Kun aloitin blogini vuonna 2016, tein itselleni viisivuotissuunnitelman, jonka tarkoitus oli kiihdyttää varallisuuteni kasvua. Tämä viisivuotissuunnitelma ei kuitenkaan sisältänyt mitään taloudelliseen riippumattomuuteen päin vihjaavaa, vaan oli vain ensimmäinen askel matkalla FIRE:en ja nettovarallisuuteni kasvattamiseen.
Nyt – viisi vuotta blogini aloittamisesta – on viisivuotissuunnitelma käyty läpi ja sainkin saavutettua suurimman osan viisivuotissuunnitelmani tavoitteista. Tänään 29-vuotiaana onkin aika ottaa seuraava valtava askel matkallani firetykseen – eli asettaa se tavoite milloin sekä miten tulen olemaan virallisesti taloudellisesti riippumaton!
Taloudellisesti riippumattomaksi 39-vuotiaana – mitä se vaatii?
Kuten kirjoitin viime viikolla, tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus 39-vuotiaana. 39 vuotta ei ole mikään hatusta heitetty ikävuosi, vaan jouduin tekemään suhteellisen paljon laskutoimituksia erilaisista skenaarioista päästäkseni tähän ikälukuun. Mitä siis tarvitaan siihen, että pystyn saavuttamaan sen?
Kuten olen aiemmin blogissani maininnut, en pyri taloudelliseen riippumattomuuteen perinteisellä 4%:n säännöllä, vaan tavoitteeni on saavuttaa se pelkillä passiivisilla tuloillani. Tärkein kysymys tavoitteeseen päästäkseni onkin yksinkertaisesti – kuinka paljon pääomaa tarvitsen siihen, että saan tarpeeksi turvallisen passiivisen tulovirran, jotta koen, että olen taloudellisesti riippumaton. Ja mikä on turvallinen passiivisen tulon taso?
Jos olet lukenut blogiani jo kauemminkin, olet saattanut huomata, että kulutukseni on suhteellisen maltillista. Tällä hetkellä kulutukseni on n. 1200 euroa kuukaudessa, jos lainojen maksut lasketaan pois. Voisin siis olla taloudellisesti riippumaton 1200 euron kuukausittaisella passiivisella tulolla, jos saan asuntolainat maksettua pois. Tämä tekee 14 400 euroa vuodessa.
14 400 euroa vuodessa ei kuitenkaan ole se euromäärä vuodessa, jolla olen taloudellisesti riippumaton. Olen laskenut, että aidosti taloudellisesti riippumaton ollakseni passiivisten tulojeni täytyy olla verojen jälkeen 6228 euroa kuukaudessa. 6228 euroa kuukaudessa tekee 74 736 euroa vuodessa.
Tulenkin siis tarvitsemaan n. 5-kertaa isomman vuositulovirran kuin mitä kulutan tällä hetkellä. Kuulostaa epäloogiselta ja järjettömältä määrältä rahaa, kun miettii nykyistä kulutustani. Sitä se ei kuitenkaan ole. Seuraavassa avaankin logiikkaa sen takana, miksi tulen tarvitsemaan FIRE:een nettona 6228 euroa kuukaudessa.
Kulutus taloudellisen riippumattomuuteni takana
Ensinnäkin, olen varannut henkilökohtaiseen kulutukseeni 1500 euroa kuukaudessa, joka on hieman enemmän kuin mitä kulutan tällä hetkellä kuukaudessa. Olen onnellinen nykyisellä kulutukseni tasolla enkä koe tarvitsevani juuri muuta – paitsi, että se matka avaruuteen olisi joku päivä kiva.
Toisena, jonkun mielestä saattaa olla jopa yllättävää, mutta tiedän, että haluan perheen – ja lapsia. Ja lapset maksavat, mutta eivät juuri tee töitä. Lasten saanti tulevaisuudessa tuleekin nostamaan kulutustani huomattavasti. Luonnollisesti lasten kulut jakautuvat todennäköisesti aika tasan molempien vanhempien kesken, mutta kahdenkin lapsen elättäminen tuonee helposti 1000 euroa kuukaudessa lisää menoihin per vanhempi.
6228 euron kuukausibudjetistani on vielä 3728 euroa jäljellä. Mihin tämä sitten kohdistuu, kun kaikki ns. normaalit kulut on katettu?
Kolmantena olenkin varannut 2300 euroa kodin asuntolainan sekä sijoitusasuntolainojen takaisinmaksuun. Nollasta lähteneenä ymmärrän hyvin sen, että Suomen verotuksella en tule taloudellista riippumattomuutta koskaan saavuttamaan ilman velkavipua. Tavoitteeni on saada alleni mahdollisimman nopeasti 2-3 sijoitusasuntoa, jotka toki tuottavat rahaa, mutta myös aiheuttavat velan takaisinmaksun myötä menoja kuukausitasolla.
Tämä siis niin kauan kuin sijoitusasuntolainoja tarvitsee maksaa takaisin. Kun lainat on maksettu, jää käytännössä kaikki vuokratulot minulle käteen, kun niitä ei tarvitse enää käyttää sijoitusasuntolainan vähentämiseen ja kulutuspotentiaalini n. kaksinkertaistuu. Pitkien laina-aikojen takia tämä kuitenkin toteutuu vasta kun olen n. 50-vuotias.
Mutta hetkinen! 1500 euroa + 1000 euroa + 2300 euroa on vasta 4800 euroa. Miksi tavoitteeni sitten on saada 6228 euron passiivinen tulovirta, jos kulutukseni asettunee vain 4800 euron paikkeille? Syy tähän on yksinkertainen. Haluan saavuttaa absoluuttisen taloudellisen riippumattomuuden – en sellaista, jossa joudun edelleen laskemaan jokaisen sentin tulovirrastani.
Aivan kuten tavallisessakin elämässä, haluan, että tienaan enemmän kuin kulutan, jotta pystyn tekemään isompia kertaostoksia, kun niitä elämässä tarvitsee tehdä tai kun elämässä syntyy yllättäviä isoja kertakuluja. Haluan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, joka antaa samalla myös liikkumavaraa elämään eikä vain rajoita sitä. Uskon, että hieman yli 1400 euron kuukausittainen budjetin ylitys antaa vapauden – tilanteessa kuin tilanteessa.
Neljäntenä toivon, että FIRE ei ole täysin yksipuolista, vaan pystyisin helpottamaan myös puolisoni taloudellista tilannetta lisäpuskurilla tuloissa. En halua olla itsekäs ja olla itse FIRE:ssä samalla, kun puolisoni joutuisi elämään yhdeksästä viiteen (jos hän ei siitä siis nauttisi).
Saattaa kuulostaa vähän vanhoilliselta ajatukselta, mutta itse koen sen muuttavan parisuhdetta vain tasapainoisempaan suuntaan, jos molemmat parisuhteen osapuolet voivat olla samassa tilanteessa.
FIRE:n tuomalla vapaudella ei tee mitään, jos sitä vapautta ei voi jakaa itselle rakkaiden ihmisten kanssa.
Eli kerrataan vielä kulutukseen varattu rahamäärä, jonka koen riittävän absoluuttiseen taloudelliseen riippumattomuuteen
– Henkilökohtainen kulutus 1500 euroa kuukaudessa
– Mahdollisesta perheenlisäyksestä syntynyt kulutus 1000 euroa kuukaudessa
– Asunto- ja muiden lainojen takaisinmaksuun 2300 euroa kuukaudessa
– Liikkumavaraa omaan taloudelliseen tilanteeseen 1428 euroa kuukaudessa
Eli yhteensä 6228 euroa kuukaudessa.
Miten oletan nettovarallisuuteni kehittyvän ja mikä on maalini?
Nettovarallisuuteni on kehittynyt viime vuosina erittäin kovaa tahtia ja tarkoitus olisi, että suunta pysyy samana – kiitos pörssin kehityksen ja ilmankin sitä. Varallisuuteni kasvu keskittyykin blogini mottoon:
Kuluta vähemmän.
Tienaa enemmän.
Sijoita yksinkertaisesti ja säännöllisesti.
Kuten kirjoitin ylempänä, kulutukseni on löytänyt hyvän tason, jossa saan hyvin rahaa säästöön, mutta samalla en joudu säästämään asioista, jotka ovat itselleni tärkeitä. Kulutus on siis kunnossa.
Tienaa enemmän on prosessi, joka jatkuu koko työurani läpi. Tähän mennessä olen onnistunut nostamaan palkkaani hyvässä tahdissa vastavalmistuneen 3000 eurosta, 5400 euroon ja vaikka palkan kasvu ei jatkuisi yhtä nopeasti, toivon, että pientä nousua siinä on vielä edessä myös seuraavan kymmenen vuoden aikana. Olen intohimoinen työssäni ja pidän siitä erittäin paljon. Uskon, että tämä näkyy työni laadussa niin tänään kuin tulevaisuudessa ja mahdollistaa toivottavasti uralla etenemistä myös jatkossa.
Sijoituksissa oletan 7%:n historiallisen vuosikehityksen jatkuvan. Sijoitukseni ovat tuottaneet menneisyydessä paljon paremmin, joten tämä on mielestäni realistinen skenaario.
Varallisuuteni on myös se avain siihen, kuinka paljon passiivisia tuloja saan kerrytettyä. Mikä on siis se turvallinen osinkotuotto% ja vuokratuotto%, jonka oletan saavani sijoituksilleni kymmenen vuoden päästä JA mikä mahdollistaa 6228 euron passiiviset tulovirrat kuukaudessa? Oletan seuraavan toteutuvan tulevaisuudessa (verojen ja muiden vähennysten jälkeen).
Asuntosijoitusten tuotto kuukaudessa (3 sijoitusasuntoa): 1965€
Osakesijoitusten passiivinen tulovirta kuukaudessa: 4235€
Muut tulot: 0€
Tässä ehkä tärkeintä on huomata muiden tulojen oletus. Olen laskenut ne nollaan, vaikka on selvää, että Suomen kaltaisessa maassa tulen usein saamaan jotain kautta rahaa, vaikka en töitä tekisi (esim. työttömyystukea tai lapsilisiä). Koen, että arvioni onkin siis erittäin konservatiivinen, kuten sen pitää olla näin pitkällä aikavälillä, jossa on paljon yllätyksiä varmasti tulossa.
Entä kuinka paljon tarvitaan osakeomistuksia 4235 euron netto-osinkoihin kuukaudessa? Lasken nyt yksinkertaisesti, että pääomaverotus on 32% vuonna 2030, koska se antaa todennäköisesti keskimääräisen hyvän tuloksen. 4235 euron netto-osingoilla, minun pitäisi saada osinkoja joka kuukausi ennen veroja 6228 euroa.
