Enpä olisi uskonut. Kauppalehdessä, että Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen taloudellisesta riippumattomuudesta. Samana päivänä kahdessa näin isossa mediassa! Luen aina innoissani tekstejä taloudellisesta riippumattomuudesta valtamediassa, koska taloudellinen riippumattomuus on lisääntyneestä puheesta huolimatta edelleen täysin vieras käsite 99%:lle suomalaisista.
Luin tekstit. Ja löin pääni pöytään. Twitterissä onnistuinkin jo sanomaan lyhyesti mielipiteeni Kauppalehden-kirjoituksesta. Olin kirjoitukseen aidosti pettynyt, koska hetkittäin en ollut varma luinko nettilehden kommenttipalstaa vai Kauppalehden kolumnia. Pian huomasin, että myös Merja Mähkä oli kirjoittanut aiheesta blogitekstin Helsingin Sanomiin. Mähkän juttu oli huomattavasti parempi kuin Kauppalehden sepitys, mutta myös se maalasi aivan liian mustavalkoisen kuvan taloudellisesta riippumattomuudesta.
Kaikki tämä lähti Helsingin Sanomien yli viikon vanhasta jutusta, jossa kerrottiin kahdesta nuoresta naisesta, jotka eri elämäntilanteista huolimatta tavoittelevat taloudellista riippumattomuutta. Hesarin teksti on maksumuurin takana, mutta digitilauksen saa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi helposti, joten sen lukeminen keneltä tahansa varmasti onnistuu.
Taloudellinen riippumattomuus – Kauppalehti edition
Jos olet eksynyt tähän tekstiin blogini tai Googlen kautta, olet varmasti hieman tuttu taloudellisen riippumattomuuden kanssa. Tulen myös lainaamaan jonkun verran näissä uutisissa (Kauppalehden ja Hesarin) usein mainittuja väitteitä taloudellisesta riippumattomuudesta. Lähtökohtaisesti kun joka toinen lause kirjoituksissa tuntui oleva päin seiniä, niin tämä kirjoitus tarvitsi tehdä. Lähdetään Kauppalehden jutusta.
Monien (taloudellista riippumattomuutta tavoittelevan) haaveet kuulostavat samalta kuin suurten ikäluokkien puheet lottovoitosta 30 vuotta sitten.
Vanha kansa uskoi pääsevänsä pois työelämästä ”kiertämään vähän mualimaa”, kunhan vain tarpeeksi kauan muisti pitää kestoloton sisällä. Nuori polvi uskoo yltävänsä samaan, kun pienistä säästöpuroista kertyy lopulta niin iso noro, että korkoa korolle -ilmiö hoitaa loput.
En oikein tiedä, miten Kauppalehden journalisti viitsii/pystyy edes verrata säästämistä ja sijoittamista lottoamiseen. Loton palautusprosentti on -60%. Indeksiin sijoittamisen palautusprosentti on ollut keskimäärin +7%. Lottohaaveet perustuvat tuuriin, taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu yksinkertaiseen matematiikkaan.
Elämänsisältönä äärimmäiseen säästäväisyyteen nojaava eläkepäivistä fantisointi on kuitenkin kohtuullisen köyhä. Usein firetys perustuu myös hyvin pinnalliseen kokemukseen työelämästä. Kun ensimmäiset kokeilut siivoojana tai toimistoapulaisena eivät tyydytä, ihminen astuu ikään kuin kostoksi henkiseen eläkeputkeen.
Tämän kappaleen luettuani mieleeni tuli, että kolumnin kirjoittaja on lukenut pelkästään Hesarin jutun ja that’s it. Ylivoimaisesti suurin osa taloudellista riippumattomuutta tavoittelevista henkilöistä rapakon toisella puolella ja myös Suomessa ovat ihan keskimääräisissä tai keskimääräistä paremmissakin töissä ja usein myös korkeakoulutettuja.
Esim. allekirjoittanut, joka on KTM. Olen tehnyt töitä koko opiskeluaikani. Sain valmistumiseni jälkeen töitä alalla, johon kouluttauduin ja pidän työstäni erittäin paljon. Minulla on hyvä palkka, kivat työkaverit ja hyvä työnantaja. Haluan edetä urallani. Mutta miksi silti tavoittelen taloudellista riippumattomuutta? Vastauksen olen jo kirjoittanut blogiini aiemmin.
Lyhyesti kuitenkin syy on se, että MIKSI EN TAVOITTELISI TALOUDELLISTA RIIPPUMATTOMUUTTA? Maailma on nykyään pienempi kuin koskaan ja maailma on käytännössä täysin avoin suomalaiselle nykynuorelle. Tavoittelen taloudellista riippumattomuutta, koska voin. Miksi juoksisin oravanpyörässä 40 vuotta, jos voin juosta oravanpyörässä vain esim. 15 vuotta? Minulla on käytännössä 25 vuotta aikaa tehdä aivan mitä haluan, sen sijaan, että juoksisin 25 vuotta samassa oravanpyörässä.
