksia, eikä missään ninessä tarvitse olla, kuten ei jokaisen kirvesmiehen tai huippulääkärinkään tarvitse julkkis olla. Suurin osa näistä huippuluokan taiteilijoista on kuitenkin juuri niitä, jotka siihen alaan ovat panostaneet ja siihen suuntautuneet. Ja harjoitelleet tolkuttomia määriä -koska halu ja palo sitä tekemistä kohtaan on niin suuri ollut. Ihmiset ovat erilaisia vaikka kauhean samanlaisia olemmekin ja ”taiteellisiin aloihin” panostamisen kääntöpuoli toki on todennäköisesti heikompi taloudellinen menestyminen, kuin useissa muissa vaihtoehdoissa. Mutta jos ihmiset valitsisivat tehdä ensin uran ja rahaa lakimiehinä ja lääkäreinä, niin kyllä se taiteen määrä ja laatu olisi väistämättä vähäisempi ja toisaalta samalla mainitsemiasi Princen kaltaisia supertähtiäkin olisi entistä harvemmassa.
Itse en välttämättä koe sitä niin mustavalkoisena pitkälti juuri sen takia, että raha on rajoittaja tekijä useasti myös huipputekijöillä. Tämä korostuu etenkin Suomessa, kun meillä on pääomista puutteitta ihan liiketoimintojenkin puolella, niin sama varmasti pätee juuri taiteenkin tukemiseen (ja etenkin nykyhallituksen leikkausten myötä).
Mutta kokonaisuudessaan erittäin laaja aihe juuri sen takia, että harmaan sävyjä juuri taiteellisuudessa ja huipputaitelijuudessa paljon on. Sekä siinä minkä kukin kokee merkitykselliseksi taiteeksi. Senpä takia niin mielenkiintoinen ajatusleikki kokonaisuudessaan.
Tämä on kyllä itselle todella ajankohtainen aihe. 5 vuotta sitten sain ensimmäisen vakityön jossa olen edelleen. Lisätienesteihin on mahdollisuuksia reilusti paremmalla tuntipalkalla, mutta vapaa-aikaa uhraamalla. Ensimmäiset reilu 3 vuotta tein kaikkea innolla rahankiilto silmissä, mutta sitten aloin huomaamaan rasituksen. Nykyään olen karsinut kaiken vapaa-aikaa vievän ylimääräisen pois, ainoat lisätulot ovat vuorolisät, mutta vuorotyöstä myös tykkään. Veroprosenttia laskemalla käteen jäävään palkaankin voi olla tyytyväinen, varsinkin kun blogisi ja kirjojesi avulla olen saanut kulutuksen kuosiin ja säästöönkin menee hyvä summa joka kuukausi. Tuntuu, että olen löytänyt tähän liittyen tasapainon elämään, jolloin työni on kivaa ja vapaa-ajastakin saa nauttia täysin. Kiitos siis avustasi Esa!
Kiitos paljon ja aivan mahtavaa kuulla, että kirjoitukset ovat auttaneet juuri tuossa tasapainon löytämisessä! Itse koen, että se on kuin onkin se kaikista tärkein asia, mitä rahataidoilla pystyy saamaan. Tasapainon myötä kun syntyy usein myös sisäinen rauha.
Ja usein se meneekin juuri noin, että etenkin uran alussa ja nuorena jaksaa, ja usein myös kokonaisvaltaisesti kannattaa ns. ”grindata”. Jokaisen ura ja tulot vievät eri paikkoihin, mutta nuoruuden energialla pääsee aidosti pitkälle ja nopeasti. Ja sillä pystyykin ottamaan vähän etukenoa juuri taloudellisen tilanteen parantamiseen ja puskea korkoa korolle ilmiötä vahvemmaksi heti alkuun.
Kiitos hyvästä blogista jota olen seurannut vuosia. Kirjasi olen lukenut/kuunnellut useampaan kertaan, ja varsinkin uudempi on valehtelematta paras ja mieleenpainuvin jonka olen lukenut, ja olen kuitenkin lukenut tuhansia kirjoja.
Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä, ja velattomuuteni sekä suomalaisittain isot tulot + verottomat korvaukset sekä pienet pakolliset menot yhdistettynä vuosia jatkuneeseen indeksisijoittamiseen ovat tuoneet myös minut tilanteeseen jossa voin tehdä yllättävän monille mahdottomilta tuntuvia taloudellisia valintoja, kuten mm. lisää vapaa-aikaa ottamalla lomarahat vapaana.