Koen, että voin olettaa turvallisesti, että jos löydän hyviä osinkokohteita, joissa on 3,5% osinkotuotto, voin sijoittaa niihin turvallisesti ilman suurta riskiä osingonleikkauksilta (suurin osa luonnollisesti Yhdysvaltalaisia osakkeita, koska suomalaisten yritysten osinkopolitiikkaan ei voi luottaa).
Vuodessa minun pitäisi siis saada vuokratulojen päälle osinkoja ennen veroja 74 736 euroa. Kuinka iso omaisuus tähän tarvitaan turvallisella 3,5%:n tuotolla? Täältä se tulee. Ja kuten olettaa saattaa, numero on valtava.
Tarvitsen tavoitteen saavuttaakseni 2 135 214 euron osakesalkun. Kyllä. Yli kaksi miljoonaa. Osakesalkkuni on tällä hetkellä n. 200 000 euroa, joten minun pitää käytännössä yli 10-kertaistaa osakesalkkuni kymmenessä vuodessa.
Mahdotonta? Ei.
Vaatiiko erittäin paljon onnistumisia kaikilla elämäni osa-alueilla? Ehdottomasti.
Tämän pitäisi olla myös mahdollista, jos Seppo Saariota on uskominen. Tässä täytyy myös ottaa huomioon erilaiset veroseuraamukset, mutta uskoisin, että jos omaisuuteni kasvaa tuolle tasolle keksin jonkun verotehokkaan tavan hoitaa asiat kuntoon.
Nettovarallisuuteni kehitystavoite tulevaisuudessa
Koska tämä kirjoitus ei olisi mitään ilman virallista ennustusta, miten toivon ja oletan seuraavan kymmenen vuotta menevän, tässä ennustukseni, miten nettovarallisuuteni määrä tulee kasvamaan seuraavat kymmenen vuotta. Luvut kuvaavat tilannetta vuosien lopussa.
2021: 300 000
2022: 420 000
2023: 630 000
2024: 800 000
2025: 1 000 000
2026: 1 300 000
2027: 1 500 000
2028: 1 800 000
2029: 2 200 000
2030: 2 500 000
Entä miltä tämä näyttää graafisesti, jos lasketaan mukaan nettovarallisuuteni kehitys siitä lähtien, kun minulla on siitä suhteellisen luotettavaa dataa (eli vuodesta 2013).
Laskelmissani nettoasunto-omaisuuteni tulee olemaan n. 360 000 samalla kun netto-osakevarallisuuteni on tuon n. 2 140 000 silloin kun täytän 39 vuotta. Ja tästä syntyy 2 500 000 euron nettovarallisuus kokonaisuudessaan. Jos tavoite näyttää vaikealta, lisään velkavipua ylimääräisten asunto- tai osakesijoitusten muodossa, kun pörssit seuraavan kerran romahtavat ja talous sakkaa.
On myös hyvä muistaa, että varallisuuteni kasvu ei tule olemaan noin kauniin lineaarista kymmenen vuoden aikana ja vuosiarviot ovat vain tavoitteita. On varmaa, että mukaan mahtuu vähintään yksi pörssiromahdus ja todennäköisesti myös toinenkin ja jonain vuonna varallisuuteni voi laskea merkittävästikin väliaikaisesti pörssin liikkeiden takia.
Pyrin varmistamaan nettovarallisuuteni kasvun palkkatasoni nostolla, mutta on varmaa, että salkun ylittäessä miljoonapyykin, voi pörssiromahduksessa salkkuni heittely olla viikossa isompaa kuin koko vuosipalkkani! Mitä isommaksi varallisuuteni kasvaa, sitä enemmän tulen tarvitsemaan kylmiä hermoja.
Selkeästi en pysty tavoitteeseen myöskään nykyisellä palkkatasollani ja Suomen verotuksella. Tulen tarvitsemaan myös urakehitystä tuekseni tavoitteeseen päästäkseni. Tai sitten räjähdysmäistä blogitulojen kasvua, mutta laitan pelimerkkini urakehitykseen – koen, että siinä minulla on parempi mahdollisuus menestyä kuin lifestyle-blogien kanssa taistelussa anonyyminä sijoitusbloggarina.
Näin kovaan tavoitteeseen tähdätessä onkin tärkeää tuntea vahvuutensa ja toimia niiden rajoissa.
Joka tapauksessa mottoni tuleekin pysymään siis aivan samana myös seuraavat kymmenen vuotta: kulutan vähemmän, tienaan enemmän, sijoitan yksinkertaisesti ja säännöllisesti. Jokainen näistä on yhtä tärkeä osa kohti tavoitetta, enkä voi alkaa lipsua missään osassa, jos haluan maalin saavuttaa tavoiteajassa.
Laskelmien tarkkuus ja mahdolliset yllättävät tekijät matkan varrella
Jos olet joskus miettinyt elämääsi kymmenen vuotta eteenpäin, saatat hyvinkin tietää, että kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu. Hyvä, että voimme suunnitella elämäämme edes yhtä vuotta eteenpäin, kuten korona hyvin meitä muistutti. Tulevaisuus on aina epävarma, jonka takia varminkin ja konservatiivisinkin ennustus sisältää valtavasti epävarmuuksia.
Laskelmani onkin tehty sen perusteella, miten oletan urani, sijoitusteni ja terveyteni kehittyvän. Voin jäädä auton alle huomenna, saatan joutua työkyvyttömäksi 5 vuoden päästä jne. Mitä tahansa voi käydä, mutta todennäköisintä on kuitenkin se, että pysyn perusterveenä 39-vuotiaaksi asti ja samalla palkkani kasvaa, urani etenee ja sijoitukset jatkavat historiallista kehitystään 7% ylöspäin vuodessa.
10 vuotta onkin pitkä aika. Se on 33% siitä elämästä mitä olen elänyt tähän mennessä ja tuntuu, että olen jo tähän mennessä elänyt ikuisuuden, vaikka suhteellisen nuori vielä olenkin! Blogiani olen pitänyt nyt jo viisi vuotta. Kymmenen vuotta siihen lisää ei tunnu paljolta, mutta voi olla, että elämän muutokset ajavat koko taloudellinen riippumattomuus-tavoittelun kakkossijalle – tai sitten ei.
En ole koskaan ollut lyhytjänteinen ihminen. Ja siksi en uskokaan, että jätän taloudellinen riippumattomuus-tavoittelua kesken. Oli asia mikä vain vapaa-ajalla tai työelämässä, jos alan tekemään sitä, teen sen täysillä loppuun asti.
Mitä ja miksi teen kun olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden?
Mielestäni suurin virhe, mitä taloudellisen riippumattomuuteen pyrkivät ihmiset tekevät on yksinkertainen. Liian moni pyrkii saavuttamaan FIRE:n siksi, että he eivät joutuisi tekemään jotain (esim. käymään töissä). Itse tavoittelen FIRE:ä, jotta mahdollisten asioiden määrä elämässä kasvaa.
Ironista kyllä, rakastan tämänhetkistä työtäni ja tällä hetkellä en missään nimessä haluaisi lopettaa töitäni, vaikka pystyisin. Asia kuitenkin voi olla aivan eri tavalla kymmenen vuoden päästä ja taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa sen, että en joudu tekemään huonoja päätöksiä elämässäni rahan sanelemana.
Jos et pidä työstäsi ja suurin osa ajasta siellä on karmeaa, oikea vaihtoehto ei ole tavoitella taloudellista riippumattomuutta 10-15 vuotta ja sitten lopettaa työntekoa. Oikea vaihtoehto on vaihtaa työpaikkaa ja uudelleenkouluttautua – tänään.
FIRE ei tuo onnea, jos se on vain pakotie arjesta. Voin luvata, että arki ilman töitä on vielä masentavampaa kuin työarki, jossa sentään on ihmiskontakteja. Talodellinen riippumattomuus pitääkin olla tie johonkin vielä parempaan tapaan käyttää oma aikasi. Kun olet taloudellisesti riippumaton, omistat 24 tuntia päivästäsi. Tämä on samalla suuri vapaus, että vastuu omasta hyvinvoinnista.
Se 24 tuntia on paljon kun miettii, että tavallinen työssäkäyvä ihminen omistaa maksimissaan 16 tuntia päivästään, moni pitkine työpäivineen, ylitöineen ja työmatkoineen vielä huomattavasti vähemmän. Ja tästä uni vie aina käytännössä 8 tuntia päivästä. Oikeasti ihminen omistaakin alle 8 tuntia arkipäivästä!
Taloudellisen riippumattomuuden tavoite ei olekaan päästä eroon työnteosta, vaan vapauttaa ihminen tekemään juuri niitä asioita, mitä hän haluaa toteuttaakseen itseään.
Suurin osa meistä haluaa toteuttaa itseään tavalla, jonka voi laskea työnteoksi ja uskon, että päädyn tähän myös itse. Ero kuitenkin on siinä, että pystyn tekemään taloudellisesti riippumattomana niitä asioita mitä haluan, milloin haluan ilman ulkoa-asetettuja deadlineja, paineita ja rahallisia kannusteita/painostusta/ahdistusta/stressiä. Taloudellinen riippumattomuus onkin mielestäni ainoa tapa, jolla jokainen meistä pystyy saavuttamaan täydellisesti Maslow’n tarvehierarkian korkeimman tason.
Maslow’n tarvehierarkia on suhteellisen yksinkertaistettu käsitys ihmisen tarpeista, mutta käytettävyydessään se on erittäin toimiva. Ideana on, että ihmisillä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin – ei välttämättä täydellisesti – ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille.
Suomessa suurin osa meistä pääsee automaattisesti fysiologisten ja turvallisuuden tarpeen yli vain, sillä, että olemme sattuneet syntymään Suomeen.
Siitä ylöspäin meneekin jo haastavammaksi. Olen itse onnekas, koska minulla on rakastava perhe, tyttöystävä ja niin paljon hyviä kavereita, että myös 3. askel täytyy omalta kohdaltani.
Myös arvostuksen tarve täyttyy joltain osin, mutta ei täysin. Tämä on tunne, joka tulee ja menee varmasti ylösalaisin kaikilla silloin tällöin. Välillä taas myös tuntuu, että blogini lukijat arvostavat kirjoituksiani erittäin paljon ja välillä taas tuntuu, että teksti, johon itse olen erittäin tyytyväinen, ei kelpaakaan lukijoille. En usko, että on mahdollista tuntea 100% ajasta itsensä arvostetuksi ellei ole täysi narsisti.
Maslow’n tarvehierarkian korkein aste onkin itsensä toteuttamisen tarve. Ja juuri siihen FIRE antaa avaimet. Kun käytössäni on tuplasti enemmän aikaa loppuelämäni ajan, on minulla myös vähintään tuplasti enemmän aikaa ja energiaa toteuttaa itseäni.
Ja ihan ilman psykologisia teorioitakin tiedän ja olen huomannut, että kun pääsen toteuttamaan itseäni ja olemaan luova, olen onnellisimmillani.
