On vain yksi asia, mitä meillä on yhtä paljon päivässä – ja se on aika. Ja on vain yksi tapa saada kaikki aika päivästä itsellemme – ja se on taloudellinen riippumattomuus. Taloudellinen riippumattomuus onkin ennen kaikea arjen ajan ottamista takaisin omaan haltuun sen sijaan, että työnantaja, koulu tai joku muu ulkoinen taho määrittelisi sen, mitä päivälläsi teet.
Onko aika luksusta? Vai mitä luksus oikeastaan on? Ja onko taloudellinen riippumattomuus elämän luksuksen saavuttamista ja miten se voi edesauttaa arjen luksuksen saavuttamista?
Taloudellinen riippumattomuus tuo meille lisää aikaa kahdella tapaa
Kapitalistisessa maailmassa, jossa elämme kaikki asiat, esineet ja palvelut kilpailevat ajastamme ja huomiostamme. Yleensä myös syötämme rahamme sinne, mihin kulutamme aikamme. Taloudellinen riippumattomuus ottaakin ajan takaisin omaan käyttöön, kun luovut hedonistisessa oravanpyörässä juoksemista työn osalta, joka vapauttaa valtavan määrän tunteja jokaiseen päivääsi.
Samalla taloudellinen riippumattomuus ja sen tavoittelu myös kasvattaa kulutustietoisuutta sekä itsetuntemusta aivan uudella tapaa. Minimalisti– ja maksimointivuosieni jälkeen voin sanoa, että tunnen itseni, tarpeeni sekä sen, mikä tekee minusta onnelliseksi huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja samalla osaan priorisoida juuri niitä oikeita asioita elämässäni hetken mielihyvän sijasta. Menemällä ääripäihin hetkeksi, kultainen keskitie löytyy useimmiten parhaiten.
Itsensä tunteminen onkin aivan äärimmäisen tärkeää siihen, että pystyy kuluttamaan ansaitun rahan ja vapaa-ajan tavalla, joka on oikeasti omaa hyvinvointia lisäävää. Otetaan esimerkki kylmästä kapitalistien maailmasta – eli Netflixistä.
Netflixin toimitusjohtaja sanoi kuuluisasti, että heidän suurin kilpailijansa ei ole mikään muu palvelu tai yritys. Netflixin kovin kilpailija on uni. Kyllä, sinun unesi tulee sen tielle, että et kuluta niin paljon Netflixiä kuin Netflix haluaisi sinun kuluttavan. Ja kun miettii, miten moni meistä kuluttaa Netflixiä, on Netflixin toimitusjohtaja aivan oikeassa.
Koukuttavan sarjan löytäessämme on aivan äärimmäisen vaikea mennä nukkumaan, koska pitää katsoa vielä-yksi-jakso. Ja etenkin Netfix-original sarjan jaksot on rakennettu siten, että voit olla varma, että jokaisen jakson lopussa on jonkun tason cliffhanger – jotta jatkaisivat katsomista juuri sillä hetkellä. Jos taas otat käteesi hyvän kirjan ja alat lukemaan sitä ennen nukkumaanmenoa, voit olla varma, että puolen tunnin sisään olet jo täysin valmis menemään nukkumaan ja rivit vain hyppivät silmilläsi.
Netflix pyrkiikin saamaan sinut koukkuun, aivan samalla tavalla kuin tupakka, älylaitteet, mobiilipelit jne. Ja vain sillä, että on tietoinen tästä, pystyy välttämään elämän valumisen pelkkien lyhytaikaisten mielihalujen kaivoon. Itsekin katson Netflixiä silloin tällöin ja sillekin on paikka meidän kaikkien arjessa, mutta palvelun nerokkuuden takia se voi pahimillaan aiheuttaa muun elämän, opiskelujen tai vaikka kavereiden laiminlyönnin – koska ”nyt ei vaan jaksa” – paitsi katsoa Netflixiä.
Arjen luksus on aikaa, kokemuksia ja huolettomuutta
Netflix on kuitenkin vain yksi tuhansista aikasyöpöistä, jotka vievät pahimmillaan aikaamme järjettömästi ja liikaa, eikä välttämättä anna meille oikeasti mitään. Yleensä mikään yksi asia elämässämme ei vie aikaa liikaa, vaan kaikkien näiden ärsykkeiden yhdistelmä tekee meistä pseudokiireisiä ja ei anna aivoillemme tarpeeksi aikaa oikeasti latautua ja levätä.
