Tänään ajattelin kirjoittaa siitä, miten olen onnistunut vuosien kuluessa hankkia kaikkia klassisia virheitä tai muuten vain nykyisen sijoitussuunnitelman ulkopuolella olevia yrityksiä salkkuuni jopa 39,8% painotuksen verran. Melkein puolet salkustani on siis tavaraa, jotka ovat tavalla tai toisella epätoivottuja – miten tässä nyt pääsi näin käymään?
Aloitetaan pienimmästä pahasta eli Fortumista. Paino salkussa on suhteellisen pieni ja se oli kaikkien aikojen toinen sijoitukseni. Olen siis nauttinut 7-8% osinkotuotoista Fortumia omistaessani jo vuosikaudet. Sinänsä ihan hyvä? Kyllä ja ei. Fortum on yksi niitä yrityksiä, joka on kärsinyt paljon energian hinnan laskusta ja en usko, että vanhoihin tuloksiin päästään enää nähtävässä tulevaisuudessa. Johto laski myös sijoitetun pääoman tuottotavoitteita kun sähköverkot myytiin ulkomaille, joten en näe Fortumissa muuta potentiaalia kuin tasaisesti laskevan osingon, joka kuitenkin esim. tänä vuonna on 9% verrattuna ostohintaani. Mutta ensi vuonna varmasti taas hieman alhaisempi ja sitä seuraavan entistä alhaisempi. En näe Fortumista koskaan tulevan nykyisellä rakenteella entisenkaltaista tuloskonetta, vaikka se mielstäni onkin tällä hetkellä suhteellisen aliarvostettu. Tulen irtautumaan Fortumista heti kun valmistun ja opiskelijan tulorajat eivät ole piinamassa minua.
Nordea taas on klassinen esimerkki siitä mitä käy kun ei itse tee minkään näköistä analyysia vaan lukee liikaa Oksaharjun ja muiden analyytikoiden hypeä ja hyppää hypejunaan aivan siellä huipulla. Ostin Nordeaa isolla rahalla (omiin tuloihini nähden) vähän 11,12 keskihinnalla ja lähes heti sen jälkeen pörssit alkoivat korjaamaa itseään. Yli 5% osinkotuottoa tuollakin hinnalla saa, mutta regulatoriset sekä muut riskit olisi pitänyt ottaa huomioo paremmin. Olin katsellut liian kauan sivusta Nordean menestystarinaa ja halusin mukaan, mutta tällä hetkellä se näyttää olevan ainakin virhe. Irtaudun joka tapauksessa Nordeasta samoihin aikoihin Fortumin kanssa, kehittyi kurssi mihin suuntaan tahansa. Finanssialalla oleva painoni on jo tarpeeksi raskas ilman lisäpainoa.
Banco Santander on ehkä aidoin value trap, johon olen astunut. Ostin Banco Santanderia ensimmäisen kerran kun se oli alkanut tulla korjausliikkeen jälkeen alaspäin (vuoden 2014 paikkeilla). Santander jakoi silloin kaikki osinkonsa Script dividendina, joka käytännössä ei siis ole osinko vaan osinko jaetaan uusina osakkeina. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että Script Dividendit lähinnä tuhoavat omistaja-arvoa, koska osakkeen arvonnousu on tehty suhteellisen haastavaksi, mikäli osakkeiden määrä markkinoilla nousee jatkuvasti. Tämän lisäksi 2 vuoden aikana olen oppinut, ettei uusi johto ja hallitus Santanderilla Ana Botinin johdolla ole osakeomistajaystävällinen. Tier 1 pääoman nostaakseen Santander myi kerralla 10 miljardilla omia osakkeitaan ilman ennakkovaroitusta – kurssihan tästä hyvästä kyykkäsi kerralla lähes 10%.
Myös osinkoa on leikattu jatkuvasti ja kerran 10% efektiivinen osinkotuotto, on nykyään enää 3,5% efektiivinen osinkotuotto. Ei huono, mutta Santanderissa ehkä value trapia enemmän harmittaa se, kuinka johto on osoittaunut osakeomistajista välittämättömäksi monessa eri käänteessä viime vuosina. Viime päivinä Santander on taas tehnyt korjausliikettä ja, koska olen average downannut omistustani syöksyjen ohessa, ei sijoitus näytä niin pahalta kuin voisi. Joka tapauksessa painoni Banco Santanderissa on aivan liian suuri verrattuna siihen, minkälaatuinen yritys on kysymyksessä ja myy kaikki omistuksestani tästä pois valmistuessani.
McDonald’s – pikaruokaloista ikonisin. Ensimmäinen jenkkipörssin ostokseni. Rakastin 19-vuotiaina hampurilaisia aivan yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Vaikka McDonald’s on kokeilusalkussani, on se kuitenkin historiallisesti paras sijoitukseni koskaan. Kun ostin McDonald’sia oli sillä ongelmia kasvun kanssa. En kuitenkaan välittänyt tästä, koska jokainen meistä on varmasti joskus käynyt McDonald’sissa ja tulee varmasti tulevaisuudessakin käymään – halusi sitä tai ei. Terveellisyystrendit menevät ja tulevat, mutta McDonald’s pysyy. Tällä hetkellä McDonald’s on mielestäni hiukan yliarvostettu, sillä siihen on ladattu suuria kasvuodotuksia etenkin Aasian puolelle, mutta saa nähdä, miten nämä realisoituvat. Arvostuksesta puheen ollen, saattaa olla, että McDonald’s on kuin Kone – yritys, jonka osake on analyytikoiden mukaan aina liian kallis, mutta jotenkin kaikesta huolimatta matka on aina ylöspäin!
McDonald’s on kuitenkin yksi yritys, joka on todistanut vuosikymmennestä toiseen selviytyvänsä kriisistä kuin kriisistä. Kun kaikki maailman osakkeet dippasivat yhdessä finanssikriisin mukana, McDonald’s pysyi paikoillaan tai alkoi nousta. McDonald’s kuuluu mielestäni jokaiseen osakesalkkuun, joka haluaa suojautua pörssin syklisyydeltä. Brändi, johto, prosessit, omistajaystävällisyys – kaikki nämä ovat parasta A-luokkaa tässä yrityksessä.
Onko sinulla sijoituksia, joita olet hamstrannut salkkuusi, mutta joita et voi syystä X tai Y sieltä vielä poistaa?
Kiitos tästä hienosta artikkelista.
Kiitos!