En tule lopettamaan päivätyössäni heti taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani – ihan oman mielenterveyteni vuoksi
Yksi lempi FIRE-bloggareistani – amerikkalainen Financial Samurai – kirjoitti aikoinaan kirjoituksen, kuinka hän erosi unelmatyöstään, koska sellaista ei olekaan. Kirjoitus peilaa hyvin sitä, kuinka työstä saatava palkka tekee työstä velvoitteen. Koska sinulle maksetaan siitä, pitää sinun myös tehdä töitä rahan eteen ja jokainen velvollisuus poistaakin vapautta elämästä.
Oma suunnitelmani taloudellisen riippumattomuuden suhteen onkin seuraava.
Askel 1 – Neuvottelen 3-4:n päivän työviikon
Vaikka en ole firetystä kokenut, olen lukenut tarpeeksi amerikkalaisia blogeja tietääkseni, että töistä kerralla poishyppääminen ei kannata – vaikka kuinka olisin taloudellisesti riippumaton. Tavallisesta arjesta kerralla hyppääminen vapaaneuvoksen elämään on liian suuri shokki henkisesti ja tuntuu laumauttavan monen. Ja ymmärrän tämän hyvin, kun sinun ei ole yhtäkkiä pakko tehdä mitään, mistä pitäisi aloittaa?
Tämän takia olenkin päättänyt ottaa pehmeän laskun siihen, kun saavutan FIRE:n ja todennäköisesti ensimmäiden vuoden FIRE:n jälkeen jatkan business-as-usual ja teen töitä 5 päivää viikossa samalla, kun mietin tulevia askeliani. Tämän jälkeen pyrin neuvottelemaan 3-4:n päivän työviikon silloisen työnantajani kanssa. Jos urani kehittyy kuten toivon, että se kehittyy, tämä tarkoittaisi todennäköisesti samalla alennusta työtittelissä sekä selkeää palkanleikkausta. Mutta koska en tosiaan tekisi enää töitä rahan takia, vaan ihan vain mielenterveyteni vuoksi, ei se haittaa.
Askel 2 – Vapautan entistä enemmän aikaa intohimojeni toteuttamiselle
Kuten sanoin, taloudelliseen riippumattomuuteen täytyy olla jokin syy. Ja suunnitelma kaikelle sille ajalle, mitä töistä vapautuu. Henkilökohtaisesti tavoittelenkin taloudellista riippumattomuutta sen takia, että maailmassa on paljon asioita, joita haluan tehdä ja opiskella tekemään, mutta joihin minulla ei yksinkertaisesti riitä aika ja energia töiden ohessa.
Kirjoitin muutama vuosi takaperin kirjoituksen siitä, mitä ainakin haluan tehdä taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani. Kirjoittaminen on yksi näistä intohimoistani ja sitä olen onneksi saanut tehtyä jo tämän bloginkin kautta jo pitkään. Jos katsot muitakin intohimojani, ovat ne suurilta osin taiteellisia.
Olenkin aina ollut hieman outolintu. Olen kauppatieteiden maisteri, joka tietää paljon rahasta, sijoittamisesta ja yritysmaailmasta, mutta on samalla töissä IT-tehtävissä. Tästä huolimatta olen aina rakastunut kirjallisuutta, elokuvia, videopelejä ja musiikkia ja olen aina ollut suhteellisen luova. Haluankin olla myös taitelija, mutta omin ehdoin – en verorahojen tukemana. Uskon myös, että taloudellisen riippumattomuuden luoma vapaus ja aika ruokkii luovuutta entisestään.
Askel 3 – Lopetan ”työnteon” täysin.
Kun olen tutkinut vaihtoehtoja tarpeeksi, on aika lopettaa perinteinen työnteko täysin. Tässä kohtaa on vielä mahdotonta sanoa tapahtuuko se vuosi vai kymmenen sen jälkeen, kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden. Samalla on mahdoton sanoa, haluanko töitä lopettaa sittenkään, koska ehkä pidän töistäni edelleen niin paljon, että se antaa positiivista sisältöä elämääni!
Uskon kuitenkin, että se tapahtuu jossain kohtaa varmasti, kunhan löydän sen intohimoni aiheen, joka pitää minut selväjärkisenä, vaikka ns. ”oikeat” työt kokonaan joskus lopettaisinkin.
Se voi olla vapaa kirjailija, muusikko, performanssiartisti, yrittäjä tai vaikka koti-isä tai joku kombinaatio näistä kaikista! En edes itse osaa ennustaa näin pitkälle.
Yhteenveto
Kuten sanoin aiemmassa kirjoitetuksessani, kun olin saanut laskelmani päätökseen ja näin luvun – 39-vuotiaana – olin pettynyt. Niin myöhään! Amerikkalaiset FIRE-bloggarit tuntuvat saavuttaneen miljoonaomaisuuden 30-vuotiaina. Suomessa tämä ei vain ole mahdollista ihan tavallisella työnteolla ja 7%:n vuotuisilla sijoitustuotoilla – ansiotuloverotus sekä pääomaverotus pitää huolen siitä.
Mitä enemmän kuitenkin mietin asiaa, sitä paremmaksi 39-vuotiaana FIRE:n saavuttaminen muuttui. Enää en ajattele, että olen taloudellisesti riippumaton ”vasta” 39-vuotiaana. Nyt ajattelen, että pystyn saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden 30 vuotta aikaisemmin kuin jäisin Suomen eläkejärjestelmässä tavallisesti eläkkeelle.
Jos miettii, että jokaisesta arkipäivästä näiden 30 vuoden aikana vapautuu 8 tuntia omaan käyttööni, on kyseessä sittenkin erittäin hyvä saavutus. 8 tuntia päivässä kolmessakymmennessä vuodessa tekee yhteensä n. 260 000 tuntia.
Se on aika paljon.
Me ihmiset voimme olla eri lähtökohdista, meillä voi olla eri määrä varallisuutta ja palkkaa. Tästä huolimatta, on yksi asia, joita meillä kaikilla on yhtä paljon päivässä – aika. Siksi se onkin tärkein asia, mitä meillä on. Taloudellinen riippumattomuus antaa minulle mahdollisuuden käyttää oma aikani juuri niin kuin haluan ja siksi sen tavoittelu on kaiken tämän arvoista.
Asia on kuin onkin virallista vasta kun se on kirjoitettu Internettiin. Niinpä tämän kirjoituksen myötä, minä – Omavaraisuushaaste – tulen olemaan taloudellisesti riippumaton 39-vuotiaana, vuonna 2030 ja tähän tarvitaan n. 2 500 000 euron nettovarallisuus.
Mitä ajatuksia numerot, pohdintani ja tavoitteeni herättävät sinussa?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hyvältä tavoitteelta kuulostaa ja huomattavasti korkeammalta kuin itselläni. Itse tavoittelen noin 600-700k€ osakesalkkua, muutamaa sijoitusasuntoa (max 5 kpl) ja maksettua asuntoa. Nämä pitäisi mahdollistaa verojen jälkeen yli 3000€ nettokassavirran kuukaudessa joka mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden itselleni ja puolisolleni (hän kyllä tekee omaa ”eläkettään” mutta vähän pienemmällä panoksella). Ja olet täysin asian ytimessä, taloudellisella riippumattomuudella ei tee mitään jos sitä ei voi jakaa jonkun kanssa.
Tarkoituksenani ei ole kyllä koskaan jäädä pois töistä, mutta vaan vähentää sitä samalla tavalla kuten sinä. Tämä mahdollistaa sen, että ei tarvitse niin paljoa passiivista tuloa.
Osinkojen verotus taitaa tällä hetkellä olla jossain 28.9% huudeilla, koska 85% osingoista on verovapaata. Mutta varmaan tulee nousemaan, jos on uutisointiin aiheen tiimoilta uskominen.
Joo voi olla, että tämä tavoite on vähän överi, mutta toivottavasti ainakin riittää siihen absoluuttiiseen taloudelliseen riippumattomuuteen. Uskon, että vähän yli miljoonan osakevarallisuudellakin pystyy pääsemään ihmeisiin, etenkin jos onnistuu sijoittamaan osinkoja kasvattaviin, eikä pelkästään tasaisena pitäviin yrityksiin Jenkeissä.
Ja hyvä pointti tuosta verotuksesta. Halusin kuitenkin juuri tuon politiikan ailahtelun takia laittaa veroprosenttiarvion vähän korkeammaksi kuin nykyään, niin toivottavasti ei voi tulla kuin positiivia yllätyksiä sen suhteen tulevaisuudessa 😀
Terve ja kiitos tästäkin mainiosta tekstistä! Olisi mahtavaa jos kirjoittaisit joskus 4% säännöstä nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta suomalainen verotus huomioiden. Se tuppaa olemaan etenkin jenkkien FIRE-blogeissa tyypillisin ja suositelluin tapa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus, mutta en muista lukeneeni kenestäkään joka olisi siinä Suomessa onnistunut. Jos tiedät jonkun, kerro ihmeessä. Muutenkin kuulisin mielelläni ajatuksiasi aiheesta.
Kiitos! Olen 4%:n säännöstä yleisesti kirjoittanut täällä: https://omavaraisuushaaste.com/taloudellinen-riippumattomuus/ mutta voisin ehdottomasti ottaa tuon verotus ja Suomi-näkökulman aiheeseen tulevassa tekstissäni. Kiitos ehdotuksesta!
Hyvä ja äärimmäisen kunnianhimoinen tavoite. Näkisin että sen mahdollistamaksi osakekurssien kehityksen pitää olla varsin suosiollinen. Ajattelepa jos 20-luku olisikin osakemarkkinoilla ”nollatuottoa”, joka ei ole mitenkään poikkeuksellista historiallisesti?
Itselleni riittäisi miljoonan euron sijoitusomaisuus velattoman asunnon kaveriksi vallan mainiosti. Näin siltikin että talosta löytyy myös jälkikasvua 🙂 Mutta sinulla oli hyvät perusteet tuolle ja pitäähän isoja tavoitteita olla.
Joo ehdottomasti, tähän tavoitteeseen päästäkseni osakekurssien pitää olla suosiollisia, urakehityksen pitä olla suosiollinen ja samalla pitäisi pitää kulutustaso vielä järkevänä. Ei missään nimessä siis helppo tai itsestäänselvä tavoite – kuten harvemmin oikeasti tavoittelemisen arvoiset asiat ovat! Ja mukava kuulla aina, mikä muiden tavoite on, etenkin kun on jo lapsia, koska tosiaan oma arvioni lasten mahdollisesta kulutasosta on vielä vähän hakuammuntaa.
No nyhhä sie kovan tavoitteen laitoit! Tuon eteen saa kyllä tehdä paljon ja viisaasti töitä, mutta toki sinulta jos keneltä se onnistuu. Onnea matkaan! Vaikka eihän tuo onnesta kiinni ole, vaan tasaisen varmasta suorittamisesta ja jatkuvasta parantamisesta.