Töissä käynti vie keskimäärin 1800 tuntia vuodessa (jos lasketaan perus 8-tuntisilla työpäivillä työmatkoista puhumattakaan!). 25:ssä vuodessa tämä tekee 45 000 tuntia. Voin viettää vähintään 45 000 tuntia elämästäni siis töissä, tai vaihtoehtoisesti tehden mitä haluan.
Jos minulla on mahdollisuus päästä tällaiseen tilanteeseen elämässä, en ymmärrä, miksi en sitä tavoittelisi?
Jos ilmiö pääsisi pomppaamaan ulos marginaalista, puolivaloilla elävät massat pistäisivät aika nopeasti kansantalouden koetukselle. Vaikka nuorisoeläkeläisille ei tarvitsisikaan maksaa eläkettä, veropohjaan he poraisivat reikää ennen kuin kaatuisivat julkisen terveydenhuollon niskaan.
Tämä oli se kohta kolumnia kun minun piti oikeasti miettiä hetki luenko Internetin-kommenttipalstaa vai ihan oikeasti Kauppalehdessä olevaa kolumnia. Taloudellinen riippumattomuus on käsitteenä keksitty jo 1969. Käsite on ollut olemassa puoli vuosisataa, mutta eipä siitä ole mainstreamia saanut tekemälläkään – eikä siitä koskaan tule mainstreamia. Syy tähän löytyy ihmisen perusluonteesta. Juoksemme hedonistisessa oravanpyörässä. Ja tämä pitää markkinatalouden pyörimässä.
Haluamme lähtökohtaisesti uudempaa, kiiltävämpää, kauniimpaa, enemmän, nopeammin jne. Mutta vaikka saisimme tämän kaiken, emme ole silti yhtään onnellisimpia. Tästä huolimatta suurin osa meistä tulee aina haluamaan enemmän ja enemmän koko ajan, koska se on ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus. Haluan itsekin tätä kaikkea -olenhan ihminen – mutta samalla olen myös oppinut, että haluaminen ei ole sama kuin tarvitseminen.
On myös naurettavaa väittää, että taloudellisesti riippumattomat rapauttaisivat eläke – tai veropohjaa. Väitän, että taloudellisesti riippumattomat henkilöt maksaisivat niin töissäoloaikanaan kuin myös taloudellisesti riippumattomana ollessaan keskimääräistä suomalaista enemmän veroja (he kuitenkin maksavat niin tulo- että pääomaveroja). Syynä tähän onkin se, että taloudellisesti riippumaton henkilö on usein aivan yhtä toimiva osuus yhteiskuntaa kuin ihan tavallinen duunari.
Toisin kuin tavallinen duunari, taloudellisesti riippumaton henkilö saa vain itse päättää mitä tekee ja voipi olla, että intohimosta tuleekin yllättäen isompi bisnes kuin palkkatyöstä olisi koskaan tullut. Suojaverkko, jonka taloudellinen riippumattomuus tuo pystyy lisäämään myös yksilön riskinottokykyä entisestään ja on paljon parempi kuin mitä verorahoilla koskaan voi saada.
Ja jos miettii vaikka itseäni, jolla on ensimmäisenä tavoitteenani kirjoittaa kirja. Sen sijaan, että olen anelemassa apurahoja (jotka nekin keskimäärin tulevat verorahoista), taloudellisesti riippumattomana en näitä tarvitse, vaan voin vain harrastaa kirjoittamista omilla rahoillani, omalla ajallani, omilla deadlineillani. Kirjoitan kirjaani myös tällä hetkellä (blogin lisäksi), mutta fakta on, että kirjoittamisen yhdistäminen päivätyöhön on aidosti raskasta. Päivässä on vain 24 tuntia ja taloudellisen riippumattomuuden jälkeen tehokkaita tunteja onkin yksinkertaisesti enemmän.
Nimensä mukaisesti taloudellinen riippumattomuus on juuri sitä. Aidosti taloudellisesti riippumaton henkilö ei tule olemaan riippuvainen julkisesta terveydenhuollosta, koska hänellä on varaa käydä yksityisellä – onhan hän taloudellisesti riippumaton!
Ja lopuksi hieman (katkera?) lopetus.
Onneksi on ilmeistä, että firettäminen jää villeimmän nousukauden ilmiöksi, joka haudataan vähin äänin seuraavan taantuman myötä.
Kun pörssikurssit lähtevät laskuun, firettäjille käy kuten sille entiselle hevoselle joka menehtyi juuri kun oli oppinut olemaan syömättä.
Taloudellinen riippumattomuus ei ole millään muotoa nousukauden ilmiö. Pasi Havia kirjoitti siitä blogia jo ennen kuin olin itse edes täysi-ikäinen! Eli lähes 10 vuotta sitten – heti finanssikriisin jälkeen. Yhdysvalloissa ilmiö on blogeissa tätäkin vanhempi. Taloudellinen riippumattomuus -bloggareita on Suomessakin kymmeniä ja sijoitusbloggareita vielä enemmän. Heistäkin suurin osa aloittanut sinä aikana kun Suomen talous on vielä madellut pohjamudissa.
