Tavallinen elämä on myytti. Mutta silti niin moni meistä edelleen uskoo siihen. Arkikielessähän myytillä tarkoitetaan tarunomaista asiaa, kuvitelmaa, uskomusta, harhakäsitystä tai jotain järkiperusteita vailla olevaa. Meille on käytännössä jo lapsesta asti opetettu, miten tavallinen elämä toimii. Mitä jos sanon, että vallalla oleva käsitys tavallisesta elämästä täyttää kaikki myytin kriteerit? Etenkin sen, ettei sille ole mitään järkiperusteita.
Tavallisen elämän myytti
Tavallisen elämän myytti on se, mitä 99% meistä kehittyneissä maissa elää. Myytti kuuluu seuraavasti.
Työskentele läpi elämäsi, jotta tienaat rahaa. Näin pystyt ostamaan paljon kivoja asioita kaupasta. Kun olet työskennellyt läpi elämäsi, olet valmis eläkkeelle. Eläkkeellä voit ostaa edelleen asioita kaupasta – et vain niin paljon kuin ennen. Sen jälkeen kuolet. Välissä sinulla saattoi aikaa jollekin muullekin, jos työ ei vie kaikkea aikaa ja energiaa.
Jos alien laskeutuisi maapallolle ja sille pitäisi selittää edellämainittu, miten olettaisit, että alien reagoisi? Väitän, että alien luulisi tavallisen ihmisen elämää vitsiksi – jos sillä olisi huumorintajua.
Tavallisen elämän myytti on kuitenkin jotain, joka on samaan aikaan satua, mutta hyödyllinen koko yhteiskunnan kannalta. Jos ihmiset eivät uskoisi, että näin pitää toimia, ei yhteiskunta toimisi välttämättä yhtä hyvin kuin nykyään.
Esim. Suomessahan on koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka huomaavat tavallisen elämän olevan myytti ja jättäytyvät työelämän ulkopuolelle vapaaehtoisesti, koska Suomessa se on mahdollista kiitos laajan sosiaaliturvan. Osa heistä on vain luovuttanut, osa valinnut tämän elämän vapaaehtoisesti.
Mutta kuten olemme nähneet, mikään järjestelmä ei kestä jos vapaamatkustajia on liikaa. Jos kaikki tekisivät näin, yhteiskunta ei toimi. Olemme nähneet ensimmäiset oireet siitä viime vuosina kun valtion velka on paisunut vaikka talous on kasvanut – korona ei auttanut asiaa tippaakaan.
Näillä ihmisillä, jotka ovat astuneet tavallisen elämän ulkopuolelle, ei elämä kuitenkaan välttämättä ole sen parempilaatuisempaa. Yhteistä sosiaaliturvan varassa eläjille ja tavallisen elämän eläjille on se, että raha tuottaa suurimmaksi osaksi vain huolta sekä rajoja.
Tämä johtuu siitä, että rahaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Tavalliselle ihmiselle rahaa ei ole tarpeeksi, koska hän kuluttaa sen vapaaehtoisesti pois. Sosiaaliturvan varassa eläjä taas joutuu kuluttamaan kaiken hengissä pysyäkseen ja kuitenkin näkemään jotain vaivaa tuen eteen – täysin vastikkeetonta rahaa Suomessa kun ei vielä ole.
Taloudellisen riippumattomuuden myytti
Suurimmalle osalle suomalaisista tavallisen elämän myytti ei ole myytti vaan faktaa. Tosielämää. Se, miten pitää elää. Heille taloudellinen riippumattomuus on myytti. Taloudellisen riippumattomuuden myytti kuuluu seuraavasti.
Aloita rahan säästäminen kuluttamalla vähemmän, tienaamalla enemmän ja sijoittamalla yksinkertaisesti ja säännöllisesti. Saavuta taloudellinen riippumattomuus tietyn ajan jälkeen ja säästämäsi raha alkaa tehdä töitä puolestasi. Tämän jälkeen voit tehdä sen jälkeen elämälläsi ja päivilläsi mitä haluat.