Näin juuri! Ja varmasti vähän tuuria mukaan tarvitaan kuten aina, mutta niinhän se menee, että hyvällä pelaajalla käy usein myös hyvä tuuri. Pitää vain tehdä niitä mahdollisuuksia itselleen niin paljon, että jossain kohtaa käy tarpeeksi hyvä tuuri. Ja kuten kommentoin sunkin blogiin (muistaakseni :D), uskon, että sullakin mahdollisuuksia sunkin tavoitettasi korkeammalle varmasti on etenkin, kun tavoitteesi oli hallitusammattilaisuus!
Varmasti jos tavoitteeni asettaisin korkeammalle kuin mitä se nyt on, niin keinot päästä siihen pitäisi skaalata aivan uudelle tasolle ja sitä myötä koko mindset pitäisi päivittää. Mutta oma tavoitteeni nyt on mitä on, ns. ”minimum viable product” 😀 …Jos siitä mennään yli, niin en toki ole harmissani.
MVP on varsin hyvä (ja tuttu, haha) tavoite. Mutta joo innolla kyllä jään seuraamaan sunkin tavoitteen saavuttamista, koska ehkä se nälkä kasvaa MVP:ta syödessä!
Miten aiot muuttaa osakesijoituksesi osinkoyhtiöihin ilman huomattavaa veroseuraamusta? Jos nyt vaikka onnistut nyt valikoimaan sellaiset voittajat salkkuun että voit välttää verot aina tavoitteeseesi saakka joudut silti maksamaan merkittävän määrän veroja. Hankintameno olettama ja 34% pääomavero ja maksettavaa 20.4%. Eli puoli miljoonaa euroa veroja.
Itse olen laskenut jos nykyiset verosäännöt ovat voimassa välttää osinko osakkeita ja panostaa osingot uudelleen sijoittaviin rahastoihin. Huomattavasti verotehokkaampaa.
Laskelmat tein Indereksen foorumille. https://keskustelut.inderes.fi/t/osingoilla-vai-ilman-osinkoketju/353/143?u=kalleh
Tämä on itseasiassa vielä auki ja voi hyvin olla mahdollista, että joudun juuri hankintamenon kautta menemään. Ja toisaalta vaikea vielä arvioida kuinka paljon sitten joskus tavoitteesta on arvonnousua ja kuinka paljon sijoitettua pääomaa (sijoitettavan pääomankin määrän pitäisi kasvaa selkeästi vuodesta toiseen).
Mutta onneksi olen itse osinkotulojen verotuksen laittanut ainakin tällä hetkellä yläkanttiin, niin tämä toivottavasti tasoittaa hieman tavoitetta. Ja juu ehdottomasti varallisuuden kasvattamisen vaiheessa järkevämpää sijoittaa kasvuosuuksiin ja vähemmän osinkoa maksaviin osakkeisiin, jonka takia itsekin tein tämän vaihdoksen viime vuoden alussa sijoitusstrategiani kanssa.
Aina yhtä mielenkiintosta lukea ajatuksiasi FIRE:stä, sillä se haastaa omiakin ajatuksiani ja laskelmiani ja antaa aina tilaisuuden ”unohdin kokonaan ottaa tämän asian huomioon” – ahaa elämyksille. Omaani verrattuna vaikutat olevan tulevaisuutesi suhteen todella optimistinen 😀 ”Laskelmani onkin tehty sen perusteella, miten oletan urani, sijoitusteni ja terveyteni kehittyvän” virke voisi aivan hyvin olla omani, mutta se jatkuisi sen sijaan niin, että en oleta palkkani nousevan ja olen esimerkiksi laskenut työttömyysjaksoja mukaan. Minulta selvästi puuttuu sinun kunnianhimosi.
Muutun nyt vähän alelaari-selfhelp-oppaaksi, mutta olen itse huomannut, että en ole törmännyt vielä yhteenkään asiaan elämässä, missä optimismista ja itsevarmuudesta ei olisi hyötyä. Kliseisesti yleensä se positiivisuus luo ympärilleen vain lisää positivisuutta, niin työn kuin kaiken muunkin kanssa. Pessimismi on helppoa, mutta usein myös varmin tapa sabotoida oma tekeminen.
Ja työelämässä olen sen myös huomannut, että välillä itsevarmuudella pääsee vähän liiankin pitkälle välillä. Usein pelkkä itsevarmuus ja asioiden aikaan saaminen on tärkeämpää kuin substanssiosaaminen… Tämä on kuitenkin mielestäni hyvä tiedostaa, jos haluaa uralla edetä. Usein itsevarma ja vaativa ei-niin-ammattitaitoinen menestyy paremmin kuin epävarma omaan roolinsa hyväksyvä ammatitaitoinen ihminen. Mikä on mielestäni täysin väärin, mutta me ihmiset olemme kummallisia monessa muussakin asiassa.
Hyvää analyysiä, mielenkiintoista lueskeltavaa!
Miten muuten tuon vuokratulon olit ajatellut, minkälaisia kämppiä ja minkä verran?
miten olit muuten budjetoinut oman asumisesi? Oma asunto varsinkin pk-seudulla lapsiperheelle on helposti ainakin puoli miljoonaa, riippuen toki ihan mitä hakee. Tuohan sitoo myös siis jonkin verran pääomaa.
Kiitos!
Ja hyviä kysymyksiä! Kolme sijoitusasuntoa on itselleni tarpeeksi – en välitä asuntosijoittamisesta, mutta kun siihen saa paremman velkavivun kuin osakesijoittamiseen, on se vähän pakko. Yksi yksiö Tampereen keskustasta, yksi kaksio Helsingistä 10min keskusta ja samankaltaiselta alueelta yksi yksiö (Käpylä-Pakila alueelta todennäköisesti). Saan toivottavasti tämän asuntosalkun kasaan jo tänä vuonna.
Oletan omien asumiskulujen nousevan hieman nykyisestä (ylimenevä osa menee tuohon 1400 euron varaukseen). Tässä kohtaa tosi vaikea arvioida sitä vielä, kun riippuu tosiaan siitä, että haluaako pysyä PK-seudulla. FIRE:ssä ei periaatteessa enää mitään syytä olisi PK-seudulla pysyä, jos ei työmatkoja enää tulisi niin paljoa. Tämä laskisi menoja paljon esim. jos hankkisin omakotitalon Hyvinkäältä.
Ja toki asumiskulut menisivät puoliksi minun ja puolison välillä. En osaa ennustaa tätä, koska olen koko elämäni lapsuudesta lähtien asunut kerrostalossa niin en edes tiedä, millaisessa asumismuodossa ja missä haluan sitten lapset kasvattaa. Luotan kuitenkin, että koko budjetoitu euromääräni riittäisi siihen – oli päätökseni mikä vain.
Et avaa kuinka aiot eri vuosien varallisuuskasvut toteuttaa, lisätään soppaan pari muuttujaa…
Laskelmissasi vaikuttaa siltä, että jälkikasvu on huomioitu alkaen 39v ikä. Entäpä jos kaksoset / kolmoset / monta peräkkäisinä vuosina putkahtaa alkaen ensi vuonna? Vaikuttaa melko merkittävästi lähivuosien vapaaksi jäävään uuteen sijoitetettavaan pääomaan ja sitäkautta loiventaa kasvukäyrää melkoisesti.
Vaikka pessimisti ei monesti pety, niin plussapuolelle voisi laittaa tulevan perustulon. Jo nyt punertavasävyinen hallituspohja pikkuhiljaa avaa keskustelua perustulon suuntaan ja siitä on aloitteita jo isossakin maailmassa esim.
https://europa.eu/citizens-initiative/initiatives/details/2020/000003_fi
Kysymys aikooko käyttää firetykseen yhteiskunnan tukiaisia lakkaa olemasta, jos yhteiskunta lataa ”pakkorahaa” tilille 300-800€ (tämänhetkinen keskusteluhaarukka). Jos / kun tämä on tosiasia, todennäköisesti 500-600€ summalla, vähentää se saman verran vaadittavaa tuloa omista sijoituksista.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden…
Muuttujia tosiaan löytyy 10 vuoden matkalta aivan loputtomasti. Lapsia ei tosiaan lähivuosina ole ainakaan suunniteilla ja luotan todennäköisyyksiin siinä, ettei niitä vahingossa tule 😀
Ja mitä tulee numeroiden avaamiseen, ei sinänsä muulla ole väliä, kuin sillä, että pystyn kasvattamaan tulojani jatkuvasti vuodesta toiseen ja samalla onnistumaan sijoituksissani. Palkkani kehitystä en pysty ennustamaan edes kahta vuotta eteenpäin, joten en siksi sitä juuri avannut – siinä kyse on loppujen lopuksi enemmän tuurista tässä kohtaa kuin mistään muusta. Tämän lisäksi kulutustasoni ei saa merkittävästi nousta nykyisestä.
Muutokset sosiaaliturvassa toki tekevät hommasta mielenkiintoisia, mutta saa nähdä onko perustulolla tulevaisuutta – ehkä on, ehkä ei.
Olipa mielenkiintoinen kirjoitus! Todella valtava tavoite, joka ei pelkästään näin numeromielessä kuulostaa kovin hankalalta saavutukselta sinulle. Ja ymmärrän, että kirjoituksen tarkoituksena on enimmäkseen numeerinen suunnitelma, mutta haluaisin silti hiukan haastaa sinua muutamalla elämää pohdiskelevalla kysymyksellä.
Kuulostaa mahtavalta, miten ajattelet työstäsi tällä hetkellä. Mutta seuraavat kymmenen vuotta työelämässä saattaa olla monesta elämyksestä pois. Mitä ajattelet siitä, että ottaisit jo nyt sapattivuoden esimerkiksi noille luoville suunnitelmillesi? Tai kun hankit lapsia, etkö ajatellut olla heidän kanssaan koti-isänä? Tai matkustaa jonain talvena etelään pimeyttä ja loskaa pakoon useaksi kuukaudeksi?
Lopullinen summa on myös valtava siinä mielessä, että saisit vuosia pois pelkästään laskemalla tavoitetta pienemmäksi. Kuten olet elänytkin paljon pienemmällä kuukausibudjetilla, niin olet varmasti ymmärtänyt, ettei hyvään elämään tarvitse useita tonneja kuukaudessa. Eikö olisi yhtään houkutellut miettiä pienempää budjettia ihan vain siitä syystä, jotta voisi julistautua taloudellisesti riippumattomaksi aikaisemmin? Ei siis muiden silmissä, vaan siksi, että voi itselleen sanoa saavuttaneensa tavoitteen. Vai onko ns. vaikeampi tavoite juuri se juttu, mikä saa sinut innostumaan sijoittamisesta?
