Sanotaan, että suomalaiset ovat kateellisten kansa. Suomalaiset ovat katkeria. Suomalaiset eivät osaa iloita toisten puolesta. Tämähän ei ole totta. Tosiasiassa ihmiset ovat kateellisia. Ihmiset ovat katkeria. Ja moni ihminen ei osaa iloita toisen puolesta.
Suomessa ei juuri lehdissä tai muissa medioissa ole ollut tarinoita suomalaisista, jotka olisivat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden, vaikka taloudellisesta riippumattomuudesta kokonaisuudessaan on ollut paljon puhetta etenkin vuoden 2018 pörssihuippujen aikaan. Tämän vuoden aikana uutisointi taloudellisesta riippumattomuudesta on hieman tasoittunut ja sitä ei otsikoissa kauheasti ole näkynyt vaikka pörssit ovat korjaantuneet lähes ennätystasoille.
Onneksi, jotta saadaan kateelliset ja katkerat suomalaiset liikkeelle, ei tarvitse edes puhua taloudellisesta riippumattomuudesta. Riittää, että kirjoitat jutun opintolainojen tai lapsilisien sijoittamisesta pörssiin tai siitä, että joku säästää 75% tuloistaan joka kuukausi, niin saat vihaiset nettikansalaiset liikkelle. Kansan syvät äänet sanovat järjestäen, että kaikki tämä on mahdotonta minulle. Jos säästäminen on mahdotonta, taloudellinen riippumattomuus on vielä mahdottomampaa.
Mutta kuten sanoin, kyse ei ole suomalaisista vaan ihmisistä ylipäätänsä. Olen käynyt moni eri maan uutissivustojen nettisivuilla (Onneksi osaan tarpeeksi hyvin englantia, saksaa ja ruotsia) ja jos en tietäisi paremmin, luulisin, että kommentit on kirjoitettu samojen ihmisten toimesta – vain eri kielellä…
Taloudellinen riippumattomuus on mahdottomuus kaikille meistä
Tämän opin kun luin englanninkielisiä taloudellinen riippumattomuus-blogeja. Vaikka olisit kotoisin Yhdysvalloista, tästä kapitalismin ja vapauden mekasta, jossa kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus menestyä (lol), et voi saavuttaa mitään hyvää. Ellet synny kultalusikkan kanssa. Tai peri hirveää omaisuutta. Tai voita lotossa.
Moni suomalainen bloggaaja on tehnyt koonteja siitä, mitä suomalaiset ovat kommentoineet esim. kuuluisiin ”opintolainat sijoittamiseen” tai ”lapsilisät pörssiin”-uutisiin. Haluan kuitenkin mennä askeleen pidemmälle ja näyttää, miten ihminen reagoi kun hän kuulee, että joku on taloudellisesti riippumaton.
Voiko tällaista edes käsittää maailmassa, jossa kaikki pitää kuluttaa ja saada nyt ja heti? Ei voi. Tässä kolme yleisintä argumenttia sitä vastaan, miksi tavallinen ihminen ei voi saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi iso vedätys
Usein kommentoijat Internetin ihmeellisessä maailmassa vastustavat ajatusta taloudellisella riippumattomuudella, sillä periaatteella, että nämä ihmiset eivät ole taloudellisesti riippumattomia – hehän tekevät rahaa sillä, että bloggaavat siitä. Eiväthän he siis ole taloudellisesti riippumattomia! Väärin. Mutta tavallaan myös oikein.
On blogeja, jotka tekevät suuria määriä rahoja, esim. Mr Money Moustache. Voi välillä olla vaikeaa mieltää, että jotkut taloudellisen riippumattomuuden bloggarit ovat taloudellisesti riippumattomia kun blogin pitäminen niin ajassa kuin rahassa käy heille aivan työstä. Mutta kun ajattelee, että pelkästään Yhdysvalloissa on satoja ja satoja taloudellinen riippumattomuus blogeja, vain pieni murto-osa heistä tekee mitään merkittäviä tuloja blogillaan, muille se on lähinnä harrastus.
