Työpaikan vaihtaminen – 4 tarinaa ja vinkit siihen, miten teet sen sujuvasti

Työpaikan vaihtaminen voi olla monelle hermoja raastava prosessi. Tässä kirjoituksessa käsittelenkin aihetta isona kokonaisuutena. Kerron niin yleisiä asioita, mitä kannattaa ottaa huomioon työpaikan vaihtamista miettiessä ja toisaalta kerron myös omia ja tuttujeni kokemuksia siitä, miten työpaikan vaihtaminen on sujunut.

Omat, työkaverieni sekä muiden läheisteni kokemukset ovat pitkälti vain positiivisia, mitä tulee työpaikan vaihtamiseen, joten toivon, että tämä kirjoitus antaa myös sinulle rohkeutta ja inspiraatiota työpaikan vaihtoon. Aihe on erityisen tärkeä tänä aikana, kun monen työpaikka saattaa olla uhattuna tai jo leikkurin alla koronan takia.

Positiivisessa valossa työpaikan vaihtaminen on yleensä myös paras tapa edetä uralla, saada palkankorotus tai saada vain raikaista vaihtelua omaan elämään, joka virkistää myös arkea sekä antaa lisää energiaa. Toivon, että tämä blogiteksti antaa sinulle inspiraatiota, rohkeutta ja ajatuksia edesauttamaan työpaikan vaihdosta!

 

Mistä rohkeus vaihtaa työpaikkaa?

Työpaikan vaihtaminen on pelottavaa. Ja tämä on aivan normaalia. Niin oli minunkin mielestäni. Olin työskennellyt 27-vuotiaana jo 7 vuotta samassa firmassa ja työpaikan pääkonttori tuntui lähinnä toiselta kodilta. Minulla oli valtavasti hyviä työkavereita, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa myös vapaa-ajalla. Yrityksen johto tunsi minut ja koen, että olin ihan pidetty työkaveri. Itse ainakin pidin työkavereistani älyttömän paljon.

Pitkään näistä syistä johtuen en uskaltanutkaan vaihtaa työpaikkaa. Ja rehellisesti sanoen, mikäli headhunter ei olisi minulle soittanut, en tiedä mitä olisin tehnyt. Todennäköisesti olisin vanhalla työpaikallani edelleen pohtien vähän välien, mitä sitä elämässä tekisikään seuraavaksi. Itsensä aktivoiminen on vaikeaa, jonka takia olenkin korostanut etenkin LinkedIn:n tärkeyttä kenelle tahansa – on helpompi vaihtaa työpaikkaa kun sinua pyydetään muualle, etkä ole itse tehnyt aloitetta.

Etukäteen on myös turha pelätä sitä, että työpaikan vaihtaminen kaduttaisi. Mikäli työpaikan vaihto kaduttaisi ja olet hoitanut hommasi hyvin vanhalla työpaikalla, voit todennäköisesti palata suhteellisen helposti vanhalle työpaikallesi – vaikka et välttämättä täysin samaan hommaan.

Suosittelen myös antamaan uudelle työpaikalle mahdollisuuden pitemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi. Uusi on aina jännittävää ja outoa – joten voi mennä hetki kun pääsee uuden työpaikan ns. pulssiin kiinni. Näin minullakin meni ja nyt en voisi taas ajatella edes olevani töissä vanhalla työpaikallani. Kaikkeen tottuu.

 

Työpaikan vaihtaminen muistilista

Aina kun olet vaihtamassa työpaikkaa, on neljä asiaa, jotka sinun kannattaa huomioida joka kerta.

1. Oletko vaihtamassa kilpailijalle vai et?

Työpaikan vaihtaminen kilpailijalle määrittää monta asiaa, siitä miten työpaikan vaihtaminen kannattaa suorittaa- ja miten siitä kannattaa kommunikoida. Mikäli olet vasta pohdintavaiheessa, ei asiasta kannata oman työpaikan sisällä vielä puhua. Mielestäni asiallista kuitenkin on, että sen jälkeen kun olet kirjoittanut nimet kilpailijan työsopimukseen, on aika kertoa myös nykyiselle työpaikalle. Tehtävistäsi ja alasta riippuen, sinut saatetaan joko heti työpaikan porteista ulos tai sitten annetaan olla irtisanomisaika loppuun töissä.