Kiitos ja hyviä pohdinnan aiheita!
Tähän mennessä itselläni on ollut hyvin aikaa toteuttaa esim. juuri kirjoittamista myös työn ohessa, joten en koe sapattivapaata tarpeelliseksi tässä kohtaa. Pyrinkin tässä kohtaa erityisesti keskittymään uraani, koska töistäni vielä nautin – voi hyvin olla, että tulevaisuudessa en nauti töistäni yhtä paljon kuin nyt, joten otan ilon irti siitä nyt.
Taiteessa on myöskin se hieno juttu, että toisin kuin moni muu elämys, ei sillä juuri ole väliä, toteutanko sen 20,30 vai 40-vuotiaana. Myös korkoa korolle ilmiöstä saa parhaan hyödyn irti mitä aikaisemmin sitä alkaa rakentamaan, joten tavoitteen saavuttamiseksi tärkeintä on varallisuuden kasvun pohjan rakentaminen juuri nyt.
Lapsiperhearjesta on vaikea sanoa, miten sen haluan rakentaa – en ole kauheasti asiaa miettinyt. Ja olen aina ollut neljän vuodenajan fani (myös sen loskakauden), joten en ole koskaan kokenut tarvetta monen kuukauden pakoon etelään. Matkailu on kivaa, mutta pari viikkoa jossain muualla (ei aurinkorannoilla) riittää minulle hyvin. En osaisi keväästä ja kesästä nauttia niin paljon, jos en myös pimeyttä ja loskaa kokisi!
Ja uskoisin, että tavoitteen osalta oma motivaattori on juuri sen vaikeus kuten sanoit. En ole koskaan motivoitunut ns. ”itsestäänselvistä” tavoitteista, koska niiden eteen ei yleensä tarvitse kehittyä ja venyä. Saan nautintoni siitä, että kehityn ja opin uusia asioita vuodesta toiseen ja FIRE:n tavoittelu on osoittautunut tässä itsensä venyttämisessä erittäin hyväksi kiintopisteeksi.
Aivan mahtavaa, että osaat suunnitella ja tehdä toimenpiteitä varakasta ja vapaampaa tulevaisuutta varten!
Tämä muistuttaa meille tavallisimmille pulliaisille, että ilman hyvää suunnittelua ja järjestelmällistä pitkäjänteistä työskentelyä taloudelliset tavoitteet eivät toteudu.
KIitos! Ja juuri näin, jatkuva seuraaminen ja hyvä suunnittelu on jokaisen henkilökohtaisen talouden a&o, oli oma tavoite mikä vain.
Vihastuttaako sinua talouteen liittyvä propaganda suomen mediassa?
Aikaisempaan keskusteluun liittyen, niin ei sinällään vihastuta, koska pyrin keskittymään lähinnä itseni maksimointiin, sen sijaan, että kuluttaisin energiani sellaisiin asioihin, joille en voi mitään (niitä kun maailmassa on vähän liikaa). On hyvä myös muistaa, että olen itse vähätuloisesta perheestä ja ilman korkeita veroja, ilmaista koulutusta jne. olisin päässyt tähän pisteeseen paljon epätodennäköisemmin.
Vaikka jokainen meistä varmaan haluaa maksaa vähemmän veroja, olisi tekopyhää minulta alkaa puhtaan oikestolaiseksi siinä kohtaan, kun olen verorahoilta tarvittavan saanut ja poistaa sama mahdollisuus tulevilta sukupolvilta.
lainaus:
”Aikaisempaan keskusteluun liittyen, niin ei sinällään vihastuta”
Aika outo olet, propagandan tarkoitus on ryöstää juuri sinun kaltaisia rikkaita ihmisiä 80-90% verotuksella.
”sen sijaan, että kuluttaisin energiani sellaisiin asioihin, joille en voi mitään”
Jos jokainen ajattelisi näin, niin suomi olisi rutiköyhä, kuten ukraina, eikä sinulla koskaan olisi niin hyvä materiaalinen elintaso, kuten nyt on.
Eli ajotko olla äänestämättä itse, eikä kertoa kaikille mahdollisille sukulaisille/ystäville ketä pitää äänestää?
Kyllä voi vaikuttaa, jos äänestät itse oikeaa ehdokasta ja kerrot esim. 20:lle sukulaiselle/ystävälle ketä pitää äänestää.
lainaus:
”On hyvä myös muistaa, että olen itse vähätuloisesta perheestä ja ilman korkeita veroja, ilmaista koulutusta jne. olisin päässyt tähän pisteeseen paljon epätodennäköisemmin.”
Minä tarkoitin propagandaa, eikä verorahoitteisia yhteiskuntapalvelluita (kuten koulutus) ja sosiaaliturvaa. Ja toimivan koulutuksen/tervedynhuollon ja sosiaaliturvan voi järjestää noin 45% keskiverotuksella, siihen ei tarvita 80-90% verotusta, mihin propagandistit kovasti pyrkivät ja tärkeintä on se, että propagandisteilla on tarkoitus käyttää nämä tähtitieteelliset summat haitallisiin asioihin, eikä hyödyllisiin.
Äänestämiseen liittyen: ehdokkaista ja talouspolitiikasta on aika paljon tietoa hommaforumilla. Jos ei ole aikaa tutkia itse ehdokkaita omassa vaalipiirissä, niin voit kysyä vinkin hommaforumilla. Kohta on kuntavaalit ja kohtaa alkavat debaatit siitä, ketä pitää äänestää.
Oletko laskenut mikä on kokonaisverotus sinun palkalla? Itse yritin laskea keskipalkalla ja tulokseksi sain 52%. Ja se on vain nominaalinen vero, päälle tulevat piiloverot, veroluonteiset maksut ja ilmaa hinnoissa, jos kaikki nämä laskea yhteen, niin varmasti tulee yli 60%. Ja se on keksipalkalla, sinun palkalla varmasti yli 65%.
Joo marginaalivero alkaa olla itsellä n. 60% pintaan. Tähän päälle ne, mitä työnantaja jne. maksaa, niin kyllähän se erittäin korkea on. Mutta tosiaan aina tulen äänestämään ja korteni kekoon kantamaan ja arvostan kaikkia, jotka poliittisesti aktiivisia ovat – homma on henkisesti niin raskasta, että en itse koskaan jaksaisi kuluttaa energiaa siihen.
Ja keskimäärin varmaan kaikki, jotka FIRE:ä tavoittelevat ovat outoja tavalla tai toisella – myös minä 😀
Verorahojen käyttö tosiaan ei ole millään tavalla tehokasta, mutta mielestäni on hyvä muistaa, että valta korruptoi kenet tahansa. On vähemmän huonoja ja enemmän huonoja vaihtoehtoja, mutta kokemukseni mukaan ihmiset, jotka haluavat valtaa, eivät ole immuuneja sen nurjalle puolelle, vaikka kuinka kirkasotsaisesti itselleen tärkeitä asioita lähtisi ajamaan. Oli siis oikeistolainen tai vasemmistolainen, suhmurointia tapahtuu yleensä vakiomäärä – aika hyvin poliittinen historia sen on todistanut.
Vihdoinkin saamme lukea blogia, jossa taloudelliseen riippumattomuuteen pyritään realistisilla summilla. Suurinta osaa kirjoittajista vaivaa harhainen käsitys, kuinka muutaman sadantuhannen osakesalkulla puhutaan vapaudesta, sehän on täyttä roskaa. Tuntuu itsepetokselta hehkuttaa onnellisuutta selviytyessään kuukaudessa 500-1000 eurolla, miksi säästää ja kituuttaa vuosia, kun Kela tarjoaa saman summan ilman ponnisteluja. Köyhyysrajana nelihenkisellä perheellä on noin 2600€/kk nettotulot, joka tarkoittaa 3% osinkotuloilla 1,5 miljoonaa euroa.
Erityisesti pienen velkavivun käyttö kiinnittää huomion koska minulla koko varallisuuden kartuttaminen perustuu massiiviseen velkaan. Valitsemasi strategia on huomattavan raskas mutta varmasti sopii sinulle hyvin koska olet selkeästi nälkäinen ja motivoitunut työelämän saralla. Itselläni työelämä on muuttunut pakkopullaksi huonon johtamisen ja jatkuvien YT-neuvottelujen johdosta. Tosin tässä vaiheessa on edes harkitse työpaikan vaihtamista kiitos hyvien työkavereiden, vähäisen työhönsidonnaisuuden ja kohtuullisen palkan.
Vapaa-ajan lisääminen portaittain kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta koska silloin voi kuunnella omia tuntojaan ja muuttaa valintoja tilanteen mukaan. Parasta työltä vapautuneessa ajassa on, että voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla kuten opiskelu tai treenaaminen. Itse vietin ensimmäisen lapseni kanssa vuoden kotona ja toisen kanssa on tarkoitus tehdä seuraavat kolme vuotta 6kk töitä ja 6kk vapaata, tämän jälkeen mahdollisesti 60 prosenttista työaikaa kunnes riittävä varallisuus on kasassa.
Tuntuu palkitsevalta viedä taloudellista riippumattomuutta eteenpäin huomatessasi, miten sinulla on mahdollista antaa aikaa entistä enemmän läheisillesi, samalla kun vaimon ei ole koskaan tarvinnut murehtia laskuja tai rahan riittävyyttä, kun olemme yhdessä olleet. Uskon lasteni arvostavan vartuttuaan suuresti vanhempien heille suomaa aikaa, sen sijaan että olisivat katselleet vierestä päättymätöntä juoksua oravanpyörässä. Nelikymppisenä ymmärrän ajan rajallisuuden ja säälin suuresti, kuinka työpaikallani monet lähes eläkeikäiset hamuavat ylitöitä. Toivon todellakin, ettei oma elämäni tule koskaan olemaan yhtä tyhjää ja yksinäistä. Monesti mietin mihin hittoon nämä vanhukset ovat suuren palkkansa käyttäneet, ettei edes elämän loppumetreillä ole varaa höllätä vauhtia…
Olet kyllä oikeassa siitä, että Suomessa FIRE:n tavoittelu erittäin pienillä kuluilla/tuloilla on vähän turhaa, koska sosiaaliturva tosiaan on niin laaja. Ja tämä myös yhdessä korkean verotuksen kanssa tekeekin ihan absoluuttisen FIRE:n tavoittelusta erittäin vaikeaa ilman kaikkien palikoiden järjestelyä oikein.
Olen miettinyt paljon tuota velka-asiaa, koska se tosiaan helpottaa ja nopeuttaa vaurastumista. Oma motivaationi työelämään on paljon isompi kuin asuntosijoittamiseen. En oikeastaan tiedä, miksi asuntosijoittaminen ei kiinnosta niin paljon kuin osakkeet ja ura, mutta jostain syystä asia näin on. Vähän velkavipua silti tosiaan on pakkko käyttää varallisuuden kasvamisessa, kun nollasta lähtee ja tavoite tulee niin nopeasti vastaan. Perus osakesijoituslainan pyrin kuitenkin ottamaan ensi romahduksessa.