Olen varma, että osakesijoittamisen suosio tulee jälleen laskemaan kun seuraava pörssiromahdus tulee. Mutta jos on aidosti matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen ja on sisäistänyt sen, että pörssiromahdus tulee aina uudestaan ja sillä ei ole sinulle mitään väliä, tietää että pörssiromahdus on jokaisen sijoittajan alennusmyynti. Ja tämä alennusmyynti tulee vastaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijalle vastaan vain 1-2 kertaa matkan aikana. On siis paras ottaa siitä kaikki hyöty irti ja lapata kaikki rahat markkinoille silloin kun romahdus jatkuu ja jatkuu.
Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu tulee olemaan olemassa maailman tappiin asti, mutta valitettavasti se ei ihmisluonnosta johtuen tule koskaan olemaan suosittua tai massojen harrastus. Syy tähän on yksinkertaisesti se aika, vaiva ja pitkäjänteisyys, jota asian tavoitteleminen vaatii. Sekä tietenkin se, että nykymaailmassa suurempi osa ihmisistä innostuu enemmän uudesta iPhonesta kuin omasta vapaudestaan.
Taloudellinen riippumattomuus – Helsingin Sanomat edition
Perataan seuraavaksi Helsingin Sanomien kolumni aiheesta.
Yhdysvalloista ilmiö on rantautunut Suomeenkin. Mutta nyt haloo! Työelämä Yhdysvalloissa on ihan toisenlaista kuin täällä. Meillä on pitkät lomat ja aika siedettävän pituiset päivät. Perhevapaat. Sapatillekin pääsee. Mikä meitä Suomessa oikein ajaa haaveilemaan eläkkeestä?
Suomessa on aika moni asia paremmin kuin Yhdysvalloissa. Työelämä varmaan myös yksi näistä asioista. Mutta monen työelämä Suomessakin on kaukana täydellisestä. Koen, että itselläni on erittäin ihanteellinen työympäristö ja työ, mutta silti olen matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen. Lomat saattavat olla taloudellisesti riippumattomalle jopa lyhempiä kuin työssäkäyvälle, mutta niitä voi pitää juuri silloin kuin itselle sopii parhaiten.
Tuntuu, että keskimäärin suurin ongelma taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa on juuri tuo termi, joka tulee englanninkielestä. FI/RE:hän tarkoittaa kirjaimellisesti Taloudellinen Riippumattomuus/Aikainen Eläköityminen. Suomeksi siis TRAE. Ei ihan yhtä mediaseksikäs.
Asiat ovat kuitenkin samoja. Taloudellinen riippumattomuus on tavoite, jonka saavutettuaan ihminen voi siirtyä aikaiselle eläkkeelle. Mutta aivan kuten eläkkeellä, kukaan tuskin nauttii pelkästään laakereillaan lepäämisestä ja kattoon tuijottamisesta. Sille, mitä FIRE oikeastaan on, ei ole mielestäni muuta sanaa suomen kielessä kuin ”vapaus”.
Taloudellinen riippumattomuus, FIRE, mitä näitä on, on ennen kaikkea vapautta taloudellisista kahleista. Se, mitä tällä vapaudella tekee on täysin yksilöstä ja intohimoista kiinni. On lähes mahdotonta, että ihminen ei tekisi jotain kansantalouden eteen vaikka hän olisi taloudellisesti riippumaton.
Älkää siis tarttuko eläköitymissanaan, vaikka sitä viljellään ympäriinsä. Itse näen, että aikaista eläköitymistä käytetään terminä taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa kahdesta syystä:
1) Meillä ei ole mitään järkevää termiä asialle (mitä se kertoo yhteiskunnastamme?)
2) Eläköityminen on tarpeeksi raflaava termi, jolla saadaan huomiota blogille, kolumnille jne. Kiitos internet-aika.
Olin haaveillut tällaisesta reissusta (puolentoista vuoden maailmanympärysmatka) koko aikuisikäni. Luulen, että varhaisesta eläkkeestä haaveileva nuori unelmoi samanlaisesta asiasta: siitä, että saisi tehdä vain sitä, mitä haluaa tehdä. Haave on petollinen.
NUOREN ja ei niin nuorenkin aikuisen eläkehaaveet kertovat perspektiivivirheestä, joka pelkistää vaihtoehdot kahdeksi ääripääksi, oravanpyöräksi ja eläkkeeksi. Virhe ajaa pohtimaan elämänmuutokseen keinoja, jotka ovat turhan järeitä.
Minusta on nykyisin hyödyllisempää ajatella täydellisen puuhailuvapauden sijaan hallinnan tunnetta. Mitä pitää tapahtua, että elämä tuntuu olevan omissa näpeissä?
Haave taloudellisesta riippumattomuudesta ei ole petollinen, koska vapaus on aitoa vapautta. Voit saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Tehdä sen jälkeen mitä vain. Vaikka pysyä työelämässä aivan kuten ennenkin! Tai sitten lähteä sinne maailmanympärimatkalle. Tai jotain näiden välistä. Tai ei mitään näistä.