Suomalainen kuvaa tutkimusten mukaan luksusta usein samankaltaisilla tavoilla. Kuten länsimaissa yleensä, haluamme nykyään kokemuksia enemmän kuin materiaa ja aikaa enemmän kuin statusta. Muutos on suhteellisen nopea, sillä tuntuu, että kaksi sukupolvea minusta vanhemmat ihmiset elivät sitä todellisuutta, mitä esim. kiinalaiset elävät nyt – luksus on heille kalliita esineitä ja erottumisen väline massasta.
Nykyään arjen luksusta on suomalaisten mukaan ilmainen kahvi- tai kaakao työpaikalla, kirjastot (tästä kyllä ihan samaa mieltä) tai vaikka jääpussi pakastimessa(??). Monelle luksusta on se, että on tarpeeksi rahaa, jotta ei tarvitse miettiä ostoksia, halvempia tai kalliimpia. Myös arkiset palvelut koetaan usein luksuksena: pesulapalvelut, kampaaja, spat ja hieronta. Arkista, mutta silti arjesta irroittavaa.
Elintaso oikeastaan tuntuu määrittävän luksuksen määritelmän täysin. Opiskelijalle ja köyhälle, keskituloiselle ja hyvätuloiselle luksus on todennäköisesti aivan eri asioita – mutta toisaalta voi olla täysin samanlaisia asioita. Jotkut asiat elämässä, kuten kävely metsässä, ei maksa meille mitään, mutta suuremmalle osalle se tuntuu luksukselta – ja rauhoittavalta.
Arjen luksus onkin sitä arkea, mitä emme elä koko ajan, vaan joka tuo vaihtelua arkeen – oli se ilmainen, halpa tai kallis asia tai kokemus. Mietin tekstiä kirjoittaessani, mitä nykyhetken arjen luksus itselleni on. Asioita oli yllättävän vaikea keksiä. Sain kuitenkin aikaiseksi seuraavan listan:
– Ulkomaan matkat
– Hotelliyöt
– Robotti-imuri
– Hyvät videopelit
– Isot TV:t ja hi-tech kulutuselektroniikka
Kuten näet, ehkä epäloogisesti minullekin suurin osa luksuksesta on tavaroita – ei kokemuksia. Matkailu ja siihen liittyvät hotelliyöt, ovat ainoita kokemuksia, joita kaipaan tällä hetkellä. Muuten luksus syntyy itselleni teknologiatuotteista, jotka tekevät arjesta joko helpompaa tai muuten vain nautinnollisempaa.
Videopeleillä minulla on todennäköisesti aina sydämessä paikka ja niiden luksus-statusta on nostanut entisestään koronan takia myöhästyneet aikataulut sekä koko ajan vähenevä hyvien videopelien määrä. Viihde onkin siitä mielenkiintoista, että siinä parasta ei todellakaan saa aina rahalla.
Niin elokuvissa- kuin videopeleissäkin isoimmat ja kalliimmat tuotannot voivat pahimillaan olla niin sieluttomia, että jää miettimään, mihin juuri tuli laitettua omat rahat, ja mihin elokuvan tai videopeliin tuotantoon käytetty 200 miljoonaa dollaria upposi. Jos hyvää viihdettä saisi aina tarvittaessa rahalla, ei se luksusta olisi, mutta koska näin ei ole, menee se itselläni luksuksen puolelle.
Mitä luksus siis oikeastaan on?
Lopputulemana tuntuukin, että luksus on usein sitä, mistä unelmamme on tehty. Luksus on jotain mitä, meillä ei ole, mutta jota kaipaamme. Kun taloudellinen riippumattomuus tuo mukanaan huomattavasti enemmän aikaa (joka on meille kaikille luksusta) sekä itsetietoisuutta, muuttuu luksuksen merkitys samaisessa hetkessä.
Parasta taloudellisessa riippumattomuudessa onkin se, että mitä kaipaat on huomattavasti helpompaa saavuttaa, kun sinulla on taloudellisen riippumattomuuden tuoma aika.
Usein taloudellinen riippumattomuuden saavuttaminen muuttuu kuitenkin vaikeaksi, koska kun tulot ja varallisuus nousee, haluista tulee tarpeita. Ja luksuksesta arkea. Tämä ei johda kuin tilanteeseen, jossa ihminen ei onnistu nauttia mistään, vaikka varallisuus kasvaa ja hän haluaa aina lisää sekä enemmän. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että hänellä on oikeasti vähemmän sitä ainoaa oikeata luksusta eli aikaa.