Kilpailijalle vaihtaminen voi monesti herättää vahvojakin tunteita ja kannattaa tuntea omat työsopimus sekä omat oikeudet – ja velvollisuudet, jos näin on tekemässä.

Tämän lisäksi monella meistä on kilpailukieltolauseke sopimuksessamme, joten aina emme pysty edes vaihtamaan työpaikkaa heti. Itselläni on puolen vuoden kilpailukieltolauseke työsopimuksessani, joten joutuisin käytännössä kuusi kuukautta keksiä itselleni jotain tekemistä, jos päättäisin jostain syystä vaihtaa kilpailijalle. Tästä on myös olla hyvä tietoinen, koska kuusi kuukautta ilman kunnon palkkaa on kuitenkin merkittävä menetys.

2. Kun päätät vaihtaa työpaikkaa, ilmoita asiasta kaikille, ketä asia koskee.

Avoimuus kannattaa elämässä ja työelämässä aina. Työpaikan vaihtamisen vahvistuttua kannattaakin infota asiasta käytännössä kaikkia, joiden kanssa olet töissäsi tekemisissä. Oli kyse asiakkaasta tai työkaverista. Ei jätä ihmisestä kauhean hyvää kuvaa, että eräänä päivänä hän on vain kadonnut ja ei saavu enää töihin. Pitäisi myös olla itsestään selvää, että siltojen polttelu ei kannata edes silloin, vaikka ei olisi työpaikalla viihtynyt.

Aina kannattaa olla mukava ja ottaa ns. ”high road”. Suomi on sen verran pieni maa, että koskaan ei tiedä, kehen törmää uudestaan työuransa aikana. Ja haluat jättää itsestäsi posiitivisen kuvan, vaikka kuinka se vaatisi hampaan puremista yhteen. Tiedän tapauksia, jotka ovat ulostaneet toimiston lattialle esim. yt-neuvotteluissa saatujen potkujen jälkeen. Don’t be that guy/gal – vaikka kuinka tekisi mieli.

3. Työpaikan vaihtaminen palkan perässä

Työpaikan vaihtamisessa parasta on usein, se että pystyt neuvotella palkkasi uudelleen. Kun vaihdoin työpaikkaa n. vuosi takaperin, sain palkkaani näin helposti 1500 euron korotuksen. Kysyin, mitä tällaiseen tarvittaisiin vanhalla työpaikallani ja minusta tuntuu, että edes vanha esimieheni ei saanut niin hyvää palkkaa kuin itse saan nyt. Vanhalla työpaikallani olisin siis ollut palkallisessa umpikujassa.

Työpaikan vaihtaminen onkin lähes aina positiivinen mahdollisuus oman palkan suhteen. Mutta on myös hyvä tietää, että joskus työpaikan vaihtaminen saattaa vaikuttaa palkkaan myös negatiivisesti – ja tämä on täysin ok. Koska elämässä on muutakin kuin raha.

Moni saattaa vaihtaakin työpaikkaa vain lähemmäs kotia tai työtehtävän muutoksen takia, joka ei ollut nautinollinen (tätä tapahtuu usein asiantuntijoille, jotka ovat päätyneet jotenkin ihmisesimiehiksi ja eivät juuri hommasta nauti), vaikka edessä olisikin pienempi palkka.

Oli tilanteesi kumpi vain, on työpaikan vaihtaminen joka tapauksessa hieno mahdollisuus. Se joko antaa sinulle mahdollisuuden saada huomattavasti parempi palkka ja edetä uralla tai vaihtoehtoisesti vaikuttaa elämäsi muihin osa-alueisiin positiivisesti.

4. Keskustele uramahdollisuuksistasi ennen viimeistä päätöstäsi

Jos haluat urallasi eteenpäin ja haluat edetä urallasi, mutta viihdyt nykyisellä työpaikallasi erinomaisesti, kannattaa asia ottaa suoraan puheeksi esimiehesi – tai jopa esimiehesi esimiehen kanssa. Tein itse juuri näin niin ennen Etelä-Koreaan vaihtoon lähtemistäni kuin myös juuri ennen kuin vaihdoin nykyiseen työhöni.

Ennen vaihtoon lähtöä varasin omatoimisesti kalenterista ajan esimieheni esimiehen esimiehen kanssa, koska halusin kuulla häneltä mahdollisista uramahdollisuuksista talossa. Hän vakuutti minulle, että minulla olisi työpaikka ja uusia haasteita tarjolla kun palaan vaihdosta ja näin myös kävi.

