Kaksi tietä taloudelliseen riippumattomuuteen

Kun huomasin, että Merja Mähkä oli kirjoittanut kolumnin taloudellisesta riippumattomuudesta Helsingin Sanomiin aiemmin tällä viikolla, olin innoissani. Tekstin luettuani olin vain hämilläni. Tekstissä ei esitelty erilaisia tapoja taloudelliseen riippumattomuuteen.

Siinä lähinnä yksinkertaistettiin ja esitettiin vääriä laskelmia ja tietoa taloudelliseen riippumattomuuteen liittyen. Aina kun HS julkaisee jotain, se kuitenkin tavoittaa niin suuren lukijakunnan, että toivoisi faktojen olevan kunnossa. Mutta ei.

Tiedän, että kirjoituksessa oli kaunis ajatus siitä, että näin voi nostaa sijoittamisen kannattavuuden esiin kaikille, vaikka ei tavoittelisi taloudellista riippumattomuutta. Näin taloudellisen riippumattomuuden puolestapuhujana pieni osa minusta kuitenkin kuoli tekstiä lukiessani.

Taloudellinen riippumattomuus on loppupeleissä yksinkertaista ja toisin kuin kirjoituksessa väitettiin – mahdollista oikeasti melkein kenelle tahansa – kunhan tietää faktat taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun liittyen ja osaa käyttää netissä valmiina olevia laskimia. Tässä kirjoituksessa käsittelenkin laajemmin taloudellisen riippumattomuuden eri ”koulukuntia” sekä niiden eroavaisuuksia. Sekä tietenkin miten päädyin valitsemaan oman vaihtoehtoni taloudellisen riippumattomuuden malleista.

Elä säästöilläsi – koulukunta

taloudelliseen riippumattomuuteen
Kuka tahansa meistä osaa säästää rahaa

Tämä koulukunnan sanotaan perustuvan kalifornialaisen sijoitusneuvojan William P. Bengen kirjoittamaan artikkeliin, jossa hän esitti, että sinulla on säästöjä tarpeeksi loppuelämäksesi jos ne riittävät kun nostat niistä 4 % vuodessa.

Tätä kutsutaan myös ns. ”4% säännöksi”. Käyttivät henkilöt 4%:n sääntöä tai jotain muuta tapaa laskea omaisuuden riittävyys, ajatus on yksinkertainen: säästät rahaa niin paljon, että pystyt elämään sijoituksillasi ja niiden tuotoilla koko loppuelämäsi.

4%:n sääntö perustuu siihen, että Bengen mukaan voit nostaa huoletta 4% vuodessa sijoituksistasi, koska sijoitukset kasvattavat arvoaan nopeammin kuin henkilö ehtii sitä 4% säännöllä nostamaan. Näin sijoituksesi siis riittävät helposti loppuelämäsi läpi, eikä raha lopu koskaan kesken. Käytännössä tämä varmistaa sen, että olet taloudellisesti riippumaton riippumatta siitä elätkö 100 vai 200 vuotiaaksi. 4% säännön mukaan pääomasi ei koskaan lopu.

4%:n säännön suurimpia puolestapuhujia ovat esim. suositut bloggarit MMM sekä Pohatta, joka tosin on kehittänyt myös oman laskurinsa. Perusperiaate kuitenkin pysyy samana, elät rahoilla, joita nostat sijoituksistasi ja nämä riittävät loppuelämäsi.

Itse en valinnut tätä vaihtoehtoa kun aloin tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että se on psykologisesti minulle vaikeampi. Toinen syy on se, että en voi luottaa osakekurssien jatkuvaan nousemiseen.

Eräänä ongelmana on myös pitkäaikainen mahdollinen laskumarkkina, jossa joutuisin myymään sijoituksiani, vaikka tiedän, että ne olisivat juuri sinä hetkenä aliarvostettuja. Tällöinhän en halua myydä, vaan ostaa lisää! 4% säännöllä rahat kyllä riittävät myös pitkässä laskumarkkinassa, mutta en tuntisi oloani silti turvalliseksi, koska ihmismieli.

Paras puoli tässä koulukunnassa on se, että kuka tahansa pystyy saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden tätä kautta. Riittää, että olet normaalituloinen, mutta vähäkuluinen. Taloudellisen riippumattomuuden ajatusmallissa usein ohitetaan se ajatus, että taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita sitä, että voit elää kuin kroisos kun olet sen saavuttanut. Se tarkoittaa, että elät edelleen säästäväisesti, mutta nyt saat itse päättää, mihin vapaa-aikasi kulutat. Matka taloudelliseen riippumattomuuteen on mahdollinen kenelle tahansa tätä tietä.