Vanhemmissa ikäluokissa on kyllä stereotypisesti näkyvillä se, että hyvät tulot on kyllä ehditty polttamaan lähes täysin usein. Ja tämän takia oravanpyörässä on pakko juosta ihan sinne tappiin asti, usein monen muun asian kustannuksella. Toki he ovat kasvaneet aivan erilaisessa maailmassa, joten mahdoton päästä heidän päänsä sisään. Uskon, että niin sinun kuin minunkin sukupolveni arvostaa aikaa aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupoivet.
Kiinnostava laskelma koska otat hyvin huomioon tulevaisuudessa väistämättä muodostuvan suuremman kulutuksen. Aika usein näissä blogeissa unohdetaan ruuhkavuosien kulutuspaineet ja homma leviää käsiin siinä vaiheessa. Ihan noin kalliina en tosin lapsia pidä vaan suurin vaikutus tulee lähinnä isomman asunnon tarpeesta jonka otit huomioon jo asuntolainakohdassa. No, ehkä auto on myös pakko olla lisäksi.
Suurta mielenlujuutta vaativa seikka on olla lisäämättä kulutusta tulojen kasvaessa. Todella helposti ajautuu asteittain kalliimpaan elämäntapaan kun palkka on huomattavan korkea. Tähän vaikuttaa erityisesti viiteryhmä johon kuuluu – kannattaa valita seura tarkoin.
Lasten kustannukset tosiaa ovat pelkkiä arvauksia, kun ei tosiaan tiedä haluanko sen 2 vai 3 – ja loppupeleissä käykö edes niin hyvä tuuri, että niitä pystyy saamaan. Lapset ovatkin varmasti isoin muuttuja tässä suuntaan jos toiseen.
Ja allekirjoitan täysin tuon kulutuksen nousemisen vaaran ja kuinka tärkeää ympäristön esimerkit siihen ovat. Nyt olen jo nähnyt tätä elintasoinflaatiota paljon ympärilläni samanikäisissä kavereissa, joiden tulotaso on noussut samaa tahtia itseni kanssa. Onneksi olen monia saanut heistä myös innostumaan sijoittamisesta blogini avulla, niin tämä usein alkaa rajoittamaan tällaisten ihmisten kulutushimoja 😀
Olen itsekin löystänyt kulutuskäytöstäni selvästi esimerkiksi opiskeluajoista, mutta niin kauan kuin seuraan kulutusta kuukausitasolla, ei täysin turhaa kulutusta tunnu syntyvän, mikä on ollut mukavaa huomata.
Heh, seura voi tietysti vaikuttaa molempiin suuntiin. Elämänkumppanin olisi tietysti hyvä olla samoilla linjoilla säästämisen suhteen.
Tuon lisäasuntolainan kanssa itse mokasin realisoimalla osan osakevarallisuudesta sen sijaan että olisin maksimoinut velan määrän. Kuten sanoit, asuntolainaa saa paljon helpommin ja edullisemmin kuin sijoituslainaa. Omaan asuntoon sitoutuneen pääoman vapauttaminen on henkisesti aika hankalaa vaikka onnistuisihan sekin käyttämällä sitä vakuutena sijoitusasuntolainoihin.
Tämäpä juuri, onneksi voi myös omiin kavereihin joskus vaikuttaa (yleensä toivottavasti positiivisesti). Ja juu parisuhdekumppanin on pakko jakaa arvot edes jollain tasolla näissä elämän isoissa asioissa, muuten suhteesta ei oikein mitään tule.
Ja velassa tosiaan kyse on ennen kaikkea siitä, miten sen kokee. Velan maksimointi on järkevintä – etenkin tässä maailman tilanteessa – mutta se, kuinka paljon sitä pystyy kantamaan menettämättä yöunia, riippuu täysin ihmisestä. Itse varmaan tulen käyttämään juuri tuota kikkaa, että käytän asuntojani sijoituslainan vakuutena, koska tosiaan osakesijoittaminen on aina ollut itselleni se luonnollisempi tapa sijoittaa.
Mahtava tavoite. Ja hienointa on että sait sen paperille ja julkaistua. Itselläni siintää 6 vuoden päässä tavoitteena 1M€ nettovarallisuus, nyt 5 v takana ja nyt sain juuri typistettyä tavoitteestani 3 vuotta pois. Jatka hommia, mutta muista että tärkeää on elää (ei liian pröystäillen) myös tässä päivässä!
Kiitos! Ja mahtavaa kuulla, että homma edistynyt noin hyvin. Jos on sijoitusmarkkinoilla ollut, on varmasti viimeisten vuosien salkun kasvu yllättänyt itse vähän kaikki ihmiset. Ja jokapäivästä tasapainoilua eläminen tosiaan on hedonismin ja järjen välillä, tavoitteli FIRE:ä tai ei.
Itse olen aloittelija ja tuli mieleen tuosta asuntosijoittamisesta kysymys. Miten sijoitusasunnoilla lopulta saa taloudellista riippumattomuutta, enne kuin niitä on suurilta osin maksettu takaisin? Jos nyt miettii että omistaisi vaikka 5 kpl kassavirtaneutraalia vuokrakämppää. Nettovarallisuus kasvaa kohisten, mutta tilille jää kuussa 0 euroa. Eli tarkoittaako tämä että laina-aika (esim 20v) pitää olla töissä, jonka jälkeen sitten yhtäkkiä kaikki vuokrat jääkin (verojen jälkeen) käteen?
Lähinnä sitä mietin, jos haluaa jäädä pois töistä, että mistä sitä kassavirtaa saisi jo aikaisemmin? Jos laittaa osakkeisiin, se on pois taas hyvin vivutetuista sijoituskämpistä, mutta sieltä saisi kassavirtaa aikaisemmin.
Ilmeisesti kovat asuntosijoittajat omistavat esim 50kpl kassavirtapositiivisia kämppiä, jolla elävät jo aikaisemmin kassavirtatuloilla, mutta tuohon en itse ole lähtemässä.
Asuntosijoittamisessa tärkeintä on juuri se velkavipu, joka nopeuttaa vaurastumista. Hyvä tähtäin on juuri kassavirraltaan neutraali asunto. Voihan tehdä niin, että sijoittaa sen 10 vuotta ja myy asunnot sitten pois. Nettovarallisuus realisoituu (toivottavasti myös hinnan nousun myötä), jolloin tämän rahan voi sitten sijoittaa osakkeisiin, jos niin haluaa.
Tärkeintä matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen ei mielestäni olekaan passiivisen tulovirrtan kasvattaminen (kuten aluksi ajattelin), vaan varallisuuden mahdollisimman nopea kasvattaminen. Varallisuuden saa aina tavalla tai toisella väännettyä passiiviseksi tulovirraksi, sitten kun sitä tarvitsee.
Ja 50 sijoitusasunnon ihmiset eivät voi olla aidosti – kuten itse sen miellän – FIRE, koska noin moneen asuntoon menee jo erittäin paljon aikaa. Ja toki riskit noin isolla lainavivulla ovat massiiviset ja omaisuuden keskittäminen yhteen varallisuusluokkaan lisää riskiä entisestään.
Itse käytänkin vivun asuntoihin vain, koska osakkeisiin en sitä saa. Velkavipua kuitenkin tarvitsen nopeaan FIRE:een, joten asuntosijoittaminen on paras – ja ainut – vaihtoehto velkavivullisen sijoitusten saamiseen itselläni.
Paras kassavirran luomistapa sijoitusten lisäksi onkin simppeli – oma urakehitys tai vaihtoehtoisesti sivutoiminen (Tai kokoaikainenkin yrittäminen). Itse laitan paukkuni ja energiani juuri näihin.
Eikös tuo osinkostrategia oli verokohtelultaan huonompi kuin arvo-osuuden myyminen? Osingoista joutuu aina maksamaan tuon ~30 % veroa, mutta arvo-osuuden nostossa sama vero menee vain voiton osuudesta?
Eli esim 100 € sijoitus kasvaa summaan 110 €. Sitten kotiutat 20 €, niin veroa ei mene 30 % koko summasta, vaan ainoastaan voiton osuudesta, joka on ainoastaan 10 % tuosta nostosta, jolloin vero jää hyvin pieneksi.
Vai olenko ymmärtänyt tässä verokohtelussa jotain väärin?
Eli tavallaan sen sijaan, että ottaa osinko-osakkeita, sijoittaisi vaikkapa indeksi-ETFiin (ei maksa osinkoa), josta nostelee sitten sen tarvittavan summan vuosittain.
Kasvuindeksi toimii ehdottomasti paremmin ja verotehokkaammin – niin kauan kuin pörssit nousevat. Mutta jos joutuu finanssikriisin ja koronakriisien kaltaisissa pörssiromahduksissa nostamaan rahaa sijoituksista, tuhoaa se pääomaa valtavasti ja myös sitä tulevaisuuden arvonnousua. Tämän takia en itse tykkää ideasta syödä kuormasta.
Osinkostrategia (oikein toteutettuna) on mielestäni ylivoimaisesti paras, jos haluaa huolettoman ja talouden sykleistä vapaan FIRE:n. Ja tosiaan osingoistahan joutuu kokonaisuudessaan maksamaan veroa vain 25,5-28,9%, joten tilanne ei onneksi ole niin karmea kuin tekstissä maalailen (ainakaan vielä).
Se on totta, ei ole niin arka sykleille. Tosin, laskeehan osinkokin osakepotin mukana, vaikka prosentuaalisesti nousisikin tai pysyisi samana. Siinä mielessä sykleissä sekin heilahtelee.
Ja ymmärrän kyllä pointtisi kuormasta syömisestä. Itse ehkä näkisin houkuttelevampana silti tuon strategian, koska tuossa verotuksessa tosiaan häviää niin paljon. Olisikin mielenkiintoista nähdä joku laskelma näistä kahdesta strategiasta vaikka 20-30 vuoden ajalta.
Puhuit muuten jenkkiosakkeista, onko mielessäsi laittaa kaikki osinkoaristokraatteihin atlantin taakse?
Se muuten tuli mieleen tuosta osinkostrategiasta vielä, että rahoitusteoreettisestihan sitä syö kuormasta nostamalla osinkoakin. Kun teoriassa osakkeen arvo laskee siitä irtoavan osingon verran.
En tosiaan usko, että Suomesta löytyy yhtään tähän sopivaa osinkoyhtiötä, joten ideana on juuri osinkoaristokraatit tai muut Jenkkiyritykset, jotka näyttävät siltä, että ne voivat osinkoa kasvattaa kymmeniä vuosia myös kaikkien pörssiromahduksien ja lamojen läpi. Osinkoaristokraatin statusta en niiltä kuitenkaan vaadi.