Myös omassa lähipiirissäni on henkilöitä joiden mielestä en siltikään ”elä täysillä”, vaikka esim. matkustan vuodessa useasti ja käyn paljon maksullisissa konserteissa ja tapahtumissa. Olen myös heille tuonut esille sinun ajatustasi että en näe hyvän elämän tarkoittavan pohjatonta kuluttamista eikä varsinkaan tavaroiden ostamista.
Jatka hyvää blogiasi ja innolla odottaen uutta kirjaasi joskus tulevaisuudessa. Suosittelen kirjojasi myös eräänlaiseksi ”Raamatuksi” kummilapsilleni, jahka siihen ikään ehtivät.
Näin paljon itsekin etenkin tietokirjoja etenkin 2020-luvulla lukeneena, laittaa kyllä nöyräksi kuulla tällainen kehu. Kiitos aivan valtavasti.
Ja kuulostaa erittäin tutulta. Kun joku elää omannäköistään elämää, ja on tyytyväinen, mutta jos se ei mahdu yleiseen kuvaan etenkin ”vauraasta” elämästä, sitä liian usein ihmetellään.
Usein se paras ratkaisu ihmettelyn sijaan olisi juuri katsoa peiliin ja miettiä omia kulutustottumuksia uudelleen. Liian moni kuitenkin kuluttaa edelleen kuten ”pitää hyvätuloisena kuluttaa” miettimättä sekunttiakaan sitä, että mistä juuri minä ja perheeni oikeasti pitäisi. Tämä sinällään ymmärrettävää. On aina helpompaa mennä massan mukana.
Mielenkiintoinen aihe. Kuitenkin on taiteenlajeja vaikkapa tanssi, sirkus, akrobatia, joissa täytyy edetä kehon ehdoilla eikä yleensä voi yliopistokoulutusta ja treenejä lykätä tulevaisuuteen. Siis se valinta on joko intohimo tai jotain ihan muuta.
Tismalleen, aivan kuten esimerkissä juuri NHL-pelaajilla vaikka. Monessa lajissa jo kolmekymppinen on ikäloppu. Toisaalta tässä on usein myös se hyvä juttu, että usein 20-vuotiaana tiedät todellisen tasosi – harva enää kypsyy tästä eteenpäin absoluuttiseksi huipuksi, jos ei sitä jo ole, jolloin erittäin aikainenkin suunnanmuutos on vielä täysin realistinen pitkälti koko kaksikymppisyyden ajan.
Oivallista pohdintaa ja pitkälti olen samaa mieltä. Mutta sitten se mutta: Tulevaisuus ei ole niin helposti ennustettavaa, ja monet ns. varmat alat eivät välttämättä ole varmoja enää jatkossa. Tekoäly tulee ainakin jossain määrin muuttamaan työn luonnetta korkeakoulutetuillakin aloilla, mikä näkyy jo nyt junior-paikkojen vähenemisenä (IT-ala, juridiikka). Ei ole monta vuotta, kun vouhotettiin valtaisasta koodaripulasta ja koodaustehtävät ilmestyivät jopa perusopetuksen matikan kirjoihin. Nyt viisi vuotta myöhemmin tietotekniikan tutkinto-ohjelmien (AMK) opiskelijat eivät valmistu tavoiteajassa, koska tutkintoon pakollisena kuuluvia harjoittelupaikkoja ei ole. (Ja niihin muutamaan hassuun avoimeen junior-positioon valitaan senior-devaaja juniorin palkalla, koska ylitarjontaa riittää. Mutta nyt lähtee jo sivuraiteille…)
Tulevaisuus on nuorille monin tavoin epävarmaa, vaikka kuinka yrittäisi valita rahakkaat alat oman intohimon ja kiinnostuksen sijaan. Lisäksi lähivuosina tehdyt monenkirjavat koulutuspoliittiset muutokset (opiskeluoikeusajan rajaus, yhden opiskelupaikan säädös, ensikertalaisuuskiintiöt, alakohtaisista pääsykokeista siirtyminen laaja-alaisiin valintakokeisiin, aikuiskoulutustuen poistaminen) tekevät opiskelusta aika paljon rajatumpaa ja säännellympää kuin vielä jokunen vuosi sitten oli.
Jep uskon myös, että töiden tehtävät ja painotus muuttuu, mutta todellisuudessa tekoäly tulee integroitumaan vain yhdeksi työkaluksi muiden joukossa. Junior-paikkojen määrähän on siitä mielenkiintoinen, että se vaikutti nyt hetkellisesti dippaavan, mutta tietyt tilastot etenkin Yhdysvalloissa näyttävät siltä, että dippi ei johtunut tekoälystä, vaan oikeasti vain heikosta suhdanteesta (jonka tekoälyhype vain jätti alleen). Voi siis hyvin olla, että nuo starttityöpaikatkin palautuvat tavalliselle tasolleen, kunhan tekoäly paikkansa löytää organisaatioihin hypen keskeltä.