Jos haluat laskea, kuinka paljon sinun tulisi säästää, jotta olet taloudellisesti riippumaton, suosittelen kokeilemaan seuraavia yksinkertaisia laskimia, jotka ovat yksinkertaisi ymmärtää ja käyttää.

Mr Money Mustache Calculator – aika taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen
Taloudellinen riippumattomuus -laskuri (heille, jotka pitävät Exceleistä)
Suomenkielinen laskuri löytyy Vaurastu.fi sivuilta

Elä passiivisilla tuloilla – koulukunta

Elä passiivisilla tuloilla -koulukunta on nimensä mukaan yksinkertainen. Tarkoituksena on, että sijoituksistasi saadut passiiviset tulot kattavat tai ylittävät vuosittaisen kulutuksesi. Nämä passiiviset tulot saadaan usein erilaisista sijoituksista: osakkeiden osingoista, asuntojen vuokratuloista tai vaikka erilaisista korkotuotteista.

Hyvänä puolena passiivisilla tuloilla elämisessä näen sen, että toisin kuin elä säästöilläsi- koulukunnassa, et joudu todennäköisesti koskaan syömään kuormasta. Paitsi jos haluat jostain syystä elää luksuselämää tai ostaa urheiluauton tai jotain muuta yhtä tarpeellista.

Passiiviset tulot rauhoittavat myös mieltäsi aikana, jolloin elämä ei muuten välttämättä mene putkeen esim. potkujen jälkeen ennen kuin olet edes saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Passiiviset tulot rullaavat tilillesi kuukausittain, ja vaikka ne eivät kattaisi kaikkia tulojasi, jo alusta lähtien huomaat ja pystyt seuraamaan kuinka ne kattavat osan menoistasi. Kun lumipallo lähtee aidosti pyörimään ja elät säästeliäästi, saatat huomata, että yhtäkkiä saattaakin olla kuukausia kun passiiviset tulosi ylittävätkin kulusi!

Saattaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Kyllä ja ei. Suurin ero tällä lähestymistavalla on sinun täytyy itse sijoittaa huomattavasti enemmän, jotta pystyt elämään pelkillä passiivisilla tuloilla vs. jos elät säästöilläsi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että passiivisilla tuloilla elämiseen saavuttamiseen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin säästöillä elämisen- koulukunta ja siksi se ei välttämättä sovellukaan kaikille.

Taloudeliseen riippumattomuuteen ei ole yhtä oikeaa tietä

On myös erittäin paljon ihmisiä, jotka omistavat kymmeniä sijoitusasuntoja, mutta koska se käy mielestäni jo itsessään työstä ajasta ja kohteista riippuen, en laske pelkillä sijoitusasunnoilla elämistä oikein kumpaankaan koulukuntaan. Haluan minimoida ajan, jota käytän sijoitusteni ylläpitoon taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani ja mielestäni asuntojen omistaminen ei tällaista vapautta anna.

Samalla mielestäni myös moni yhdysvaltalainen taloudellinen riippumattomuus-bloggaaja on tarinoissaan harhaanjohtava, koska he saattavat kuluttaa yhtä paljon aikaa blogiinsa viikossa, kuin he käyttäisivät tavalliseen päivätyöhönsä. Usein nämä henkilöt myös tienaavat tavallisen työn verran tällä bloggaamisella.

Usein nälkä kasvaakin syödessä ja työn tekeminen jatkuu entisestään ihan vain, että rahaa saisi enemmän, vaikka alkuperäinen idea olisikin jotain ihan muuta. Moni taloudellisesti riippumaton alkaakin taloudellisen riippumattomuuden saavutettuaan vain tavoittelemaan enemmän ja enemmän rahaa, koska elämä on pyörinyt niin pitkään rahan ympärillä.

Toivon, etten itse päädy tähän, koska se on oravanpyörä siinä missä tavallinenkin. Toivon, että tavoitteen saavutettuani haluan edelleen ainakin puoliksi samoja asioita kuin tällä hetkellä.

Koulukuntien eroavaisuudet käytännössä matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen

Katsotaan lopuksi vielä, miten koulukunnat eroavat käytännössä. Lasketaan, miten tavoitteet ja tavoiteajat eroavat molemmissa malleissa itseni kohdalla. Nykyisellään voisin sanoa, että tarvitsen n. 2000 euroa kuukaudessa elämiseen, jotta voin kutsua itseäni taloudellisesti riippumattomaksi.

