Tilinpäätös 2018 – varallisuuteni kasvoi puolessa vuodessa selvästi pörssin korjausliikkeestä huolimatta

Vuosi on kulunut ja on aika katsoa koko vuoden tulokset graafien ja numeroiden valossa. Viime puolivuosikatsauksen löydät täältä. Katsaus on ennen kaikkea graafinen, koska kuviot realisoivat kehityksen aivan eri tavalla kuin pelkkä numeroihin tuijottaminen, ja yksinkertaisesti pidän graafien katsomisesta enemmän kuin pelkistä numeroista.

Vuoden tilinpäätöksen tekeminen onkin ehdottomasti vuoden kivoimpia asioita. Keskityn tänään siis tärkeimpiin taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen lukuihin, joita ovat: 
– Nettovarallisuuteni
– Vuosikulutukseni
– Passiiviset tuloni vs. kulutukseni
– Osingot vs. tavoite
– Nettotulojeni kehitys
– Velkamääräni kehitys
 

Nettovarallisuuteni kehitys

Nettovarallisuuteni kasvoi vuoden toisen puoliskolla tällä kertaa 10,1% eli yhteensä 8500 euroa ja olikin vuoden lopussa yhteensä 92 900 euroa. Luku on mukava ja kertoo siitä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kirjoitin kuitenkin 3 kuukautta takaperin, kuinka nettovarallisuuteni ylitti 100 000 euroa. Numerot huijaavatkin ehkä siinä suhteessa, että puolessa vuodessa suunta on oikea, mutta viimeisen kolmen kuukauden aikana takapakkia on tullut yhteensä 7000 euroa!

Suurin selittäjä takapakista löytyy punaisesta viivasta, jonka kulmakerroin romahti vuoden toisella puolikkaalla. Kaikki tämä kiitos pörssissä meneillään olevan heilunnan. Isot panostukseni Citigroup ja Qualcomm ovat ottaneet etenkin takapakkia huippulukemista merkittävästi ja tämä näkyy nettovarallisuudessani lyhyellä aikavälillä. Tärkeintä kuitenkin on, että suunta on oikea.

Varallisuuteni on kasvanut nyt 10 vuotta peräkkäin. Tästä täytyy olla erittäin iloinen ja toivonkin, että kehitys jatkuu samanlaisena myös tulevana vuotena, vaikka heilunta pörssissä jatkuu. En usko, että tätä junaa voi enää mikään pysäyttää – enkä usko edes mahdollisen pörssiromahduksen aiheuttavan takapakkia nettovarallisuudessani kunhan jatkan samaan tapaan eli kulutan vähemmän, tienaan enemmän ja sijoitan säännöllisesti.  

Vuosikulutukseni

Tänä vuonna kulutus on blogini keskiössä ja viime vuoden kulutuksestani kuin myös kulutussuunnitelmistani tulevalle vuodelle on tulossa kaksi eri tekstiä parin viikon sisään. 

Mielenkiintoista on kuitenkin verrata tämän vuoden kulutustani, viime vuoden kulutukseen. Vuonna 2017 kulutin yhteensä 18 870 euroa. Tämä on yskinkertaisesti liikaa, mikäli haluan joskus saavuttaa taloudellisen riippumatomuuden. Vuonna 2017 kuluja nostavana tekijänä oli kuitenkin Etelä-Korean vaihtovuoteni, joten annetaakoon tämä tuhlailu anteeksi menneisyyden Omavaraisuushaasteelle.

Vuonna 2018 sain kulutustani taas hieman aisoihin ja kuten viime kirjoituksessa kirjoitinkin, kulutin vuonna 2018 yhteensä 12 480 euroa. Kulutukseni laski siis 33% viime vuodesta! Tämä on ehdottomasti kehitystä oikeaan suuntaan ja pyrin tänä vuonna kiristämään ruuvia entisestään kulutukseni kanssa – ja uskon, että varmasti myös pystyn siihen. Jos olet kiinnostunut lukemaan tarkemmin, miten koko vuoteni kulutus jakautui, löydät luvut ensi viikon torstaina ulos tulevasta kirjoituksestani. 

