Tekeekö raha onnelliseksi? Kysymys on usein dilemma, jota on pohdittu käytännössä siitä asti, kun raha on keksitty. Jotkut sanovat, että raha tekee onnelliseksi, jotkut että raha ei tee onnelliseksi. Tutkimukset onnellisuuden ja raha ympärillä ovat kuitenkin suhteellisen yksimielisiä asiasta – raha tekee onnelliseksi. Joillekin tämä tulee yllätyksenä – suurimmalle osalle tämä ei varmasti tule yllätyksenä.
On tärkeää huomata, että rahankin tuomassa onnellisuudessa on aika paljon mutteja ja josseja. On tilanteita, joissa raha ei tee onnelliseksi ja on tilanteita, joissa raha ei tee niin onnelliseksi. Tänään käynkin läjän tutkimuksia läpi, jotka osoittavat rahan tekevän onnelliseksi ja mikä tärkeintä, miksi ja millaisissa tilanteissa raha tekee onnelliseksi.
Osa lähteistä on maksumuurien takana, joten jos niihin haluaa tutustua tarkemmin, kannattaa todennäköisesti lukea koko teksti ensin läpi ja sitten tutustuu tarkemmin niihin.
Raha ja onnellisuus – kumpi tuo enemmän onnea, varallisuus vai tulot?
Rahasta ja onnellisuudesta puhuttaessa on hyvä erottaa kaksi eri asiaa – tulot ja varallisuus, koska ne luovat erilaista turvallisuudentunnetta ja erilaisia elämäntilanteita. Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten on mahdollista, että joillain voivat rahat loppua 100 000 euron vuosituloilla. Tämä on aihe, joka nousee julkisuudessa esiin vuodesta toiseen.
Korkeat tulot eivät olekaan mikään varmistaja siihen, että rahaa jäisi käteen yhtään euroa. Sen sijaan varallisuus on jotain, joka on sinun tai aiempien sukupolvien täytynyt rakentaa tietoisesti säästäen ja sijoittaen ja sillä onkin aivan erilainen merkitys onnellisuudessa kuin korkeilla tuloilla. Mutta miten tulotaso ja varallisuustaso vaikuttavat ihmisen onnellisuuteen?
Tulot tekevät onnelliseksi – tiettyyn pisteeseen saakka
Dagens industri oli tämän viikkoisessa jutussa haastatellut ruotsalaista taloustieteen tohtoria, joka oli asiaa tutkinut Ruotsissa. Tutkimusten mukaan on suuri ero onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen sillä, tienaako 2000 vai 7000 euroa. Tietyn rajan jälkeen (n. 50 000 – 70 000 kruunua kuukaudessa eli n. 5000-7000 euroa) ihmisten kiinnostus palkankorotuksiin jopa vähenee.
Ruotsissa tämä on ymmärrettävää, koska kuten Suomessakin, progressiivinen verotus pitää huolen siitä, että tästä eteenpäin yli puolet palkankorotuksesta päätyy valtion taskuun yllättävän nopeastikin. Puhutaankin palkan moninkertaistumisesta, ennen kuin palkka taas alkaisi vaikuttamaan positiivisesti ihmisen elämään.
Yhdysvaltalaisille tehdyssä Princetonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa taas tutkittiin 450 000 aikuista yhdysvaltalaista. Tutkimuksen mukaan niin kauan kuin vuositulot nousivat 70 000 dollariin asti, ihmiset tunsivat itsensä onnellisemmaksi. Sen jälkeen ilmiö katosi ja lisäeurot eivät enää onnea elämässä lisännyt. Miljoonia tienaava ei siis ollut tilastollisesti millään tavalla onnellisempi kuin 70 000 dollari vuodessa tienannut ihminen.
On omalla tavallaan mielenkiintoista, että niin Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa kuukausitulojen raja onkin aika lähellä samaa, koska 70 000 dollaria vuodessahan tekee n. 5 800 euroa kuukaudessa.