Koodareissa Suomessa on hyvä huomata myös se, että tässä kyse on ennen kaikkea kyseisen toimialan suhdanteesta juuri Suomessa. 2010-luku oli suomalaisten konsulttikooditalojen kulta-aikaa, kun julkisen sektorin järjestelmiä uudistettiin kovaa tahtia ja osaajia hankittiin paljon Suomesta. Suomen koodauspuolen paino oli liian riippuvainen julkisesta ja nyt kun julkisen puolen hanoja laitetaan kiinni, koodareille on myös merkittävästi pienempi tarve (ja samalla IT-konsulttitalot ovat ongelmissa, jos ovat olleet liian julkispainoitteisia). Nyt kun taas katsotaan vaikka isoimpia Megaprojekteja (kuten vaikka Kelan Salesforce-settiä, lähes kaikki konsultit tulenevat ulkomailta, koska Suomesta ei kovaa Salesforce-osaamista niin paljoa löydy). Eli tästäkään hankkeesta ei kauheasti suomalaisille koodareille töitä löydy.
Tämä ei mielestäni sinällään tekoälyyn kuitenkaan liity, vaan ajoitus syklin pohjassa vain sattuu olemaan sama kuin tekoälyhypen nousu. (Tämä on mielestäni vähän sama case, kun finanssikriisi ja sosiaalinen media syntyivät suunnilleen samaan aikaan, jolloin moni tilasto näyttää vähän siltä kuin finanssikriisi olisi aiheuttanut tietyt asiat, mitä se oikeasti ei ole).
Siitä samaa mieltä, että hallituksen uudistukset alan vaihtamisen osalta ovat tehneet monelle vaikeampaa (joka on jälleen surkeaa politiikkaa hallitukselta), mutta itse näen, että se oikeastaan vain korostaa tekstini pointin tärkeyttä. Tulevaisuus on aina epävarmaa, mutta tietyillä päätöksillä pystyy aina nostamaan tulevaisuuden odotusarvoaan. Uskallan esim. kaikille kauppikseen meneville nuorille edelleen suositella vakuutustiedettä tai rahoitusta pääaineeksi – kirkkain optimistisin silmin. Maailma muuttuu myös näillä aloilla, mutta hyvistä tekijöistä on aina puutetta.
Kyllä valkokaulustyöttömyys on nykyään uusiutuva luonnonvara eikä koulutus takaa enää mitään vakaata työuraa niinkuin joskus 90-luvulla jolloin irvailtiin työttömille että olisitte lukeneet. Tänä päivänä paras sijoitus on opiskella itsensä putkimieheksi tai muuksi ammattimieheksi jota ei tekoäly korvaa, tehdä urakalla töitä 10-15 vuotta ja sijoittaa siinä sivussa. Tämän jälkeen voi tehdä loppuelämänsä mitä haluaa.
Itse uskon, että etenkin tekoälyn uhka lääkäreille/lakimiehille/johtajille/asiantuntijoille on erittäin rajusti ylilyöty. Aika näyttää mitä oikeasti tapahtuu, mutta itse uskon, että viiden vuoden päästä tekoäly on vain yksi perus työkalu vaikka perus ERP:n, CRM:n tai Microsoft Officen ohella suurimman osan arjessa. Kaikissa valkokaulustöissä on valtavasti töitä, jotka eivät ole oikeasti tietoteknisiä, vaikka ne siltä saattavat nopeasti näyttääkin.
Mutta toisaalta olen myös samaa mieltä siitä, että ns. perinteiset duunarihommat ovat sellaisia, joita tekoäly koskettaa vieläkin vähemmän. Mutta kaikki tämä johtaa lopulta siihen, että tulevaisuuden työtilanne ehkä onkin ihan yleisestikin parempi kuin mitä nuoret pelkäävät, mikä on vain hieno homma.
Diagnoosien teossa tekoäly saattaa hyvin käytettynä olla jo parempi kuin yksittäinen lääkäri. Kun luettelee tarkat oireet, voi saada sellaisia harvinaisiakin diagnooseja, joista vain murto-osa lääkäreistä on tietoinen. Tosin tekoälyavusteinen lääkäri on toki maallikkoa parempi, koska pystyy tarkentamaan kysymyksiä maallikkoa paremmin.