Tässä mielestäni ainoa joka maalaa mustavalkopensselillä on itse kirjoittaja. Taloudellinen riippumattomuus ei ole millään tavalla ”liian järeä” tavoite, koska siihen pystyy kuka tahansa, joka alkaa sitä nuorena tavoitella. Ja mistä pitää luopua matkan varrella? Uudesta iPhonesta, fidget spinneristä, sesongin muotivaatteista ja siitä kuuluisasta take-away kahvista.
Matka on taloudellisessakin riippumattomuudessa osa määränpäätä. Pelkkä matkan aloittaminen kohti taloudellista riippumattomuutta lisää elämänhallintaa. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelulla onkin paljon yhteistä esim. minimalismin ja Konmarin kanssa. Tärkeintä taloudellisessa riippumattomuudessa on säästöprosenttisi eli se kuinka paljon tuloistasi säästät joka kuukausi.
Pelkkä kuukausittaisen kulutuksesi seuraamisen aloittaminen ja säästöprosenttisi nostaminen antavat aivan uuden kuvan elämiseen. En ostanut tuota. Enkä tuota. Ja olenko vähemmän onnellisempi? En. Olenko ehkä jopa onnellisempi? Saattaapi olla.
Matkasta taloudelliseen riippumattomuuteen maalataan molemmissa teksteissä kauhutarinaa siitä, kuinka elät käytännössä kuin munkki koko matkan ajan. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Fakta on, että me kaikki kulutamme aivan järjettömät määrät rahaa joka vuosi järjettömään määrään tavaraan, joilla emme tee yhtään mitään. Avaimet onnelliseen elämään löytyvätkin vähäisestä kuluttamisesta. Kukaan meistä ei ole onnellinen, eikä tule koskaan olemaan onnellinen materian perässä juoksemalla. Vaikka jokainen ääni, kuva ja video ympärillämme näin uskotteleekin.
Tällä kysymyksellä (Mitä pitää tapahtua, että elämä tuntuu olevan omissa näpeissä?) on liuta pienempiä alakysymyksiä. Mitä asioita elämään haluaa? Mitä asioita siitä haluaa pois? Entä mitä vaihtokauppoja pitää tehdä ja hyväksyä, että asiat saa tapahtumaan? Eläke on yksinkertaisesti liian iso, ja vähän naiivi vastaus näihin kysymyksiin.
On omalla tavallaan hassua, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista pidetään naiivina ja liian isona vastauksena kontrollin hakemiseen. Tiedän, että taloudellisen riippumattomuuden käsite on niin valtava ja sen tavoitteluun vaadittava aika on normi-kultakalan-keskittymiskykyä pitempi, mutta se ei ole utopiaa. Tai fantasiaa. Tai edes naiivia. Vaan ihan puhdasta matematiikkaa.
Tai no on se ehkä vähän naiivia, koska kun ihminen kasvaa ”aikuiseksi”, unohtaa ihminen usein unelmoida ja samalla unohtaa sen voiman, millä unelmat voivat muuttaa maailmaa. Tesla on hieno esimerkki tästä. Kävi Teslalle miten vain, on se jo tehnyt tehtävänsä – muuttanut maailmaa tavalla, jolla yksikään iso autotalo ei olisi maailmaa vielä pitkään aikaan muuttanut.
Olen myös henkilökohtaisesti törmännyt tähän kun olen kertonut muutamalle tutulleni tavoitteestani. Ensin ollaan kiinnostuneita, sitten epäuskoisia, sitten vähän lisää epäuskoisia. Ja sitten asia nauretaan ohi ja siirrytään seuraavaan aiheeseen.
Taloudellinen riippumattomuus onkin valtava elämää muuttava asia, ja se miten taloudellinen riippumattomuus katsoo maailmaan, on täysin päinvastainen verrattuna siihen maailmaan mihin meidät on kasvatettu. Siksi sitä on vaikea edes käsittää ennen kuin siihen paneutuu syvemmin. En usko, että ihmiset uskaltavat nykyään enää unelmoida suuresti, mikä on valitettavaa.
Oma ensireaktioni taloudelliseen riippumattomuuteen olikin täysin sama kuin varmaan kaikilla muillakin – valtava epäusko. Ja myös tästä syystä kirjoitan blogiani nimimerkin takaa. Ei kukaan ottaisi tällaista hullua tosissaan työelämässä.
FIRE:stä kannattaa tarttua kahteen ensimmäiseen kirjaimeen, jotka viittaavat taloudelliseen riippumattomuuteen. Se toimii maanantaisin aallonmurtajana.
Aamen. Tästä olen täysin samaa mieltä. Taloudellinen riippumattomuus on jotain, mitä meidän jokaisen kannattaa miettiä. Ja tutustua faktoihin asioiden takana.