Taloudellinen riippumattomuus ei ole vedätys eikä huijausta. Suurin ongelma median uutisoinnissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin on otsikoiden clickbait-meininki. Ja sisältö harvemmin paranee uutisen sisällä.
En ole nähnyt vielä yhtään uutista, jossa olisi oikeasti menty sisälle numeroihin ja miten rikastumiset ja taloudellinen riippumattomuus saavutetaan. Suomessa tästä hyviä esimerkki on esim. Merja Mähkän blogin aloitusuutinen Hesarissa, jossa otsikossa 250 000 euron varallisuus syntyi tyhjästä viidessä vuodessa, mutta itse tekstissä sanottiin, että alkupääomaa olikin saatu vanhemmilta 50 000 euroa. Kun Mähkä julkaisi kirjan, oli numero 60 000 euroa. Kun rahasta on kyse, pitäisi uutisoinnin mielestäni olla erityisen tarkkaa – etenkin Helsingin Sanomissa. Nykymedialta sitä ei kuitenkaan enää voi olettaa.
Toinen vanhempi teksti on Jukka Oksaharjun menestystarina, jossa kaksikymppinen saa maagisen 300 000 euron sijoituslainan ja onnistuu sillä tekemään itsensä miljonääriksi. Tämä siitä huolimatta, että Oksaharju oli aikaisemmilla sijoituksillaan onnistunut jo tuhoamaan suuren osan varallisuudestaan ja jossain antiikkisessa kirjoituksessa hän sanoikin vanhempiensa auttaneen hänet takaisin jaloilleen.
Kaikki meistä myös tietävät, ettei laman aikaan kukaan parikymppinen, joka on onnistunut tuhoamaan rahansa jo aikaisemmin sijoituksissa, saa sijoituslainaa satoja tuhansia euroja ilman mystisiä taustavoimia.
Lisää ongelmia tähän toi Ilkka Parviainen, joka oli suosittu ja pidetty Facebookin Sijoituskerho-ryhmässä ja joka oli lähes jokaisessa isossa mediassa kertonut yksinkertaisesta sijoitusstrategiastaan, jolla on lyönyt indeksejä vuodesta toiseen ja saavuttanut 10 miljoonan euron salkun. Internet-salapoliisien avulla niin Ilkka Parviaisen tuotot, kuin myös omaisuuden kokoa epäillään valheeksi.
Epätarkkuudet sekä valtavat aukot kaikissa taloudellisissa menestystarinoissa mediassa eivät ole omiaan luomaan luottamusta sijoittamisen kannattavuutta kohtaa. Enkä edes ihmettele sitä, koska aukot tarinoissa häiritsevät myös allekirjoittanutta. Miten ne eivät voisi häiritä tavallista nettikansalaista, joka valittaa keskimäärin kaikesta. Suurin osa heistä ei edes usko siihen, että sijoittaminen tai taloudellisen riippumattomuuteen olisi millään tavalla kannattavaa. Ja miksi uskoisivat kun julkisuudessa esiintyvät tarinat ovat aukkoisia, eivätkä millään tavalla samaistuttavia?
Odotan edelleen sitä ensimmäistä laadukasta, numeroihin ja faktoihin perustuvaa sijoittamisen menestystarinaa suomalaisessa mediassa, joka kertaa tavallisen ihmisen tarinan ryysyistä rikkauksiin ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Tällä hetkellä maailma on yhtä äkkirikastumista, klikkiotsikkoa ja ammottavia aukkoja tarinoissa.
Taloudellisen riippumattomuudeen saavuttaneet ihmiset valehtelevat
Tämä on yhdysvaltalaisuutisissa usein myös päällimmäisenä nouseva argumentti ja liittyykin omalla tavallaan vahvasti ensimmäiseen. Ongelma onkin juuri siinä, että aiemmin kuvailemani uutiset suomalaisessa mediassa eivät ole harvinaisia jenkkimediassa. Äkkirikastumiset ja miljonäärit tekevät parempia otsikoita ja enemmän klikkauksia kuin ”Pekka 50v kuukausisäästi 20 vuotta indeksirahastoihin ja saavutti taloudellisen riippumattomuuden”.