Vuosi sitten taas kun olin vaihtamassa työpaikkaa, halusin jutella esimieheni kanssa vielä kerran siitä, mitä työpaikalla olisi minulle tarjota. Esimieheni tiesi, että olen kunniahimoinen ja sanoi suoraan, että talo ei juuri nyt pysty tarjoamaaan minulle sitä mitä haen – mutta pystyy tulevaisuudessa.

Mietin asiaa hetken ja päätin, että koska tällaisia tarjouksia ei tule vastaan ihan joka päivä, otan leap of faithin ja lähden katsomaan, millaista on muualla. En ole katunut päätöstäni päivääkään.

Työpaikan vaihtaminen – kokemuksia ja 4 tarinaa siitä

Siitä kun itse vaihdoin työpaikkaa on aikaa tosiaan vain vähän yli vuosi, joten kerron ensin omista kokemuksistani työpaikan vaihtamisessa. Ja sen jälkeen kerron, kuinka kaksi minulle tuttua ihmistä päätyivät työpaikan vaihtoon.

Seuraavat tarinani todistavatkin sen, että ei ole yhtä oikeaa tapaa vaihtaa työpaikkaa, mutta on tärkeää, että hoidat sen tyylillä, joka on itsellesi ja nykyiseen asemaasi nähden sopiva.

Ensiksi siis tarina omista kokemuksistani työpaikan vaihtamisessa (tai oikeastaan kaksi tarinaa), joista ensimmäinen ei ala vuoden takaa, vaan n. kahden ja puolen vuoden takaa.

Case 1 – Kun palkkaodotus ei vastaa todellisuutta

Mainitsin aiemmin kirjoituksessa Etelä-Korean vaihdosta ja keskustelustani yksikönjohtajamme kanssa. Kun palasin Etelä-Koreasta sainkin siis jatkaa uusissa töissä, tittelini vaihtui asiantuntijaksi – ja minulle tarjottiin 3000 euron palkkaa.

Tiesin, että osaamisellani ja KTM:n tutkinnolla pitäisi saada finanssialalla vähintään parisataa euroa enemmän palkkaa, joten olin aidosti pettynyt tähän. Olin kuitenkin hiljaa tyytymätön ja en osannut sopimusta allekirjoittaessa sanoa asiaan mitään.

Aloin siis hakemaan töitä suoraan kilpailijalta ja sattumalta sieltä löytyi täydellinen paikka oasamiselleni, joka olisi samalla askel urallani eteenpäin. Kävin työhaastatteluissa ja alkoi näyttämään siltä, että työpaikka olisi minun.

Sitten eräänä päivänä kerroin asiasta eräälle työkaverilleni kotimatkalla, että olen todennäköisesti lähdössä ja olen hakenut muita töitä. Kyseinen työkaveri oli hieman ylempänä organisaatiossa ja oli mennyt heti seuraavana päivänä sanomaan projektini johtajalle, että miksi ette pidä Omavaraisuushaasteesta kiinni, vaan annatte hänen vaihtaa työpaikkaa.

Johtohan ei ollut tietoinen asiasta, joten tämä tuli heille yllätyksenä ja siitä seuraavana päivänä projektijohtaja ottikin minut sivuun ja sanoi kuulleensa huhua, että olisin vaihtamassa työpaikkaa. Koska selvä palkankorotus piti hyväksyttää toimitusjohtajalla asti, oli rattaat laitettu yllättävä nopeastikin pyörimään ja sain 500 euron palkankorotuksen käytännössä kiitos työkaverini.

Olin rehellisesti sanoen otettu siitä, että firman johto oli toiminut näin nopeasti vain pitääkseen minut firmassa, joten päätin jäädä työpaikalleni. Ilmoitin myös työpaikalle, johon hain töitä, että en voi työtä ottaa vastaan, vaan jatkan vanhassa tehtävässäni.

Aika outo tapa saada palkankorotus, mutta esimerkkejä on varmasti paljon oudompiakin.

Case 2 – Työpaikan vaihto osa 1 ja osa 2

Toisella kerralla sain tosiaan headhunterin soiton ja pääsin työhaastattelussa finaaliin asti. Koin, että kaikki työhaastattelut menivät niin hyvin, että paikka olisi minun.

