Mistäkö tiedän, että omistat liikaa tavaraa? Siitä, että omistan (omistin) itsekin aivan liikaa tavaraa. Tämä siitä huolimatta, että olen edelleen köyhä opiskelija. Tämä tuli minulle aitona yllätyksenä olenhan elänyt opiskelijabudjetilla 5 vuotta, joista 2 viimeistä vuotta olen pitänyt tarkempaa kirjaa kulutuksestani. En ole koskaan ollut hyvä ostamaan tavaraa ja loppujen lopuksi opiskelijana minulla ei olisi ollut rahaakaan ostaa aivan tuhottomasti ylimääräistä tavaraa.
Muuttaminen opettaa
Pidin viime viikonloppuna kunnon siivousinventaarion asunnossani, jossa järjestelin tavaroita jo tulevaa opiskelijavaihtoa ja talon tyhjennystä varten. Erottelin tavarat kolmeen eri kategoriaan: roskiin, säilytykseen ja UFF:iin/kirppikselle/tjtv. Yllättävää oli, kuinka paljon oikeaksi roskaksi luokiteltavaa tavaraa minulla oli. Vaatteita, jotka olivat eläneet elinkaarensa pariin kertaan, armoton läjä papereita ja pahveja (lähinnä koulusta sekä erinäisistä ostoksista), lapsuuden tavaroita, jotka olivat kulkeutuneet asuntooni kun muutin kotoa jne. Tavaroita, jotka olivat vain keränneet pölyä nurkassa viimeiset 5 vuotta ja, jotka olin viime muutossa jostain ihme syystä vielä säästänyt.
Nyt heitin armottomasti kaikki tällaiset tavarat pois tai kirppisläjään. Voi olla, että en kirppistä koskaan pidä, jolloin päädyn heittämään tavarat roskiin, mutta vaatteet pyrin kierrättämään, koska yllättävän vanhatkin vaatteeni olivat vielä täysin ehjiä. Afrikan lapset ja DIY-muotibloggarit kiittävät.
Jos miettii paljon yhden hengen talouteni oli onnistunut keräämään tavaraa, pystyn vain kuvitella paljon tavallinen neljän hengen perhe ehtii hamstraamaan tavaraa, ellei tavaroita myydä eteenpäin tai heitetä pois yhtä kovalla tahdilla.
Muistan kun menin lapsena kaverilleni, joka oli huomattavasti itseäni parempituloisesta perheestä. Hänen oman huoneensa takana oli ovi, joka vei toiseen huoneeseen, joka oli täynnä leluja ja pelejä. Tästä huolimatta haimme huoneesta aina vain ne tietyt pari figuuria, joilla leikimme joka kerta. Kaikki muut sadat pelit ja lelut istuivat huoneessa keräämässä pölyä. En vielä tähän päivään saakka ymmärrä, miten joku on edes ehtinyt ostaa ne kaikki lelut ja pelit. Leluja on täydytty ostaa samaa tahtia kuin ruokaa. Vaikka koen omistavani nykyään jo jonkun verran tavaraa, uskon, että pelkästään tuossa huoneessa oli enemmän tavaraa kuin, mitä itse säästän vaihtoon lähtiessäni.
Nyt kun olen inventaarion saanut tehtyä, minusta tuntuu, että omistamani tavaroiden määrä on jollain tavalla järkevä. Rehellisesti sanoen huoneeni näyttää nyt aika autiolta. Loppujen lopuksi elämiseen tarvitsee aivan uskomattoman vähän tavaraa.
Koetko, että sinä omistat liikaa tavaraa? Miksi näin? Tai tunnetko lähipiirissäsi samanlaisia tapauksia kuin lapsuuden kaverini vanhemmat, jotka tuntuivat ostavan uusia tavaroita joka kauppakerralla? Haluaako joku selittää, miten tämä on mahdollista ja miksi joku edes tekee näin?
Autotallissa kaikkea muuta paitsi auto. Paikka jonne kerätään kaikki, mitä ei sillä hetkellä tarvitse, odottamaan sitä ”entäs sitten kun tätä tarvitsee” hetkeä, mitä ei koskaan tule.
Hahahaha. Autotallit ovat kyllä usein aarreaittoja. Tosin varmaan juuri aika usein sinne menee tavara, jolle on käyttöä ehkä sitten joskus (eli ei koskaan). Toisen roska on toisen aarre vai miten se menikään.
