Onni ja tuuri ovat mielenkiintoisia asioita. Ihmisenä olemme hyviä selittämään huono tuuri usein juuri sellaisena. Mutta mikäli meillä käy hyvä tuuri, vähättelemme usein tuurin osuutta ja ylikorostamme omaa erinomaisuuttamme. Sijoittamisessa tämä sama pätee, olit sitten kokenut, tai vähemmän kokenut sijoittaja.
Kun teet onnistuneen sijoituksen – vähällä taustatyöllä – koet olevasi usein hyvä sijoittaja. Mikäli kuitenkin teet sijoituksen, joka epäonnistuu yllättävän uutisen tai tapahtuman takia, on kyse usein huonosta tuurista. Vaikka usein ”yllättävä” uutinen ei todellisuudessa olisikaan ollut niin yllättävä – mikäli olisit vain tehnyt tutkimustyötä enemmän.
Olen nähnyt kolikkon molemmat puolet niin sijoittajana kuin muualla elämässäni. Moni saattoikin yllättyä esim. viimeaikaisesta pörssiromahduksesta, vaikka oli selkeää, että arvostustasot ovat olleet jo pitkään haasteellisia. Tässä kirjoituksessa kerronkin siitä, mitä ja miten olen vuosien varrella onnesta ja tuurista oppinut.
Historiani tuurisijoittajana
Etenkin sijoitusurani alussa en ottanut asioista tarpeeksi selvää. En tiennyt yrityksistä, joihin sijoitin mitään. Ostin osakkeita samoilla perusteilla kuin niin moni muukin aloitteleva sijoittaja – osake on tippunut huipuistaan paljon, korkea osinkotuotto jne. Tämä johtukin erittäin moneen huonoon sijoituksiin sijoitusrani alussa.
Ensimmäinen oli Rautaruukki, joka oli laskenut lähes 70% huipuistaan. Osinkotuotto Rautaruukin osakkeella oli ostohetkelläni lähes 10%. Liian hyvää ollakseen totta? Oli. Lopulta Rautaruukki onnistui laskea vielä 50% ostohetkestäni kunnes päätin, että on aika päästää putoavasta puukosta irti. Päätös oli oikea, koska Rautaruukki jatkoi lasketteluaan vielä pitkään kunnes se lopulta fuusioitui SSAB:n kanssa.
Aika nopeasti Rautaruukin jälkeen mukaani tarttui Banco Santanderin osakkeita, joissa – yllätysyllätys- oli jälleen osinkotuotto lähes 10%. Liian hyvää ollakseen totta? Oli. Santander leikkasikin osinkoaan ja samalla kurssi laski samat 50% ostohetkestäni kuin Rautaruukikin. Lähes kaikesta Santanderinkin osakkeista päästin irti pitäen kuitenkin pienen osan itselleni, koska haluan Etelä-Amerikan markkinoita edes vähän salkkuuni maantieteellisen hajautuksen takia.
Hyvät ideat eivät kuitenkaan loppuneet siihen ja seuraavana ostin Oriolan osakkeita juuri ennen tulosjulkistusta, koska Oriolan pörssikurssi oli noussut paljon viime tulosjulkistusten jälkeen. Hieno peruste ostaa osaketta. Huvittavaa kyllä, olin oikeassa ja Oriolan kurssi nousikin ostoni jälkeisenä päivänä 12%. Tein Oriolalla hyvät voitot lyhyessä ajassa ja myinkin osakkeet pois mukavalla voitolla. Taitoa? Ei. Tuuria? Kyllä, koska minulla ei ollut oikeasti mitään tietoa edes siitä, mitä Oriola tarkalleen tekee.
Oriola oli kuitenkin se ostos, jonka jälkeen rauhoituin pitkäksi aikaa kun aloin oikeasti opiskelemaan sijoittamista ja ymmärsin, että osakesijoittaminen on kuin onkin täysin tuurilla leikkimistä, jos et oikeasti tiedä mihin sijoitat.