Itselleni tärkeintä on ehkä se ennakoitavuus. Pystyn ennakoimaan tiettyjen liiketoimintojen osinkojen kestävyyden pitemmällä aikavälillä kuin sen, kuinka pitkään itse osakekurssit pysyvät matalalla. Tässä on mielestäni se tärkein syy, miksi osinkostrategia on mielestäni parempaa FIRE:ä – pystyn olla tuijottelematta sijoituksia, kun raha vain tippuu tililleni. Pörssikurssit voivat parhaillaan pysyä matalina monia vuosia, vaikka yritysten liiketoiminta ja osinko olisi kestävällä pohjalla – joka entisestään puhuu osinkostrategian puolesta. Haluan kuitenkin vähentää myös sijoituksiini käytettävää aikaa merkittävästi FIRE:n saavutettuani. Sijoittaminen on hauska harrastus, mutta en halua kuluttaa elämääni tuijottelemalla pörssikursseja.
Voisin miettiä joskus tulevaisuudessa kirjoitellavani vertailua näiden strategioiden välillä, mutta se menisi ehkä enemmän vain skenaarioanalyysiksi. Kuinka monta pörssiromahdusta mahtuu 30 vuoteen? Kuinka pitkiä jokainen pörssiromahdus on? Millaisia niistä johtuvat nousut ovat? Jne.
Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka ovat todennäköisesti ajankohtaisia tarkemmin pohtia 10 vuoden päästä – jolloin myös sijoitusmaailma jälleen näyttää aivan erilaiselta kuin tänään.
Ennakoitavuus on hyvä pointti ja ymmärrän kyllä mitä haet takaa.
Yksi vaihtoehto voisi olla myös jonkinlainen hybridistrategia, eli tilanteen mukaan osasta arvopapereista nostaa osinkoa ja osasta kotiuttaa käteistä.
Se on totta, että spekulaatioksi tuo strategioiden välinen analyysi mennee. Mutta silti olisi mielenkiintoinen aihe kirjoitukselle, kirjoittele ihmeessä jos ehdit. Voisin itsekin pyöritellä excelissä jotain karkeaa laskelmaa.
Kaippa tuohon tietyt oletukset on vain otettava mukaan, vaikka viimeisen 50v datan avulla. Ainahan se on tosiaan spekulointia ja pörssi voi vaikka vain laskea tästä maailmanloppuun saakka, mutta silti mielestäni valistustunut menneisyyteen perustuva vastaus antaa vähintäänkin perspektiiviä päätöksille 🙂
Oma arvaukseni ilman dataa on, että arvonnousunkotiutusstrategialla nettovarallisuus on lopussa suurempi, mutta enemmän saa hikoilla matkalla 😀
Jos muuten olisit päättänyt mennä tuolla perinteisellä FIREn arvonnousunkotiuttaimisella, minkäsuuruinen summa sinusta silloin riittää FIREen?
Olen tätä itsekin laskelmissani hieman pähkäillyt ja olen samoilla linjoilla, että enemmän siihen tarvitsen kuin tuon 4 %. Siinä on liikaa riskiä ja haluaisin mahdollisuuden käyttää ”eläkkeellä” enemmän rahaa kuin nyt, milloin tuo ei toimi.
Joo tosiaan skenaarioista riippuen, voi hyvin olla, että pääoma on lopussa isompi. Toisaalta lopun pääomalla ei sinänsä ole mitään väliä, vaan sillä miten rahan käyttää matkan varrella. Veikkaisin, että jos perinteisellä 4%-säännöllä menisin seokeasti, niin silloin sijoitusomaisuudeksi riittäisi n. 2 miljoonaa euroa eli vähän vähemmän. Olen huomannut, että normaalisti näillä strategioilla ei kauheasti ole eroja numeroissa, kuten laskin esim. tässäkin kirjoituksessa aiemmin. https://omavaraisuushaaste.com/tiet-taloudelliseen-riippumattomuuteen/
Mistä muuten päädyit tuohon 3,5 % osinkotuottoon? Eikös hieman korkeampaakin osinkotuottoa ole saatavissa, vai oliko tämä sellainen konservatiivinen arvio?
Tästä sitten toki pitää laskea myös ne verot, niin kuin tuossa onkin keskusteltu. Eli varmaan lähemmäs 2,5 % jää nettona sitten tuotto tuolla olettamalla. Olisiko tämä mielestäsi realistinen nettotulo osinkostrategialla? Siihen täytyykin olla sitten jo aika iso pääoma kasassa, että tuolla pystyisi elämään. Toki tuo mainitsemasi summa riittää siihen jo varsin hyvin, mutta vaikkapa miljoonan tavoitekin jää ehkä vielä aika laihaksi tuloksi, tarkottaisi siis 25 000 € vuosituloja nettona.
Hyvä kysymys! Tosiaan 3,5% on vain konservattivinen arvio eli ei sinällään mihinkään tarkkaan matematiikkaan perustettu, mutta tämä riittäisi verojen jälkeen hyvin tavoittelemaani tasoon.
Ja tosiaan asia on juuri niin kuin sanoit. Miljoonalla ei tuohon pääsisi, mutta uskoisin, että ainakin nollakorkotasolla markkinoillta löytyy suhteellisen paljon yrityksiä, joilta pystyy samaan n. 5% osinkotuottoa (ennen veroja) suhteellisen riskivapaasti (esim. teleoperaattoreita tai Fortumin kaltaisia yrityksiä).
Loppupeleissä kaikki on kuitenkin kiinni omasta elintasotarpeesta, riskinsietokyvystä ja osaltaan myös senaikaisesta korkotasosta sekä verotuksesta. Monen asian summa siis kokonaisuudessaan, josta kaikkea mahdoton tietää kymmentä vuotta tulevaisuuteen, jonka takia osa arviostani on konservatiivinen ja osa optimistinen, mutta kuitenkin mahdollinen.
Oletko muuten selvittänyt, minkä tuen sitä saa jos tästä nyt jättäisi työelämän? Onko se työttömyystuki? Vai toimeentulotuki? Ja minkäsuuruinen tuo summa on?
Mitäköhän valtio ylipäätään on mieltä siitä että on työttömänä ja elää pääomatuloilla? Täytyykö käydä jossain työkkärin pakkotyöllistämistilaisuuksissa tms?
Nimimerkillä: tavoitteena myös jäädä joskus oravanpyörästä pois
Työttömyystukea/rahaa varmaan saa hamaan tappiin asti, mutta se vaatii todennäköisesti töiden hakemista jne. turhaa byrokratiaa (ks. aktiivimalli). Toimeentulotukeen pitää taas pankkitilin olla tyhjä, joten sitä ei FIRE:ssä pysty saamaan.
Valtiolle sinällään on aivan sama vaikka elää pääomatuloilla (tällaisia ihmisiä kuitenkin paljon Suomessakin on, eivät vain pidä ääntään itsestään toisin kuin me FIRE:ttäjät :D). Jos siis haluaa saada työttömyystukea, niin silloin pitää tehdä tuota työttömyysbyrokratiaa, mutta itselleni FIRE:n pointti on juuri se, että mitään ei tarvitse sen rahan eteen tehdä, joten tulen varmasti itse elämään ilman näitä tukia. Ja jos elää ilman tukia, niin kukaan ei pakota töihin tai pakkotyölistämistilaisuuksiin – se olisi aika masentavaa, haha.
Lisistä sen verran toki, että jos lapsia saan joskus, niin toki lapsilisät varmasti tulevat kuten muillekin. Ja jos päätän yrityksen esim. perustaa FIRE:n jälkeen, niin siihen tukiaisia mielellään varmasti kuka vain ottaa.
Itellä olis tavotteena jatkaa päätoimisesti omien sijoitusten ”pyörittämistä” eli vuokraustoimintaa, osakepoimintaa jne sijoittamista., eikä välttämättä niinkään täysin taloudellinen riippumattomuus. Toki se on varmempaa ja helpompaa jäädä päivätöistä tätä tekemään, mikäli pohjalla on jo suht. iso potti, jolla saisi myös generoitua jonkin verran kassavirtaa elämistä varten.
Jos itse lähtisit tämäntyylisesti työelämästä pois, miten tavoitteesi muuttuisivat?
Olen itse miettinyt, että täytyisi varmaan noin 1500 € / kk (omat tämän hetkiset kulut + liikkumavara) tehdä nettokassavirtaa, millä elää. Tämän lisäksi sitten kaikki muu varallisuus voisi olla nettovarallisuutta kasvattavassa sijoituskohteessa. Tuo 1500 € / kk tarkoittaisi käytännössä noin puolen miljoonan osakesalkkua, mistä saisi esim n. 3-5 % osinkoa.
Tämän lisäksi voisi sitten varallisuutta kasvattavissa varoissa pitää lainalla ostettuja sijoitusasuntoja ja muuta kiinteistö/asuntokauppaa. Toki osakkeiden arvonnousu olisi myös osa strategiaa osinkojen tuottavan kassavirran lisäksi.
Tulee vaan jotenkin riskienhallintamielessä epäilyksenä mieleen, että loppuukohan tällaisessa strategiassa bensa koneesta, kun nettotuloa ei tule muuta kun tästä omasta sijoitusarsenaalista?
Varmaan joo vähän vähemmän vaatisin pääomaa tuossa tilanteessa ihan vain siitä syystä, että silloin voisi olettaa taas sitä 7%:n keskimääräistä tuotta, tuon suhteellisen konservatiivisen 3,5%:n suhteen. M
utta toisaalta, jos sijoitusten pyörittämisestä nauttii niin paljon, että sitä haluaa tehdä FIRE:nkin jälkeen, olisi sinänsä mielenkiintoista miettiä, miksei vaihda suoraan töihin rahoitusalalle? Esim. Pasi Haviahan teki näin, eikä koskaan saavuttanut FIRE:ä kuten se perinteisesti mielletään, vaan alkoi rahastonhoitajaksi! Ja uskon, että on varmasti jopa onnellisempi kuin perinteisellä FIRE:llä. Vaikka sijoittaminen on itselleni mielenkiintoinen ja hyödyllinen harrastus, oikeat intohimoni kohteet ovat kuitenkin muualla, jonka takia pyrin sijoittamiseen kulutetun ajan minimoimaan mitä pidemmälle menen vaurastumisessa.
Kirjoittelen (toivottavasti) tänä vuonna tuosta 4%:n säännöstä, sen soveltamisesta Suomessa sekä erilaisista arvioista, jossa koetan pohtia tuota sinunkin kysymystäsi, että riittääkö bensa. Gut-feeling sanoisi, että ei lopu, mutta koetan kaivella numeroita päätelmien tueksi tulevien kirjoitusten aikana!
Odotan mielenkiinnolla!