Sanotaan, että Suomi on lottokansaa. No niin ovat Jenkitkin. Muistaakseni niin Frendit kuin How I Met Your Mother -sitcomeissakin on omistettu jopa omat jaksot lottoamiselle. Ihmiset haluavat uskoa äkkirikastumiseen, jonka takia Bitcoin ja miljonääriksi yhdessä yössä-lupaukset vetoavat ihmisiin aina uudelleen. Samalla ne pitävät unelmaa yllä siitä, että ehkä minäkin joskus, mutta samalla ne vievät sijaa rationaaliselta taloudelliselta käyttäytymiseltä.
Mielestäni yksi syy siihen, miksi taloudellinen riippumattomuus onkin paljon isompi juttu Yhdysvalloissa kuin Suomessa, on se, että nämä tarinat ovat päässeet julkisuuteen myös valtamediassa. Osa tarinoista on ihan perus Bitcoinilla miljonääriksi -tarinoita, mutta osa ihan aiheellisia ja hyviä tekstejä. Tavallisen ihmisen silmin nämä kaksi uutista eivät kuitenkaan eroa toisistaan mitenkään. Joku rikastui sijoittamalla? Huijausta, keplottelua, rikkaiden harrastuksia. Huonolaatuiset uutiset syövät uskottavuutta laadukkailta uutisilta sijoittamisessa.
Hänellä on jotain, mitä minulla ei ole
Tämä kritiikki perustuu siihen perusajatukseen, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat. Jollain oli vanhemmat apuna sijoitusvarallisuuden kasvattamisessa nuorena, jollain oli parempi palkka, jollain ei ollut lapsia, jollain ei ollut sairauksia jne. Ihminen on mestari keksimään syitä keksimään sille, miksi jokin ei ole mahdollista. Tämän olen huomannut myös työelämässä. Itse pidän ratkaisujen keksimisestä tekosyiden keksimisen sijaan.
Suurimmalla osalla meistä kuitenkin tämä on se ensireaktio kun luemme taloudellisesta riippumattomuudesta. Muistaakseni oma reaktioni oli suhteellisen samanlainen. Luin Mr. Money Moustachen blogia ja selailin kirjoitusta, jossa hän kertoi palkastaan ja siitä kuinka nopeasti hän saavutti taloudellisen riippumattomuuden.
Tiesin, etten valmistuisi yhtä hyvään ammattiin, tiesin, että palkkani Suomessa oli pienempi ja veroprosenttini silti korkeampi. Tiesin myös, että en onnistunut sijoittamaan suuria rahoja osakkeisiin silloin kun kannatti, vaan maksoin oppirahojani pienillä rahoilla kun olisi ollut paras aika sijoittaa isot rahat.
Kaikki nämä ajatukset virtasivat päähäni, koska tunsin pienen piston sydämessäni, jota myös kateellisuudeksi kutsutaan. Jatkoin kuitenkin blogin lukemista ja taloudelliseen riippumattomuuteen perehtymistä. Mitä enemmän perehdyin, sen paremmin ymmärsin, mistä ajatuksessa on kyse ja, että myös minä pystyisin siihen. En yhtä nopeasti, mutta pystyisin. Jos vain halusin.
Taloudellisessa riippumattomuudessa tärkeää onkin ymmärtää se, että vain säästöasteella on väliä. Mikäli pystyt elämään säästäväistä elämää, et tarvitse taloudelliseen riippumattomuuteen niin paljon. Sillä ei siis ollut väliä, että en tienannut yli 100 000 euroa vuodessa. Vain sillä on väliä, kuinka paljon kulutan rahaa.