Tutkijat Betsey Stevenson ja Justin Wolfers taas tutkivat eri maiden onnellisuutta ja vaurautta paperissa, joka julkaistiin American Economic Reviewssa. Vertailuun valittiin 25 isointa maata maailmasta väkiluvultaan. Valtioiden välisessä vertailussa tutkittiin maan vaurauden ja sen kansalaisten onnellisuuden välistä suhdetta.
Tutkimuksessa löydetty korrelaatio oli yksinkertainen: mitä vauraampi maa, sitä onnellisempia ihmiset siellä olivat. Mielenkiintoisinta oli, että sama päti länsimaista Aasiaan aina Afrikkaan asti. Korrelaatio ei siis kadonnut edes kulttuurista toiseen siirryttäessä.
Briteissä taas tehtiin samanlaista tutkimusta Brittien tilastokeskuksen toimesta. Tutkimuksen mukaan kaikki elämän osa-alueet onnellisuudesta oman arvon tunteeseen sekä elämän tarkoitukselliseen nousevat tulojen noustessa. Toisin kuin muissa tutkimuksissa, Briteissä tehdyssä tutkimuksessa, kattoa tulojen ja onnellisuuden välillä ei löydetty, mikä itseäni yllätti jopa hieman.
Raha tekee onnelliseksi, kunhan käytät sen oikeisiin asioihin
Tulojen merkitys onnellisuuteen on siis todettu monella eri tasolla ja oikeasti korreloivan positiivisesti onnellisuuden kanssa. Tätä on siis suhteellisen vaikeaa kiistää tutkimusten kuin varmasti monen ihmisen ihan oman elämän kokemuksenkin mukaan.
Mutta entä rahan käyttö? Tulot ovat numero sinänsä ja onkin mielenkiintoista tietää, onko sillä väliä mihin tulonsa käyttää? Tulotkin kun voi kaikki käyttää palkkapäivänä ja elää korkeillakin tuloilla kädestä suuhun.
Samainen Briteissä tehty tutkimus antaa tähänkin osviittaa: tutkimuksessa huomattiin, että luksuksen omistaminen ei tyytyväisyyttä lisännyt, vaan onnellisuutta tuotti ennen kaikkia perinteiset sijoitukset – osakkeet, asunnot, metsä, maa jne. Ei olekaan siis täysin merkityksetöntä, mihin tulonsa laittaa.
Rahan tuoma onnellisuus vaihtelee tutkimusten riippuen suuresti siitä, mihin ihminen rahan käyttää. Parhaimmillaan raha voi olla mahdollistaja, lisää vapaa-aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, lisää vapaa-aikaa tärkeisiin harrastuksiin jne.
Pahimmillaan raha voi kuitenkin olla koukuttaja – haluat lisää tavaraa, materiaa ja kokemuksia, joihin poltat kaiken rahasi, jonka jälkeen hamuat lisää samaa ja päädytkin kuuluisaan hedonistiseen oravanpyörään.
Rahasta puhuttaessa täytyykin aina muistaa, että se on vain ja ainoastaan työkalu. Ja aivan kuten vasaraa, sitä voi käyttää väärin – niin oman taloudellisen vakauden kuin oman hyvinvoinninkin osalta.
Saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta jatkuvaan elintasoinflaatioon ja kulutuksenkierteeseen hyppääminen onnistuu ihmisiltä luonnostaan. Vaikeampaa on päästää irti ja miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja mikä osa kulutusta elämänlaatua aidosti parantaa ja mikä on pelkkää hukkaa.
Raha tekee onnelliseksi – paitsi jos et osaa sitä käyttää, eikä mikään riitä sinulle
Kuten sanoin alussa, raha tekeekin onnelliseksi. Paitsi, jos ei osaa käyttää sitä tai mikään ei riitä. Lisääntyvät tulot kasvattavat onnellisuutta – tiettyyn pisteeseen. Ihminen on kuitenkin sisäisesti altruisti, joten muiden auttaminen ja oman onnen jakaminen lisää omaa onnellisuutta entisestään. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Tämän takia ei ole myöskään ihme, että Suomi voittaa onnellisuusvertailuja koko ajan – meillä on aivan äärettömän korkea elintaso täällä verrattuna 99%:iin muusta maailmasta, mikä tuntuu toisaalta monelta suomalaiselta unohtuvan 99% ajasta. Edelleen liian moni katsoo maailmaa sen kautta, mitä meiltä puuttuu, ei mitä meillä jo on.
