Olen aina ollut äärettömän kiinnostunut maailman menosta ja oikeastaan kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. Olen aina se joka kuuntelee mieluummin kuin puhuu. Olenkin nuoresta asti kuluttanut paljon uutisia, lehtiä, arvosteluja ja oikeastaan mitä tahansa uutta tietoa, mitä olen käsiini saanut.
Tästä on ollut elämässäni hyötyä, esim. yhteiskuntaopin yo-kokeessa ja kauppakorkeakoulussa opiskellessani selvisin monesti vähällä lukemisella, koska päässäni oli aiheisiin liittyen jo paljon asioita sen takia, että olin kuunnellut ja lukenut samoja asioita vuosia etukäteen.
Etenkin taloudesta kiinnostuessani finanssikriisin aikaan 18-vuotiaana, kulutin pari vuotta aivan järjettömän määrän niin makrotaloudellista kuin eri liiketoimintoihin liittyvää uutis -ja tietovirtaa. Joku voisi kuvitella, että tämä on pelkästään hyvä asia. Asia ei kuitenkaan ole nykymaailmassa mielestäni enää niin yksinkertaista.
Uutisten ja tiedon toimittaminen on muuttunut samaan aikaan kiivaammaksi ja huonommaksi
Koska kirjoitan taloudellisesta riippumattomuudesta, kirjoitan luonnollisesti paljon rahasta. Moni saattaa tämän takia unohtaa sen, että taloudellisessa riippumattomuudessa ei lähtökohtaisesti ole kyse rahasta vaan siitä, että otat ajan takaisin itsellesi.
Aika on ainoa asia, joita meillä kaikilla on päivässä yhtä paljon olit sitten opiskelija tai monimiljonääri. Taloudellisesti riippumattomana et joudu antamaan sitä 40+ tuntia viikossa työnantajallesi.
Minimalistivuoden hengessä olenkin pohtinut materian ja muiden asioiden ohella ajankäyttöäni ja huomannut, että uutisten ja muun tiedon kuluttaminen vie oikeastaan erittäin paljon minulta aikaa, joka ei sinällään ole huono asia. Huono asia on se, että 99%:sta uutisista ei nykymaailmassa enää saa mitään. Ei tietoa, ei oppia, ei sisältöä. Tähän on muutama syy.
Ensinnäkin, Internet on muuttanut mediakenttää valtavasti sen takia, että kaikki tieto on ilmaisesti saatavilla. Tämän myötä myös suurin osa uutismedioista on ilmaiseksi saatavilla. Tämä johtaa siihen, että rahaa tehdään mainostamalla. Ja mainostulot tulevat lukijamääristä. Ja lukijamäärät tulevat houkuttelevasta sisällöstä. Ja koska olemme ihmisiä olemme kiinnostuneet seksistä, säästä, rahasta, julkkisten juoruista, urheilusta ja skandaaleista – myönsimme sen tai emme. Ja tämän takia netti on täynnä kaikkien rakastamia klikkiotsikoita ja ”uutisia” siitä, kuinka Sara Siepin Instagram-kuva näyttää kuumalta. Ja jatkuvasti nämä uutiset ovat ”turha julkkis-kommenteista” huolimatta päivien luetuimpia uutisia.
Toisena, Internet on nopeuttanut tiedon saatavuutta valtavasti. Tämä on hieno asia kun on oikeasti hätä ja kun tiedon tarvitsee liikkua nopeasti. Nyt uutisia tulee enemmän kuin ehdimme kuluttaa joka tuutista sosiaalisesta mediasta nettilehtiin. Voisimme kuluttaa kaikki päivät pelkästään lukien uutisia, ja silti emme olisi yhtään sen viisaampia.
Kolmantena, kun tahti kiihtyy, myös laatu heikkenee. Uutiset eivät ole poikkeus ikivanhasta säännöstä, jossa laatu korvaa määrän. Nykyään uutisissa määrä on korvannut laadun. Ja tämän takia Tuomas Enbuske pystyy kirjoittamaan kolme kolumnia päivässä ollessaan kaikkien asioiden asiantuntija eli suomeksi heittää yleisiä viisauksia ja pinnallisia sutkauksia, jotka syödään jälkiruuaksi, todetaan ”hyvin sanottu!” ja tunnin päästä ei enää muisteta, mikä oli hyvin sanottu.