Mitä luksus on sinulle?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Taas älykästä pohdintaa arvostamaltani ja itseäni selvästi nuoremmalta ihmiseltä. Termi ”luksus” on tullut tutuksi nk. roskalehtien uutisoinnista. .. Joku muovihuulilla ja selfiekepillä varustettu henkilö uutisoidaan/ lööpitetään henkilönä, joka elää luksuselämää. Ja sitten siitä on muutama kuva sen muoviparatiisin keskeltä. Mitäpä siihen sanomaan jos näin on. Ja usein luksukseen liitetään nykyään myös se, että se pyörii nk. ihmispaikoissa ja on kovasti esillä eli on nk. somepersoona.
Luksusta on monenlaista, kuten sanoit. Siinä ei kiistämistä. Luksus on omalla kohdallani se, että haaveilee jostakin. Olipa se haave rikastuminen, onni, rakkaus, jne. Ihminen ilman haaveita on kuollut nahka. Haaveita varten täällä eletään. Liika aika on kirous, joka vaanii jos vaurastuu eikä osaa käsitellä sitä aikaansa.
Kiitos! Tuntuu tosiaan, että luksus on pitkälti nykyään vain matkailua, ”hienoja” Dubain kaltaisia paikkoja, jotka ovat kuitenkin syvemmällä aika karmeita paikkoja, mutta pinnalta kultaa.
Ja hyvin sanottu haaveista! Ilman haaveita ja toiveita tulevaisuudesta ei tosiaan tunnu edes olevan elossa, usein juuri tulevaisuuden näkemyksen, haaveiden ja toiveiden puute aiheuttaa sen, että ihminen on hukassa tai masentunut. Ja tosiaan, jos aikaa on vaikka FIRE:n toimesta paljon, täytyy sille keksiä tarkoituksellisesta tekemistä sekä lisää unelmia!
Samaa mieltä että luksus on usein aika pieniä asioita ajan lisäksi.
Yksi artikkelin arvoinen aihe olisi taloudellisen riippumattomuuden haittapuolet. Esimerkiksi itse en jaksa enää niin välittää muiden mielipiteistä jolloin minusta on tullut hieman ärsyttävämpi ihminen. Mutta kun ei tarvitse miellyttää jotta pääsisi ”uralla” eteenpäin, tämä ei ole aina hyvä asia ja voi ilmetä itsekkyytenä. Toinen asia ilmenee muussa tekemisessä: ei huvita tehdä niin paljon epämiellyttäviä tai rasittavia juttuja, kun ei ole tarvetta enää edetä rahallisesti ja alkaa välttelemään epämiellyttävyyttä muussakin elämässä. Muuttuu siis helposti laiskemmaksi. Kolmas juttu on se, että on lopulta yllättävän vaikea keksiä mitä oikeasti haluaa tehdä ajallaan, joten helposti jämähtää tekemään sitä mitä aina ennenkin.
Erittäin hyviä pointteja! Ja tuo on itseasiassa erittäin mielenkiintoinen kirjoituksen aihe, joten otan ehdottomasti listalle kirjoitusten osalta, FIRE:stä puhuttaessa kun useimmiten itsellänikin on positiivinen näkökulma, mutta tässäkin kolikossa on kuitenkin kaksi puolta, kuten aina. Etenkin tuo laiskuus ja omanlainen välinpitämättömyys on varmaan aika yleinen reaktio FIRE:een.
”We have bigger houses but smaller families; more conveniences, but less time; We have more degrees, but less sense; more knowledge, but less judgment; more experts, but more problems; more medicines, but less healthiness; We’ve been all the way to the moon and back, but have trouble crossing the street to meet the new neighbor. We’ve built more computers to hold more information to produce more copies than ever, but have less communications; We have become long on quantity, but short on quality.
These times are times of fast foods;
but slow digestion; Tall man but short character; Steep profits but shallow relationships. It is time when there is much in the window, but nothing in the room.”
Dalai Lama XIV
Tämä. Dalai Lama tiivistää tämän kyllä aika kauniisti.
Todella mielenkiintoinen ja vaikuttava teksti! 🙂
Kiitos paljon!