Passiiviset tulot vs. kulutukseni

Yllänäkyvä graafi on tärkein graafi matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen. Punainen viiva kuvaa kulutustani, jaettuna kolmen kuukauden pätkiin. Q1/15 on tammi-maaliskuu vuonna 2015, Q2/15 huhti-kesäkuu vuonna 2015 jne. Vihreä viiva taas edustaa passiivisia tulojani eli käytännössä tällä hetkellä vain osinkotuloja.

Olen taloudellisesti riippumaton kun vihreä viiva siirtyy punaisen viivan yläpuolelle pysyvästi. Tällöin passiiviset kuluni kattavat kulutukseni. Kuten graafista kuitenkin huomaa, matkaa on vielä paljon. Olen saanut laskettua kulutukseni tällä hetkellä n. 1000 euroa kuukaudessa tasolle, mutta näyttää siltä että keskimääräinen kulutukseni on historiallisesti liikkunut n. 4000 eurossa per neljännes, joka tekee n. 1330 eurossa per kuukausi.

Graafi kuvaakin hyvin niin kulutuksen kuin myös sijoittamisen tärkeyttä taloudellisen riippumattomuuden matkassa. Matkaa on vielä paljon jäljellä, koska jos kulutukseni on keskimäärin 1330 euroa kuukaudessa, vuoden osinkotuloni olivat keskimäärin 256 euroa. Tällä hetkellä osinkotuloni kattavatkin siis 19,2% menoistani.

Mitä järkevämmäksi siis saan kulutukseni, sitä nopeammin saavutan myös taloudellisen riippumattomuuden. Ja toisaalta, mitä enemmän sijoitukseni kasvattavat osinkojaan vuodesta toiseen, sitä nopeammin saavutan myös taloudellisen riippumattomuuden!

Osingot vs. tavoite

  Vuonna 2018 sain osinkoja verojen jälkeen yhteensä 3080,36 euroa. Jäinkin  vuoden 2018 osinkotavoitteestani merkittävästi eli yhteensä 1219,67 euroa. Vuoden 2017 lukuja katsoessa, en ole yllättynyt. Rako kuitenkin repsahti sillä viime vuonna jäin tavoitteesta 565 euroa ja vuonna 2016 680 euroa.

Näyttääkin siltä, että olen saavuttanut asettamani tavoitteet tänä ja viime vuonna käytännössä vuoden jäljessä ja nyt maali on karkaamassa. En anna tämän kuitenkaan lannistaa minua vaan pidän kiinni viisivuotistavoitteestani ja pyrin edelleen siihen, että vuonna 2020 osinkoni nousevat 8000 euroon. Tämä vaatii vain onnistuneita sijoituksia sekä tiukkaa kulukuuria.

Nettotulojeni kehitys

  Kun kirjoittelin näitä numeroita ylös en ollut uskoa silmiäni. Olin viime vuonna vielä opiskelija ja vieläpä vaihdossa Etelä-Koreassa 4kk. Miten nettotulojeni ero voi olla noin pieni, koska koko tämän vuoden olin töissä kokoaikaisesti!? Joko vuonna 2017 tuloni olivat valtavat tai vuonna 2018 surkeat. Lopulta tajusin, että vuonna 2017 olivat massiiviset ja tähän on monta eri syytä.

Ensinnäkin lasken opintotuen tuloksi. Nostinkin vuonna 2017 tavallisesti opintotukea 8kk, jotta pystyn nostamaan opintolainaa. 8 kuukauden opintotuet tekevät lähes 4000 euroa. Tämä toisaalta näkyy negatiivisesti myös opiskeluvuosien kulutuksessa, koska olen joutunut maksamaan kaikki opintotukeni takaisin KELA:lle vuosina 2016, 2017 sekä 2018.

Toisena, veroprosenttini oli vuonna 2017 huomattavasti matalampi kuin nyt.