Jokainen, joka on perehtynyt johonkin asiaan syvällisesti töissä tai harrastuksen ohella tietää, miltä tuntuu kun esim. Helsingin Sanomien tai Iltalehden kolumnisti kirjoittaa kolumnin jostain itselle läheisestä aiheesta. Luvassa on pintaliitoa, random faktojen nappaamista ja aukollisia ”perusteltuja” mielipiteitä. Olen yrittänyt lopettaa mainstream-lehtien talous- ja pörssiuutisten lukemisen juuri tämän takia. Uutisten lukemisen aikana tekee mieli vain repiä hiukset päästä, koska jutut ovat usein tehokkaampia tappamaan aivosoluja kuin opettamaan jotain uutta.
Neljäntenä, klikkiotsikot ja muut uuden median tavat on luotu pelkästään saamaan meidät koukkuun informaatiovirtaan. Mistä ihmiset eivät loukkaannu tai pöyristy jos on nykypäivän lehtiä uskominen? Sellaista asiaa ei olekaan.
Viidentenä, tutkimusten mukaan klikkaamme todennäköisemmin myös negatiivisen tunteen herättäviä uutisia kuin positiivisen tunteen herättäviä uutisia. Tämä johtaa siihen, että uutisvirta on pääosin kahdenlaista – turhanpäivästä ja ahdistavaa.
Tämän lisäksi lehdet ovat täynnä otsikoita kuten: tätä uutista et voi ohittaa! Katso! Nämä asiat olet aina tehnyt väärin! Tämä järkyttävä tapa jne. Nykymedia saa vessassakäymisen ja käsienpesunkin kuulostamaan astrofysiikalta. Ja vaikka suurin osa meistä tämän tietää, silti klikkaamme näitä otsikoita, koska emmehän halua käydä vessassa väärin!
Olen myös omaa blogiani kirjoittaessa huomannut sen, että klikkiotsikoilla oikeasti saa enemmän lukijoita kuin perustylsällä otsikolla, joka vain menee suoraan asiaan. On vaikea olla käyttämättä provosoivia otsikoita, kun tulos on kuitenkin ilmiselvästi parempi niillä ja niin toimittaja kuin bloggarikaan ei halua kirjoittaa tyhjälle katsomolle.
Tieto lisää tuskaa
Nykynuoret ovat ahdistuneempia ja heillä on mielenterveysongelmia enemmän kuin koskaan. Tähän on monta syytä ympäristössämme, mutta suurimmat syyt tähän ovat Internet, sosiaalinen media ja uutiset. Samalla kun uutisten tahti on kiristynyt, on niiden taso laskenut samaa tahtia. Ja koska suurin osa uutisista on negatiivisia asioita, voi maailma tuntua etenkin nuorelle enenevissä määrin ahdistavalta paikalta. Jos rakentaa maailmankuvansa siihen, mitä Internet antaa vs. siihen mitä näkee oikeasti oikeassa elämässä ympärillä, vaikuttaa maailma superahdistavalta paikalta.
Esim. ilmastonmuutoksesta nuoret ovat ahdistuneita ja enemmän huolissaan kuin vanhemmat ikäluokat ihan siitä syystä, että se tulee paljon todennäköisemmin koskettamaan heitä kuin nyt keski-ikäisiä ihmisiä. Uutisia katsoen maailma näyttääkin menevän päivä päivältä huonompaan suuntaan, vaikka oikeastihan maailma menee koko ajan parempaan suuntaan.
Ilmiö ei koske pelkästään uutisia vaan kaikkea tietoa, mitä ympäristömme tarjoaa. Meillä on koko ajan kaikki tieto saatavilla, jonka takia nykyään ei olekaan tärkeää enää muistaa asioita, vaan ymmärtää lähdekritiikkiä, medialukutaitoa ja tunnistaa väärää tietoa oikeasta tiedosta.
Tätä taitoa ei opetettu koulussa kenellekään nykyään aikuiselle (käsittääkseni nykyään opetetaan), jonka takia maailma saattaa tuntua jatkuvasti entistä kaaoottisemmalta. Lasten ja nuorten taas ei pitäisi joutua miettimään tällaisia asioita, vaan mielestäni lapsilla ja nuorilla pitäisi olla mahdollisuus elää lapsuus ja nuoruus ilman maailmantuskan kantamista harteillaan. Sitä ehtii tehdä sitten loput 60 vuotta elämästään, jos välttämättä haluaa.