Laskin asiat siis sen mukaan, etten tienaisi senttiäkään rahaa koko elämäni aikana mistään mitä teen, tuloni eivät nousisi tästä päivästä laisinkaan koko työurani aikana ja kulutukseni yli tuplaantuisi. Laskut ovat siis ultimate worst case scenario allekirjoittaneelle, mikäli pysyn työkykyisenä.

Elä säästöillä mallilla (vaurastu.fi laskurin mukaan)

Aikaa taloudelliseen riippumattomuuteen minulla on: 20 vuotta
Pääomani taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani on: 643 000 euroa

Elä passiivisilla tuloilla mallilla

Aikaa taloudelliseen riippumattomuuteen minulla on: 25 vuotta
Pääomani taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani on:  871 000 euroa

Molempien mallien mukaan on selvää, että tällä tahdilla matkaa kuitenkin on. Huomattavaa kuitenkin on, että laskin laskut erittäin varovaisesti. Jos esim. kuluttaisin koko loppuelämäni keskimäärin yhtä paljon kuin tällä hetkellä, saavuttaisin 4%-säännön avulla taloudellisen riippumattomuuden alle 9 vuodessa tästä hetkestä!

Kulutus onkin se, mikä on paljon tärkeämpää taloudellisessa riippumattomuudessa kuin rahan tienaaminen tai sijoittaminen. Se mielestäni sivuutetaan aivan liian usein taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa.

Koska haluan kuitenkin saavuuttaa taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti nopeammin, täytyy minun toteuttaa mottoani jatkossa entistä paremmin. Kuluttaa vähemmän, tienata enemmän sekä sijoittaa yksinkertaisesti ja säännöllisesti. Yksinkertaista ja helppoa.

Kumpi on sinulle sopivampi malli vai löytyykö se jostain välistä?

24 kommenttia artikkeliin ”Kaksi tietä taloudelliseen riippumattomuuteen”

  1. Kiitos artikkelista.

    Mielestäni teet hieman turhaa eroa näiden ”koulukuntien” välille jos puhutaan osakkeista ja koroista.

    Jos ostat osakkeita tai korkoinstrumenttejä ja samat osakkeet/korot olisivat rahaston (tai etf) sisällä niin ainoa järkevä olisi rahastointi ja siitä pääoman syöminen, koska siitä et maksa veroa ennen kuin alat syömään pääomaa. Tuo veroetu on merkittävä. Jos tulee pitkä laskukausi niin myös osingot ja osinkofirmojen arvostukset yleensä laskevat samalla, joten silloinkin tulee eteen joko se, että selvittävä vähemmällä tai sitten syödä pääomaa. Jos strategiana oli ottaa aina 4% niin silloinkin voi säätää ottamaansa summaa ja prosenttia laskukaudella. Eli strategiaeroa ei hirveästi ole tai välttämättä ei ainakaan ole fiksua maksaa veroja joka vuosi. Vuokra-asunnoissa passiivinen tulo taas on sisäänrakennettu joten siinä ei oikein pääse valitsemaan.

    Hyvä pointti että rahan keräämiseen ja säästämiseen tulee helposti riippuvuus, kun sitä miettii vuosikausia. Itsellänikin todennäköisesti vaihde jää hieman päälle vaikka ei välttämättä haluaisikaan.

    Vastaa
    • Mielestäni ero kahden strategian välillä on selkeä. On eri asia sijoittaa syklisiin yhtiöihin, joiden kurssit ja osingot rommaavat tai nousevat tasatahtiin tai sijoittaa oikeisiin osinkoaristokraatteihin tai vastaaviin, jotka kasvattavat osinkoaan niin huonoina, että hyvinä aikoina. Itsellänihän salkussa tällaisia ovat mm. AT&T, McDonald’s, Welltower sekä Kone.

      Kun näiden sekä muiden osinkoaristokraattien hinnat laskevat laskumarkkinoilla, osinkovirta kasvaa, osinkotuotto% kasvaa ja on aika vain lisätä painoa kyseisissä firmoissa. Laatufirman ja syklisen pomppijan ero on valtava kun tavoittelee passiivisilla tuloilla elämistä. Samanlaista ei voi saavuttaa perus rahastosijoittamisella, missä indeksi seuraa syklejä.

