Sijoitusstrategian täysremontti – entistä lähemmäksi arvosijoittamisen juuria

Luin Salkunrakentajan sivuilta Ilkka Parviaisen strategiasta, joilla hän on kuulemma voittanut indeksien tuotot monta vuotta. Oli tämä totta tai ei, on hänen tyylinsä lähellä omaa tämän hetken strategiaani ja uskon, että voin ottaa oppia siitä.

Olen kauan jo halunnut kehittää omasta mielestäni vajavaista sijoitusstrategiaani. Viimeiset pari vuotta olen sijoitellut mututuntumalla enimmäkseen yrityksen nykyarvostukseen ja historiallisiin arvoihin katsoen. Tulos on näinkin ollut kiitettävä, mutta haluaisin jotain ajat kestävää, laadukasta, mutta samalla suhteellisen vähävaivaista sijoitusstrategiaa, jota ei tarvitse muuttaa seuraavaan vuosikymmeneen.

Onneksi Parviaisen esittämä strategia vaikutti mielestäni erittäin loogiselta, joten otin siitä mielestäni parhaat palat ja sovelsin hieman omaan tyyliini sopivammaksi.

Mitä ongelmia sitten oli nykyisessä strategiassani ja miltä se näyttää täysremontin jälkeen?

Nykyinen strategia

Nykyisessä strategiassani pääpointteinani ovat.

1) Vahva brändi
2) Osakkeenomistajaystävällinen johto ja hallitus
3) Ymmärrettävä arvonluontiprosessi
4) Mega-trendien huomioonottaminen
5) Maalla, jossa yrityksen pääkonttori sijaitsee, on järkevä verosopimus Suomen kanssa

Tarkoitukseni oli keskittyä suoriin osakesijoituksiin, koska tutkimusten mukaan ne ovat pitkällä aikavälillä parhaiten tuottava sijoitusmuotoon.

Jaoin ennen portfolion osaset kulmakiviin, osinkokoneisiin sekä muihin sijoituksiin. Tavoitteeni oli pitää kulmakivien osuus salkusta (joihin oli valikoitunut 4 yritystä) yli 50% osana salkkuani. Osinkokoneisiin kuului läjä yrityksiä, joiden efektiivinen tuotto oli poikkeuksetta yli 5%. Muissa sijoituksissa olivat strategiaan sopimattomat onnistuneet ja epäonnistuneet sijoitukset. Kirjoitushetkellä kulmakivissä oli tosiaan 4 yritystä, osinkoneissa 4 yritystä ja muissa sijoituksissa 5 yritystä.

Vanha strategia ontui monella tapaa. Kulmakivistrategia vaati aktiivista seuraamista liikaa. Osinkokoneosuus saattoi aiheuttaa liikaa sijoittamisen painottumista pelkkään efektiiviseen tuottoon. Ja muissa sijoituksissa olevat sijoitukset olivat dumpattu yhteen siitä huolimatta, olivatko ne hyviä vai huonoja. Myös yritysten arvotus puutti täysin. Hyvä yritys voi olla aina huono sijoitus. Myös mega-trendejä oli vaikea luokitella, koska niitä on eri alalla määritelty eri tavalla. Suunnittelmasta huolimatta nostin myös Munich Re:n kulmakiveksi, vaikka Saksalla ja Suomella ei ole järkevää verosopimusta. Tälle asialle pitää tehdä jotain.

Edellämainittu strategia oli ensimmäinen sijoitusstrategia, jonka olin muodostanut lyhyen sijoitusurani aikana ja on selkeää, että se vaati remonttia alusta alkaen – en vain tiennyt miten.

Nyt kuitenkin tiedän! Otan mallia niiltä, jotka osaavat ja kuten Ilkka Parviainen oli ottanut mallia Buffetilta sekä muilta mestareilta, voin ottaa tästä taas hieman enemmän mallia ja muokata sitä itselleni sopivaksi. Seuraavaksi siis esittelyssä uusi ja uljas sijoitusstrategiani.