Kaikki tämä onkin yksi suurimpia syitä siihen, miksi en vielä tiedä 100%:n varmuudella haluanko itse lapsia. Ja samaa olen kuullut paljon lähipiirini ystäviltä – monen mielestä nykymaailma on yksinkertaisesti liian pirstaleinen, jotta täällä haluaisi lapsen kasvattaa. Nykyään elämä länsimaissa on turvallisempaa ja vaurampaa kuin koskaan, mutta samalla myös henkisesti raskaampaa kuin koskaan. En itse haluaisi olla teini-ikäinen tässä maailmassa, vaikka teinivuosistani ei niin kauan olekaan.
Rauha löytyy minimalismista
Aloin miettimään tätä asiaa jo ensimmäisen kerran Etelä-Koreassa vaihdossa ollessani, koska siellä en niin paljoa jaksanut suomalaista mediaa seurata. Ja kun seurasin, huomasin, kuinka turhia suurin osa ”uutisista” olivat. Oikeasti viikossa ja kahdessa ei tapahtunut mitään uutisarvoista tai mitään, joka muuttaisi elämääni suuntaan tai toiseen – tai olisi oikeastaan edes juuri kiinnostanut minua.
Koreassa ollessani myös korealainen (nyt ex) tyttöystäväni sai minut ajattelemaan asioita aivan eri näkökulmasta, kuin mihin olin tottunut. Hän kulutti uutisia erittäin vähän, jos ei ollenkaan. Hän ei tiennyt uusimpia populaarikulttuurin ilmiöitä, trendejä tai mitään muutakaan. Hän työskenteli japanilaisessa Mizuho-investointipankissa, mutta tästä huolimatta ei hän ollut erityisen kiinnostunut taloudesta tai markkinoista kuten esim. allekirjoittanut. Hän teki työnsä mahdollisimman hyvin ja oven sulkeuduttua takanaan, ei työmaailma seurannut häntä kotiin.
Sen sijaan hän oli aivan eri tavalla läsnä hetkessä kuin kukaan, kenet, jota olen koskaan tavannut. Hän osasi ottaa ilon irti jokaisesta arkisesta ja tavallisesta ilon aiheesta, joita moni meistä ohittaa, koska ne ovat niin ”tavallisia”. Haluamme aina jotain uutta ja lisää oli kyse materiasta, asioista, kokemuksista tai tiedosta. Lisää.
Exälläni sen sijaan tuntui olevan kaikki mitä hän tarvitsi juuri tässä ja nyt. Ihailin häntä suuresti etenkin tästä syystä ja jokainen hetki, jonka vietin hänen kanssaan auttoi muuttamaan omaakin maailmankuvaani.
Minimalismi-vuonna olen pohtinut asiaa entistä enemmän, koska huomaan, että kulutan aikaa edelleen turhan paljon uutisten selaamiseen. Uutisten, joilla ei ole mitään merkitystä minulle millään tasolla ja, jotka aiheuttavat 50% ajasta pelkkää vitutusta. Kyse on tavasta, omanlaisesta riippuvaisuudesta – loputtomasta tiedonjanostani.
Ongelma onkin, että uutisfiidi ei enää ruoki tiedonjanoa, koska tieto uutisissa on kuivaa kuin Sahara. Ja jos juo janoonsa vain hiekkaa, tulee vain entistä pahempi jano. Kun sulkee koko globaalin sekoilun ja keskittyy siihen, mitä on pelkästään ympärillä, maailma tuntuu yhtäkkiä paljon paremmalta ja seesteisemmältä paikalta kuin miltä se Internetistä katsottuna näyttää.
Tänä vuonna olenkin materian ja kulutuksen lisäksi vähentänyt uutisten kulutustani tarkoituksellisesti ja huomaan, että mitä vähemmän niitä kulutan, sen vähemmän niitä kaipaan – ja mitä enemmän elän siinä todellisuudessa, missä oikeasti elän – sen onnellisempi olen. En ole kuitenkaan vielä täysin onnistunut uutiskoukustani päästä, mutta uskon, että tässäkin hitaasti hyvä tulee.