Suurin osa meistä uskoo, että taloudellinen riippumattomuus ei ole mahdollista tavalliselle suomalaiselle. Suurimmalle osalle taloudellinen riippumattomuus onkin se myytti ja tavallinen elämä juuri sitä – tavallista.
Kun asiasta kuten taloudellisesta riippumattomuudesta tekee yksisarvisten tai Loch Nessin tasoisen myytin, asennoituu siihen myös samalla tavalla. Taloudellinen riippumattomuus on mahdotonta. Sitä ei ole olemassa, koska en ole sitä omalla pankkitililläni tai elämässäni nähnyt.
Tee myytistä tavallista
Myyteillä on ollut aina tärkeä tarkoitus ihmisille vuosituhansien saatossa. Myytit pyrkivät lujittamaan ihmisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Heimoilla ja kansoilla ympäri maailman on aina ollut yhteisiä myyttejä ja uskomuksia, joiden kertominen vahvisti ryhmän yhteenkuuluvuutta.
Myytti tavallisesta elämästä onkin juuri tällainen myytti. Se lujittaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Voimme yhdessä valittaa sitä, että on taas maanantai. Sitä, että tuo ja tämä oli taas ärsyttäviä töissä. Olisipa jo perjantai. Mikäs sen mukavampaa!
Minulla on kuitenkin ehdotus. Mitä jos päättäisitkin, että taloudellinen riippumattomuus ei ole myytti. Otat selvää, tutkit asiaa ja löydät sen. Lupaan, että taloudellinen riippumattomuus on helpompi löytää kuin Loch Nessin hirviö. Ja tämän jälkeen tavallinen elämä on myytti myös sinulle.
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Hei,
Kiitos mielenkiintoisesta blogista, olen lukenut sitä mielelläni. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti kirjoituksiisi kuten ”Esim. Suomessahan on koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka huomaavat tavallisen elämän olevan myytti ja jättäytyvät työelämän ulkopuolelle vapaaehtoisesti, koska Suomessa se on mahdollista kiitos laajan sosiaaliturvan. Osa heistä on vain luovuttanut, osa valinnut tämän elämän vapaaehtoisesti.”
Olen nykyään töissä omassa perustamassani yrityksessä ja tällä hetkellä teemme kauppaa n. 10 maassa. Tällaisena entisenä ”vapaaehtoisena” sosiaaliturvan varassa vuosia elänneenä ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin nykyajan toivottomuutta ja näköalattomuutta. Ihmisiin kohdistuu enemmän ja enemmän paineita ja tämänhetkinen järjestelmä tekee esim. sen että vaikka tekee kovasti töitä voi palkkakehitys jäädä jälkeen muista, jolloin varallisuuserot kasvavat . Historia on opettanut sen että kun tarpeeksi ihmisiä kokee näköalattomuutta on riskinä levottomuutta jolla voi olla vakavat seuraukset.
Vapaaehtoisuus on tässä yhteydessä mielestäni melko yleistävä, kapea ja ylimielinen näkemys. Sen sijaan näkemyksesi siitä että elämä ei kuitenkaan välttämättä ole sen parempilaatuisempa jos ihminen elää sosiaaliturvan varassa on minunkin mielestäni oikea. Uskoisin että moni ”vapaamatkustajista” haluaisi nimenomaan löytää paikkansa ja tehdä osansa. Monien tilanne voi olla täysin eri kuin sinun tai minun.
Itsekin olen alkanut pikkuhiljaa huolestumaan bloggaajan asenteen muuttumisesta jopa ylimieliseksi. Ei voi kovin helposti yleistää kuten kirjoittaja helposti tekee ”jos minä pystyn niin kaikki muutkin pystyvät”. Pitäisi ymmärtää että kaikki ei välttämättä ole niin lahjakkaita matemaattis-loogisessa päättelyssä. No, poliittiset arvot vaikuttaa olevan vahvasti oikealle kallellaan vaikka kirjoittaja muuta väittääkin.
