Yksi ei-niin-kuuluisista amerikkalaisista FIRE-blogeista nimeltään Financially Alert kirjoitti aikoinaan tekstin, jossa kirjoittaja puhui kuudesta taloustietoisuuden asteesta. Kirjoitus jäin itselläni mieleeni, koska vaikka askelia oli kirjoittajan taulukossa kuusi, tuntui minusta tekstiä lukiessa, että suurin osa meistä ei tunnu pääsevän ensimmäistä askelta pidemmälle – ihan sama mistä maasta olemme kotoisin.
Tänään siis hieman sovellettuna esittelen taloustietoisuuden viisi – ei kuusi – tasoa ja samalla pohdin, miksi suurin osa meistä ei pääse ykköstasoa korkeammalle.
Mitkä ovat taloustietoisuuden viisi askelta?
Aloitetaan ensin siitä, mitkä ovat itseasiassa taloustietoisuuden viisi askelta ja mitä ne sisältävät? Alla oleva kuva avaa yksinkertaisesti viittä askelta, jotka ovat kaikille meille mahdollisia, kun tuomme talouden lähelle arkea – täysin oman näkemykseni mukaan.
Ensimmäinen askel kulkee nimellä sumu. Syy tähän on se, että ensimmäisellä tasolla ihminen ei usein näe vaihtoehtojaan tai mahdollisuuksia. Talous on asia, joka aiheuttaa lähinnä epävarmuutta, turhautuneisuutta, kateutta, vihaa ja muita negatiivisia tunteita, koska tuntuu siltä, että asioihin ei voi itse vaikuttaa. Tähän yleensä vaikuttaa eniten peritty talousosaaminen sekä kasvatus ja muut elämän huonot kokemukset.
Toinen askel on kuitenkin herääminen siihen, että jokainen meistä on oman taloudensa mestari. Oman talouden pystyy saamaan hallintaan, kunhan vain opiskelee yksinkertaiset perusasiat kuten oman kulutuksen seuraamisen, matalakuluisen indeksisijoittamisen sekä vaikka sivutulojen mahdollisuuden sekä uralla etenemisen tärkeimmät askeleet.
Kolmannessa askeleessa tulee käytännön muutos. Ihminen alkaa säästämään sieltä mistä pystyy, alkaa sijoittamaan esim. ASP-tilille tai indeksirahastoihin säännöllisesti ja saattaa alkaa tienaamaan passiivisia sivutuloja tai vaikka innostuu uudelleenkouluttautumisesta sekä uralla etenemisestä!
Neljännessä askeleessa tapahtuu nousu. Ihminen on ottanut täysillä käyttöön kaikki vaurastumisen työkalut ja varallisuuden voiman luodakseen entistä enemmän varallisuutta kiitos korkoa korolle-ilmiön ja passiivisten tulojen.
Viides askel pyramidin huipulla on vapaus. Saatat ihmetellä, miten vapaus liittyy taloustietoisuuteen, koska kyseessähän on kuitenkin vain joku tietty rahamäärä ja mindset. Vapaus on kuitenkin yksi tärkeimmistä askelista, koska moni meistä ei ole vielä miljonääreinäkään vapaana rahan vallasta ja rahasta on saattanut tulla itseisarvo. Kun rahasta tulee itseisarvo, ei se mahdollista vapautta vaan lähinnä kultaisen vankilan. Kun mikään ei riitä, et voi myöskään olla vapaa – ihan sama olitko miljonääri tai miljardööri.
Vapaus on etenkin siitä mielenkiintoinen, että usein siihen, että miljonääriksi pääsee, tarvitsee nousta pyramidissa mahdollisimman korkealle. Mitä korkeammalle pyramidissa kuitenkin nousee, sitä enemmän raha kuitenkin ottaa usein valtaa elämästä ja sitä enemmän asioita katsoo puhtaasti rahan ja hyödyn näkökulmista. Vapauden saadakseen pitääkin tehdä lähes yhtä raju muutos kuin sumun ja herätyksen välillä – varallisuuden kasvattamisesta pitää pystyä päästämään irti.