Kolmantena, sain vielä vuonna 2017 huomattavan määrän päivärahoja töistä. Laskelmieni mukaan n. 3000 euroa. Päivärahat töistä loppuivat vuonna 2018, joten tämä näkyy huomattavana erona, koska päivärahat ovat verottomia.

Neljäntenä ja viimeisenä, nostin tuntityöläisenä vuonna 2017 kaikki lomani rahana. Tämä oli 3000 euron kertapotti. Vakituisena työläisenä tätä vaihtoehtoa minulla ei enää ole, joten ”joudun” pitämään lomat lomina.

Vuosi 2017 olikin selvä anomalia tilastoissa, koska sain niin paljon tuloja, joita en nyt vakituisessa työssäni enää saa. Jos haluan jatkaa nettotulojeni kasvattamista kovempaa tahtia, pitää minun keksiä lisätuloja jostain. Suomen verotus pitää huolen siitä, että palkankorotuksilla nettotuloni eivät kasva ainakaan kauhean rajua tahtia. Vähän lohtua kuitenkin saan opintolainan vähennyksestä, joka alkaa näkyä veroprosenttiani laskevasti jo tästä vuodesta lähtien!

Velkamääräni kehitys

  Velan määrä on uusi mittari tiinpäätöksessäni. En pitänyt julkisesti kirjaa velkani määrästä, kun minulla oli pelkästään opintolainaa, koska opintolainan määrä oli aina suhteellisen pieni verrattuna varallisuuteni. Nyt kuitenkin kun ostin ensiasuntoni ja hankin ensimmäisen ison lainan, on aika myös aloittaa lainamääräni kehityksen seuraaminen.

Kuten graafista näkee, aloin nostaa opintolainaa Vuoden 2018 lopussa minulla olikin velkaa 153639,38 euroa ja todennäköisesti ainakin hetkellisesti suunta on alaspäin. Saattaa kuitenkin olla, että joudun nostamaan velkavipuani entisestään, mikäli strategiani pörssiromahdusta varten aktivoituu. Aika näyttää, mutta tällä hetkellä asuntolainasta aiheutuva piikki näkyy erittäin merkittävänä opintolainan noston rinnalla.

Yhteenveto

Jälleen on yksi vuosi takanapäin ja kaikki kirjoituksen viivat sojottavat ylöspäin (jopa velan määrä, heh). Tämä on rohkaisevaa huomata ja yksi suurimpia syitä, miksi tilinpäätöksen joka puolivuosi teenkin. Vuosi oli menestys kaikilla mittareilla ja odotan tämän vuoden olevan yhtä hyvä ellei jopa parempi pörssin heilunnasta huolimatta.

Toivon myös, että tänä vuonna nettovarallisuuteni tulee nousemaan pysyvästi 100 000 euron tasolle, ja ei tulisi sieltä enää alas vaikka pörssiin saapuisi isompikin myrsky. 100 000 euroa on kuitenkin psykologisesti niin mukava luku. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja olenkin aivan täynnä uuden vuoden energiaa!

 

16 kommenttia artikkeliin ”Tilinpäätös 2018 – varallisuuteni kasvoi puolessa vuodessa selvästi pörssin korjausliikkeestä huolimatta”

  1. Tuo sinun 2020 tavoite 8000 euron netto-osingoista vaikuttaa kyllä aika (=täysin) epärealistiselta. Sinun pitäisi lisätä kahdessa vuodessa osinkotuloa 5000 eurolla, mikä vaatii 4%:n netto-osinkotuotolla 125 000 euroa uutta pääomaa osakkeisiin eli 5200 euroa kuukaudessa! Siinä saa jo säästää ihan kunnolla.. 😉

    Vastaa
    • Olet ihan oikeassa. Tein viisivuotissuunnitelmani kolme vuotta sitten ja se toisaalta näkyy tavoitteissa. Suurimman osan tavoitteista olen onnistunut yllättävän hyvinkin arvioimaan 5-vuotissuunnitelmissani jopa 5 vuoden päähän (ja ennustin ensiasuntoni ostovuoden myös oikein), mutta osinkotulot kyllä arvioin vähän yläkanttiin.