      Olen samaa mieltä verotuksesta, mutta jos tavoittelee passiivisilla tuloilla elämistä kannattaakin keskittyä yrityksiin, jotka pystyvät kasvattamaan osinkoaan myös huonojen aikojen läpi. Tällaisia yrityksiä kuitenkin löytyy satoja ympäri maailman, joten salkun rakentaminen ei ole turhan vaikeata. Itselleni passiivisen tulon kerääminen on ennen kaikkea riskienhallintaa sekä itseni motivointia.

      Tiedostan, että olemme tällä hetkellä syklin yläpäässä ja uskonkin laatuosinkoihin keskittyvän sijoittamisen olevan huomattavasti tuottavampaa juuri nyt kuin perus indeksisijoittamisen 10 vuoden näkökulmalla. On myös mahtavaa seurata kuinka osingot lähenevät kulutustani joka vuosi enemmän ja enemmän ks. https://omavaraisuushaaste.com//puolivuosikatsaus-2018/

      Vastaa
      • Katsot hieman kapeasti. Pystyt sijoittamaan etf tai rahastojen kautta myös varsin spesifisti esim. osinkoaristokraatteihin. Tai ostat vaikka buffetin berkshireä (täyttää aika pitkälle laatuvaatimukset), ja se on rahastotyyppinen sijoitusyhtiö liiketoimintansa puolesta, eikä yleensä maksa osinkoa. Ero ei ole lähellekään noin selkeä mutta veroero on varsin selkeä

        Vastaa
        • Silmiini ei ole osunut osinkoaristokraatteihin sijoittavia etf:iä, jotka

          1) Sijoittavat vain jenkkiosinkoaristokraatteihin
          2) Kulut ovat alle 0,3%
          3) Eivät maksa osinkojaan ulos

          Jenkeissä kun tuolla ei verotuksellisesti ole mitään väliä, niin suurin osa niistä kaiketi maksaa osinkoja vuosittain. Tosin jenkki ETF:iin ei saa nyt muutenkaan edes sijoittaa joten… Mutta jos tuollaisia ETF:iä jostain löytyy, niin ottaisin ehdottomasti tähtäimeeni!

          Berkshire on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta olen skipannut sen suosiolla, koska kun Buffet kuupahtaa, dippaa kurssi todennäköisesti suhteellisen pitkäksi aikaa ennen kuin uusi sukupolvi todistaa olevan Berkshiren arvoinen. Ja kauhean montaa vuotta ei voi olla enää jäljellä 😀

          Mutta edelleen, olet ihan oikeassa verohyödystä. Jonka takia olenkin nyt pörssiromahdusstrategiaani varten tähtäimeen tiettyjä rahastoja, jotka eivät jaa osinkoa. Näillä kursseilla haen kuitenkin mieluummin aliarvostettuja yksittäisiä osakkeita (esim. Qualcomm case), kun tuntuu, että siinä olen viime aikoina onnistunut hyvin.

          Vastaa
  2. Itse en ole yhtään varma että saisinko aikani kulumaan ilman töitä. Ehkä tarvitsen paikan mihin mennä ja rutiineja. Alkuvuodesta kokeilin tuota eikä toiminut minulla. Olisikohan sitten keskitaso etli 50% työaika sopiva?

    Vastaa
    • Ymmärrän tuon hyvin. Olen monelle kaverilleni korostanutkin juuri sitä, että taloudellinen riippumattomuus ei mielestäni saa olla tavoite vaan työkalu, jolla pääsee siihen mihin sitten itse haluaa. Itsellänihän taloudellisen riippuumattomuuden tavoittelu lähti siitä, että halusin tehdä asioita, joista ei niin paljon makseta ks. https://omavaraisuushaaste.com//mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/ ja haluan vapauden toteuttaa noita asioita silloin kun haluan miettimättä taloutta. Nautin kuitenkin myös nykyisestä työstäni ja työkavereista, joten saatan hyvinkin harkita 3pv:n työpäivää taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani, mikäli työpaikka sen mahdollistaa.

      Jos ei ole ns. end-gamea valmiina taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista varten, tulee varmasti vain ihan uskomattoman tylsää, jos lopettaa työnsä.

      Vastaa
  3. Itselläni on aika kiva tilanne vielä tällä hetkellä, passiiviset tulot verojen jälkeen kattavat täysin kuukausittaiset menoni meidän taloudessa. Uutta rahaa sijoituksiin menee siis koko ansiotulon verran (~3000€/kk). Tilanne kuitenkin muuttunee siinä vaiheessa, kun lapset lähestyvät teini-ikää heidän ollessa tällä hetkellä siis 8v ja 9v. Toki siihen mennessä saanee sen verran lisäsäästöjä, että passiivisten tulojen määräkin kasvaa.