Yhteenveto
Uskonkin siihen, että jokainen meistä pystyisi olemaan onnellisempi pelkästään, sillä, että olisi enemmän irti Internetin tarjoamasta tietovirrasta ja enemmän läsnä siinä tietovirrassa, mitä pyörii juuri tällä hetkellä silmiemme edessä (ei siinä puhelimen näytöllä, vaan siinä oikeassa maailmassa). Minimalismi antaa tähänkin keinot ja usein paras tapa saada lisää aikaa itselleen, onkin yksinkertaisesti vähentää ruutuaikaa.
Oletko itse pohtinut uutisten ja tiedon määrän vähentämistä?
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksistani.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
Erinomainen kirjoitus. Olen todella pitkälti samaa mieltä
Kiitos!
Hyvä kirjoitus. Juuri sinun kaltaisten kannattaa ehdottomasti hankkia lapsia. Koska osaat olla paremmalle sukupolvelle hyvä esimerkki. Sinun lapsistasi tulee silloin uuden paremman maailman rakentajia. On juurikin niin, että niiden, jotka pohtivat tätä asiaa ja ovat epävarmoja, kannattaako tähän maailmaan enää tehdä lapsia, niin heidän nimenomaan kannattaa. Koska silloin seuraavasta polvesta tulee minimalistisempi, hiilineutraalimpi ja lopulta onnellisempi. Jos kaltaisesi fiksut ihmiset jättävät lapset hankkimatta, öyhömöyhöt saavat ylivallan.
Tässähän tämä nykymaailman paradoksi juuri onkin. Kaveripiirissäni näkyy ihan sama ilmiö, että he, jotka ovat fiksuja, vastuullisia ja välittäviä ihmisiä, eivät tee lapsia. Sen sijaan moni joka menee jokin muu kuin järki edellä, niitä helpommin tekee. Surullista kuitenkin on se, että epävarmuus herää ehkä juuri siitä, että öyhömöyhyt tuntuvat jo OLEVAN vallassa ihan kaikkialla – mitä tarkemmin maailman menoa katsoo, sen helpommin oikeasti alkaa menettämään uskoa ihmiskuntaan, etenkin kehittyneissä maissa.
Negatiivisten uutisten (ja erityisesti pahan maailman) aiheuttamaan ahdistukseen voin jo ensimmäisen sadan sivun perusteella suositella hyvänmielen kirjaksi Hans Roslingin Factfulness: Ten Reasons We’re Wrong About the World – and Why Things Are Better Than You Think (2018). Kirjan idea on syynätä tarkemmin miksi maailmaa syleilevien monivalintakysymysten (kolme vaihtoehtoa) vastauksissa koulutetut ihmiset taustasta riippumatta vastaavat säännöllisesti vähemmän oikein, kuin mitä randomgeneraattorilla saataisiin tuloksiksi (33%). Medialla on iso rooli vinoutumien rakentamiseen ja pohtimasi syntyvyys ja sitä kautta väestönkasvu on yksi isoista teemoista.
Factfulness on ehdottoman hyvä kirja! Luin sen kun BIll Gates suositteli sitä joskus viime vuonna Twitterissään. Ja juuri tuo maailmassa ärsyttääkin itseäni, koska juuri tuo median luoma negatiivisuus johtuu pitkälti siitä, että se on bisnestä ja negatiivisuus myy. Ja kun se on se suurin osa, mitä me kaikki kulutamme, saa maailmasta suhteellisen epätoivoisen kuvan, joka juuri sitten linkittyy tuohon syntyvyyteen etenkin länsimaissa.
Jos jokainen maailmassa oleva ihminen lukisi Factufulnessin ja sisäistäisi sen, ei ehkä mediakaan onnistuisi rummutuksessaan niin hyvin 😀
Samoilla linjoilla. Luen hesaria ja iltalehteä, mutta yritän pitää niiden selailun lyhyenä. Olen huomannut, että negatiiviset uutiset saavat minut helposti pelkäämään. Pidän itseäni tietoisesti uutispimennossa, jotta pääni pysyisi kasassa helpommin. Esimerkiksi odotellessani lääkärin vastaanotolle, laitoin tietoisesti puhelimen pois ja yritin sietää olemista ilman tekemistä. Lopulta oma pää tuottaa ihan riittävästi sisältöä. 🙂 Omassa elämässä on ihan riittävästi ajateltavaa, en halua tietää ihan kaikkien maailman ihmisten murheita. Facebookia en ole koskaan asentanut puhelimeen. Pidän senkin selaamisen hyvin pienenä, sillä tiedostan sen negatiivisen vaikutuksen. Olen rajoittanut rankalla kädellä mitä seuraan. Käytännössä feedissäni on niin vähän sisältöä, ettei sen selaaminen edes kovasti kiinnosta.