Jos mikään ei riitä, edes raha ei tee onnelliseksi.
Hieno esimerkki rahan riittämättömyydestä joillekin yksilöille löytyy esim. Yhdysvalloista, jossa 90-luvun alussa todettiin, että pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat pitää olla julkisia. Peruste tähän oli se, että palkat olivat niin järjettömät verrattuna yritysten keskimääräisten työntekijöiden palkkoihin, että jos johtajien palkat olisivat julkisia, eivät toimitusjohtajat kehtaisi enää pyytää niin korkeita palkkoja, koska ihmiset paheksuisivat heitä niin paljon.
Lainsäätäjät ja poliitikot kuitenkin tekivät suuren virhearvioinnin ihmisluonnosta. Muutoksen vaikutus olikin täysin päinvastainen. 25:ssä vuodessa toimitusjohtajien ja keskimääräisten työntekijöiden palkkojen ero on yli 10-kertaistunut lain voimaantulon jälkeen.
Syyhän tähän oli se, että toimitusjohtajat eivät käytä vertailukohtanaan keskimääräistä työntekijää vaan toista toimitusjohtajaa. Ja usein ihmiset, jotka nousevat tällaisiin rooleihin ovat äärettömän nälkäisiä, eikä heille riitä mikään. Kun sinulla on 30 metrin huvipursi, se ei kauheasti lohduta, kun kaverilla on 50 metrin huvipursi vieressä. Sama asia, joka tekee ihmisistä taloudellisesti menestyneitä, tekee heistä myös usein onnettomia.
Oletko samaa vai eri mieltä? Tekeekö raha onnelliseksi?
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
En tiedä onnellisuudesta mutta ainakin mielenrauhaa tulee vauraudesta. Tästä ja sinun toisesta tekstistä kuluttamisesta: itse pienensin minun käytössä olevaa rahamäärää kun valmistuin ja menin päivätyöhön. Syy on että aluksi kävin ostamaan kaikenlaista tavaraa mihin ei ollut ennen varaa, mutta se ei tuntunut miltään, kun taas köyhyysrajan alapuolella tuntui kuin ois joulu kun sain ostettu jotakin kallista. Eli itse ainakin olen onnellisempi ”köyhänä”. Ylimääräiset rahat sijoitan tai käytän matkustamiseen. Voisin varmaan saada palkankorotuskin mutta se tarkoittaisi isompi paine suorittaa töissä, joten niin… Toki kasvoin varakkaassa perheessä jossa ei ollut kaikki hyvin, se varmaan antaa perspektiiviä. Ihmiset liian helposti kuvittelevat että kaikki ongelmat katoisi jos olisi rahaa…
Onnellisuus sanana tosiaan on vaikea, koska eihän kukaan voi olla koko ajan onnellinen. Tyytyväisyys ja mahdollisuus hyvään elämään on mielestäni ennen kaikkea onnellisuutta, onni itsessään sitten on niitä ohimeneviä hetkiä, joka syntyy elämän vuoristoradasta, jossa on huippuja ja pohjia.
Raha ei tosiaan ratkaise ongelmia kuin tiettyyn pisteeseen saakka (kuten noista tutkimuksistakin mielestäni hyvin näkee), mutta tämän jälkeen ongelmien ja murheiden määrä meidän kaikkien elämässä on aika vakio – kaikilla vain hyvin erilaisista asioista. Miljonääri voi tosiaan murehtia asioista, joista keskituloinen ei osaa edes kuvitella, mutta tästä huolimatta tunne on aivan yhtä vahva.