    ”Eläkkeelle” ei kuitenkaan vielä haikaile, työ itsessään on toistaiseksi mielenkiintoista ja tuo rutiinit päivään, plus saa olla pois kotoa tappelevien lasten keskeltä. Ikää onneksi vasta 30v, joten ehtiihän tässä vielä tapahtua kaikenlaista.

    Vastaa
    • Hienoa! Suomesta varmasti löytyy tuhansia ihmisiä, jotka ovat taloudellisesti riippumattomia, mutta jatkavat töissä, koska miksipä ei? Yleensä henkilöt, jotka saavuttavat taloudellisen riippumattomuuden ovat niitä, jotka rakastavat työtään, joten taloudellinen riippumattomuus ei ole sinänsä edes tavoiteltavaa. Itse pidän työstäni, mutta kutsumukseni on jossain, mistä ei rahaa saa kuin vahingossa.

      Olen monesti miettinytkin tuota lasten saantia, että tuntuu että moni tuonikäisten ja nuorempien lasten vanhemmat pitävät yleensä töissäkäyntiä lomana ja sitten taas kotona olemista työnä, haha. Onneksi itselläni asia ei ole vielä ajankohtainen 😀

      Vastaa
      • Nimenomaan näin se on. Kesälomakaan ei ole tuntunut vuosiin kesälomalta, vaan työleiriltä/sotatantereelta.

        Monesti ihmiset pelkäävät lastensaannin hidastavan tai estävän FIRE-tavoitetta, en itse kuitenkaan sitä näin kokenut ainakaan jälkikäteen vaikka yksinhuoltajana olin useamman vuoden tuosta ajasta. Yhteiskunta tarjoaa kuitenkin lapsilisät ja ainakin omassa tapauksessa yksinhuoltajakorotuksen sekä Kelan minimielarin päälle, eli ei siinä juurikaan päivähoitomaksujen yms jälkeen ”tappiolle” edes jäänyt. Ja jos kääntöpuolta ajattelee, niin eipä tullut juostua yöelämässä sun muualla niin säästyi nekin rahat. Toki paljon riippuu ihmisestä, jääkö näitä asioita kaipaamaan jos se ei yhtäkkiä olekaan mahdollista.

        Vastaa
        • Veikkaisin, että lastensaanti ainakin vähentää omia energiavaroja, joka voi sinällään hidastaa taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua – vaikka ero ei taloudellisesti muuten suuri olisikaan.

          Mutta perheen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta ja perheen yhteensovittelusta en ole hyvä kommentoimaan oikein mistään näkökulmasta, koska perheen perustaminen ei ole millään tavalla ajankohtainen itselleni vielä ainakaan viiteen vuoteen. Jos kaikki asiat menisivät erittäin putkeen, olisin taloudellisesti riippumaton jo ennen kuin teen yhtään lasta, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

          Vastaa
  4. Neljän prosentin sääntö on eräänlainen työkalu sijoitusvarallisuuden mitoittamiseen taloudellista riippumattomuutta varten.
    (muistaakseni) 4% säännön taustalla on tutkimus osakemarkkoinoista, jossa oletettiin allokaatioksi 50% osakkeita ja 50% US valtionkorkopapereita. Osakemarkkinoita tutkittiin 1920-luvulta 1990 luvulle. Tarkastelussa oli eri aikoina 30 vuotta eläkettä putkeen viettävät kuvitteelliset salkunhaltijat.
    Tutkimuksessa todettiin, että 65 vuoden aikana 4% sijoitusvarallisuudesta oli kestävä nostettava määrä tilanteesta riippumatta (Safe Withdraw Rate). Useina vuosina varallisuutta olisi voinut nostaa +4% tuottoja.

    Olen ymmärtänyt, että juurikin 4% säännön mukaisella sijoitusvarallisuuden mitoittamisella riski pääoman syömisestä on häviävän pieni. The 4% rule mukaisesti elät sijoitusten tuotoilla – et pääomaa syömällä. Mikäli toteat olevasi samaa mieltä, olisi mielestäni järkevää korjata asia myös tekstiin.

    Vastaa
    • Hyvä tarkennus! Sanoitus on ehkä itselläni tuossa hieman pielessä, jos sen pystyy ymmärtämään tuolla tapaa. Kuormasta syömisellä tarkoitankin ennen kaikkea sitä, että joka tapauksessa joudun myymään osakkeitani (vaikka niiden arvo olisikin korkeampi kuin aikaisemmin), toisin kuin passiivisella tuloilla elämisessä minun ei oikeasti tarvitse tehdä MITÄÄN kun rahat vain valuvat tililleni.

