Nyt kun olen ehtinyt olemaan töissä ja palautumaan arkeen jo melkein kahden kuukauden verran, on tilanteeni työelämässä, asuntolainassa sekä opintolainassa yhtäkkiä muuttunut ihmeelliseksi Kauniit&Rohkeat -tarinaksi, jossa ei käänteitä puutu. Pettymyksiä ja onnistumisen tunteita sekä yllätyksiä on tullut viikottain ja saaga saa jatkoa vielä ensi viikolla ja todennäköisesti (valitettavasti), joten en tässä kirjoita siitä sen tarkemmin. Kunhan kaikki kuviot selviävät tarkalleen, kirjoitan kaiken auki.
Tulevista muutoksista johtuen, olen kuitenkin tehnyt vähän muutoksia ja erityisesti tarkennuksia sijoitusstrategiaani. Jos olet seurannut minua, tiedät, että sijoitusstrategiaani kuuluu se, että arvotan toimialojen laadukkaita firmoja joka kolmas kuukausi järjestykseen erilaisten tunnuslukujen perusteella. Tähän ei sinällään tule muutosta ja tulen rankkaamaan yrityksiä saman strategian mukaisesti myös jatkossa.
Se, mihin muutosta kuitenkin tulee on ostomääriin. Olen huomaamattani ajautunut siihen, että ostan joka kuukausi aika tasan 1300 eurolla osakkeita lisää. Nyt olenkin päättänyt, että tulen jatkossa pitäytymään 1300 euron kuukausisijoituksissa, kun kyse on sijoitusstrategiastani. Tämä aiheuttaakin sen, että sijoitan strategiani mukaisesti tulevaisuudessa aina vuodessa n. 15 600 euroa.
Riippuen siitä, miten työpaikkaseikkailussani käy (ja miten onnistun hallitsemaan kulutustani), voi minulla kuitenkin olla varaa sijoittaa huomattavastikin tuota enemmän vuoden aikana. Tässä astuukin kuvaan sijoitusstrategiani muutos.
Tulen siis jatkossa sijoittamaan tuon 1300 euroa kuukaudessa eli 15 600 euroa vuodessa sijoitusstrategiani mukaisesti. Kaiken ylimääräisen tulen sijoittamaan täysin mututuntumalla. Ylimääräinen raha tulee todennäköisesti menemään aluksi ainakin yrityksiin, joihin olen aina halunnut sijoittaa, mutta joihin en ole voinut strategiani takia (koska ne eivät maksa osinkoa). Ensimmäisenä vuorossa lienee Alphabet.
Kuinka paljon ylimääräistä tuon 15 600 euron lisäksi minulle sitten jää esim. tänä vuonna sijoitettavaksi? Jos tähdet ovat paikallaan, ja allekirjoittaja ei ala kärsiä vakavasta sairaudesta nimeltä elintasoinflaatio, jää sijoitettavaa pääomaa laskujeni mukaan n. 5000 euroa vuodessa näin aluksi. Luku voi muuttua rajustikin kunhan saan ASP-tilillä makaavat 20 000 euroa vihdoin aktiiviseen käyttöön (eli saisin ostettua ensiasuntoni) tai jos tulotasoni nousee ennustettua ripeämmin. Kulutukseni olen virittänyt sen verran tappiin, että kaikki karsiminen kulutuksestani karsisi jo aidosti elämänlaatuani.
Toivottavasti saat jossain vaiheessa perheenlisäystä useamman lapsen verran, ettei elämä käy kovin yksinkertaiseksi ja tylsäksi 🙂 Silloin ei välttämättä joka kuukausi jää ihan noin isoa summaa säästöön… riippuu toki lapsien määrästä ja pidätkö itse lapsilisät vai säästätkö ne lapsille.
Onneksi ei lapsia tarvitse miettiä vielä varmaan johonkin viiteen vuoteen. Sen jälkeen voisi katsoa, josko olisi ajankohtaista. Harmittaa ajatus siitä, että rahan kulutus = jännittävä elämä, joka tuntuu olevan vallitseva ajatus. Elämästä voi nauttia täysin siemauksin, vaikka säästää samalla suuria määriä. Kavereiden näkeminen ei maksa mitään. Suurin osa harrastuksista on halpoja. Myös maailmalla matkaaminen on superhalpaa nykymaailmassa!