Uusi strategia

Idea on yksinkertainen. Minulla on tietty määrä laadukkaita yhtiöitä, jotka maksavat hyvää osinkoa (lähtökohtaisesti yield yli 3%). Näiden lisäksi valintakriteereinä toimivat:

1) Yhtiön täytyy olla jollain tasolla vastuullinen (en sijoita esim. aseteollisuuteen)
2) En sijoita huumausaineisiin (tupakka, huumeet, alkoholi)
3) Yrityksen pääkonttorimaalla on automaattinen verosopimus Suomen kanssa (ei tarvitse säätää osinkojen takaisinperinnän kanssa ulkomaisten veroviranomaisten kanssa)

Tässä listani yritykset tällä hetkellä. Lisää tulee sitä mukaa kun löydän laatuyrityksiä.

Citigroup
Banco Santander
Nordea
Gjensidige Forsikring
Sampo
GlaxoSmithKline
Welltower
Omega Healthcare Investors
Johnson & Johnson
Pfizer
DNA
TeliaSonera
AT&T
Telenor
Orkla
Huhtamäki
McDonald’s
Whole Foods
Procter &Gamble
Kraft-Heinz
PepsiCo
Restaurant Brands International
Intel
Qualcomm
Tieto
Microsoft
Activison-Blizzard
3M
American States Water
Wärtsilä
Colgate-Palmolive
Kone
Nokian Renkaat
Aker Solutions
H&M

Arvotan nämä yhtiöt joka neljännes paremmuusjärjestykseen kolmella tunnusluvulla: P/B ja  P/E-arvolla, Payout Ratio% sekä Osinkotuotto%. Annan yhtiöille sijaluvut numeroiden mukaan ja sijoitan aina parhaat kokonaispisteet saaneisiin yrityksiin (tasatilanteessa suurin osinko% voittaa).

Kysymys kuuluu, että miten tästä saa tehokasta? Yli 30 yritystä pitäisi rankata joka neljännes tai jopa useammin näillä arvoilla. Se vie enemmän kuin hetken aikaa. Koska kuitenkin olen tehostuksenhaluinen, ja en varmasti jaksaisi analysoida yrityksiä joka neljännes seuraavaa kymmentä vuotta, tein itselleni kätevän oikotien. Jaoin yhtiöt 3 eri kategoriaan: finanssi, terveydenhuolto ja vaatteet, teleoperaattorit ja ruoka sekä tietotekniikka ja muut. Kategoriat muokkautuvat ajan myötä kun löydän lisää laatuyrityksiä.

Joka neljännes vuorottelen näitä kategorioita (joissa jokaisessa on n. 10 yritystä) ja arvostelen vain nämä yritykset. Sijoitan kyseisellä neljänneksellä vain näiden analyysien 1-2 eniten pisteitä saaneisiin yrityksiin. Tehokasta, kätevää ja toivottavasti myös tuottavaa. Kolmeen kategoriaan jakaminen varmistaa myös sen, että kategoriat ja neljännekset vaihtelevat joka vuosi. Näin myös varmistan toimialajaukauman. Kuten aiemmin, jatkan yksi sijoitus per kuukausi ostostahtia.

Kuten kaikissa strategioissa, jätän itselleni kerran vuodessa oven auki tekemään mitä lystään, mutta tavoite on pysyä strategiassa kiinni läpi vuoden.

Miltä kuulostaa? Saiko selityksestäni kiinni? Onko strategiassa mitään järkeä mielestäsi ja onko se mielestäsi fiksumpi kuin aiempi? Onko jotain mielestäsi osinkoja maksavaa laatuyhtiötä, jota ei listassani ole? Aletaan lähennellä jo aika paljon indeksisijoittamista, mutta fakta on, että pidän suorasta osakesijoittamisesta joka tapauksessa enemmän, koska tavoitteeni on passiivinen tulovirta ja opin tästä enemmän. Uskon, että tällä strategialla on mahdollista saada tasaista arvonkasvua ja pienempää volatiliteettia ja päästä osinkotavoitteisiinikin, joka on päätavoitteeni.