Juridiikassa näen tekoälyn mahdollisuudet aivan valtavina, koska erilaisia keissejä on miljoonia ja kukaan lakimies ei voi olla niistä kaikista tietoinen. Tekoäly kykenee monesti ”kirjaviisasta” lakiemiestä paremmin löytämään hyvän taktiikan tai strategian sekä laatimaan erilaisia hakemuksia. Uskon, että oikeusmurhien ja tuomiovirheiden määrä vähenee, mikäli tekoälyä käytetään esim. ratkaisujen/tuomioiden tarkastuksissa. Toki tässäkin se toimii rengin asemassa, ei niin että vastuu esim. tuomiosta olisi tekoälyn.
Jep, tämä on juuri näin, mutta oleellinen osa on juurikin se, että hyöty on suurin silloin kun osaa tarpeeksi tarkasti tietyt asiat esittää. Esim. vaikka juuri lääketieteen ammattilaisena. Tästähän tutuin vertaus on radiologi esimerkki – koska kone lukee paremmin kuvia kuin ihminen, niin tietysti radiologit muuttuvat turhiksi. Todellisuus? Radiologeista on nykyään isompi pula kuin koskaan, koska teknologian myötä tutkimukset ovat tehostuneet. Samaa uskon tapahtuvan myös tuossa tekoälyn osalta, jonka takia niin skeptinen olenkin siitä, että asiantuntijoille huonosti tässä murroksessa kävisi.
Hyvä kirjoitus. Olen kuitenkin hieman eri mieltä siitä, että vaikutus jäisi vain siihen, että tekoäly on yksi uusi työkalu muiden joukossa.
En usko, että lääkärit, lakimiehet tai asiantuntijat katoavat. Sen sijaan uskon, että yksi asiantuntija pystyy tekemään tulevaisuudessa saman työn, johon ennen tarvittiin kaksi tai kolme ihmistä. Silloin ammatti säilyy, mutta työvoiman tarve pienenee.
Samaa kehitystä on nähty monilla toimialoilla aiemminkin: teknologia ei välttämättä poista ammattia, vaan nostaa tuottavuutta niin paljon, että vähemmillä ihmisillä saadaan aikaan sama lopputulos.
Fyysisissä ammateissa vaikutus on todennäköisesti hitaampi, mutta niissäkin tekoäly tulee muuttamaan suunnittelua, dokumentointia, diagnostiikkaa ja muita tukitehtäviä. Mielenkiintoiset vuodet ovat edessä. 😊
Ps. Vastaus on tehty ChatGPT:llä säästääkseni niukinta resurssiani, aikaa.
Itse näen että tekoälyvastausten käyttö on loukkaus muiden niukimpaa resurssia kohtaan 😊
Se miksi tekoäly on ollut kannattavaa, johtuu siitä että AI-yhtiöt ovat rahoittaneet käyttäjien tokenit ulkopuolisten rahoilla. Käyttäjä on saanut palvelun kympillä kuussa mutta todellinen kustannus ollut jopa tuhansia. Tämän erotukset ovat eläkeläiset maksaneet (eläkeyhtiöiden sijoitukset AI-yhtiöihin). Nyt reaalikustannukset ovat tulossa käyttäjien maksettaviksi, eikä AI käyttäminen ole enää vakio, sillä token-reaalihinta on usein korkeampi kuin ammattilaisen palkka.
Vähän samaa mieltä kuin Timo. On hyvä muistaa, että tekoäly-yhtiöille on satanut enemmän pääomaa lyhyessä ajassa kuin koskaan aiemmin. Miksi? Koska Piilaakso on ymmärtänyt, että winner-takes-it-all on todellisempaa tänään kuin koskaan. Tämän takia nykyään ChatGPT:kin ilmainen on, koska yhtiö tekee massiivisia tappioita (kymmeniä miljardeja vuodessa) yrittäessään voittaa markkinaosuutta ja ollakseen kuluttajille se uusi Google.
Viiden vuoden päästä todennäköisesti kaikki tekoälymallit ovat jo maksullisia, koska mainostuloilla niiden pyörittämistä ei oikein voi maksaa.
Mitä tulee kommenttien kirjoittamiseen tekoälyllä, niin se omalla tavallaan on myös vähän tarkoituksenvastaista. Parhaimmillaan olen kokenut, että blogini kommenteissa oleva keskustelu viisastuttaa niin allekirjoittanutta kuin kaikkia lukijoitakin – koska juuri HENKILÖKOHTAISIA näkökulmia on niin paljon erilaisia. Ilman kaikkia kymmeniä tuhansia kommentteja ja rikkaita näkökulmia, Vaurastu viisaasti-kirjakaan ei olisi niin hyvä ollut. AI yhteenvedon arvo läheneekin aika lähelle nollaa näihin ihmiskommentteihin verrattuna.
Vastaukseni oli tarkoitus olla sarkastinen heitto siitä, mitä kaikkea tekoäly tulee huomaamattamme tekemään.