      En kuitenkaan muuta tavoitteita, vaan teen vain kaikkeni, jotta pääsen mahdollisimman lähelle 5-vuotistavoitettani myös osingoissa – sitähän varten tavoitteet ovat, jotta ne kannustavat entistä kovempaan suoritukseen!

      Vastaa
      • Parempi liian kovat tavoitteet kuin liian löysät, se on varmasti juuri näin. Jos itselle toimii se, että ns. ylikovat tavoitteet motivoivat tekemään hyvää tulosta, niin sittenhän ne ovat juuri sopivat! Subjektiivinen juttu siis.

        Vastaa
        • Juurikin näin! Olen siitä aika perus putkiaivoinen mies, että jos asetan jonkun tavoitteen, menen vain sokeasti sitä kohti. Pitää siis vain kuluttaa vähemmän, tienata enemmän ja välttää ennen kaikkea kestämättömiä osinkoyieldejä.

          Vastaa
  2. Kirjoitat tekstin alussa tuomitsevasti käsistä karanneesta kulutuksestasi, suoranaisesta tuhlailusta. Seuraavat vuodet aiot elää tiukan kulukurin varassa, mikä tarkoittanee jatkuvia kieltäymyksiä nautinnoista, iloista jne. Kuitenkin tavoittelet omavaraisuutta joskus tulevaisuudessa mikä tarkoittaisi että voi vapaasti kuluttaa. Miten sovitat nämä kaksi vastakkaista sisäistä motivaatiota yhteen?

    Vastaa
    • Erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys kaiken taloudellisen riippumattomuuden ytimessä! Omavaraisuudessa/taloudellisessa riippumattomuudessa tärkeintä on ennen kaikkea se, että kaikilla on oma taso siihen. Joku haluaa kuluttaa 50 000 euroa vuodessa, jotta kokee olevansa taloudellisesti riippumaton. Oma kulutukseni keskiarvo on liikkunut vuodesta toiseen tuossa 13 000 eurossa, joten tuossa kohtaa nykyisessä elämäntilanteessani (perheettömänä) olisin tyytyväinen ja taloudellisesti riippumaton.

      Se, miksi kulujen laskemisen yrittäminen on tärkeää matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen, liittyy vahvasti hedonistiseen oravanpyörään (ks. https://omavaraisuushaaste.com//hedonismin-oravanpyora/). Käytännössähän ihminen ei koe koskaan saavansa tarpeeksi, jos antautuu täysin halujen orjaksi. Tavoitteeni ei olekaan siinä, että voin tuhlata miljoonia vuodessa (koska se ei paranna elämänlaatuani mihinkään) vaan se, että voin kuluttaa rahaa vapaasti niihin asioihin, joista oikeasti saan jotain.

      Siksi pyrinkin itse laskemaan kulutukseni tänä vuonna minimiin, jotta näen, onko nyt kulutuksessani jotain, joista vähentämällä elämänlaatuni ei laske. Ja toisaalta, mistä luopumalla elämänlaatuni laskee? Tämän vuoden jälkeen tiedänkin siis toivottavasti, mikä on juuri minun taloudellinen riippumattomuus tasoni – 10, 13, 20 vai esim. 50 tuhatta euroa vuodessa.

      Vastaa
      • Selvä, ymmärrän. Olen kuitenkin tunnistavinani tuossa sokean pisteesi joka myös liittyy valintaasi. Kerroit toisaalla olevasi köyhästä perheestä. Olet siis kasvanut niukkuuteen ja nykyään sentin tarkat laskelmat viittaavat jo mielihyvää tuottavaan pihiyteen. Eli saat elämän täyttymystä kieltäytymisestä. Ei se mitään, hienoa että näin on ja että kaltaisiasi vielä on. Tulee se mutta; epäilen ettet kuitenkaan osaa päästää tästä vaihteesta irti sittenkään kun elät jo 50k tuloutuksilla, vaan pihistät, säästät, kieltäydyt yhä edelleen. Nyt hedonismin kehä pyöriikin rahan (tileillä makaavan) keräämisestä tavaroiden sijaan. Ah, vielä parempi tuotto kuin viime vuonna, ATH! Lopulta hartaudella ja itsekidutuksella keräämäsi omaisuus menee hautajaistesi jälkeen joko lapsillesi tai valtiolle jos olet päättänyt olla hankkimatta lapsia (koska niihin joutuu investoimaan liikaa mikä on pois säästämisestä..). Tällaisia tapauksia olen muutaman läheltä todistanut.