Yhteenveto
Älkää erehtykö, tämä ei ollut millään tavalla Kauppalehti tai Helsingin Sanomat vastainen teksti. Luen molempia lehtiä ja keskimäärin molempien lehtien sisältö on informoivaa ja hyvälaatuista. Jamilla Heiskanenhan kirjoitti mielestäni erittäin hyvän molempia näkökulmia ymmärtävän kirjoituksen taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta muutama viikko takaperin juuri Kauppalehteen.
Halusin vain yksinkertaisesti korjata virhekäsityksiä siitä, mitä taloudellinen riippumattomuus on, miten se on mahdollista ja miksi sitä tavoitellaan. Kun valtamedia piirtelee vääristyneitä kauhukäsityksiä asiasta, vaikuttaa se väistämättä ihmisten mielipiteisiin asioista.
Tämä on harmi, koska mitä nuorempana taloudellisen riippumattomuuden löytää, sen paremmat mahdollisuudet sen saavuttamiseen ihmisellä on. Haluaisinkin, että etenkin nuoret oikeasti näkisivät säästämisen ja sijoittamisen tärkeyden sekä sen mitä tällä kaikella voi parhaimillaan saavuttaa. Jos aloitat taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun nuorena, maailma on sinulle täysin auki koko loppuelämäsi.
Ja mikä on worst case scenario, mitä taloudelliseen riippumattomuuteen tähtääväälle henkilölle voi käydä jos hän toteaakin kesken matkan, ettei taloudellinen riippumattomuus ole häntä varten? Hänellä on rahaa enemmän säästössä kuin keskimääräisellä suomalaisella. Mikä painajainen!
Matka taloudelliseen riippumattomuuteen ei ole mikään taikatemppu vaan se vaatiikin kovaa työtä, säästeliäisyyttä ja ennen kaikkea pitkäjänteistä kurinalaisuutta. Mutta loppujen lopuksi matka on sen arvoinen.
Suomessa on edelleen paljon ongelmia, mutta lisääntyvä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole yksi niistä. En usko, että maailmassa on yhtään ihmistä, joka ei haluaisi olla vapaa rahan kahleista.
Jos taloudellinen riippumattomuus kiinnostaa entisestään olen kirjoittanut paljon syväluotaavia tekstejä asiasta, joista parhaat löydät Aloita tästä-välilehdeltä. Sieltä löydät myös oman tämänhetkisen matkani taloudelliseen riippumattomuuteen.
Liity siis nyt mukaan matkaani taloudelliseen riippumattomuuteen seuraamalla minua myös haluamassasi somessa! Asiat ovat totta vasta kun ne on tehty.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Mielestäni tuo hesarin artikkeli kritisoi juuri eläkkeelle jäämistä, kuin taloudellista riippumattomuutta. Ja oikeastaan ihan oikeutetusti. Eläkkeelle jääminen tarkoittaa monelle aikamoista toimettomuutta kun olen muutamia 60+ henkilöitä seurannut, toisille taas voi tarkoittaa vapautta.
Tätä kritisoit varsinkin ohi aiheen:
”NUOREN ja ei niin nuorenkin aikuisen eläkehaaveet kertovat perspektiivivirheestä, joka pelkistää vaihtoehdot kahdeksi ääripääksi, oravanpyöräksi ja eläkkeeksi. Virhe ajaa pohtimaan elämänmuutokseen keinoja, jotka ovat turhan järeitä.”. Tässähän puhutaan eläkkeestä joka tarkoittaa että ei käy enää töissä.
Mielestäni hesari ei siis kritisoi juuri lainkaan taloudellista riippumattomuutta, joka on hieno tavoite, vaan sitä että eläkeläisyys nousee liikaa esille ja nähdään ratkaisuna. Useille se ei ole sitä. Taloudellinen riippumattomuus taas on lähes pelkästään positiivista yksilön kannalta.
summa summarum: Hesarin artikkeli oli mielestäni varsin hyvin asian ytimessä.
Itse en ymmärrä Early Retirementinkaan kritisointia, juuri siitä syystä minkä mainitsin kirjoituksessa. Asia on käytännössä täysin sama kuin Financial Independence, mutta tuntuu, että jotain on vain lost in translation suomalaisen käännöksen mukana. Ja kuten kirjoitin bloggaajat varmasti käyttävät tuota eläköityminen sanaa juuri sen takia, ettei Suomessa yksinkertaisesti ole hyvää sanaa sille vapaudelle, että jättäydyt pois työelämästä.
Yksikään FIRE:ttäjä kun maailmassa ei ole jäämässä eläkkeelle tai jäänyt eläkkeelle ja muuttanut Espanjaan tekemään ”ei mitään yhteiskunnan kannalta hyödyttävää”, vaan jäämässä ”eläkkeelle” eli käytännössä vain ostamassa itselleen vapaa-aikaa tehdä mitä itse huvittaa.