      4% sääntö on täysin turvallinen niin kauan kuin Bengenin laskelmat 1994 vuodelta pitävät myös paikkansa ja osakemarkkinoiden tuotto pysyy historiallisesti suunnilleen samalla tasolla. Tosin se ei silti sovi itselleni juuri noista kahdesta syystä, jotka mainitsin tekstissä.

      1) Laskumarkkinassa joudun myymään osakkeitani alennushintaan. En halua!
      2) Psykologisesti on helpompaa elää pelkillä passiivisilla tuloilla kuin myymällä osakkeita, koska vaikka tiedän, että 4% sääntö riittää loppuelämäkseni, tulisin myös todennäköisesti seuraamaan sijoituksiani paljon aktiivisemmin. Historia kun ei ole koskaan tae tulevasta.

      Vastaa
  5. En liene kovin väärässä, jos totean että jos osakkeiden hinnat on painuneet laman seurauksena alas, on epätodennäköistä saada ”normaalia” osinkotuottoa ulos. Uskoisin että myös osinkotuotto on mukana laskumarkkinassa.

    Vastaa
    • Tästähän mainitsin jo aikaisemmassa kommentissanikin, että on yrityksiä jotka leikkaavat osinkoja ja sekä yrityksiä jotka eivät leikkaa osinkoaan. Jos sijoittaa suurimman osan rahastaan esim. pankki -ja rakennusalan ym. syklisiin yrityksin, voi odottaa kurssien ja osinkojen menevän käsikädessä niin nousu kuin laskukaudet.

      Jos salkku taas koostuu lähinnä roskaruokayhtiöistä, (laadukkaista) teleoperaattoreista sekä kulutustavarafirmoista sekä muista ns. defensiivisistä osakkeista, voi odottaa kasvavaa osinkopottia myös laskumarkkinoilla. Lempiesimerkkini on McDonald’s jonka osake sekä osinko vain jatkoi tasaista nousuaan läpi finanssikriisin. Osinkoaristokraatit ovat saaneet nimensä syystä. Itsellänihän tämän kaltaisia yrityksiä ovat salkussani esim. AT&T, McDonald’s, Welltower sekä Kone ja haussa koko ajan lisää.

      Ja se pitää vielä mainita, että jos haluaa ylä- ja alamäet kestävää osinkokasvua, on pakko suunnata katseensa Jenkkilään sekä muihin ulkomaan pörsseihin, koska Suomessa yritykset harvemmin osigonkasvuputkea arvostavat.

      Vastaa
  6. Mielestäni, että ole huomioinut tarpeeksi osinkojen verotusta. Otetaan esimerkiksi vaikka Selligsonin Phoebus rahasto.

    Se sijoittaa osinkoa maksaviin laatuyhtiöihin. Rahasto saa osingot verovapaasti, samalla kuin piensijoittaja maksaa samoista osingoista verot 25,5 %. Jos oletetaan rahaston yhtiöiden vaikka maksavat 5 % osinkoa vuodessa niin piensijoittajan tuotto verojen jälkeen on vain 3,75%. Eli pitkässä juoksussa rahastolle tulee tästä huomattava etu. Rahaston hoitokulu tietysti pienentää tätä eroa.

    Lisäski piensijoittajalle ei ole varsinaista hyötyä osinkovirrasta niin kauan, kun hän sijoittaa ne uudelleen eikö tarvitse niitä elämiseen.

    Rahastoissa kasvuosuudet voi myöhemmin vaihtaa tuotto-osuuksiin ilmanveroseuraamusta. Tästä on hyötyä, kun rupeaa tarvitsemaan passiivista tuloa.

    Jos säästöaika on pitkä, useita kymmeniä vuosia, niin rahastossa pääoman yhteismäärä on huomattavasti korkeampi tämän veroedun seurauksena, kuin samalla tavalla toimineen osingot uudelleen sijoittaneet piensijoittajan pääoman yhteismäärä, olettaen että molemmissa salkuissa on samat omistukset.

    Mitä mieltä olet itse tästä? Kumpi tapa on parempi?

    Vastaa
    • Tästä olen aivan samaa mieltä (jonka yhdessä aiemmassa kommentissa myös mainitsinkin). Jonka takia tuleva sijoitusstrategiani tuleekin keskittymään ainakin 50%:sesti pelkkiin rahastoihin. Osa tässä matkassa itselleni mielekkään tekee se, että saan vähän edes valita osakkeita ja yrityksiä, joten verohyödyistä riippumatta en täyteen rahastosijoittamiseen lähdekään mukaan. Saa myös nähdä, mitä hallitus saa aikaan ensi vuonna todennäköisesti tulevalla osakesäästötilillä ja toisaalta, mitä sitä seuraava hallitus (näillä näkyvin punertava) tekee pääomaverotukselle ylipäätänsä.