Tykkään pyramidista, koska se kuvaa myös hyvin omaa kehitystäni siitä lähtien kun kiinnostuin henkilökohtaisesta taloudestani. Aluksi en tiennyt mistään mitään. Sitten aloin imemään tietoa pesusienen lailla, jonka jälkeen aloin vähitellen löytämään kaikkia erilaisia taloudellisia näkökulmia ja nykyään kaikki on muuttunut jo arjeksi ja samalla jatkuvaksi vaurastumiseksi, joka tuntuu tapahtuvan pitkälti vain omalla painollaan. Kehitys on ollut jatkuvasti samanlaista kuin yllä oleva pyramidi.
Mutta suuri osa meistä ei koskaan pääse edes pyramidin ensimmäiseltä askeleelta ylöspäin, vaikka mahdollisuus siihen meillä kaikilla olisi. Suuri kysymys kuuluu – miksi näin on?
Suurin osa meistä ei pääse ensimmäistä askelta pitemmälle, mistä tämä johtuu?
Henkilökohtaiset esimerkit ovat mielenkiintoisia, joten otetaan alkuun sellainen. Omat vanhempani olivat nuoruudessani tavallisia vähätuloisia duunareita. He tulivat vieläkin matalatuloisimmista perheistä ja kenellekään heille ei oltu opetettu taloustaitoja millään tasolla. He olivat kuitenkin kokeneet niin 80-luvun talousnousun kuin 90-luvun laman. Ja tämä käytännössä määritti heidän taloustietoisuutensa – heidän mielestään velka paha, asuntolainan takaisinmaksu hyvä. Ja sijoittaminen oli porvareille ja keplottelijoille. Tuttu ajatusmalli todennäköisesti monelle meistä.
Tämä esimerkki on äärimmäisen tärkeä, koska vanhempani ovat suurta ikäluokkaa, ja erittäin moni suomalainen on saanut käytännössä talousoppinsa markan devalvaatiosta ja siitä koko Suomen talouden traumatisoineesta hetkestä. Ja mikä se oppi oli yksinkertaistettuna. Velka on pahasta. Ja tämä on edelleen erittäin suuren osan suomalaisista ohjenuora taloudessa – ja tämä näkyy nykyajassa erittäin korkealla kaikessa hallituksen valmistelemista lainakatoista lähtien (joista on itselläni tulossa ihan oma teksti). Ohjenuorana tuo on tyydyttävä, mutta vaurastua sillä ei pysty.
Sitten meillä on useasti nuorempi ikäluokka, joka taas ei ole 90-luvun lamasta traumatisoitunut. Ja heillä taas on joka vuosi ennätysmäärä maksuhäiriömerkintöjä pikavippien ja muiden sekoilujen takia. Toinen sukupolvi oppii, mutta traumatisoituu. Toinen taas ei ole oppinut menneisyydestä mitään ja toistaa aiemman sukupolven virheet eri tavalla. Joskus tuntuu, että ihminen on tuomittu toistamaan omia virheitään.
Suuri osa suomalaisten talousosaamisen puutteesta johtuu siitä, että ei meille edelleenkään sitä missään opeteta kunnolla. Osaamme ala-ja yläasteella vaikka kuinka monta vuoren linnun nimeä tai Satukirjan tarinaa, mutta meille ei opeteta sitä yhtä taitoa, joka on äärimmäisen tärkeä hallita ainakin jollain tasolla, jos haluaa elää edes vähän huolettomamman aikuisuuden – perus taloudenhoitotaitoja. Näen tämän edelleen niin vanhemmissa ihmisissä kuin oikeastaan lähes kaikissa kavereissani – ihan perus talouden ymmärrys on täysin olematonta tulotasosta riippumatta – jos ei ole KTM.
Sen sijaan opimme talousasiat yleensä virheiden kautta, jolloin moni yhdistää talouden pelkästään negatiivisiin asioihin ja pitää sitä ehkä vähän pelottavanakin. Kun asiaa pidetään negatiivisena ja kaikki ajatukset siihen yhdistetään aina negatiivisesti, ei asia voikaan kiinnostaa. Ja silloin ei koskaan opi kaikkia mahdollisuuksia, mitä taloustietoisuus voisi omalle elämälle oikeasti mahdollistaa.
Asian ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin. Meillä kaikilla on mahdollisuus päästä Internetin ihmeelliseen maailmaan ilmaiseksi esim. kirjastossa ja pystymme lainaamaan samaisesta kirjastosta loputtoman määrän taloustietoisuutta käsitteleviä ja inspiroivia perusteoksia. Tai vaikka lukea ihan oman blogini Aloita tästä-linkin takana olevat tekstit kuten ilokseni kymmenet tuhannet suomalaiset ovat tehneet. Jokainen meistä voi herätä sumusta ja ottaa askeleen kohti vauraampaa ja turvallisempaa tulevaisuutta – vaikka siltä omalta kaveripiiriltä.