Menin tällä kertaa kuitenkin kertomaan hyvissä ajoin kesken rekryprosessin nykyiselle esimiehelleni, että olen keskellä haastattelukierrosta. Samalla kysyin, mitä lisää nykyisellä työpaikallani olisi minulle tarjota lähitulevaisuudessa, että tarvitseeko minun pohtia, mikäli paikan saan.

Tällä kertaa vastaus oli selkeä. Palkkani oli maksimissa nykyiseen työnkuvaani nähden. Ylennys olisi tulossa todennäköisesti vuoden päästä, mutta silloinkin palkan nouseminen olisi erittäin vähäistä, koska palkkani oli jo nyt hinattu tappiin. Voin sanoa rehellisesti, että minulle palkka on erittäin tärkeä kriteeri töissä, joten tämä ei ollut se, mitä halusin työpaikaltani kuulla.

Sitten tulikin päätös rekryprosessista – jäin haastattelussa kakkoseksi. Jatkoin siis töitä vanhaan malliin.

Pikakelataan puoli vuotta eteenpäin ja minulle oli tullut puhelu. Tällä kertaa soittajana ei ollut head hunter, vaan henkilö, joka haastatteli minua puoli vuotta takaperin. Toivoin, että arvaisin oikein – minut haluttaisiin jostain syystä sittenkin töihin – eri – tai samoihin tehtäviin, johon minua haastateltiin aiemmin.

Minut haastatteluissa voittanut henkilö ei ollutkaan sopinut rooliin toivotun hyvin, joten työpaikka ja hän olivat sopineet työsopimuksen purkamisesta jo koeajalla. Pyysin päivän aikaa miettiä päätöstäni ja menin takaisin esimiehelleni. Vastaus oli edelleen sama. Ylennykseen oli puoli vuotta aikaa ja palkka ei olisi silloin merkittävästi nousemassa. Neuvottelinkin siis itselleni 1500 euron palkankorotuksen uuteen työpaikkaan ja muutin Helsinkiin töiden perässä.

Mieleeni tästä on jäänyt projektijohtajan kommentti viimeisestä keskustelustani toiseksi viimeisenä työpäivänäni. ”Tiesin, että lähdet aika pian”. Olin yllättynyt tästä, koska en edes itse tiennyt, että olisin lähdössä!

Case 3 – Duunarista koodariksi

Aina Suomessa puhutaan samanaikaisesti osaajapulasta ja työpaikkapulasta. Miten on mahdollista, että samaan aikaan on tuhansia työpaikkoja auki, mutta Suomen työllisyys on edelleen suhteellisen korkea. Kannustinloukut eli se, että työtön saa Suomessa tarpeeksi yleensä rahaa elääkseen on toki yksi syy, mutta toinen – ehkä jopa suurempi ongelma on kohtaanto-ongelma.

Eli ihmiset osaavat eri taitoja, mitä suomalaiset yritykset tarvitsevat. Ja harvalla on motivaatiota ja energiaa kouluttautua uudelleen esim. nykyisen työn lomassa. Jos kuitenkin sen tekee, maksaa se itsensä moninkertaisesti takaisin – niin sinulle kuin yhteiskunnallekin.

Tästä täydellisenä esimerkkinä toimii eräs kollegani. Kun tutustuin häneen ensimmäisen kerran esittelimme itsemme ja taustamme. Selvisi, että hän oli alkuperäiseltä koulutukseltaan käynyt ammattikoulun puusepän puolelta, josta ei ollut löytynyt töitä. Hän oli siis päätynyt varastomieheksi kymmeneksi vuodeksi.

Hän oli mennyt naimisiin, saanut lapsia ja tajunnut, että jostain pitäisi saada vähän enemmän rahaa perheen elättämiseen. Sen sijaan, että kollegani olisi kironnut sitä, että juna meni jo hän otti itseään niskasta kiinni ja alkoi opettelemaan koodausta ensin netin ilmaiskursseilla ja sen jälkeen ammattikorkeakoulussa.

Koska koodareista on ihan aidosti pula, hän sai paikan hyvälaatuisesta IT-konsulttitalosta heti valmistumisen jälkeen. Ja nykyään? Kollegani tienaa yli 4000 euroa kuukaudessa siistissä sisätyössä fyysisesti raskaan vuorotyön sijaan.