      Mutta muistaakseni on ihan tutkittu, että tuo verovapaus etuus tuo rahastoille selkeän eron. Syy, miksi alunperin aloitin suoran osakesijoittamisen oli yksinkertaisesti se, että en tiennyt paremmin! Nyt taas syynä on se, että markkinat ovat niin tapissa, että en rahastosijoittamista halua aloittaa, koska en näe esim. 10 vuoden tähtäimellä 7% tuotto-odotusta millään markkinoilla.

      Mutta kunhan rommaus tulee, niin siirryn varmaan edellämainitsemallani tavalla 50-50 jakoon. Laadukkaat osinkoaristokraatitkin tuntuvat dippaavan pörssiromahdusten mukana ilman syytä, joten romahdukset ovat usein kultakaivoksia korkean osinkotuoton saamiseksi. Indeksiin sijoittaminen kuitenkin kannattaa samalla, koska indeksi yleensä tuottaa paremmin kuin yksityissijoittaja – jopa ilman verohyötyä.

      Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on tasapainoilua huvin ja hyödyn välillä. Itse en varmaan tähän matkaan pystyisi, jos en saisi edes osaa omaisuudestani sijoittaa itsevalitsemiini osakkeisiin, koska muuten matka oli uskomattoman tylsä.

      Ajatus myös siitä, että ensi keräisi pääoman joka sitten muuttaisi osinkotuotoksi on aina ollut mielenkiintoinen ajatus. Mutta käsittääkseni rahastojen ”osinkotuotto%” on keskimäärin niin järjettömän pieni, että pelkällä passiivisella tulolla elämiseen tarvitsisi massiivisen pääoman. Tutkin kuitenkin aktiivisesti myös tuota vaihtoehtoa.

      Vastaa
      • Hyvää pohdintaa.

        Itselläni salkku on jakautunut aika samalla tavalla . Puolet ETF:ssä ja rahastoissa ja toimen puoli suorissa osakkesijoituksissa. Romausta olen odotellut jo pari vuotta. Sitä varten k on Nordnetistä haettuna sijoituslainaa noin 15 % salkun arvosta, mutten ole sitä vielä ottanut sitä käyttöön.

        Voi hyvin olla, että vielä joudutaan romausta odotellemaan pidempäänkin. Viimeisen vuoden aikana S&P 500 on tuottanut 21 %, joten markkinoilla kannattaa mielestäni pysyä ja teenkin uusia sijoituksia tasaiseen tahtiin.

        Uskon kyllä itsekin, että seuraavat 10 vuotta voivai tuottaa huonommin, kuin 7%, varsinkin jos ajanjaksoon osuu romahdus.

        Vastaa
        • Täysin samoilla linjoilla itse menen. Markkinoilta ei kannata koskaan poistua liian aikaisin, jonka takia itsekin jatkan suunnitelmani mukaista kuukausisijoittelua maailman loppuun asti (ja sen jälkeenkin), mutta kaiken ylimääräisen rahan jätän sivuun enkä tee enää heräteostoksia pörssissä.

          Vastaa
  7. Viittaamassasi artikkelissa sanotaan, että ”Taloudellisen riippumattomuuden buumi muistuttaa muutaman vuoden takaista downshiftausbuumia, jolloin oravanpyörään väsyneet ryhtyivät jooganopettajiksi tai pakenivat maalle kasvattamaan alpakoita.”

    Itsellä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on kaukana pakenemisesta vaan nimenomaan tietoinen päätös jäädä järjettömän kulutusjuhlan ulkopuolelle. Omat lapset kun ovat jo hyvää vauhtia kasvamassa nuoruusikään niin rehellisesti sanoen kyllä välillä hirvittää tämä nykyinen ”vippi-vippi-vippi.fi” meininki. Kysyntää tuntuu näille palveluille olevan ja paljon.

    Vastaa
    • Jep, mielestäni downshiftaus on aika kaukana taloudellisesta riippumattomuudesta. Mutta toisaalta esim. Pohattakin päätti alkaa downshiftaamaan sen sijaan, että hän olisi jatkanut oravanpyörässä taloudellisen riippumattomuuden saavuttelua. Tämä päätös yllätti minut ainakin ja saattaa olla, että mindset taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoilla on ehkä sittenkin aika samanlainen.