Yhteenveto – missä sinä menet?
Taloustietoisuuden askelten etenemisessä on sama asia tärkeintä, kuin muutenkin elämässä. Pitää olla itsetietoisuutta ja aikaa pysähtyä pohtimaan omaa tilannetta. Tuntuuko, että talous ei ole omissa käsissä ja raha vain tulee ja menee? Siihen auttaa pysähtyminen ja vaihtoehtojen tutkiminen. Tosiasioiden myöntäminen on myös talousasioissa viisauden alku, mutta se vaatii aina peiliin katsomista.
Ensimmäinen askel on yleensä helppo – ala seuraamaan kuukausittaisia kuluja ja budjetoimaan kuukausimenojasi. Tästä eteenpäin usein mielenkiinto alkaa herätä kuin itsestään, kun saat kontrollin taloudestasi ja se ei olekaan mahdoton mörkö hallita. Ja silloin heräät ja huomaat, että henkilökohtainen taloutesi voikin olla mahdollistaja, ei ahdistaja!
Miten sinä näet asian? Mistä johtuu, että taloustietoisuus on niin harvinainen taito ja mitä asialle voisi tehdä? Tuntuuko, että suurin osa ihmisistä pääsee ensimmäisen askeleen yli vai ovatko suurin osa tutuistasi edelleen lähtöpisteessä?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Tämä oli mielenkiintoinen teksti. Puhutteko nykyään vanhempiesi kanssa avoimesti raha-asioista? Miten he suhtautuvat taloudelliseen menestykseesi? Olet innostava esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä työllä voi saavuttaa hienoja tuloksia.
Kiitos! Joo puhumme kyllä tällä hetkellä avoimesti rahasta ja huomattavasti enemmän kuin nuorempana. Sain itseasiassa jopa isäni yli kuusikymppisenä kiinnostumaan osakesijoittamisesta, samalla kun itse asiasta innostuin. Vanhempina he ovat aina olleet äärimmäisen kannustavia ja kun molemmat blogianikin lukevat, ovat he luonnollisesti ylpeitä ja onnellisia siitä, että kaikki elämässä itselläni on enemmän kuin hyvin – taloudellisista asioista lähtien. En ole itse vielä vanhempi, mutta uskoisin, että varmaan kaikki vanhemmat lapsilleen toivovat parasta, joten on taloudellinen menestys varmasti myös helpotus vanhemmilleni.
Hyvä teksti, mutta otsikossa taitaa olla virhe? Siinä lukee ”liian harva ei koskaan pääse alusta eteenpäin” kun tarkoitus oli varmaan sanoa ”liian MONI ei pääse alusta” tai ”liian harva PÄÄSEE”. Nykyisessä muodossaan otsikko kuulostaa siltä kuin valittelisit sitä, miten hyvät taloustiedot ihmisillä on ja miten suurin osa etenee alimmilta tasoilta eteenpäin, mikä ei varmaan ollut tarkoitus
Dodiin ihan oikeassa olit. Korjasin otsikkoa, suomen kieli on selkeästi vaikeaa! 😀
Meillä on suvussa metsää jonka kautta tullut 5 numeroisia tuloja perikunnan tilille. Noita varoja on käytännössä makuutettu tilillä aina. Osa on ollut korkorahastoituna joissa muutaman prosentin tuotto. Jos vanhempani olisivat ymmärtäneet edes 30 vuotta sitten perusasiat indeksisijoittamisesta, minun tuleva perintöni ei olisi 5 lukuinen vaan 6 lukuinen ja tämä harmittaa. Toisaalta, oman heräämisen ansiosta tiedän mitä tehdä kun jossain vaiheessa perintö napsahtaa. Olen tästä jo puhunut vanhempien kanssa, isä on myös harmitellut ettei varoja ole rahastoitu mutta myöntää ettei tiennyt tarpeeksi asiasta silloin ja se vain sitten jäi.