Näitä sun juttuja on kyllä ilo lukea. Kiitos! 🙂
Hesari oli mielestäni tosi pitkään perus iltapäivälehtien yläpuolella myös verkkoversion osalta, mutta nykyään se on mennyt nettiversion osalta ihan yhtä huonoksi kuin Iltalehti. Kieltämättä huvittavaa kun sanoit tuota lääkärilläkäynnistä, koska itse teen samaa esim. bussissa. Tarkoituksellisesti laitan puhelimeni taskuun ja katselen vain ikkunasta ulos. Surullista tässä on se, että tämä on se, mikä ei tapahdu automaattisesti, vaan vain jos tiedostan tilanteen… Kuinka koukussa sitä onkaan 😀
Ja kiitoksia kehuista! Mukava kuulla, että tekstit toimivat.
Kieltämättä kuulostaa tutulta kuinka suhtautuminen asioihin voi muuttua ajan kuluessa. Itsekin olin nuorena erittäin kiinnostunut ja kantaaottava yhteiskunnallisissa asioissa ja mielelläni katsoin kaikki ajankohtaisohjelmat televisiosta. Aivan huomaamatta työn kuormittavuuden kasvaessa ja vuosien vieriessä on halu seurata maailman menoa hiipunut lähes olemattomiin.
Informaatiotulvan keskellä olen onnistunut löytämään oman rauhan sulkemalla silmät ja korvat turhiltä uutisilta sekä jatkuvalta hälinältä. Tärkein taito on ehdottomasti kyky olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä tai oikeastaan se ettei edes tiedosta heitä. Ainoastaan perhe ja ystävät ovat tärkeitä, joten kannattaa antaa aikaa heille ja nauttia heidän seurasta. Hetkessä eläminen on taito ja antaa todellisen vapauden.
Erittäin hyvin sanottu! Itsellä ei ole mielenkiinto vielä kokonaan kadonnut yhteiskuntaan, joka tekeekin tästä uutisista vieroittumisesta entistä vaikeampaa. Ehkä se tässä ajan kanssa.
Ja olen ihan samaa mieltä tuosta perheistä ja läheisistä. Senhän takia täällä ollaan, että rakkaiden ihmisten kanssa voidaan viettää aikaa. Hetkessä elämisen taito on itselläni myös vielä opiskelun alla, mutta varmasti kokemusta saadessa se helpottuu koko ajan.
Olisi mielenkiintoista kuulla miten etelä-korealaiset (nuoret) suhtautuvat rahaan, kuluttamiseen, mikä Etelä-Koreassa on kallista/edullista Suomeen verrattuna. Ikinä ei toki voi yleistää mutta omia havaintojasi 🙂
Kiinnostaa esimerkiksi että onko tyypillistä että nuoret asuvat lapsuudenkodissaan siihen asti kun avioituvat, onko omistus- vai vuokra-asuminen suositumpaa, millainen verotus on jne.
Olen kerran käynyt Soulissa muutama vuosi sitten ja muistelen ihmetelleeni että vaatekaupoissa (poislukien isot ketjut) monessa paikassa oli sovituskielto. Vaatteet olivat sitten todella halpoja niin jengi vaan kahmi niitä sovittamatta. Ei kai sitten niin väliksi vaikka roskiin olis menneetkin halpojen hintojen vuoksi. Myös kauneusleikkaukset tuntuivat olevan yhtä arkipäiväisiä kuin meillä parturissa käynti. Kiinnitin siihen aikaan huomiota vain näinkin pinnallisiin asioihin 🙂
Joo Etelä-Korea oli kyllä erittäin mielenkiintoinen mesta juuri tuon elämäntyylin ja ajttelun takia, joka eroaa niin valtavasti esim. Suomesta. Exänikin sai valmistumislahjaksi silmäkauneusleikkauksen (sen yleisimmän Koreassa), mutta ei halunnutkaan sitä.