Nyt kun en ole sidottu mihinkään, koska ei ole lemmikkejä tai lapsia, niin eläminen on halpaa ja silti mahtavaa. Voin tehdä juuri niitä asioita, mitä haluan ja milloin haluan. 5 vuoden päästä koen, että voin säästää entistä enemmän kunhan myös parempi osapuoleni käy töissä. Tämän mahdollistaa yksinkertaisesti se, että pyrin tienaamaan enemmän, kuluttamaan järkevästi ja sijoittamalla pitkäjänteisesti ja yksinkertaisesti koko seuraavat 5 vuotta.
Vaikka olinkin Bitcoin asiasta täysin eri mieltä kanssani, niin nyt yhdyn sinuun. Ei sijoittaminen ole pois muusta elämästä. Päinvastoin kun sijoitussalkku paisuu tuo se turvaa ja silloin nauttii entistä enemmän kaikesta mitä elämässään tekee. Usein kuulee näitä lausahduksia jos sijoittaa ja säästää ei sitten ole muuta elämää. Nämä ihmiset saavat tyhmyydellään lähinnä hymyn huulilleni.
Haha, välillä näinkin päin! Näen asian aika samalla tavalla, koska niin salkun paisuminen, että passivisten tulojen kasvu kyllä antaa sellaista mielenrauhaa, mitä ei kyllä oikeasti voi saada millään mulla kuin rahalla. Kaikesta muusta elämästä voi nauttia niin paljon paremmin kun rahaa ei tarvi oikeasti miettiä. Mutta sen takia tätä blogia kirjoitankin – jos vaikka joku ottaisi aikanaan onkeensa kirjoituksistani ja lähtisi itsekin tavoittelemaan taloudellisesti turvallisempaa elämää.
Tuo ylin nimetön kommentti oli minulta, jäi vai kirjoittamatta nimmarit alle 🙂 Mutta siis todellakaan ei ollut tarkoitus kuulostaa siltä että säästäminen on pois muusta elämästä. Tarkoitin vain sitä että säästöön jää lasten kanssa vähän vähemmän kuin mitä yksin/kaksin eläessä. Ainakin meillä, kun harrastamme paljon ja matkustelemmekin jonkin verran koko perheellä. Nyt säästöön jää valitettavasti vain puolet nettopalkasta mutta ilman lapsia varmaan jäisi 80%…
Ensimmäiset osakkeeni ostin 23v ja siitä lähtien olen vaihtelevasti sijoitellut varallisuuden mukaan. Isoimmat menot kuten omakotitalo, kesämökki, vene ja auto jos olisi jätetty ostamatta, olisi rahallinen omaisuuteni jo ”valtaisa” mutta nuo olivat ne meidän perheet ”must have” jutut. Ne on nyt maksettu ja siltikin säästöjä saatu kerrytettyä.
Hmm, on varmasti totta, että tuloa jää vähemmän käteen jos sinällään se pysyy samana. Mutta itse näen itseni tulevaisuudessa tienaamassa n. tuplasti enemmän (+ osingot!) kuin tällä hetkellä. Pahimissakin laskelmissa näkisin siis, että vaikka kahden lapsen hankinnan jälkeen säästöt jäävät suunnilleen samaan lukuun kuin nyt. Olettaen siis, että toinen osapuoli tienaa myös jotain.
Ja kyllähän tuo puoletkin nettopalkasta on aika hurja summa! Ja tosiaan, mitkä ovat toisen must-have, ovat toiselle turhuutta. Voin sanoa suoraan, että en halua koskaan omistaa niin omakotitaloa, kesämökkiä kuin venettäkään, haha.
Omakotitalossa liikaa hommaa ja toisaalta haluan asua keskustan vieressä (ja toisaalta PK-seudulta, alueelta josta hakisin taloa, olisivat ne aivan järjettömän hintaisia – tasoa Westend). Kesämökissä vielä enemmän hommaa ja en ole koskaan ollut mökki-ihmisiä. Voin viikonlopun viettää mökillä yksi-kaksi kertaa kesässä, mutta siihen ei tarvita omaa mökkiä, vaan vaikka joku Holiday-clubin lomaosake tai kaverien mökki. Vene, noh, en vain ymmärrä. Autonkin varmaan hankin vasta kun tosiaan lapsia tulee, koska asuinkaupungissani julkiset kulkevat tarpeeksi hyvin kuin vain itse tarvii liikkua paikasta A paikkaan B.
Ehkä on vain käynyt hyvä tuuri, kun omat must-have jutut ja intohimot ovat esim. matkailu, kaverit, liikunta, kirjoittaminen, elokuvat, vihde-elektroniikka, sijoittaminen ja videopelit. Ja suurin osa noista asioista on suhteellisen halpoja. Sijoittaminen taitaa olla kallein intohimoni 😉