Etenkin Hesarin tekstin jälkeen ja tämän blogitekstin kirjoittamisen jälkeen, itselleni on entistä epäselvempää, mitä on FI ja mitä RE, koska mielestäni nämä asiat ovat täysin samat asiat. RE:ssä vain toteutetaan se, mihin FI antaa mahdollisuudet. Mutta mielestäni koko RE kuuluu roskapönttöön, koska uskon edelleen vahvasti siihen, että se on brändäyksen tulos, ei niinkään mitään oikeaa.
Okei tuo mun kritiikki kohdistui juuri siihen, että hesari on tarkoittanut mielestäni eläkkeellä pois työelämästä jättäytymistä ja sinä ajattelit sen liikaa tal.riippumattomuuden kritiikiksi.
Itse asiassa POhattahan on oikein mainio esimerkki tästä, että vaikka hän oli jäämässä eläkkeelle ja pois työelämästä niin ei ole oikeastaan enää. Vaikka termi blogin kuvauksessa edelleen onkin. Eli tuo eläkeläisyys on ehkä koko ilmiössä se vähiten hienoin/järkevin juttu vaikka joillekin se onkin sopivaa sitten, kun riippumattomuus sen mahdollistaa.
Juurikin näin! Uskon, että vaikka jollain olisi tavoitteena jopa aidosti tiputtautua kaikesta tekemisestä pois, huomaa hän, että onkin todennäköisesti enemmän energiaa tehdä vaikka mitä ja keksii paljon uutta mielekästä tekemistä elämälleen. Vapaus ja rauha ovat ainakin oman kokemukseni mukaan paras tapa stimuloida mielikuvitusta ja luovuutta.
Veikkaan, että Pohattakin pitää sitä blogissaan juuri tuon mediaseksikkyyden takia. Eläke on niin iso sana. Itsekin mietin, että olisin laittanut jonkun ”eläkkeelle 36-vuotiaana” tagin blogiini, mutta jätin laittamatta, koska se ei mielestäni kuvaa tavoitettani oikein. Vaikka nostaakin ihmisten niskavillat pystyyn!
Todella hyvä kirjoitus, olen ajatellut paljon näitä samoja pointteja itsekin, kun olen pyöritellyt päätäni lukiessani näitä viimeaikojen FIRE-panikointeja, joissa ollaan niin kovin huolissaan tästä riippumattomuuden tavoittelusta. Tämä artikkeli menee nyt johonkin bookmarkkeihin.
Kiitos! Ajattelinkin, että en varmaan ole yksin ajatusteni kanssa, koska oma ajatusmaailmani eroaa etenkin tuosta Kauppalehden perusteettomasta pessimismistä niin paljon, että melkein ahdisti sitä lukiessa, haha. En tosiaan keksi yhtään huonoa puolta siinä, että FIRE:ä tavoittelisi yksilön tai yhteiskunnan kannalta.
Kiinnostava viikko meillä! Luin myös molemmat kirjoitukset ja useamman niiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia käsittelevän kommentin tai bloggauksen. Mitä itse ajattelet kokonaisverotuksen kannalta Firettämisestä? Jääkö yhteiskunta lopulta vaille nettoveronmaksajia? Toisaalta osinkojen verotus samoin kuin asuntosijoitustulojen verotus periaatteessa on samankaltaisella tasolla kuin ansiotulojen mutta veikkaan silti, että kokonaistilanne voisi muuttua jos valtavia määriä ihmisiä firettäisi. Toisaalta silloin tarvis verorahoillekin saattais olla vähempi 🙂
Dividend Mantran Jason Fieberiltä kysyttiin muistaakseni vähän aikaa sitten jonkun hänen tekstinsä kommentissa samaa asiaa vähän eri muodossa. Hän totesi, että asiaa on turha miettiä, koska ihmisluonnon takia (josta kirjoituksessa kirjoitinkin), ei se ole realismia, että edes 1% suomalaisista tai mistään muustakaan kansasta FIRE:ttäisi. Lähtökohtaisesti kuitenkin 10-15 vuoden sijoitusperspektiivi korkealle säästöasteelle on meille kaikille vaikea tavoite. Jopa minulle, vaikka se helpolta saattaa numeroita katsomalla välttääkin.
Jos/kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden, tiedän, että tulen maksamaan todennäköisesti enemmän veroja kuin maksaisin työelämässä ollessani. Syynä tähän on se, että Suomen pääomaverotushan on yksittäiselle kansalaiselle erittäin raju ks. antiikkinen kirjoitukseni: https://omavaraisuushaaste.com//suomen-tuloverotus/ Käytännössä vasta kun brutto-osinkoni saavuttavat 50 000 euroa, maksan vähemmän veroa kuin tällä hetkellä 50 000 euron palkasta!
Toinen pointti on se, että FIRE:ttäjän maksaa koko tavoittelun ajan veroja niin palkasta kuin pääomatuloista – sen 10-15 vuoden ajan. Hän on siis käytännössä varmasti nettoveronmaksaja koko tämän ajan ja maksaa huomattavasti keskimääräistä suomalaista enemmän veroja koko tämän ajan.