Näitä tapauksia on varmasti suomi täynnä, tuo pointti ettei Suomessa missään vaihessa oikeasti opeteta omaa taloudenpitoa ja vaurastumista on erittäin hyvä. Tietämättömyys näistä asioista koituu kalliiksi koko Suomelle. En ymmärrä miksei tätä asiaa saada muutettua. Miksei meillä nuoria kouluteta säästämiseen ja sijoittamiseen? Miten on niin vaikeaa saada päättäjiä eduskuntaan jotka saisivat nämä tantattua opetussuunnitelmiin.. Tällä hetkellä se on yksittäisten kansalaisten käsissä jakaa tietoa säästämisestä ja sijoittamisesta kavereille ja perheille. Joissakin muissa maissa nämä on taas perusjuttuja, ymmärtääkseni ruotsissa sijoittaminen on huomattavan yleistä jo nuorisossa ja täysin normaalia.
Olen kuullut täysin samanlaisia tarinoita omilta kavereiltani ja tutuilta – ja juuri tuo metsä tuntuu usein olevan sellainen, että sille ja siitä saaduille rahoille ei oikein kukaan osaa mitään tehdä. Etenkin sijoituosaaminen vanhemmalla ikäluokalla on pientä varmaan erityisesti Internetin-puutteen takia. Sijoittamisesta puhuttiin varmaan vähän samaan tyyliin kuin klikkiotsikot nykyään – eli erittäin pinnallisesti ja korostaen vain eritysvoittoja – tai tappioita.
Muut Pohjoismaat ovat tosiaan Suomea kaikessa tässä edellä ja osasyy varmaan on myös tuo Suomen historia ja se, että alle sata vuotta sitten olimme kuitenkin puhtaastin vain agraariyhteiskunta. Kehitys on Suomessa ollut niin järjettömän nopeaa, että tietyt asiat ovat selkeästi jääneet – ja henkilökohtainen talousosaaminen on yksi niistä. Eduskunta ei todennäköisesti asiaan juuri puutu, koska keskimääräisen kansanedustajan on suhteellisen vaikea sijoittaa kaikkine eturistiriitoineen ja todennäköisesti heistäkään juuri kukaan ei sijoittamisesta ole koskaan kiinnostunut tai oppinut, koska ovat saman koulutuskoneiston ongelmia.
Ne ihmiset, jotka taas sijoittamisesta tietävät ja ovat vaurastuneet sen avulla, todennäköisesti pysyvät politiikasta kaukana, koska onhan se varmaan maailman kamalin ammatti ja täytyy olla aika masokisti, jos vauraana ja vapaana hyppää siihen kelkkaan mukaan, haha.
Kauppalehdessä oli juuri juttua säästämisen ja sijoittamisen suosion noususta Suomessa:
”Suomalaisista 61 prosenttia kertoi säästävänsä säästötilille ja 58 prosenttia sijoittavansa rahoitusinstrumentteihin.
Muualla Pohjoismaissa hajonta on paljon suurempaa: ruotsalaisista 68 prosenttia säästää ja 60 prosenttia sijoittaa, kun taas Norjassa 75 prosenttia säästää ja vain 40 prosenttia sijoittaa.”
Lisäksi:
” Tutkimuksesta selviää myös, että sijoittaminen on jo lähes yhtä suosittua kuin säästäminen. Kryptovaluutat ovat erityisen suosittuja suomalaisten nuorten keskuudessa.
Kyselytutkimuksessa vertailtiin yhdeksässä maassa asuvien kuluttajien asenteita henkilökohtaista taloudenpitoa kohtaan. Suomalaisista lähes kolme neljäsosaa 18-25 -vuotiaista sekä 26-35 -vuotiaista kertoi olevansa kiinnostuneita tai hyvin kiinnostuneita omasta taloudestaan. Esimerkiksi Ruotsissa vain vähän yli puolet 18-35 -vuotiaista sanoi samaa.
Suomi oli yhdeksästä maasta ainoa, jossa naiset olivat kiinnostuneempia henkilökohtaisesta taloudestaan kuin miehet.”
Tämä on ehdottomasti positiivinen juttu ja itsekin huomannut, että näin selkeästi on. Etenkin kun on blogannut sijoittamisesta niin pitkään niin viidessäkik vuodessa kehitys on ollut selvää. Kryptoissakin se hyvä, että saavat nuoret kiinnostumaan sijoittamisesta aikaisin – toivottavasti innostus pysyy, vaikka äkkirikastumista ei tulisikaan. Itsellänikin yllättävän moni tuttu on sijoittanut juuri kryptoihin.