        Vastaa
        • Jälleen olet juuri oikeiden asioiden äärellä. Uskon, että lapsuuteni on varmasti vaikuttanut kulutustottumuksiini ja siihen, että kiinnostuin taloudellisen riippumattomuuden käsitteestä. Toisaalta sisareni, joka elänyt aivan samanlaisen lapsuuden kuin allekirjoittanut, on aivan ”normaali” rahankäyttäjä, joten häneen se ei jättänyt selkeästi samanlaista jälkeä.

          Vaikka pyrin vähentämään kulutustani ja puhun vähäisestä kuluttamisesta, olen siinä mielessä kuten kaikki muutkin, että pidän rahan kuluttamisesta. En sinällään saa kulutuksesta kieltäytymisestä mielihyvää, jonka takia tämä matka taloudelliseen riippumattomuuteen vaatiikin minulta huomattavan paljon itsekuria. Pidän kaukomatkoista ja elektroniikasta, mutta pyrin vain pitämään kulutuksen näihin järkevissä rajoissa – täysin näistä en voisi luopua edes tavoitteen nimessä. Uskon kuitenkin, että tavoite on kurin arvoinen, jonka takia siihen pystyn. Exceleistä, kulutuksen kirjanpidosta ja graafeista olen kieltämättä kuitenkin aina pitänyt!

          Tuo pihiyden kierre, mitä kuvastin, on sellainen, jota olen pohtinut paljon. Vaikka en itse esimerkkejä tapauksista tiedä, kuulee kuvaamiasi esimerkkejä aina välillä tutuilta. Muutama kaverinikin, jotka tietävät blogistani ovat huomauttaneet/heittäneet vitsiä samasta asiasta, että tulen olemaan sellainen, joka tulee kuolemaan yksin, halvan lähiön yksiössä, tonnikalapurkki oikeassa kädessä 10 miljoonaa euroa tililläni. Uskon, että tämä onkin täysin mahdollinen skenaario ihmisille, jotka säästävät juuri tuosta säästämisen ilosta.

          Suuri ongelma onkin se, että kun ihmiset alkavat säästää rahaa, eivät he tiedä, miksi he säästävät (tai tarkoitus unohtuu matkan varrella). Kirjoitinkin tästä juuri kuukausi sitten tekstin, jossa pohdin taloudellisen riippumattomuuden tarkoitusta: https://omavaraisuushaaste.com//8-kysymysta-taloudelliseen-riippumattomuuteen/

          Itse uskon, että kiitos juuri blogini ja näiden keskusteluiden takia, en tule unohtamaan, miksi tätä teen enkä sinällään ole peloissani erakkomiljonäärikohtalosta. Olen avannutkin sitä miksi taloudellista riippumattomuutta tavoittelen tässä kirjoituksessa: https://omavaraisuushaaste.com//mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/ Osa tavoitteista voi toki muuttua ajan kuluessa, mutta nuo ovat nykyiset motivaattorini. Osaa tavoitteista teen jo nyt, mutta kaikkea en ehdi tehdä töissä ollessa.

          Kiitos erittäin paljon hyvästä pohdinnasta, on hyvä itsekin välillä kirkastaa omia ajatuksia kun asioita kyseenalaistetaan ja haastetaan!

          Vastaa
          • Tämä on aika ytimessä. Itse vaurastuin hyvällä tuurilla nuorena ja vaikka rahaa olisi niin silti haluaa säästää palkasta koska muu tuntuisi liian tuhlailevalta.