Amerikkalainen taloudellinen riippumattomuus
Ei ole epätavallista, että ”tavallinen” yhydsvaltalainen taloudellinen riippumattomuus -bloggari on miljonääri neljässä vuodessa aloittamisesta lähtien ja yleensä tämä miljoonäriys on saavutettu jo hyvissä ajoin ennen 40-ikävuotta.
Fakta kuitenkin on, että jos et ole Suomessa yrittäjä, vaan työntekijä, on käytännössä miljoonan saavuttaminen siihen mennessä kun olet 30-vuotias täysi mahdottomuus ilman apuja lottovoitosta, vanhemmilta jne. Suomen ansiotuloverotus pitää siitä huolen. Amerikkalainen taloudellinen riippumattomuus onkin siitä ongelmallinen, että se tarjoaa sitä, mitä ihmiset haluavat – nopean tien ulos.
Amerikkalainen taloudellinen riippumattomuus perustuu liian usein ajatukseen: jos minäkin pystyin eläköitymään neljässä vuodessa tai hankkimaan miljoonan sijoitusvarallisuuden, kuka vain voi! Ei voi. Edes Jenkeissä.
Ihailenkin taloudellinen riippumattomuus bloggareista eniten Pohattaa ja Jason Fieberiä, koska he ovat aidosti normiduunareita, joilla on pitkäaikainen tapa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus ja tämä matka on hyvin kerrottu ja arkistoitu.
Jason Fieber kuitenkin lähtökohtaisesti menetti vähän kiinnostustani muutettuaan Thaimaaseen ja julistauduttuaan ”taloudellisesti riippumattomaksi”, koska hänen riippumattomuutensa on täysin riippuvainen maasta, jossa hän asuu. Paradoksi. Mikäli hän haluaisi jostain syystä muuttaa, ei hän olisi enää taloudellisesti riippumaton.
Itselleni taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa absoluuttista fyysistä ja rahallista vapautta, joten mielestäni Fiber jätti matkan vähän kesken ja etsi Jenkkitapaan sen helpon tien ulos, vaikka se ei pitkällä aikavälillä olisikaan paras ratkaisu.
Lopuksi
Lähtökohdista huolimatta on paljon ihmisiä, joilla on vähemmän etuoikeuksia kuin toisilla ihmisillä, mutta silti he saavuttavat paljon isompia asioita elämässä kuin etuoikeutetut.
Tämä on hyvä muistaa mielestäni kaikessa elämässä. Etuoikeuksilla on helpompaa, mutta myös huonommista lähtökohdista voi ponnistaa melkein mihin vain – etenkin Suomessa.
Ihmiset ovat pohjimmiltaan aivan samanlaisia kaikkialla maailmalla, koska perusärsykkeisiin reagoimme ihmisinä lähtökohtaisesti samalla tavalla. Ajatukset selitysten keksimisestä eivät tietenkään koske vain sijoittamista vaan kaikkea elämässä. Onko tilanteita, joissa itse huomaat selitteleväsi jotain asiaa, sillä et pysty siihen, koska olosuhteet? Hyvä ajatusjumppa meille kaikille välillä.
Hyvä kirjoitus. Minä toivon, että voin olla yksi tällainen oikea esimerkki ns. ”ryysyistä rikkauksiin” tapauksista. Koko varallisuuteni on täysin itse ansaittua ja penniäkään en ole siihen apua perheeltäni saanut tai tule saamaan. Matka on toki pitkä ja itsekin vasta sen kivisen tien alussa, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Taidetaan olla kaikin puolin aika samanlaisia! Suunnilleen samanikäisiä, samanlaisista lähtötasosta ja hei käytämme vielä samaa blogin teemaakin! 😀 Great minds think a like selkeästi.
Hei,
Hieno juttu, että olis taloudellisesti riippumaton 👍 mä en ole siihen päässyt, sillä olen vasta alkumetreillä sijoittamisessa. Nyt tää korona sotki sijoituksia, mutta onneksi oli puskuria.
