Tämä on aina ollut tiedossa. Nyt sitä on vielä tutkittu hieman lisää.
Monella meistä on suuri kynnys sijoittaa Suomen ulkopuolelle. Tämä johtuu monesti siitä, että haluamme tukea suomalaista, ajatus ei ole käynyt edes mielessä, pelkäämme ulkomaisista firmoista syntyviä sijoituskuluja tai koemme tuntevamme suomalaisen yrityksen paremmin kaverin kautta kuin ulkomaisen. Mutta loppujen lopuksi – kumman liiketoiminta on sinulle lähempänä, Metson vai Coca-Colan?
Lähde: LähiTapiola
LähiTapiolan tuoreen tutkimuksen mukaan Euroalueen ulkopuolisista maista on saanut 15 vuoden aikana kolminkertaista sijoitustuottoa euroalueeseen verrattuna. Euroalueen keskimääräinen vuosituotto ylsi vajaan 15 vuoden ajanjaksolla keskimäärin 2,4 prosenttiin, kun muualla tuotto oli 6,8 prosenttia. Tutkimuksessa eurosalkkuun valittiin suomalaisen sijoittajan näkökulmasta keskeisimmät euromaat eli Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Hollanti ja Suomi. Euron ulkopuolisista maista mukaan valittiin Tanska, Norja, Ruotsi, Iso-Britannia ja Sveitsi. Kukin voi itse laskea, kuinka paljon menettäisi viidessätoista vuodessa, jos sijoitti vain Suomeen. Esimerkkinä laskin, mikäli henkilö olisi sijoittanut vuonna 2001 kymmenentuhatta euroa olisi tulos seuraavanlainen.
10 000 euroa 6,8% tuotolla Norjan pörssiin olisi 15 vuoden päästä: 26 876 euroa
10 000 euroa 2,4% tuotolla Suomen pörssiin olisi 15 vuoden päästä: 15 132 euroa
Numerot puhuvat karua kieltä pelkästään Suomeen keskittyvää sijoittajaa vastaan.
Lähde merta edemmäs kalaan – se kannattaa
On myös hyvä huomata, että jos vertaa omia sijoituksiaan indeksiin, on vain itsepetosta käyttää vertailuindeksinä Helsingin pörssiä. Lopputulos oli sama kuin brittiläisen tutkimusyrityksen Ned Davis Researchin muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa. Ero on enemmän kuin merkityksellinen ja pitäisi olla herätys viimeisillekin pelkästään Suomeen sijoittaville henkilöille.
Tärkein pointti tässä mielestäni on se, että jopa Pohjoismaihin sijoittamisella pystyy samaan selkeää ylituottoa verrattuna pelkkään Suomeen sijoittamiseen. Monella välittäjällä kuten Danskessa, jota itse käytän, Pohjoismaisiin osakkeisiin sijoittaminen on aivan samanhintaista kuin Suomeenkin. Nykyään kilpailu on myös pankkien välillä kiristynyt niin paljon, että jopa Yhdysvaltoihin sijoittaminen on samanhintaista kuin Suomeen! Myös osinkojen verotus toimii ongelmitta suurimassa osassa Euroopan maista sekä Pohjois-Amerikassa, niin kauan kun ei mene sijoittelemaan Seadrillin kaltaisiin Bermuda-yrityksiin.
Sorruin itse sijoitusurani alussa juuri Suomikeskeisyyteen. Mutta heti kun huomasin, että voin sijoittaa Yhdysvaltain pörssiin, uusi maailma avautui minulle. Ja ei-niin-yllättäen parhaat sijoitukseni Citigroup, Qualcomm ja McDonald’s ovatkin juuri tuolta Atlantin toiselta puolelta.
Sveitsi ei verotuksellisista syistä kiinnosta allekirjoittanutta. Samasta syystä myös Saksa ja Hollanti ovat ongelmallisia. Kyse on kuitenkin vain, jos maiden osinkoverotuksesta. Suurin osa Euroopan ja Pohjois-Amerikan pörssin omistuksista kuitenkin verotetaan aivan oikein osinkojen osalta, joten suomalaisella sijoittajalla ei ole huolta siitä.
Tällä hetkellä omistankin yrityksiä Suomessa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Espanjassa ja Saksassa. Älä jää itse maantieteellisen ansaan, vaan mene merta edemmäs kalalle. Sijoittamisessa se kannattaa aidosti.
Hyvä kirjoitus. Kiitos.
Kiitos, erittäin mukava kuulla!
Carillion on kuulemma hyvä osinkofirma britistä. Ja Ocean yield norjasta.
Carillioniin en ole tutustunutkaan, täytyy tsekata! Ocean Yield, kuten muutkin öljybisneksessä olevat norjalaiset firmat ovat mielestäni vain value trapeja, jotka odottavat räjähtämistä. Tämän takia ne eivät ihan sovi omaan sijoita, unohda ja katso 10 vuoden päästä uudestaan -strategiaani.