Ja tosiaan tunnistan tuon kuluttamisen tunteen. On huomattavasti parempi tunne kuluttaa rahaa ja ostaa asioita, joita oikeasti tarvitsee kun tuntuu, että seon on ansainnut. Kuin, että asiat tulisivat vain kun manulle illallinen. Tästä syystä moni oikeasti rikas varmasti tunteekin monesti tyhjyyttä, kun yhteiskunta rakennettu kuitenkin vahvasti kuluttamisen ympärille, mutta kuluttamisesta ei välttämättä mitään fiiliksiä enää saa-
Köyhyys ei tee onnelliseksi, eikä tee rikkauskaan. Köyhä murehtii toimeentulosta ja elämisestä, rikas murehtii kaikesta niistä turvatoimista ja materiasta, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja itsessään kuluttaa rahaa. Superrikkailla on todella monimutkaisia omaisuuteen ja oikeustaisteluihin sekä yrityksiin ja omistuksiin liittyviä ongelmia, jotka saattavat viedä yöunet. On niin paljon ihmisiä ja tahoja, jotka tahtovat päästä osalliseksi rikkaiden hyvinvoinnista ja vaikutusvallasta. Ehkä on niin, että kun ei tarvitse miettiä mammonaa, niin se lisää onnellisuutta. Toisaalta siihen tilanteeseen usein tarvitaan jonkinlaista vaurautta tai asemaa.
Juurikin näin! Missään ääripäässä ihmisen ei yleensä ole hyvä olla ja mielestäni siksi tutkimusten tulokset käyvätkin monella tavoin järkeen. Kun on ”tarpeeksi” rahaa siihen, ettei rahaa tarvitse stressata ja pystyy silloin tällöin tekemään isoja elämyksellisiä ostoksia, rahan arvo menettää merkitystä erittäin paljon. Samalla kun saavuttaa tietyn pisteen, niin rahamurheet katoavat, joka on myös valtava helpotus, koska köyhyys myös tutkitusti vaikuttaa aivoihin, onnellisuuteen ja käytökseenkin.
Olen aina ollut sitä mieltä, että suomalaisten raportoitu onnellisuus johtuu suurelta osin siitä, että ei ole stressiä toimeentulosta. Toki Suomestakin löytyy paljon vähävaraisia, mutta kukaan ei ole siinä tilanteessa kuten esim jenkeissä, missä ihmisillä ei oikeasti ole mahdollisuutta esim mennä lääkäriin vaikka olisi vakavasti sairas, tai ottaa sairaslomaa töistä. Köyhistä kuitenkin pidetään meillä huolta, perusasiat kuten terveydenhuolto ja katto pään päälle taataan. Töistä voi ottaa tauon jos on burnout, ja monilla on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia jos niin haluaa. Tämä on aika ainutlaatuista koko maailman mittakaavassa.
Suomalaiset osaavat myös nauttia yksinkertaisista asioista kuten vaikkapa mökkeilystä ja luonnossa kulkemisesta. Ei ole jenkkimäistä pakkoa ostaa osamaksulla maasturia ja vinguttaa luottokorttia tappiin ostoskeskuksessa. (toki näitäkin tapauksia on, mutta sinua ei esim pidetä hulluna jos sanot että et omista autoa tai luottokorttia) Yksinkertainen elämä on usein onnellista, niinkuin nuo tutkimuksetkin osoittavat. Liika raha monimutkaistaa elämää.
Täytyy silti sanoa, että itselle raha tuo onnellisuutta mm siten, että meillä on siivooja. Myös kiireisen arjen luksukset kuten erikoiskahvi kahvilasta tai illallinen hyvässä ravintolassa. Tai hyvä hieronta, kasvohoito tms. Ei kovin usein, mutta miten ihanaa että tällaista luksusta on mahdollisuus välillä hyödyntää, ja että tietää sen olevan mahdollista oman kovan työnteon ansiosta.
Samoilla linjoilla olen – absoluuttista köyhyyttä ei Suomessa käytännössä ole. Joka globaalilla skaalalla aivan uskomaton poikkeusm mitä Suomessa tunnutaan arvostavan aivan liian vähän kun se on monelle itsestäänselvyys. Suhteellista köyhyyttä toki on sitten enemmän, joka toki myös vaikuttaa ihmisiin negatiivisesti, koska olemme vertailueläimiä loppujen lopuksi.