Olen rahoitusalalla, mutta jotenkin se oman portfolion hallinta on aina kiinnostanut paljon ja muiden portfolion hallinta selvästi vähemmän. Ja toinen iso tekijä siinä on varmaankin se kun on itsensä pomo ja saa päättää mitä tekee ja milloin. Eli näitä perus firen plussia. Eli sijoittaminen on kyllä intohimo (tai yksi niistä), mutta en ole koskaan töissä saanut siitä samoja kiksejä. Aina töissä on ollut ainakin 50% työstä tylsää työtä eikä ”hupia”, vaikka markkinoita ja instrumentteja päässytkin seurailemaan. Kaikki aikataulupaineet ja stressit päälle.
Jostain syystä taas omaa portfoliota tekee mieli optimoida ja pohdiskellla jatkuvasti ja siitä saa niitä kiksejä.
Vaikea selittää mutta saat ehkä ajatusmaailmasta kiinni.
Mielenkiintoista! Mutta käy mielestäni järkeen, omilla rahoilla voi freestailata paljon enemmän kuin töissä. Ehkä vielä palatakseni tuohon Pasi Haviaan, hänellä todennäköisesti kiinnostus pysyi yllä juuri siksi, että sai tehdä omaan sijoitusstrategiaan ja juuri omanlaisensa sijoitusstrategian myös rahastoyhtiölleen – vaikka lopputulokset heikkoja ovat olleetkin.
Ja loppupeleissä uskon, että itselle ”työskenteleminen” on aina kivempaa kuin joillekin muulle työskentely, itselle työskentely ei varmaan suurimman osan ajasta edes tunnu työlle.
Onko porukka ottanut huomioon että melko moni hyvätuloinen voi jäädä ”eläkkeelle” yllättävän pienellä summalla. Esim jos olet 50V ja eläkettä kertynyt reilut 2000e. Jos haluaa 1500e loppuelämäksi ja kun 65+ vuotiaana alkaa saamaan 1500e käteen eläkettä tarvii vain 1500*12*15v=270k. Käytännössä vieläkin vähemmän ehkäpä 200k kun 15 vuodessa summa kuitenkin todennäköisesti tuottaa tuon 70k.
Eli pointtina on, että jos on mahdollisuus tehdä parikymmentä vuotta hyväpalkkaista työtä ei fire rajohen tarvitse kestää kuin 65+ vuotiaaksi.
Tämä on mielestäni erittäin validi näkökulma. Ehkä monella on se, että haluaa erää passiivisilla tuloilla, jolloin ei mieluusti tinkisi tuloista eläkevuosiin asti. Joillain esim. oman ikäluokkani edustajilla luottamus myös eläkejärjestelmään (sekä lopulliseen eläkeikään) on myös niin heikko, että ne usein tarkoituksella jätetään pois laskelmista.
Todennäköisesti homma menee kuitenkin noin kuten sanoit ja eläke vain edesauttaa FIRE:ä – jos sinne asti elää ja eläkejärjestelmä seuraavatkin 40 vuotta kestää.
Tulevissa kuluissa kannattaisi huomioida hintojen kehitys. Vaikka nyt inflaatio on alhainen, ei se todennäköisesti ole pysyvä tila. Nyt hyvältä tuntuva euromäärä ei välttämättä kata kovin kummoisia menoja vuosikymmenten päästä. Tuotto-odotuksetkin näyttäisi olevan varsin optimistiset. Sijoitusten nimellistuotto voi ehkä päästä keskimäärin 7% tuottoon, mutta reaalituotto voi jäädä siitä huomattavasti.
En itse usko merkittävään inflaatioon edes kymmenen vuoden ajalta, vaikka ruoka, raaka-aineet jne. varmasti 1-2% nousevatkin vuodessa. 10 vuoden aikajänteellä on kuitenkin niin paljon muuttajia, että en viitsi tarkkaa tiedettä alkaa tekemään asiasta, joka ei sitä kuitenkaan voi olla.
Nyt, kun ensimmäisenä sijoitusstrategian vuotenani salkkuni tuotti yli 40%, on tässä ihan hyvä etumatka 7% vuosituotton ja parikin heikompaa vuotta voi tulla. Tarkoitus kuitenkin saada salkku tuottamaan vain vähän paremmin kuin tuo 7% vuodessa. Osa oletuksistani on varsin optimistisia ja osa konservatiivisia ja uskon, että sillä tasapainolla maali on joten kuten realistinen.
Voihan firettäjät,
Herätkää nyt päiväuniltanne. Noita 10 v vuoden tulon nousuja on ihan turha ennakoida koska aina tulee muuttujia.
onneksi sentäs korjasit sen kk kulun siitä 1500 eurosta järkevämmäksi, koska yleisin firettäjien ajatus on olla vapaa ja riippumaton jollain 2k tuloilla, eihän sellaisilla mitään voi tehdä, muuta kuin imeä herrnekeittoa pillillä yksiös. Jee!
Minä 40 vuotiaana varmaankin pärjäisin lopun elämääni näillä fyrkillä, mutta rahat oon laittanut suurilta osin uusiin yrityksiin kiinni, ja vaikea olisi kuvitella että mitä jos tulisi sellainen päivä ettei oikeasti olisi mitään tekemistä kuten firettäjät toivoo 🙂
Turha sitä rahaa on haalia vaan niiden numeroiden takia, varsinkin jos ne on realisoimatonta voittoa, eli aot:llä bitteinä. Ostaa turhia harrasteleluja ja kalliita autoja edes niin huvittaa jatkaa tienaamista. UGH
Olet ihan oikeassa, että kymmenen vuoden päähän on mahdoton ennustaa, mutta hauskaa ja viihdyttäväähän näitä pitkän ajan graafeja on piirreellä! Ja vielä hauskempaa niitä on vertailla sitten kymmenen vuoden päästä, että kuinka oikein/väärin arvaukset menikään. Lempiosani ennustuksissa onkin niiden toteutumisen seuraaminen, jonka takia sitä teenkin.
Ja harva FIRE:ttäjä kuitenkaan haluaa olla tekemättä mitään FIRE:n jälkeen (kuten tästäkin tekstisä huomaa). En usko, että Suomesta löytyy ketään, joka käy töissä ja kokee, että päivässä on tarpeeksi aikaa ja energiaa kaikkeen, mitä kiinnostaisi tehdä. Itselleni FIRE kuitenkin vain antaa enemmän valinnanvaraa ja joustavuuttaa oman elämän ajan käyttöön – joka on sinänsä arvokkaampaa kuin mikään määrä bittejä tilillä tai uudet kalliit esineet.
Hei. Kiitos blogistasi, erittäin mielenkiintoinen. Haluan alkaa ostaa osakkeita ja ETF. Missä on paras paikka tehdä tämä mielestäsi? Kirjoitit – Nordnet. Mutta jos haluan aloittaa 2000 eurosta. Osta 3 kertaa (osake tai ETF) kuukaudessa, minun on maksettava 21 euroa, 21-12 =252euro Onko tämä normaali hinta aloittelijalle?
Löysin myös Interactive Brokers
jos aloitat 2000 eurosta, kuukausimaksu on 10 dollaria, se on 120 euroa vuodessa. Mutta jos ymmärrän oikein, en voi ostaa suoraan amerikkalaisia ETF: itä? Ja minulla on vaikeuksia verotuksessa?
Anteeksi että vaivaan. Mutta anna minulle neuvoja mistä aloittaa. Luin kirjoja, tarkastelen tietoja, mutta en voi päättää, mistä alustasta aloitan näyttämisen
Kiitos, Terveisin
Kiitos ja hyvä kysymys! Tosiaan riippuu erittäin paljon sitä miten ja kuinka usein ajattelit sijoittaa. ETF:iin sijottaessa kannattaa tehdä kuukausisopimus Nordnetissä – tällöin ostat joka kuukausi saman verran ETF:Iä, mutta maksat vain 2,5e/kuukausimaksun. Tässä siis syy, miksi Nordnetiä itsekin suosittelen. Lisätietoa tästä: https://www.nordnet.fi/fi/markkina/etf
Ja joo Interactive Brokersia en suosittele ihan vain noiden verosäätöjen takia, jos sijoittaa myös osakkeisiin. Jos sijoittaa pelkästään kasvu-ETF:iin, ei tuo verotuosa niin justiinsa ole. Osakesijoittamisessa Suomeen Nordnet on myös hyvin kustannustehokas, mutta ulkomaille sijoittaessa ei paras mahdollinen, osakesijoituksia miettiessä kannattaa katsoa oman kivijalkapankin kustannuksia – itselläni on osakesijoitukset Danskessa ja siellä esim. Jenkkeihin sijoittaminen on erittäin halpaa suhteessa esim. Nordnettiin kun kyse on osakkeista. ETF:iin ja rahastoihin Nordnet on kuitenkin paras tällä hetkellä.
Ensi viikolla esittelen blogissani muuten uudessa kirjoituksessa torstaina vaihtoehtoisen tavan sijoittaa erittäin kustannustehokkaasti ja hyvin hajauttaen ETF:iin, joten pidä myös sitä kirjoitusta silmällä, mikäli asia kiinnostaa!
Toivottavasti tästä oli apua!
Kiitos paljon vastauksestasi
Hei!
jäi mietityttämään nuo oletukset siitä miten onnistut nostamaan osakesalkun arvon 200k eurosta 2,1 miljoonaan 10 vuodessa. Pyörittelin lukuja korkoa korolle laskurissa, ja 7% vuosituotolla tuo vaatisi 120 000 euron sijoittamista vuosittain, tai 15% tuotolla 55000 euron vuosittaisia sijoituksia. Jossakin mainitsit tämän hetken kuukausittaisiksi ostoiksi n. 2000 euroa. Tässä tuntuu olevan jonkinlainen epäsuhta?
T. Jussi.
Jep hyvä kysymys! Hyvä muistaa, että tavoitteeseen tosiaan tarvitsen kaikki blogissani usein mainitsemani asiat – kulutuksen sääntely, tienatun rahan kasvattaminen sekä sijoitusten säännöllisyys (ja onnistuminen). Erotus siis selittyy pitkälti tavoitteellani kasvattaa tulotasoani koko tuon kymmenen vuoden ajan – pelkästään kirjoitushetkestä palkkani on noussut esim. n. 1000 euroa ja vuosipalkan osalta tähtään kuitenkin johtotehtäviin sekä kuusinumeroisiin vuosipalkkoihin.
Nykyisellä palkkatasolla tämä tavoite ei tosiaan onnistuisi, ihan sama kuinka paljon vähentäisin kulutustani (joka kuitenkin on nyt jo aika minimiin ruuvattu) ellei sijoitukseni tekisi ihmeitä. Ja toki vivutetut asuntolainatsijoitukset auttavat myös hieman, mutta eivät merkittävästi. Vastaus siis on klassinen, isoista puroista tulee vielä isompia puroja.