Olen iloinen että on sijoitus guruja ja voi kuunnella heiltä sijoitus vinkkejä.
Jatta
Aina pitää jostain aloittaa! Sijoittaminen onkin matka eikä maraton, joten kannattaa vain rauhassa odotella kun aika tekee sijoitusten osalta tehtävänsä.
Erittäin hyvä kirjoitus. Itselläni tilanne jossa perheeni elämä ollut hyvin vaikeaa monelta kantilta koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Lähdin itse opiskelemaan AMK:ssa ja toivoin sitä kautta pääseväni vanhempiani parempaan asemaan tulevaisuudessa. Ala kuitenkin katosi opiskelujen myötä alta ja valmistuin työttömäksi. Ainoastaan määräaikaisia lyhyitä työsuhteita oli tarjolla ja niitäkin ns. työntekijä tehtävistä. Päätin kuitenkin opiskella vielä yliopistossa lisää ja valmistumisen jälkeen pääsin hyvään työpaikkaan.
Nyt viiden vuoden päästä valmistumisesta varallisuus n. 120k€ kahdessa asunnossa sekä mökki. Arvo-osuustileillä 180k€. Toki nämä ovat vaimoni kansa yhdessä tienattuja ja säästettyjä lisäksi matkan varrella syntynyt kaksi ihanaa lasta.
Kyllä säästäminen on asennekysymys ennen kaikkea. Meillä kummallakaan ei ole huippupalkkaa vaan vaimolla mediaanitulot ja minulla hieman suuremmat. Paljon vaikuttaa omat valinnat: missä asut, montako autoa omistat ja mihin ”ylimääräiseen” käytät rahaa. Toki suuri vaikutus on ollut sillä, että myös vaimoni on sisäistänyt säästäväisyyden sekä sijoittamisen merkityksen.
Hieno kuulla tällainen kannustava tarina! Näinhän se useimmiten elämässä menee, että välillö tulee töyssyjä ja hidasteita, mutta silti pystyy säästämään kunhan pitää kulupuolesta huolen. Ja kaikkeen tuohon saanut vielä mahdutettu perhearjen, niin kertoo vain siitä, että kaikki on pitkälti itsestä kiinni! (ja toki myös paremmasta puoliskosta, jonka intressien pitää osua usein samaan omien intressien kanssa muussakin kuin taloudenhoidossa).
Onnea myös jatkoon!
No mutta sinä onneks olet tajunnut tuoda blogissasi hyvin esille oikeita numeroita! Se myös tuo lukijalle mielenkiintoa lukemiseen, mikä on yksi syy miksi tätä blogia luenkin. Jos kirjoittaja ei tuo numeroita esille blogissaan täytyy mielestäni hänen pystyä tekemään äärimmäisen analyyttisiä kirjoituksia ja löytämään mielenkiintoisi sijoituskohteita, että hänen kirjoituksiaan jaksaa seurata.
Hyvä kuulla! Omaan bloggaamiseen kuuluu numerot ihan vain sen takia, että näin jaksan pitää kirjaa myös itselleni. On aina helpompaa pistää asioita ylös kun tietää, että muut lukevat ja on omalla tavallaan myös vastuussa lukijoille omasta tekemisestään. Ja toivottavasti satunnaiset sijoitusanalyysinikin ovat tarpeeksi luettavia 😀
Hyvä kommentti Jason Fieberistä! Olen lukenut hänen blogiaan pitkään ja pitänyt sitä hyvänä: kirjoitukset ovat mielenkiintoisia ja laadukkaita. Nyt vasta vilkaisin hänen sijoitustulojaan ja olet oikeassa. Hän ei olisi kotimaassaan Jenkeissä FIRE tuolla tulotasolla. Tosin voi olla, että hän vilpittömästi haluaa ollaa Thaimaassa ja viihtyy siellä. Silti hyvä havainto, että paluu ei onnistuisi ihan sormia napsauttamalla
Kiitos! Fieber on myös omia suosikki FIRE-bloggaajiani. Hänellä on aito rug-to-riches tarina vaikka hän on ollut aina tavallisessa työssä ja hänen kirjoituksistaan huomaa, että niihin on oikeasti kulutettu paljon ajatusta ja aikaa. Ehdottomasti laadukkaimpia FIRE-bloggareita maailmassa, vaikka tosiaan tuo Thaimaassa asuminen nyt onkin hieman kysymysmerkki.