Tekoäly on huomattavasti tehokkaampi mekaanisessa ajattelussa kuin ihminen. Se laskee, suunnittelee, järjestelee, kirjoittaa, yms. meitä tehokkaammin ja pian myös paremmin. Joten, mikä on ihmisen rooli?
”THE COMPUTER IS artificial intelligence; it can learn, correct itself, write, compose music, and so on. So the computer, the machine invented by man, is changing society. It is changing the structure of outward human existence. Whether you know about it or not is perhaps of very little importance, but it is taking place; it is happening. If the machine can do everything thought can do – invent gurus, rituals, gods, write poems, beat a grand master in chess – what then is man? This is an important question you have to ask. I don’t think many of us realise what a dangerous state we are in.”
Krishnamurti in Bombay 1981
Niin on tämä tavallaan pelottava tulevaisuuden kuva että kumpi on ohjaksissa tekoäly vai ihminen.Nythän jo tekoäly on jo voittanut shakkimestarin ja hiljattain oli uutinen että tekoälyagentti oli karannut tutkimus ympäristöstä saanut nettiyhteyden ja tehnyt tietomurron kilpailevaan yritykseen.
Tiedä sitten kumpi on turvallisempaa se että ydinasenappi on Trumpin/Putinin hallussa vai tekoälyn.
Siitähän on osa tutkijoista varoittaneet vaaroista joita tulee kun tekoäly on kehitetty tasolle jossa sillä on tietoisuus omasta olemassaolostaan.
https://kfoundation.org/krishnamurti-on-ai/
Tässä Jiddun ajatuksia 60-80 -luvuilta. Hän ennusti työpaikkojen romahduksen tapahtuvan paljon nopeammin, mutta muuten teksti on profeetallinen
Aihe on kieltämättä sen verran mielenkiintoinen, että täytyy itsekin asiasta kirjoitella, kun pääsen takaisin töihinkin ja näen AI:n kehityksen niin työelämässä kuin tässä arjessakin. Näkökulmia niin paljon, että täytyy katsoa riittääkö edes yksi teksti vai pitääkö tehdä tekstisarja 😀
Kiitos tekstistä. Olisi mukava saada joskus kirjoitus siitä, miten kuntaveroprosentti vaikuttaa FIREn saavuttamiseen, ja kompensoituuko korkeampi kuntavero tyypillisesti matalammilla asumiskustannuksilla.
Tämä itse asiassa erittäin mielenkiintoinen aihe ja toivottavasti aika suoraviivaista myös vertailla järkevällä datasetillä. Kiitos ehdotuksesta, otan ylös!
Kiinnostava aihe jota olisi hyvä useammankin pohtia, varsinkin kun valitsee koulutusalaa. Itse olen huomannut, että melkein mikä tahansa aihe on kiinnostava kun siihen alkaa perehtyä paremmin. Joten miksi valita ala josta maksetaan huonommin kun voi valita epämuodikkaan ja silti lopulta kiinnostavan aiheen? Palkkatasoa nostaa toki myös se jos aihe koetaan vaikeaksi ja koulutus pitkäksi, olettaen tietysti että osaamisella pystyy ratkaisemaan joitain oikeita ongelmia. Itse opiskelin tylsiä luonnontieteitä päätyyn asti, mikä antaa hyvän pohjan ymmärtää maailmaa moneltakin alalta. Ja tutkinto ei juurikaan vanhene kun nuo luonnonlait ovat melko pysyviä.
Kuulun itse täysin samaan koulukuntaan ja uskon, että monella on sama kunhan pääsee tietyn kynnyksen yli. Oikeastihan kaikki maailmassa on uskomattoman mielenkiintoista ja lisää ymmärrystä asioista! Ja juuri tuo esittämäsi logiikka toimiikin erittäin hyvin – usein moni meistä pystyy nostamaan arvoaan juuri tuolla, että menee vaikeaksi koettuun, vaikka homma ei välttämättä niin vaikea olisikaan. Usein se kuuluisa ”road less traveled” antaa sen parhaan lopputuloksen.
Tämä rahan merkitys onnellisuuteen on hieman yksilöllinen asia toki niin että useimmilla riittävä määrä rahaa rauhoittaa. Mutta niitä sellaisiakin poikkeusyksilöitä joille raha ei oikeastaan merkitse mitään. Aikoinaan seurustelin naisen kanssa joka oli käynnyt taideteollisen korkeakoulun, maalaili taulujaan ja joskus kävi ns.oikeissa töissä että saisi pakolliset kulut maksettua. Tätä taiteilijaelämää viettäen hän varmaankin oli onnellisin ihminen johon olen tutustunut elämäni varrella.