Suomalainen FIRE:ttäjähän voi vielä tukea suomalaista taloutta ostamalla muita osakkeita kuin suomalaisia yrityksiä. Tällöin pääomat ulkomailtakin tulevat Suomeen. Ja tosiaan kuten mainitsit itsekin, FIRE:ttäjähän tarvitsee vähemmän verorahoja, koska hänellä olisi varaa niin käydä yksityisellä lääkärillä, hän ei tarvitsis sosiaaliturvaa (ei työttömyystukea, ei toimeentulotukea , ei taitelija-apurahoja jne.) kuin äärimmäisissä sairaustapauksissa. Suomi just keeps on winning 😀
Näen kansantalouden kannalta FIRE:ttämisen olevan isossa kuvassa näkökulmasta kuin näkökulmasta pelkästään positiviinen asia.
Hyvä kirjoitus ja pohdintaa.
Mielestäni taustalla molemmissa on vanhanaikainen työelämän käsitys, jossa tavoitteena on menestyä ja tehdä ”kunnioitettava” työura. Tämän jälkeen saa jäädä eläkkeelle.
Taustalla on myös ihan aiheellinen pelko omasta eläkkeestä. Suomi tulee olemaan kusessa jos/kun korkeakoulutetut 10-20 vuotta työelämässä olleet, taloudellisesti älykkäät ”nuoret” huomavat että myös muualla maailmassa asiat on aika hyvin ja elämän kustannukset on alhaiset ja pienelläkin tulolla tulee toimeen. Osaamista voi hyödyntää. Nuoret taas ottaa tutkinnon ja lähtee etsimään työn maalmalta. Ei ne Suomeen palaa.
Olen menettänyt jo toivon saada koskaan eläkettä Suomesta, joten omilla ollaan joka tapauksessa.
Olemme DigiNomadeja, jonka seurauksena voimme olla taloudellisesti riippumattomia. Voimme valita paikan ja ajan, missä teemme töitä yrittäjänä suomalaisille yrityksille.
Terveisiä Georgiasta. On muuten uskomattoman hieno maa.
Ihan totta, että etenkin Kauppalehden kolumnin kirjoittajan kuin myös päätoimittajan kommentit olivat kummallisia. ”TYÖ KUNNIAAN” Twitterissä sanottiin. Sinä hetkenä en ollut varma, olinko sittenkin syntynyt 1950-luvulle.
Itse olen siitä vähän eri mieltä, että vaikka maailma onkin auki, on Suomi edelleen itselleni se number 1 paikka. Tämä siitä huolimatta, että tällä hetkellä omaankin etelä-korealaisen tyttöystävän. Oikeastaan matkailu ja se, että maailma on avoinaisempi kuin koskaan on saanut itseni arvostamaan entistä enemmän Suomea. Olen aidosti sitä mieltä, että Suomi on top5 maa maailmassa ja kannan mielelläni korteni ketoon sen ylläpitämiseksi.
Voisin ajatella 3-5 vuoden stinttiä ulkomailla työskennellessä esim. Pohjois-Amerikassa, koska mielestäni alue on mahtava. En kuitenkaan koskaan voisi asettua tai perustaa perhettä sinne, koska arvomaailmani ei yksinkertaisesti kohtaa amerikkalaisuuden kanssa. Olen aika perus Suomi hyvinvointivaltion-kannattajakommunisti, vaikka muuten ajatukseni saattavat tuntuakin oudoilta.
En itse kaipaakaan taloudellista riippumattomuutta maantieteellistä arbitraasia käyttäen (tästäkin oli minulla suunnitteilla kirjoitus tulevaisuudessa), jossa muuttaisin johonkin halvempaan maahan, koska halvemmat maat ovat keskimäärin parempia rikkaalle länsimaiselle, mutta huonompia sen omalle kansalle. Ja olen aina ollut sitä mieltä, että maa mitataan siten, millaiset oltavat sen köyhimmillä on. Kuten sanoit, monelle muulle tämä sopii enemmän kuin hyvin ja varmasti tämä tulee lisääntymään myös tulevaisuudessa!
Olen myös huomattavasti optimistisempi Suomen eläkejärjestelmästä puhuttaessa kuin keskimääräinen suomalainen FIRE:ttäjä (ja varmaan keskinäinen suomalainenkin). Syynä tähän on varmaan se, että se oli yliopistossa yksi pääaineistani ja suurin osa tuntuu toistavan vain ”pyramidihuijaus”-mantraa kaivamatta sen syvemmälle siihen, miten Suomen eläkejärjestelmä on suunniteltu ja miten se kestääkin ajan myllerrykset. Mutta tuntuu, että nykymaailmassa kukaan ei jaksa perehtyä faktoihin muutenkaan, niin miksi perehtyä eläkejärjestelmänkään kun voi heittää kirveen kaivoon asiaa tutkimatta, plaah.
Aika näyttää miten Suomen käy ja jatkuuko / lisäntyykö aivovuoto tulevaisuudessa. Ja olen samaa mieltä että Suomi on monessa suhteessa top5 maa.