            Jotenkin tasapaino tässä pitäisi pystyä säilyttämään ja nauttimaan enemmän kuluttamisestakin. Tavallaan siis kuluttamisesta nauttiikin mutta rahan kulumisesta ei vaan tosiaankaan nauti! Ja monesti rahan kuluminen vie nautinnon itse asiasta, kun on niin sisäistänyt että rahaa pitää käyttää säästeliäästi. Ei ole minulla ratkaisua tähän ongelmaan ja vinkit ovatkin tervetulleita ;).

            Vastaa
  3. Veikkaisin, että asia on vielä haastavampi, mikäli rikastuu nopeammin kuin olettaa, koska silloin ei ole ehtinyt pohtia kysymyksiä yhtä paljoa. Jos saisin jostain huomenna vaikka puoli miljoonaa, olisin varmasti sormi suussa siitä mitä sillä tekisin, vaikka teoriassa tietäisin, mitä sillä pitäisi tehdä.

    Uskoisin, että pitää vain opetella nauttimaan siitä osasta kulutusta, mistä oikeasti saa iloa elämään. Kaikki me kuitenkin pidämme joistain asioista elämässä ja osa niistä yleensä maksaa (ainakin omalla kohdallani).

    Valmiiksi vauraana varmaan miettisin outojakin unelmia ja sitä, mistä oikeasti saa parhaat kiksit. Kun miettii minun tavoitteitani taloudellisen riippumattomuuden jälkeen tekstissä, jonka edelliseen kommenttiin linkkasinkin – on osa tavoitteista aika lapsellisia. Mutta uskon, että lapsenkaltainen ajatusmalli on paras, koska silloin ei laita turhia rajoja itselleen toisin kuin kyyninen aikuinen huomaamatta itselleen tekee.

    Vastaa
    • Juu hyviä pointteja.
      Ehkä sellainen vaikeus alle 1 miljoonan varallisuudessa on se, että olet taloudellisesti riippumaton, mutta koko perhe ei oikein ole. Lisäksi se on kuitenkin iso summa että riskiä on pudotettava, koska uudestaan summaa ei oikein saa kasaan. Se on kuitenkin sen verran pieni, että itse voi elellä kyllä vapaasti ja omaa aikaa on, mutta muiden aikaa sillä ei vielä hirveästi rahoiteta (yritystoiminta), joten rahoittajia pitää löytää. Koska summa ei ole valtava niin säästäväisyys ja isojen riskien välttely jää hieman pakosta päälle, koska summan voi kyllä tuhlata tai menettää varsin nopeasti. Se mitä yritän sanoa, niin muutama lisämiljoona olisi vielä kiva, jolla pääsisi isoimpien poikien pöytiin ja vapauttaisi lisää riskeistä. Mutta Suomessa se on jo varsin hankalaa tehdä ainakaan säästämällä.

      Vastaa
      • Tuo on kyllä ihan totta. Tai no toki riippuu kuinka paljon alle miljoonasta puhutaan ja toisaalta, missä ne ovat kiinni. Ja toki tietenkin kuinka monta jäsentä perheessä on. Mutta samaa olen itsekin pohtinut, että sinänsä taloudellisesti riippumattomana alle miljoonalla pystyisi helposti elämään ”normaalia” elämää, mutta kaikkea se ei mahdollista.

        Esim. juuri tuo yrityksen perustaminen on vaikeaa omilla rahoilla, tosin toki henkilökohtainen taloudellinen riippumattomuus poistaa niin paljon riskiä, että ehkä saa parempia ideoita ja pystyy tekemään enemmän asioita, koska ei tarvitse miettiä henkilökohtaista konkurssia, vaikka yritys ei olisi heti kannattava. Eli ymmärrän hyvinkin, mitä tarkoitat.