Kiitos palautteesta! Joo, kun oikoluin tätä tekstiä ennen julkaisua (kirjoitin tämän varmaan joskus yli vuosi sitten, on liikkunut vain julkaisuaikataulussa eteenpäin pitkään), särähti kyseinen kohta myös omaan korvaani ja olin erittäin lähellä deletoida koko kappaleen, koska tiedän, että siinä on vähän liikaa negatiivista tulkinnanvaraa. Olisi todennäköisesti pitänyt tarkentaa asiaa huomattavasti, kun se varmaan suurimman osan silmäänkin kalskahti.
Tarkoitus ei ollut syyttää ketään tai sanoa, että heitä tarvitsisi kadehtia (ks. Willhates kommentti alla) tai, että KAIKKI tai edes suurin osa ihmisistä valitsisi tämän vapaaehtoisesti, koska työnteko ja arki on kuitenkin se, mitä suurin osa meistä kaipaa ihan mielenterveyden parantamiseksi. Kuten tekstissäkin sanoin, en usko, että verkoston tukeen heittäytyminen ei ole mikään avain onneen, sitä vain tapahtuu nykyään enemmän kuin ennen.
Ilmiö vapaaehtoisesta (tai joutumisesta) verkoston tukeen heittäytymisestä on kuitenkin lisääntynyt vähän samalla tavalla kuin FIRE:n tavoittelu perinteisesti – kyse ei ole missään massaliikkeestä, mutta monesta eri syystä se on lisääntymässä esim. vapaaehtoisesti aikuisten joukossa, ylisukupolvisen työttömyyden takia tai vain maahanmuuttointegraation ongelmien takia ks. esimerkiksi:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201710132200458044
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/tyopaja.pdf
https://tilajakehitys.hel.fi/ulkomaalaistaustaisten_tyollisyys
Ja yleistäminen on aina jokaisen blogitekstin ongelma, koska blogiteksti on formaattina aivan liian lyhyt esittämään monta eri näkökulmaa järkevästi. Käytännössä pitäisi välttää sanoja kaikki, ei koskaan, kenelle vain jne. mutta kaikkien poikkeuksien listaaminen vie pointin blogiteksteiltä, joiden tarkoitus on esim. innostaa (kuten nämä jos minä pystyn, kaikki muut tekstit).
Mielestäni on AINA parempi innostua, yrittää ja epäonnistua kuin vain olla suoraan ”en minä pysty” eikä edes yrittää. Erilaisia ihmisiä löytyy jokaisesta aiheesta, mutta jos pyrkisin ottamaan jokaisen ihmisen ja näkökulman jokaisessa blogitekstissä huomioon, en todennäköisesti saisi yhtäkään blogitekstiä aikaiseksi.
Olen kuitenkin tarkempi noiden sanoitusten kanssa jatkossa, kun samainen kohta selkeästi särähti korvaan myös lukijoilla!
”Näillä ihmisillä, jotka ovat astuneet tavallisen elämän ulkopuolelle, ei elämä kuitenkaan välttämättä ole sen parempilaatuisempaa. Yhteistä sosiaaliturvan varassa eläjille ja tavallisen elämän eläjille on se, että raha tuottaa suurimmaksi osaksi vain huolta sekä rajoja.”
Järisyttävää päättelyä, sossutuilla elävillä ei välttämättä ole parempi laatuista elämää, aivan kuin tässä pitäisi kollektiivisesti kadehtia persaukisia ja kelkasta pudonneita.
Mitä olen kuunnellut ihmisiä ja netin keskustelupaltsoja, aika moni tuntuu oikeast kadehtivan näitä kun ”saavat elää minun veroistanI!!”. Hienoa, että et kuulu heihin, mutta valitettavasti heitäkin yllättävän paljon on – ja siksi muistutus.