Jossain viime ajan kirjoituksessa hän pohtikin asumista jossain muussa maassa. Blogin ja random Marketwatch-sijoituskirjoitusten ohessa hän on mielestäni lähempänä digital nomadia tällä hetkellä kuin aidosti taloudellista riippumattomuutta, koska selkeästi kirjoitustyö vie edelleen aikaa, jotta hän pystyy varallisuuttaan ja passiivista tulovirtaansa edelleen kasvattaa.
Hyvä kirjoitus!
Kunnioitan sitä että joku järjestelmällisesti ja järkiargumentein käy asioita läpi. Nykymaailmamme on sen verran helppo paikka elellä, että selittäminen on mahdollista. Mikäli pienistäkin virheistämme ja pienimmästäkin suurpiirteisyydestä saisi heti tuntuvan rangaistuksen, olisimme tarkempia ja oppisimme olemaan huijaamatta itseämme ja muita selityksillämme. Monen tavallisen kuluttajatuhlarin elämä on niin täynnä järjetöntä toimintaa ja kuluttamista ja täynnä defenssiivisiä selityksiä omalle toiminnalle, ettei voi oikeastaan edes odottaa että tämä pystyisi ymmärtämään jotakin sijoittamisen kaltaista. Suuri osa ihmisistä laittaa henkiset korvat yksinkertaisesti kiinni, eivätkä he pysty muuhun. Kyse on nopeasta palkkiojärjestelmästä: ihminen oppii että kuluttamalla rahansa kaupassa hän saa nopeasti mielihyväpalkkion. Moni ei ajattele edes seuraavaa päivää pidemmälle, eikä halua rasittaa itseään uuden oppimisella.
Sijoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kurinalaisuutta ja selkeää käsitystä siitä mitä on tekemässä ja mikäli nämä puuttuvat saa jossakin vaiheessa ”rangaistuksen”. Sijoittaminen on lahjomatonta touhua ja siksi sijoittajan on oltava tarkka. Sijoittaja ei voi selitellä tunteiden vallassa tai pian hän on varaton sijoittaja. Hänen on vähintäänkin opittava virheistään ja se vaatii katsomista peiliin – se vaatii kohtaamaan faktat! Sijoittamisessa oppii tekemään päätöksiä rauhallisesti ja järkiperusteisesti. Tämä on ehdottomasti yksi hyveistä mihin sijoittaminen yms. kasvattaa ja kyseinen tarkkuus näkyy myös tekstistäsi. Hienoa!
Kiitos! Olen samoilla linjoilla kanssasi tuosta ja siksi tykkään välillä näitä pitempiä ja syvempiäkin kirjoituksia ajan puitteissa kirjoitella. Se kieltämättä kiinnostaisi, että kuinka moni blogini lukijoista oikeasti koko tekstin jaksaa lukea läpi. Omakin keskittymiskykyni kun on laskenut vuosien saatossa ihan selkeästi maailman muuttuessa.
Osakemarkkinoita seuratessa kyllä tuntuu, että olen oppinut ihan loputtomasti asioita niin liiketoimintojen logiikasta kuin myös maailmasta ylipäätänsä. Ja suurin osa sijoitusvirheistä mitä teki etenkin sijoitusuran alussa, oli ihan aidosti omia virheitä, eikä huonoa tuuria. Liiasta optimistisuudesta ja faktojen välttämisestä rankaistaan sijoittamisessa usein aika ankaralla kädellä, jos sijoittaa suoraan osakkeisiin, eikä indeksirahastoihin.