        Toisaalta mietittynä kun oma varallisuus kasvaa, ehkä sitä riskiä tulon saamisessa pystyy kasvattamaan (jolloin saattaa myös tuotto kasvaa riskin kasvaessa) ja silloin ehkä pääsee miljooniin, vaikka löysäisi kuluttamisesta. Mutta jälleen, jääkö tässäkin siihen oravanpyörään ,että miljoonan saatuaan, haluaakin 10 miljoonaa jne… Vaikeaa 😀

        Vastaa
  4. Hyvin olet saanut tuloja nostettua. Täytyy myöntää, että hieman kateeksi käy. Itse dippainssinä nettoan vuodessa 32 000 asiantuntijatyötä 5 vuoden työkokemuksella. Työ vaatii jatkuvia ylitöitä, matkustusta 70-120 päivää vuodessa – ja jos nuo eivät estäisi sivutyötä, niin vaadittu työsopimus sen estää. Ylitöistä ei makseta, mutta päivärahat saan. Parin viime vuoden aikana olen hakenut uutta työtä, mutta kaikissa kahdessa tarjotussa paikassa palkka olisi laskenut merkittävästi. Tietenkin minulla töitä rajoittaa se, että en halua Helsinkiin.

    Vastaa
    • Kiitos! Joo, olen pyrkinyt ihan säännöllisesti nostamaan palkkaani ja seuraavissa kehityskeskusteluissa pyrin jälleen saamaan edes pienen palkankorotuksen. Ongelmana on se, että asiantuntijatasolla en kauheasti nykyisessä hommassa pääse ylemmäs ja tarvitsisin esimiesvastuuta päästäkseni seuraavaan palkkaluokkaan. Tämä onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

      Työsi kuulostaa aika rankalta! Etenkin tuo matkustusosuus. Itse olen 95% ajasta ihan työpaikallani, joten reissaamista ei juuri tule paitsi työmatkoilla. Tosin onnekseni myös etätyömahdollisuudet ovat työssäni hyvät, vaikka työpaikka niitä vähän ottikin takaisinpöin vuoden alusta.

      Tuo PK-seudulle muuttaminen on kieltämättä erittäin haastava nykymaailmassa. Omalla alallani (finanssialalla) oikeastaan kaikki profiilini osuvat työt ovat PK-seudulla. En yksinkertaisesti pysty työskentelemään kuin pääkaupunkiseudulla, joten vaikka en haluaisi siellä työskenelläkään, on se pakko, jos haluan oman alan töitä, joista maksetaan hyvin ja samalla uranetenemis mahdollisuuksia. Uskon, että tilanne on sama aika monella muullakin alalla (varmaan myös sinulla). Suomi keskittyy koko ajan enemmän ja siitä on vaikea hyötyä, jos ei PK-seudulla työskentele.

      Vastaa
  5. Terve,
    oletko koskaan harkinnut, etta lahtisit ainakin muutamaksi vuodeksi johonkin muualle kasvattamaan nettovarallisuuttasi? Nopeasti vilkaistuna taidat Suomessa laittaa noin 1000 euroa/kk salkkuun. Kuinka jos olisikin joitain vuosia 3-4 tonnia/kk uutta rahaa? Paremmat palkat, kohtuullisemmat verot ja halvempi elaminen. Muutama vuosi korkoa korolle tekee ison eron.
    Anyway, onnea matkaan! Olet suurin piirtein samassa tilanteessa, kuin itse olin 27v. Lopetin duunit 39v.

    Vastaa
    • Hyvä pointti! Olen tosiaan miettinyt ulkomaille muuttamista väliaikaisesti monestakin eri näkökulmasta (tein jopa hienon Excelin, jossa vertailin eri alueiden veroprosenttia, palkka- ja elintasoa) ja mietin erityisesti Singaporea ja Jenkkejä. Joka kerta pitemmälle pohdinnsasa mennessäni olen kuitenkin huomannut, että en ole valmis jättämään kavereitani, tyttöystävääni, perhettäni ja muuta elämääni Suomessa, koska olen varsin onnellinen tälläkin hetkellä. Pehmeät arvot ainakin vielä siis voittavat tämän osalta, vaikka se matkaani hidastaisikin vähän.

      Mukava kuulla henkilöltä, joka on oravanpyörästä onnistunut jo hyppäämään pois! Lisää aina uskoa siihen, että tämä on kuin onkin mahdollista.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Viljo Peruuta vastaus