Historiani tuuripelaajana
Mainitsin aikanaan kirjoituksessa, jossa kerroin miten saavutin 78 000 euron varallisuuden opiskelijana, kuinka pelasin teininä ja vähän aikaa täysi-ikäisenä erästä korttipeliä maailman tasolla. Voitin pelistä muutaman tuhat euroa, koska siihen aikaan kyseiset e-sportsin kaltaiset lajit eivät olleet aivan yhtä suuria kuin nykypäivänä. Samaisen pelin palkinnot ovat euromääräisesti noin nelinkertaistuneet sitten sen kun lopetin pelaamisen.
Sain näistä parista tuhannesta eurosta kuitenkin hyvän alkupääoman sijoitusharrastukselleni. Minulla onkin ollut aina erittäin korkea kilpailuvietti. Tämän näki niin salibandya sekä etenkin korttia pelatessa kun huomasin, että katosin turnauspeleissä käytännössä aivan omaan maailmaani.
Keskittymiskykyni moninkertaistuu aina kilpailutilanteessa. Kun tiukka peli päättyi, saatoin tuntea usein melkein jopa ”herääväni” takaisin todellisuuteen ja huomasin, että ympärilläni saattoi olla kovakin melu, jota en ollut rekisteröinyt mitenkään intensiivisen pelin takia.
Korttia pelatessa opin myös huomattavan paljon korttipelaamisen logiikasta ja siitä, että vaikka korttipeleissä on aina tietty määrä tuuria (joka tekee jokaisesta pelistä erilaisen ja siksi korttipelaamisesta mielestäni niin miellyttävää), on taidolla silti ylivoimaisesti suurempi rooli kuin sillä, mitä kortteja nostat. Oli kyse sitten pelaamastani pelistä tai esim. pokerista, ei tämän pitäisi yllättää, koska huiput kuitenkin pärjäävät turnauksissa tasaisen varmasti.
Sanotaan kuitenkin näin. Kun hävisin MM-kisoissa puolivälierän tapahtumaan, jonka todennäköisyydeksi laskin pelin jälkeen 0,12%, ei siinä kohtaan sanat taidosta ja tuurista lohduttaneet. Tämän myötä kariutuikin todennäköisesti paras mahdollisuuteni maailmanmestaruuteen ja tulen todennäköisesti muistamaan tapahtuman loppuelämäni. On kuitenkin muistettava, että olen varmasti voittanut yhtä hyvään tuuriin pelejä, mutta näitä en muista yhtä hyvin kuin häviöitä. Ihmisluonto kun on sellainen.
Mitä olen vuosien varrella oppinut onnesta ja tuurista
Elämä kuitenkin vei mennessään ja 6 vuotta sitten lopetinkin korttipelien pelaamisen ja kaiken kilpailullisen kun piti keskittyä ”oikeaan elämään” kuten opiskeluun, työssäkäyntiin ja bilettämiseen – tai siis verkostoitumiseen.
Kun lopetin korttipelaamisen en kuitenkaan koskaan jättänyt korttipelaamista koskaan pois elämästäni. Kun lopetin itse pelaamisen, aloin seuraamaan erilaisia pelejä livestreamistä sekä tiettyjä e-sports lajeja Twitchistä.
Se, mitä korttipelaaminen kuitenkin itselleni opetti oli ennen kaikkea järkyttävän hyvän päässälaskutaidon. En ole koskaan ollut erityisen hyvä matematiikassa, joka vaatii monimutkaisempia kaavoja ja laskentaa mutta tiedostan, että olen edelleen erittäin nopea laskemaan etenkin monimutkaisempiakin todennäköisyyksiä päässäni.
En usko, että se taito tulee koskaan katoamaan, koska se tulee kuin selkärangasta tuhansien toistojen jälkeen.
Päässälaskutaitojen lisäksi korttipelaaminen opettikin minulle ehkä parhaiten kolme asiaa, joista on mielestäni hyötyä kaikessa elämässäni.
