Suurin ongelma pitkäaikaisessa arvosijoittamisessa, jota itse edustan, on mielestäni osinkotuoton optimointi. Korkeat osinkotuotot houkuttelevat. Ne ovat kuin pikavoittoja. Nyt heti 8% tuotto! Ja mahdollisesti tulevaisuudessa entistä korkeampi! Todellisuudessa 8% osinkotuotolla on usein – etenkin silloin kun indeksi on ennätyslukemissa – vain yksi suunta – alaspäin. Ja kyseessä ei tosiaan melkein koskaan ole oikea arvosijoitus.
Missä siis menee järkevän osinkotuoton raja? Itse olen todennut, että 5-6% on nyky-ympäristössä vielä usein täysin ylläpidettävä, mutta tärkein vertailukohta on historiallinen osinkotuottoprosentti ja sen vertaaminen nykyiseen tilaan. Jokainen sijoittaja on varmasti joskus maksanut aikanaan oppirahoja korkean osinkotuoton sijoituksista. Nordnetin Jukka Oksaharju aiheutti osassa suomalaisista sijoittajista erityisen kiiman kun kirjoitti vuonna 2013 artikkelin Seadrillistä ja sen satumaisesta osinkotuotosta, joka liikkui jossain 10-12% tietämillä. Kuten aina, liian hyvä on liian hyvää ja pian Seadrillin osakkeen arvosta sulikin 95% ja kun se lopetti osingonmaksun öljyn hinnan laskun seurauksena. Sama on tapahtunut myös varmasti monelle REIT:lle vuosien aikana, koska liiketoiminta on aina erittäin suuresti velkavivutettua ja yksi huono vuosi voi tehdä erittäin pahan loven yrityksen taloudelliseen tilanteeseen (Oravan tuhoutumista odotellessa).
Itse menin lankaan Banco Santanderissa, joka maksoi aikanaan 8-9% osinkotuottoa. Sitten Brasiliaan tuli lama, Espanja ei saanutkaan talouttaan jaloilleen, EU nosti pankkien vakavaraisuusvaatimuksia ja uuden sukupolven pääjohtaja Ana Botin tuhosi Santanderin markkina-arvosta 10% yhdessä päivässä hankkimalla osakkeenomistajilta kerralla 7,5 miljardia euroa ja leikkaamalla osingon 60 sentistä 20 senttiin. Osakkeen arvostuksen lasku jatkui pitkälle tähän vuoteen, kunnes se on alkanut parantumaan vihdoin. Olen melkein omillani, mutta indeksien noustessa jatkuvasti ei +-0 tulos hieman yli 3% osinkotuotolla ole kauhean lohduttavaa. Jatkan kuitenkin Santanderin holdaamista, koska uskon, ettei sen tilanne voi mennä enää huonommaksi.
Jotta tämänakaltaiset sekoilut voidaan välttää, jokaiselle sijoittajalle on erityisen tärkeää mielestän observoida osingonmaksun kestävyyttä pelkkiä taselukuja pitemmälle. Onko kassavirta kestävää, kasvavaa ja kuinka riskialtista? Mitkä asiat, joihin yritys ei itse voi vaikuttaa, voivat aiheuttaa lommon osingomaksukykyyn? Tällaisia tekijöitä ovat juurikin esim. öljyn hinta, korkojen taso, muuttuva regulaatio tai yleinen taloudellinen tilanne.
Loppujen lopuksi tällainen tarkastelu ei ole rakettitiedettä ja jokainen ihminen siihen pystyyn. Liian usein kuitenkin tunne voittaa kun katsoo silmät kiiluen sitä satumaista 10% ”VARMAA” tuottoa ja aivan perusriskianalyysikin jää tekemättä.
Onko sinulla huonoja kokemuksia turhan korkea osinkotuoton tavoittelusta?
Itse tykkään että molempi parempi, nykyhetken osinkotähtiä ja tulevaisuuden varmoja kasvajia salkkuun.
Kuulostaa kieltämättä hyvältä! Tosin luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty 😛
Näinhän se monesti tuppaa olemaan.
Kokemuksia tosiaan on … päälimmäisenä tulee mieleen kaivosyhtiö FreePort McMoran ja öljynporausyhtiö Fred Olsen Energy 😀
Raaka-aineisiin liittyvät firmat ovat kyllä pelottavan usein juuri tuollaisia kivoja pikku yllättyksiä…