Aika tosiaan on rahaa ja toisin päin. Ja palvelujen, ajan ja elämysten ostaminen tuntuukin olevan nykyään huomattavasti tavoitellumpaa. Mutta loppupeleissä, kuten sanoitkin, yksinkertaiset asiat ovat kuitenkin se, mistä pitääkin pystyä nauttimaan hyvässä elämässä. Parhaisiin asioihin elämässä ei kuitenkaan usein tarvitse kuin läheisiä ihmisiä ja aikaa.
Hyvä kirjoitus. Mielestäni erityisen tärkeä huomio on, että tietyn tulotason jälkeen varallisuuden kasvattamisen sijasta onnellisuutta lisää tehokkaammin vapaa-ajan lisääminen. Sen takia olisikin hyväksi monelle hyvätuloiselle, jos he tekisivät vähemmän töitä. Kirjoitin tästä lyhyemmän työviikon vaikutuksesta onnellisuuteen aiemmin blogiini: https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2021/09/lyhyempi-tyoviikko.html
Jep, se on mielestäni myös isoin oppi näistä tutkimuksista, koska toistuu kulttuurista ja vuodesta toiseen tuo sama lopputulos. Klassikkohan on myös se, että kukaan ei muistele huikeita työsuorituksiaan kuolinvuotellaan vaan aivan jotain muuta. Ja toki moni etenkin kovatuloinen tekee töitä niin paljon, ettei muuta sitten ehdikään tehdä.
Käytännön tasolla Suomessa kyllä on absoluuttista köyhyyttä, mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että ei ole riittävästi rahaa ruokaan, lääkkeisiin, asumiseen tai vaatteisiin – tai ylipäätään välttämättömiin elintarvikkeisiin. Leipäjonot ovat pidentyneet sitten vuoden 2020. https://yle.fi/uutiset/3-12449191 toteaa, että Suomessa noin 200000 turvautuu vuosittain ruoka-apuun. Absoluuttinen köyhyys ja koulukiusaaminen ovat asioita, jotka eivät vähene maton alle lakaiselmalla. Pikemminkin tulisi todeta, että niitä tulee aina olemaan, mutta on keinoja, joilla niitä voi tuoda esiin ja sitä kautta etsiä järkeviä ratkaisuja, kuten esim. Hursti on tehnyt. Asunnottomuus käsittääkseni on ollut vähenemään päin, joka on sinällään todella hyvä. Näkisin, että asenteen muutos saattaisi auttaa suhtautumisessa köyhyyteen. Periaatteessa kuka tahansa voi olla köyhä tai tulla köyhäksi. Ei siihen tarvita kuin sairastuminen tai muu vastoinkäyminen, joka aiheuttaa esim. mielenterveydellisiä ongelmia. Jotkut nykyisistä köyhistä ovat olleet superrikkaita.
Absoluuttinen köyhyys on kuitenkin juuri sitä, että niitä ei sinällään edes saa. Ja sehän Suomessa hienosti onkin, että käytännössä yhteiskunta pitää huolen siitä, että apua saa käytännössä aina juuri noihin perustarpeisiin. Toki tosiaan riippuu siitä, että mikä on tarkka määritelmä absoluuttiselle köyhyydelle, mutta itse en koe, että suomalainen köyhyys Afrikan absoluuttista köyhyyttä on edes lähellä juuri tämän avun saannin eron takia.
Ja tosiaan asunnottomuutta Suomessa on suhteellisen vähän – taitaa olla noin 4000 ihmistä, joka sekin on maailman huippuluokkaa absoluuttisesti ja suhteessa väkilukuun. Suomi on tehnyt erittäin hyvää työtä sen eteen, että kaikilla on oma koti tai vähintään katto pään päällä kun sitä tarvitsee.
Köyhyyttä toki mahdoton koskaan poistaa maailmasta juuri sen takia, että aina on niitä joilla käy huono tuuri tai huonot olosuhteet. Omasta kaveripiiristä löytyy paljon erilaisia kokemuksia ja jotkut tosiaan ovat joutuneet sairauseläkkeelle jo alle kolmekymppisenä ja toiset taas kuntoutuksen kautta onnistuneet pääsemään osaksi normaalimpaa arkea. Hopealuoti näihin kaikkiin kohtaloihin on suhteellisen mahdoton löytää.