Osinkokone esitteli tämän Carillionin viimeisimmässä postauksessaan. Itse en ole tutustunut kyseiseen yhtiöön.
Aaah, taisinpa tekstin lukaistakin, mutta en muista vakuuttuneeni yrityksesät jostain syystä, hmh. Pitänee palata tekstiin.
Salkusta löytyy 1 suomalainen, 3 ruotsalaista, 1 tanskalainen, 1 saksalainen, 1 kanadalainen ja 4 jenkkifirmaa. Sijoitan silti jenkkeihin korkeasta dollarista huolimatta, koska en osaa sanoa milloin dollari palautuu historialliselle tasolleen.
Lähitapiolan tutkimus oli hiukan suden oloinen, koska näytti siltä, että osinkoja ei oltu huomioitu ollenkaan. Jos ne olisi huomioitu niin euro-osakkeet olisivat tuottaneet 2002-2016 -1% vuodessa jos osinko olisi ollut noin 3.5% vuodessa. Sanoisin, että vuoden 2002 tasoista on kyllä noustu eli todellinen tuotto olisi ollut siinä 6% vuodessa.
Ihan totta, että osinkotuotto olisi ollut varsin jees nähdä tuohon lisänä, mutta mielestäni vaikka nämä historialliset tutkimukset eivät koskaan ole supertarkkoja (niin monen erilaisen muuttujan takia), ovat ne hyvin havinnoivia etenkin maantieteellisen jakautuksen tärkeydestä puhuttaessa.
Hei
Hirveen vaikea on löytää Suomen pörssistäkin ne hyvät osakkeet monien joukosta. Sitten kun laajentaa sijoitusvalikoimaan pohjoismaat tai koko maailman niin ihan mahdoton tehtävä tällaiselle vähän kokemusta omaavalle sijoittajalle.
Vaikka tuottoluvut ovat varmasti ulkomaisen sijoittamisen suhteen oikeassa, vaatii kyllä minulta ainakin ihan eritavalla asiaan perehtymistä.
Tuo kyllä pitää aivan paikkansa. Jos englanti taipuu hyvin, niin SeekingAlpha on mielestäni erinomainen paikka löytämään hyviä analyysejä yrityksistä. Itse olen löytänyt paljon hyviä sijoitusmahdollisuuksia rapakon takaa kiitos SeekingAlphan. Kannattaa ottaa tuttuja yrityksiä ja brändejä ja sitten tutustua niiden liiketoimintamalliin artikkelien avulla. Jokaiselle meille tutuista yrityksistä löytyy poikkeuksetta myös hyviä sijoitusmahdollisuuksia.
Suomen börsässä ei ole kuin neljä laatuyhtiötä: Orion, KONE, Nokian Renkaat ja Sampo. Piste. Kaiken maailman Tikkurilat, Wärtsilät ja Elisat ovat hyviä mutta eivät laadukkaita. Ulkomailta löytyy todella helposti laatua sanan oikeassa maerkityksessä. Esimerkiksi jenkeistä voisin mainita firmat 3M, Brown-Forman ja Hershey, jotka ovat timantinkovia laatufirmoja. Ruotsista löytyy esimerkiksi maailman laadukkain konepaja, Atlas Copco, jonka rinnalla suomalaiset Metso, Wärtsilä, Cargotec, Konecranes ja Outotec kalpenevat mennen tullen.
Suomessa on toki vähän suhteessa muuhun maailmaan laadukkaita yhtiöitä, mutta kokisin kyllä, että niitä on enemmä kuin nuo mainitsemasi. Nokian Renkaatkin on vähä niin ja näin Venäjä-riskin takia. Itse koen etenkin Wärtsilän erittäin laadukkaana ja kilpailukykyisenä omalla alallaan. Puhumattakaan Huhtamäestä, joka on erittäin laadukas yritys ja siten myös kalliisti arvotettu pörssissä. Onhan noita… Mutta se ei tosiaan muuta sitä faktaa, että ulkomaille katsominen on oikeastaan pakollista, jos haluaa osakkeisiin enemmän sijoitella.
Hei
Itselläni ei ole aikaa ,rahaa eikä riittävästi kokemusta/rohkeutta lähteä ns.isoille apajille.Sijoitan ulkomaille vain passiivisten osakeindeksien kautta.Ne ovat helppoja ,halpoja (kunhan on halpa hp)ja tuovat minulle ihan riittä-
vän tuoton.Kukin sijoittaa tietysti miten parhaaksi katsoo tai on sijoittamatta.Em.taktiikka sopii minulle hyvin.
Ulkomaille sijoittavat indeksirahastot ovat aivan tarpeeksi maantieteellistä hajautusta, jota tässäkin kirjoituksessa peräänkuulutan. Joten mielestäni toimit ihan oikein!