Kontrasti siihen, millaista hänen elämänsä olisi (etenkin nyt korona-aikana), jos hän olisi jäänyt varastotyöläiseksi on valtava. Ja kertoo siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua uudelleen sellaiseksi, että on haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Mikään ammatti kun ei ole rakettitiedettä, paitsi rakettien valmistaminen.

Case 4 – Mitäs jos en sittenkään vaihtaisi työpaikkaa?

Kaverini oli samanlaisessa tilanteessa kuin minä itse vähän aikaan sitten. Juuri valmistunut KTM, jolla huomattavasti minua paremmat paperit ja vahva draivi. Kaverini olikin tehnyt kesätöitä ja osa-aikatöitä eräässä firmassa, mutta halusi lisää haasteita sekä palkankorotuksen.

Kaverini pääsikin työhaastattelun finaaliin ja kysyin häneltä, oliko hän sanonut mitään nykyiselle työpaikalleen. Ei kuulemma. Tiesin kuitenkin, että kaverini viihtyi nykyisessä työpaikassaan erittäin hyvin, joten sanoin hänelle, että kannattaa sanoa, koska haasteita saattaa löytyä myös talon sisältä.

Suostuttelujeni jälkeen kaverini sanoikin pomolleen työnhaustaan ja halustaan kehittyä ja käytännössä työpaikka tarjosi hänelle suoraan 1000 euron palkankorotuksen ja haastavampaa hommaa, koska oli tunnistanut, että tässä oli pätevä kaveri. Kaverini tuntien tiedän, että hänellä on erittäin kova työmoraali ja hän on erittäin hyvä esiintymään ja muutenkin asiallinen ulosanti, joten en yllättynyt tästä.

Kaverini sai myös haastatteluprosessin firmalta työpaikkatarjouksen sekä vanhan työpaikan tarjouksen, mutta päätti jäädä vanhaan työhönsä, ja viihtyy siellä myös kirjoitushetkellä.

Yhteenveto

Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin, jos mietit kannattaako työpaikkaa vaihtaa vai ei, vastaus on lähes aina kyllä. Vaihtelu virkistää ihan kaikessa elämässä ja mikäli työ alkaa maistua puulta, on uralla eteenpäin, sivulle tai vaikka taaksepäinkin meneminen enemmän kuin varteenotettava vaihtoehto. Jokaisesta uudesta työpaikasta jää kuitenkin käteen aina jotain uutta, joka kasvattaa meitä niin ihmisenä kuin työntekijänäkin.

Toivottavasti reaalielämän kokemuksia työelämästä oli mielenkiintoista lukea ja toivottavasti se antoi myös sinulle rohkeutta työpaikan vaihdoksen miettimiseen, mikäli se on sinulle ajankohtaista.

Millaisia – hyviä tai huonoja – kokemuksia sinulla on työn vaihtamisesta?

 

P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista

Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram

Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi

8 kommenttia artikkeliin ”Työpaikan vaihtaminen – 4 tarinaa ja vinkit siihen, miten teet sen sujuvasti”

  1. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Olen samaa mieltä, että kannattaa rohkeasti vaihtaa jos vähänkään siltä tuntuu.

    Itselläni työpaikan vaihtoprosessi menossa. Kilpailijalta oltiin yhteydessä ja asiat etenivät nopeasti. Lipsautin asiasta ”vahingossa” esimiehelleni. Reaktio oli uskomattoman välinpitämätön. Olen myyntialalla, jossa myynnit mitataan hyvin tarkasti. Tulokseni olivat pitkän aikaa parhaimmat. Ihmettelen, että miksi ei pidetä lähtöhaastatteluja? Koetaanko ne epämieluisaksi? Mielestäni lähteviltä työntekijöiltä voisi myös työnantajat oppia paljon.

    Vastaa
    • Kiitos mielenkiintoisen kokemuksen jakamisesta! Tuota näkee aivan liian useasti. Tuntuu, että monella ainakin vähän isommalla työpaikalla on asenne, että sota ei yhtä henkilö kaipaa. Ja jotkut esimiehet saattavat pienemmälläkin työpaikalla olla välinpitämättömiä (koska ovat oikeasti välinpitämättömiä tai sitten olettavat, että työntekijä bluffaa eikä ole oikeastaan mihinkään lähdössä).