1) Opin hyväksymään tuurin vaikutuksen elämässä ylipäätänsä. Sijoittamisessa ja elämässä tulee olemaan aina asioita ja yllätyksiä, joita emme voi hallita ja tämä on vain hyväksyttävä, jos haluaa pysyää selväjärkisenä.
2) Opin kasvattamaan henkistä kestävyyttä ja suoriutumaan kovankin paineen alla jo nuorena. Tätä parempaa taitoa ei modernissa työelämässä voi olla.
3) Opin sen, että vaikka en voi vaikuttaa onneeni, tiedolla tehdyt päätökset ovat poikkeuksetta parempia kuin pelkkä intuitio. Intuitio voi olla oikeassa yksi, kaksi tai kolmekin kertaa. Mutta kun teet tuhansia ja tuhansia päätöksiä, oikeat päätökset perustuvat tietoon ja todennäköisyyksiin. Tämä pätee niin sijoittamisessa, kuin oikeastaan missä tahansa päätöksissä.
Paluu korttipelien pariin
Lopetin korttipelaamisen vuosia sitten, mutta en koskaan unohtanut pelaamista. Vähän aikaa sitten sain kuitenkin uuden herätyksen. Minusta oli pitkään tuntunut, että elämästäni puuttuu jotain – ja jälkeenpäin huomasinkin, että kyse oli juuri pelaamisesta – tarkemmin kilpailullisesta pelaamisesta. Palasinkin korttipelaamisen pariin ja kuten kirjoitin marraskuun kuukausikatsauksessani, käytin viime kuussa paljon rahaa videopeleihin.
Tarkemmin, aloitin muutaman vanhan korttipelikaverin kanssa videokorttipeli Artifactin pelaamisen ja löysin kilpailuviettini uudelleen. Koska löysin kilpailuviettini uudelleen, pyrin siihen, että pystyn kilpailemaan turnauksissa, joissa on oikeasti järkevät rahapalkinnot. Koska olen aina nauttinut kilpailusta ja se on käytännössä puuttunut elämästäni viimeiset pari vuotta elämästäni, tuntuu kuin viimeinenkin palanen elämässä olisi napsahtanut paikalleen. Olin pitkään ollut vähän rauhaton, koska tunsin, että elämästäni puuttui jotain, mutta en ollut vain tunnistanut mitä se on.
Huomaan kuitenkin jo nyt, että aikuisen elämä on hieman erilaista kuin teini-ikäisen. Yhdeksän tuntia päivästä menee töissä. Joudun tekemään kaikki arkiset asiat itse jne. Ja sitten on vielä se sosiaalinen elämä, mitä pitää ylläpitää.
Yritä siinä sitten harjoitella niin paljon, että pärjäisit maailman parhaita pelaajia vastaan, jotka tekevät tätä työkseen! Jälleen päästään ympyrässä taloudelliseen riipumattomuuteen sekä siihen, miksi se on niin hieno asia. Taloudellisesti riippumattomana mahdollisuuteni käyttää aikaa juuri niihin asioihin, mihin haluan kasvaisi eksponentiaalisesti.
Löytyykö lukijoita, joilla olisi samanlaisia kokemuksia kilpailemisesta tai vaikka jostain korttipelistäkin?
Osut oikeaan kirjoituksen alussa mitä tulee huonon onnen selittelyyn. Itse nähnyt työelämässä monta kertaa läheltä, kuinka myynnin sakatessa syy löytyy viime kädessä vaikka huonosta säätilasta, kun taas kasvuluvut on aina oman hyvän toiminnan tulosta. 😀
Kuulostaa tutulta! 😀 Samaahan näkee jopa pörssiyhtiöiden osavuosituloksissa kun liikevaihdon heikko kehitys voi johtua juuri säästä (esim. McDonald’sin tapauksessa), mutta kun tulee hyvä tulos, niin silloin strategia on jalkautettu onnistuneesti. Ihmismieli on mielenkiintoinen.