Mielestäni juuri tämä tapa on varsin toimiva! Etenkin kun vertaa siihen, että moni menee puhtaasti apurahasta ja sosiaalitulosta toiseen. Mutta tärkein pointti onkin juuri tuo, että on sen verran osaava, että saa niitä ”oikeita” töitä ja luottaa siihen, että niitä saa. Itselläkin taiteilijakavereita, jotka näin tekevät, mutta heillä tyytyväisyys on vähän vaihtelevaa, koska itse päivätyö ei maistu laisinkaan.
Tässä tapauksessa työ oli varmaan myös mieluisaa koska työ oli niin lähellä sydäntä. Hän oli taiteilijaseuran kuvataidekoululla tarvittaessa töissä.
Kuulostaa kaikin puolin täydelliseltä combolta.
Hei! Haluaisin esittää hyvin tienaavana nuorena humanistina — ja hyvin tienaavan hoitoalalla työskentelevän kumppanina —, jos en eriävän, niin ainakin tarkentavan mielipiteen.
Muistan käyneeni samanlaisen keskustelun siitä, että on parempi pitää intohimot harrastuksena kuin työnä, koska intohimosta tulee muuten herkästi pakkopullaa, ollessani noin seitsemäntoista vuotias. Autoin tuohon aikaan eräässä yrityksessä, joka toteutti omaa sen aikaista intohimoani. Itse unelmoidessani samalle alalle suuntaamisesta, omistaja suositti pitää intohimoni harrastuksena, koska hänelle intohimosta oli tullut suuri stressitekijä aikatauluttamisen ynnä muun takia. Tämän allekirjoitan osittain. Jos haluaa intohimoaan toteuttaa tosissaan ja käytännönläheisesti — oli se sitten maalausta, autojen entisöintiä tai kirjoittamista — niin se on luultavasti helpompaa harrastuksena. Jos kuitenkin on valmis etenemään uralla johtotehtäviin, uskon tämän olevan mahdollista kaikilla aloilla. Tämä olisi tärkeää myös tiedostaa nuorena.
Tärkeää olisi myös tiedostaa, että on vaikea nähdä tulevaisuuteen. Oma kumppanini kouluttautui aikanaan hoitoalalle matalapalkkaiseen työhön. Jo valmistuttuaan hän sai työnantajaltaan varsin kohtuullista palkkaa, koska hänen erikoisalallaan oli matalapalkkaisuuden johdosta pula tekijöistä. Esihenkilönsä eläköityessä hän peri tämän tehtävän, muiden alaisten karttaessa johtotehtävästä koituvaa vastuuta. Kumppanini tämänhetkiset vuositulot ovat kolmikymppisenä kuusilukuisia. Maailma muuttuu nopeasti, josta johtuen on vaikea ennustaa, minkä alan erityisosaamista tarvitaan.
Muina esimerkkeinä voin esittää omalta yliopistoajalta tapaamiani tutkijoita, joiden vielä viime vuosikymmenen alussa naurettiin tutkivan ”turhia” aiheita. Toinen oli erikoistunut Itä-Euroopan tutkija, joka oli erikoistunut erityisesti Donbasin ja Donetskin alueeseen. Toinen oli erikoistunut antiikin ja keskiajan kulkutauteihin. Coronan ja Ukrainan sodan myötä ”turha” tutkimusala on muuttunutkin varsin rahakkaaksi. Tieysti asiassa on ollut onnea, poikkeuksia sääntöön kuitenkin löytyy.
Uskon myös, että usein koulutus on tärkeää vain sen ensimmäisen työpaikan saamiseen ja tämän jälkeen todistukset lähinnä muodollisuus. Tarkentaisin ajatuksiasi opiskelualasta siten, että keskimäärin huonommin tienaavilla opiskelualoilla pitäisi jo varhaisessa vaiheessa miettiä, mitä myöhemmin haluaa tehdä ja hyödyntää kesätyöt sekä harjoittelut tavoitteen toteuttamiseksi. Myös sivuainevalinnalla voi vaikuttaa paljon. Omista opiskelukavereistani suurin osa kuuluu tulojen puolesta joko ylempään keskiluokkaan tai suurituloisiin. Tämä johtuu nähdäkseni juurikin siitä, että omat tuttavani ovat hakeutuneet johtotehtäviin tai
yrittäjäksi. Moni ei myöskään suoranaisesti työskentele opiskelualallaan, muttei kuitenkaan haluaisi vaihtaa opiskelualaansa mistään hinnasta ja pystyy hyödyntämään työssään ainakin opiskelualan metodiikkaa.
Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon opiskeluvaihtokaverini vanhemmat. Toinen oli kouluttautunut puusepäksi ja toinen oli opiskellut taidehistoriaa. Nykyään heillä on pieni entisöintiyritys ja tulot ovat aivan järkyttävät.
Luulen, että perinteisesti hyväpalkkaisilla koulutuksilla, on mahdollista päästä parempiin tuloihin, vaikkei opintojen aikana mietikään tulevaisuuden uraansa tarkemmin. Humanistina olisi tärkeää miettiä asiaa ja työskennellä järjestelmällisesti tavoitetta kohti jo nuorempana.
Lisäyksenä vielä, että olen itse saanut suuremmat tulonmenetykset aikaiseksi sillä, että säästöni lepäsivät yli vuosikymmenen käyttötilillä.
Kiitos hyvästä kommentista! Ja joo tässä tekstissä esitänkin pitkälti maailman todennäköisyyksien mukaan. On mielestäni huomattavasti todennäköisempää, että ihminen saa omannäköisensä elämän ja on tyytyväinen, jos seuraa ensin rahaa ja sitten unelmiaan. Mutta luonnollisesti toinen voi jollain onnistua.
Etenkin nykyään paljon taiteilijoita tuntevana tuntuu kuitenkin, että tällaisten ihmisten määrä intohimonsa seuraajista on häviävän pieni. Usein valinta johtaa siihen, että ei saa toteutettua intohimoaan eikä ole rahaa tavalliseen elämään – ns. double-whammy. Ja toisaalta vähän sama on tutkimuksessa, vaikka toki tulevaisuudesta ei tiedä, on tietyt alat ja valinnat kuitenkin aina ajassa ns. ”parempia” kuin toiset taloudelliselta odotusarvoltaan.
Ja tismalleen samaa mieltä koulutuksesta, etenkin Suomessa. Suurimman osan ajasta se on vain paperi, jolla pääsee töihin. Sen jälkeen maailma toimiikin aivan eri säännöin ja kyse on siitä, että tekee oikeat asiat työelämässä.
Erittäin hyvä kirjoitus ja sen kommentointiin voisi käyttää aikaa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna jaan noista näkemyksistä suuren osan . Itse näin jo työuran taakse
jättäneenä, mutta vieläkin pienessä määrin oman erikoisalan juttuja tekevänä ( pyydettiin puhumaan erääseen seminaariin ym…) minulla on näkemystä työn tekemisen intohimosta.
Ehdottomasti kannattaa miettiä palkkausta, mutta ei voi mennä alalle joka on lähtökohtaisesti vastenmielinen tai muuten mahdoton suhteessa omiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi lääkäriksi en monestakaan syystä olisi halunnut.
Huvittavana yksityiskohtana kerrottakoon että kun katselin yliopiston koulutustarjontaa 1980- luvun alkupuolella, niin aloin poistamaan aluksi listasta niitä jonne EN halua ja niin jäi jäljelle se oikea.
Oma alani ei ole keskimäärin mitenkään erityisen hyvin palkattu, mutta onnekseni sain viimeiset 15 vuotta samaa palkkaluokkaa työpaikan lakimiesten kanssa, joten pääsin kyllä yli oman akateeminen alani keskiarvon reilusti.
Tuo on hyvä lisäys, että vastenmielisyys on hyvä mittari myös siitä, mitä ei kannata valita. Rahaa ei kannata kuitenkaan tehdä vain rahan takia, jos koko päivä olisi kärsimystä ja viikonlopun odottamista – vaikka olisi ihan ultimaattinen FIRE-tavoitteena. Tuo poissulkemismekaniikka voisi siis yllättävän monellekin toimia!
Todella hyvä kirjoitus taas. Tässä resonoi oikeastaan kaksi asiaa erityisen vahvasti.
Ensimmäinen on tuo opiskelualan valinta. Voi kun tällaista ajattelua olisi itse saanut parikymppisenä. Lähetin tekstin saman tien molemmille pojilleni. Vanhempi aloittaa nyt toista vuotta KTM-opintoja, ja olen itsekin puhunut hänelle esimerkiksi vakuutusalasta yhtenä vaihtoehtona juuri hyvän työllisyyden ja monipuolisten uramahdollisuuksien vuoksi. Oli hauska lukea, että oma vakuutustieteiden valintasi syntyi aikanaan hyvin samanlaisesta ajattelusta.
Ehkä vielä enemmän jäin kuitenkin miettimään tuota vaihetta 1 → 2. En koe itse olevani vielä täysin vaiheessa kaksi, mutta ehkä lähestymässä sitä. Edelleen haluan tehdä töitä, tienata hyvin ja kasvattaa sijoitusvarallisuutta, mutta samalla huomaan koko ajan enemmän miettiväni, mitä varten sitä varallisuutta oikeastaan rakennetaan.