      Uskoisin, että saagasi ei välttämättä ole ohi ja noin kovalla tuloksentekokyvyllä varmasti joku nykyisestä työpaikastasi herää siihen, että ehkä sittenkin pitäisi sinut pitää 😀 Toivottavasti, ihan yrityksen tulevaisuuden kannalta…

      Vastaa
  2. Hah, taas blogipostaus joka osuu itselle lähelle. Firman sisäisesti HR-puolelta oltiin yhteydessä että uuteen tiimiin etsitään lisäystä ja nimeni oli kuulema tullut esiin eräissä näistä keskusteluissa(en tiedä miten tuon tulkitsisin). Kysyttiin että olenko kiinnostunut ja nyt on jo käyty alustavaa keskustelua mitä työtehtävä pitäisi sisällään ja pääsin kertomaan hieman itsestäni. Tehtävässä hypätään minulle hieman uudelle alueelle ja tämä siirtymä hieman tietenkin jännittää, riittääkö taidot. Mutta tässäkin pääsi hieman väläyttämään sitä että olinkin jo hakenut jatko-opiskelemaan että pääsisin kehittämään sitä kautta kykyjäni. Sanomatta kuitenkin jäi että olen myös tuntenut turhautumista nykyisessä tehtävässä koska se ei tunnu tarpeeksi haastavalta ja tuntuu omaa potentiaalia hukkaavalta(mutta hyvät rahat saa käytännössä mitään tekemättömyydestä).

    Ensinnäkin se että jonnekin kysytiin olisinko kiinnostunut tuntui jo surrealistiselta. Toiseksi kaikki muukin tuntuu jo kun on työkomennuksella pienessä kuplassa tekemässä pitkät yöt vuoroa. Ja nykyiseen tiimiin tuli juuri uusi kaveri tehtävään johon oli aikaisempien kehityskeskusteluiden perusteella minulla ollut valmistautumista, niin en tiedä onko nykyisessä tulossa yhtään muutosta parempaan vaan samaa turhautumista ja taitojen ruostuttamista. Eikä julkisissa työpaikkailmoituksissa ollut juurikaan mitään parempaa tarjolla. Ehkä kuitenkin joskus avautuu mahdollisuus tehdä paluun jos siltä tuntuu.

    Tämä on myös saanut pohtimaan että hukkasinko pointin osakesijoittamisella, tuliko siitä itsetarkoitus eikä apukeino. Omaisuuden keräämistä keräämisen ilosta. Koska tämä voisi olla keino siirtyä reissutyöstä ja pitkistä ylityörupeamista kohti arkista kotielämää tyttöystävän kanssa pelkällä toimistotyöajalla.

    Vastaa
    • Uskoisin, että tuo, että olet tullut puheeksi on pelkästän hyvä asia. Päteviä ihmisiä usein halutaan pitää mukana myös sillä, että saadaan järjestettyä heille vaihtelevaa ja kasvattavia uusia työtehtäviä, jos esim. ylennys ei ole tällä hetkellä mahdollinen. Voi myös olla, että turhautuneisuus on näkynyt epäsuorasti ja joku on sitä sinusta jo aistinut. Toivotaan ainakin, että tuossa lähtökohta on ollut edes tuon menetetyn paikan korvaaminen sinulle tavalla tai toisella.

      Ja tuo pohdinta osakesijoittamisesta on äärimmäisen järkevää ja usein hedelmällistä. Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, kumpi tosiaan ohjaa tekemistä enemmän, minä vai keinot.

      Vastaa
  3. Hyvä kirjoitus! Tuo asiasta ilmoittaminen ja avoimuus työpaikkaa vaihdattaessa pitää alleviivata!! Itse rivityöntekijänä olleSsa ei ole mitään ärsyttävämpää kun esimies vain lähtee!! Etenkin jos ollaan esimies asemassa avoimuutta ja vuorovaikutusta pitää olla, antaa se näin myös koko firmasta paremman kuva .. 🙂

    Vastaa
    • Joo täysin samaa mieltä! Itse kuitenkin oppinut, että tuntuu, että mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän avoimia työelämässä ollaan ja sitä enemmän yllätyksiä tulee milloin mistäkin suunnasta – esim. juuri erotilanteissa 😀

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Jane Peruuta vastaus