      Ja uutisista päätellen juurikin näin. Suuri osa ihmisistä ei osaa talouden alkeita joka sitten johtaa maailmaan, jossa 20% korot yllättävät ja shokeeraavat ihmisiä. Tällöin aina muistutan itseäni, että maailmaa voi muuttaa yksi blogikirjoitus kerrallaan.

      Vastaa
        • Matka taloudelliseen riippumattomuuteen on meillä tavallisilla pulliaisilla niin pitkä, että olisi jotenkin ihmeellistä, jos välillä ei kriiseilisi, miettisi ja pohtisi sitä onko tässä yhtään mitään järkeä. Jokuhan saattaa todeta, että ei tässä tosiankaan mitään järkeä ole!

          Itse uskon, että ensimmäinen kriisini tulee kun seuraava pörssiromahdus alkaa. Nyt kun nettovarallisuus kasvaa kuukaudesta toiseen, on tämä liian mukavaa ja helppoa, jotta sitä edes miettisi lopettavansa.

          Vastaa
  8. Moi!

    En tiedä saako näihin vanhempiin postauksiin vastauksia, mutta kokeilen.
    Niin, ja suurkiitokset blogistasi! Kun taloudellinenriippumattomuus -blogi loppui, jäi suomenkieliseen talousblogiskeneen aukko. Moni blogi on toki hyvä, mutta yksikään ei päässyt listallani tarpeeksi korkealle. Tämä blogi on täyttänyt tämän aukon, kiitos! 🙂

    Mutta se kysymys: itse liputan tuota elä passiivisilla tuloilla -koulukunnan taktiikkaa. Kipuilen yhden asian kanssa: ostaakko osinkoa jakavia osakkeita, vaiko hyvistä osingonmaksajista koottuja ETF:iä. Osaatko sanoa onko näissä mitä eroja/huomioitavia asioita?

    Lähtökohtaisesti ETF sisältää hyviä kasvavaa osinkoa maksavia yhtiöitä ja yhdellä ostoksella saisi vähän niitä kaikkia. Silloin ei tarvitse tehdä hirveätä taustatyötä yhtiövalintojen tekemistä varten eikä myöskään tarvitse ottaa riskiä näistä valinnoista, koska laaja hajautus. Onko tässä jotain, mitä en tajua ottaa huomioon?

    Vastaa
    • Kiitos paljon! Onneksi näen kaikki kommentit helposti blogin ylläpitäjän näkymästä, niin tosiaan kaikkiin kirjoituksiin saa aina vastauksen. Ja mahtava kuulla, että onnistui aukkoa täyttämään. Se oli yksi tavoitteistakin, koska itselläni oli samanlainen tunne blogia aloittaessa, ettei sellaista oikein THE FIRE-blogia Suomessa enää ollut, vaikka esim. Pohatta oli aloittaessani vielä erittäin liekeissä.

      Riskit suorassa osakepoiminnassa ovat aina suuremmat. Ja koen, että monet sijoittajat uppoavat helposti osinko-osakkeita isojen yieldien ansoihin (historiassa esim. tapaukset Seadrill, Nordea, Tanger Factory Outlet Centers jne.). Sanoisin siis, että ETF:t ovat yleensä aina turvallisempi tapa sijoittaa kuin suorat osakesijoitukset – oli kyse osinkoja maksavista tai ei osinkoja maksavista.

      Turvan kannalta ETF:t siis ehdottomasti, mutta fakta on, että korkeampaan yieldiin pääsee oikeita osakkeita valitsemalla. Kyse onkin ennen kaikkea siitä mitä haet, korkeaa osinkotuottoa ja suurempaa riskiä vai matalampaa osinkotuottoa, mutta pienempää riskiä.

      Itse liputan myös osinkomaksamisen FIRE:n puolesta, mutta koetan ensin maksimoida tuottoni ja siirtää sen jälkeen sijoitukseni (jotka eivät juuri tällä hetkellä maksa osinkoja) varmoihin passiivista tulovirtaa maksavii osakkeisiin/rahastoihin. Tätä kannattaa harkita myös, koska pitkällä aikavälillä saa hyötyä siitä, että et rahasto ei joudu osingoista maksamaan vuosien varrella veroja, kun se sijoittaa ne takaisin kasvurahastoon, toisin kuin minä ja sinä joudumme – tämä vaikuttaa suoraan reaalituottoon sijoituksista.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Köyhäsijottaja Peruuta vastaus