Olen esimerkiksi siirtymässä operatiivisesta esihenkilövastuusta asiantuntijarooliin ilman palkkamuutosta, ja koen sen tässä elämäntilanteessa enemmän onnistumisena kuin uralla taaksepäin menemisenä. Samoin rahaa käytetään tietoisesti myös matkustamiseen ja perheen kanssa tekemiseen, vaikka Excel tietenkin kertoisi, että sijoittamalla kaiken lopputulos olisi joskus suurempi.
Ehkä itselle vaihe kaksi tarkoittaakin lopulta sitä, ettei rahan tekemistä tai sijoittamista tarvitse, eikä edes kannata, lopettaa mihinkään tiettyyn pisteeseen. Muutos voi olla paljon asteittaisempi. Jossain vaiheessa voi vain alkaa vähentää uuden kassavirran ohjaamista sijoituksiin ja käyttää enemmän siitä elämiseen, vapaa-aikaan tai vaikka työnteon vähentämiseen samalla kun jo rakennettu sijoitusvarallisuus jatkaa korkoa korolle työtään taustalla.
Tavallaan tämän voisi ajatella vähän kuminauhana eikä yhtenä FIRE-rajana. Alussa venytetään voimakkaasti säästämisen, tulojen kasvattamisen ja sijoittamisen suuntaan. Varallisuuden kasvaessa sitä voidaan vähitellen löysätä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sijoitusvarallisuuden tuotot ja kertynyt pääoma riittävät turvaamaan tulevan eläkeajan ja mahdollistamaan halutun määrän vapaa-aikaa, uuden sijoituspääoman jatkuva maksimointi alkaa tuntua aika tarpeettomalta.
Ehkä juuri siinä tulee vastaan tuo sinun hyvä kysymyksesi: mikä on tarpeeksi? Minulle se ei välttämättä tarkoita tiettyä euromäärää, vaan tilannetta, jossa salkku tekee jo riittävästi töitä puolestani ja voin käyttää suuremman osan omasta kassavirrastani elämiseen ilman tunnetta siitä, että samalla vaarannan tulevaisuuttani.
Ja ehkä ”tarpeeksi”-ajatukseen liittyy itsellä vielä yksi ulottuvuus. Jos varallisuutta aikanaan kertyy enemmän kuin omaan loppuelämään tarvitsee, olisi hienoa pystyä helpottamaan sillä myös seuraavan sukupolven alkumatkaa. Ei niin, että annetaan kultalusikka suuhun tai poistetaan tarve tehdä itse töitä, vaan että esimerkiksi opiskeluvuosien tai oman perheen perustamisen ei tarvitsisi olla pelkkää taloudellista selviytymistä ja vyön kiristämistä.
Jos samalla onnistuu siirtämään eteenpäin myös ajatuksen työnteosta, säästämisestä ja pitkäjänteisestä sijoittamisesta, niin ehkä osa rakennetusta sijoitusvarallisuudesta saa aikanaan jatkaa korkoa korolle työtään myös seuraavan sukupolven hyväksi.
Kiitos hyvästä pohdinnasta!
Mielestäni raja ”tarpeeksi” kohdassa usein menee juuri siinä, kun sijoitusten tuotot alkavat olla niin isoja, että uuden palkan laittaminen sijoituksiin ei enää ole merkityksellistä. Jos miettii, että esim. itsellä sijoitusten 1%:n muutos tarkoittaa n. 5 000 euroa, joka on isompi kuin kuukausipalkkani verojen jälkeen. Tällä hetkellä korkealla säästöprosentilla on vielä väliä, mutta kun summa nousee kaksinkertaiseksi tästä, niin palkka katoaa käytännössä pyöristysvirheeksi.
Mitä elämän muuttamiseen tulee, oli muutos millainen tahansa laihduttamisesta FIRE:een, muutos kannattaa todennäköisesti aina tehdä mielestäni hitaasti – askel kerrallaan. Usein nopeat muutokset eivät ole kestäviä, eikä ihmismieltä ole rakennettu nopeisiin muutoksiin, vaikka kaikkeen aikanaan totummekin.
Olen itse miettinyt paljon sitä, että tulen sitten aikanaan FIRE-lukuuni päästyäni juuri tiputtamaan tyylin yhden päivän töistä viikossa per vuosi tai jotain samanlaista (mikäli tämä käytännössä onnistuu). Muutos ns. kokoaikaiseksi vapaaherraksi tulee varmasti olemaan erittäin monen vuoden prosessi, koska muuten varmaan tulisi jonkinlainen kriisi 😀