Meillä paremmalla puoliskolla on melkoinen määrä kenkiä. Itse olen pärjännyt 1/3 osalla siitä, mitä hänellä on. Myös muissa vaatteissa sama juttu, mutta hän pukeutuukin paremmin kuin minä itse. Itselleni riittää melko hyvin samat farkut + jotain niiden kanssa. Naiselle se ei ole niin yksinkertaista. Tai miksi ei voisi olla, mutta siihen sotaan en minä lähde. Sen verran pitää olla itsesuojeluvaistoa. Olen kuitenkin yrittänyt ajaa sisään ajatusta, että jos ostetaan joitain uusia vaatteita, niin hävitettäisiin sitten samalla jotain ei enää käytössä olevaa pois. Osittain toimii. Kun ei kuitenkaan hanki lisää tilaa, niin jossain vaiheessa tulee raja vastaa sen suhteen, mikä mahtuu asuntoomme ja mikä ei. Ja tähän luotan.
Nauroin tuolle itsesuojeluvaisto kohdalle. Tiedän, mitä tarkoitat ja nyt sinkkuna ollessa unohtaa aina välillä sen, millaiset naisten vaatekapit parhaimillaan (tai pahimillaan) ovat. Kauhean stereotypistä, mutta varmasti suurin osa naisista omistaa huomattavasti enemmän vaatteita kuin miehet. Toki olen kaveripiirissäni huomannut sen, että ikäiseni miehet käyttävät yhä enenevissä määrin rahaa vaatteisiin (ja etenkin kenkiin). Ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa miehetkin haluavat vaatehuoneen!
Meilläkin on todennäköisesti ”liikaa” tavaraa. Mutta eihän se tavara mitään myrkyllistä ole =) Toki tyttöystävälläni on paljon enemmän tavaroita kuin minulla, mutta ei haittaa, meillä on nimittäin 1/3 kaikista kaapeista tyhjänä. En halua määräillä liikaa toisen elämää. Heitetään kuitenkin myös aina jotain pois kun jotain uutta hankitaan. Siten tavara ei kumuloidu.
Jos on noin paljon tyhjää kaappitilaa, niin kuulostaa siltä, että teillä ei suhteellisesti ainakaan ole liikaa tavaraa 😀 Tai sitten asunnossanne on vain järjettömästi kaappitilaa, heh. Tuo tavaran poisheittäminen uutta ostaessa riittänee usein tavaran määrän hallintaan.
Kyllöhön sitä rompetta kertyy vaikka mitöän ei ostaisikaan. Olen köyhästä suvusta ja periaate on että mitään ei heitetä pois. Käytännössä tämä sitten tarkoittaa sitö, että omia tarpeettomia tavaroita muilutetaan muille, esim mulle. Nyt tosin olen sanonut että yhtään enempää rompetta en ota. Noita vaatteita ja tavaroita oon ny yrittänyt myydä mutta eihän niitä kukaan halua…
Itselläni aika samanlainen tausta. Josta sitten olen oppinut säästeliäisyyttä ja sitä, että käytän tavaroita usein siihen pisteeseen kun niitä ei yksinkertaisesti voi enää käyttää. Samalla tulee säästettyä aivan tarpeettomasti tavaraa, jolla ei oikeasti tee mitään. Siitä tavasta yritän päästä nyt eroon, etenkin kun muuttoa pukkaa. Ja toivottavasti myös tulevaisuudessa onnistun pääsemään lopullisesti eroon.
Muutot ovat todellakin auttaneet tässä. En ole raaskinut aiemmin ostaa kirjoja tai muistoesineitä, taidetta tai edes mieleisiä huonekaluja. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ei ikuisesti voi elää matkalaukkuelämääkään, vaan esim. inspiroivia kirjoja voi muutaman joskus hankkia. Ja vaatteita pitää läpikäydä ja hävittää useammin, ja sitten hankkii vain pari kpl kutakin sesonkia varten hyviä käyttö(työ)vaatteita.
Mehulinko on myös mulla yks tilanviejä keittiössä, mutta yllättävän paljon olen sitä käyttänyt.
Itsellä tällä hetkellä menossa vielä tuo matkalaukkuelämävaihe 😀 Ajattelin, että sitten kun joskus ostan asunnon, voin alkaa kuluttaa rahaa sisustukseen sekä muuhun materiaan. Ensimmäisenä tietenkin kotiteatteri ja muut tärkeät jutut. Mutta nyt jo huomaan sen, että vanhetessa matkalaukkuelämä alkaa turhauttaa, koska elämän rakentaminen tuntuu haastavalta.
Mehulinko ei kuulosta yhtään turhalta, jos sitä käyttää! Aika moni varmaan ostaa juuri tuollaisia keittiövälineitä, käyttää niitä viikon ja pakkaa ne sen jälkeen jonnekin keittiökaapin syvimpään nurkkaan pariksi vuodeksi.
Nykyinen KonMari-trendi on mielestäni hieman huolestuttava. Tavarasta on tullut roskaa, jota se ei ole. Ihmisten tulisi ennemminkin ymmärtää jättää tavara ostamatta, kuin heittää kaikki jo hankittu pois. Päätin perustaa oman blogini, johon päivitän säästövinkkejä ja oman suunnitelmani toteutumista. http://pihimies.com/