Totta on että en ole tutkimusta eläkejärjestelmästä tehnyt, joten olen vain lukemani mediatiedon ja oman päätelmän varassa ja toivotaan että tässäkin asissa olet oikeassa. Ja tuo oli vähän kärkkäästi ilmaistu multa, kyllä minä (41v) uskon joskus jotain eläkettä Suomesta saavani, mutta en siinä suuruudessa kuin sitä on maksettu. No aika näyttää.
Kun mediaa (norm &some) seuraa, nämä nousukauden ilmiöt nousee kovasti otsikoihin. Itse olen elänyt omavaraisuus tavoitteena lähes koko elämäni, tehnyt järkeviä taloudellisia ratkaisuja ja sijoittanut. Suurin meno on aina ollut matkustus.
Oletko DigiNomadismiin tutustunut koskaan? Sehän on myös yksi länsimaalaisten hyvissä oloissa eläneiden villitys 😀 Olen ajatellut tutkia tarkemmin tätä ilmiötä, joka ei vielä taida Suomessa olla juurikaan esillä.
Kiitos hyvästä blogista
-Toni
Tuntuu, että etenkin minun sukupolvelleni matkustelu on ylipäätänsä se suurin kulu. Kokemukset ovat sitä uutta luksusta. Tietysti asia on pieni paradoksi kun sukupolveni on samalla erityisen huolestunut ilmastonmuutoksesta, hehe.
Itseasiassa eräs hyvä kaverini asuu diginomadina Thaimaassa Chiang Maissa. Hän on nyt asunut siellä vuoden ja tehnyt enimmäkseen freelancer-töitä kirjoitukseen liittyen, Facebookista päätellen hän on nauttinut elämästä siellä paljon ja onkin mielestäni ollut aina vähän ”vapaa sielu”. Huomattavasti enemmän kuin minä vielä! Olen onnelinen hänen puolestaan.
Kiitos hyvistä kommenteista. Bloggaaminen olisi uskomattoman tylsää ilman erilaisia mielipiteitä, kommentteja ja näkökulmia!
Hyvä kirjoitus! Usein juuri keskitytään tuohon ”eläkkeeseen” kritiikissä, vaikka itselleni tavoite taloudellisessa riippumattomuudessa on enemmänkin tehdä jotain osa-aikatyötä, kevyempää/stressittömämpää työtä tai aloittaa joku oma liiketoiminta, josta riittää pienet tulot tai plus-miinus-nolla tulos. Tärkeintä on valinnanvapaus joka mahdollistaa työn valitsemisen ja vaihtamisen oman kiinnostukseni ja jaksamiseni mukaan, sekä ajoittaiset pidemmät vapaat Suomessa tai ulkomailla. Vähemmän työn uskon myös mahdollistavan opiskelua ja omien taitojen kehittämistä esim. jonkin ammattilaisen harjoittelijana palkatta tai vapaaehtoistyötä jonkin järjestön hyväksi.
Mistä sitä tietää vaikka näiden kaikkien pohjalta syntyisi myös kannattavaa liiketoimintaa ja sitä kautta verotuloja?
”Käytännössä vasta kun brutto-osinkoni saavuttavat 50 000 euroa, maksan vähemmän veroa kuin tällä hetkellä 50 000 euron palkasta!”
Valtio saa hieman enemmän verotuloja osinkoveroina, totta. Mutta, palkkamenot kokonaisuudessaan ovat yritykselle keskimäärin esimerkin 50000e x1,5 eli valtio perii 25000 TEL, LEL, työttömyysturva ym. kuluina. Toisinsanoen valtiolta jää saamatta leijonan osa, joka pienentää verokertymää. Kansantaloudellisesti ei ole kyse merkityksettömästä asiasta. Jos iso osa duunareista alkaa nostamaan pääomatuloa esim 40-kymppisinä, valtiolta jää saamatta 20 vuoden aikana about 500000 per lärvi. Kun kerrotaan tämä vaikka 100000 henkilöllä, puhutaan niin isoista luvuista, että veroastetta on pakko nostaa. Firettäjät maksattavat laskun muilla.
Ymmärrän pointin, mutta asia ei luonnollisesti ole noin mustavalkoinen. Taloudellinen riippumattomuus kun jostain syystä leimataan julkisuudessa edelleen siihen, että ihmiset lopettavat työnteon täysin, kun he sen saavuttavat. Kirjoitin asioista, joita ainakin haluan tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani: https://omavaraisuushaaste.com//mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/
FIRE ei ole mielestäni oikea tie siihen, jos haluu olla tekemättä mitään loppuelämänsä. FIRE on sitä, että saa tehdä sellaista, joka olisi muuten verovaroin tuettua tai ei ollenkaan tuettua ja joka ei välttämättä menesty. Oikeastihan FIRE mahdollistaa sellaisen riskinoton, mitä moni muu ei uskaltaisi. Olen varma, että kuka tahansa, joka FIRE:n Suomessa saavuttaa, on nettopositiivinen myös valtiolle.