Kirjoitin vaihdossa ollessa kaksi tekstiä silloin pari vuotta, jotka saattavat vastata joihinkin noihin kysymyksiisi ks.
https://omavaraisuushaaste.com/etela-korea-maailman-kapitalistisin-yhteiskunta/
https://omavaraisuushaaste.com/etela-koreassa-elamisen-kustannukset/
Noista varmasti saa jotain kuvaa, vaikka ajatuksenvirtaa ovatkin, kun vaihdossa ei ollut niin paljoa aikaa kirjoitella blogitekstejä.
Kiitos linkeistä! Tsekkaan myös aina itse hissiin mennessä, että kenen hissi 🙂 Aika vähän maailmalla Koneen hissejä tulee vastaan.
Mielenkiintoista tuo että Koreassa oikein kannustetaan valtion toimesta kuluttamaan mahd paljon. Onkohan siellä sitten valtion maksamat eläkkeet vai miten ne pärjää eläkkeellä?
Tuli semmoinen vielä mieleen tuosta kuluttamiseen kannustamisesta että en ole ikinä ymmärtänyt teidän rahasta bloggaavien kohdalla sitä, että kannustatte kaikkia menojen karsimiseen ja mahdollisimman isoon säästöasteeseen ja sijoittamiseen. Eihän se maailma nyt niin voi pyöriä 🙂 Eikö parempi kaikkien firettäjien kannalta olisi että valtaosa ihmisistä kuluttaa mahd paljon ja sitä myötä firmat kasvaa ja ne rahat sataa meidän laariin? Jos suuret massat alkavat minimalisteiksi niin talouskasvu tyssää siihen.
Joo itseasiassa Korean eläkesysteemi on sitten ihan oma karu juttunsa. Etelä-Koreassa on eniten vanhusten itsemurhia maailmassa, koska vanhemmat eivät halua olla rasitteena lapsilleen. Eläkesysteemi on, mutta sillä ei elä ja kuten monessa muussa Aasian maassa vanhusten elättäminen on perheen vastuulla.
Ja tuo kysymyksesi onkin filosofinen paradoksi juuri talousblogeissa 😀 Itse kannustan ennen kaikkea siihen, että kuluttaa vain niihin asioihin, mistä oikeasti saa jotain. Kuluttaminen ja kapitalismi on tuonut paljon hyödyllistä ja mahtavaa – ja aivan yhtä paljon järjetöntä ja turhaa. Maailma pyörisi varsin hyvin ilman noita turhiakin asioita (esim. ilman Fidget Spinneriä).
Ja loppupeleissä säästäminen on vähän kuin laihduttaminen. Kaikki tietävät, että pitäisi kuluttaa järkevästi ja säästää rahaa pahan päivän varalta. Silti meillä on satoja tuhansia suomalaisia talousongelmissa. Samalla tavalla Suomessa yli puolet suomalaisista on ylipainoisia, vaikka kaikki tietävät ylipainon ja epäterveiden elämäntavat riskit ja haitat.
Aivan kuten säästäessä, ei myöskään laihduttaminen onnistu, koska se vaatii pitkäjänteisyyttä ja tahtoa – joita suurimmalla osalla meistä ei valitettavasti ole, ihan sama kuinka paljon Jutta ja Bull puhuu laihduttamisesta tai me bloggaajat säästämisestä ja sijoittamisesta. Ihminen keskimäärin juoksee kuitenkin niiden klassisten hetken onnellisuusruiskeiden perässä, josta hedonistinen oravanpyörä syntyykin.
Mutta ne, joilta tahto löytyy ja ottavat Jutan tai talousbloggaajien vinkistä vaarin koko elämälle – he myös usein löytävät elämästään aivan uutta merkityksellisyyttä ja onnea. Massat eivät koskaan tähän tule pystymään, mutta jokainen joka pystyy, on onnistuminen minulle bloggarina.
Erinomainen teksti!
Näin journalistina olen iloinen, kun mediakritiikkiä tulee alan ulkopuolelta.
Itsekin olen jo pitkään kehittänyt työtäni ihan muuhun suuntaan, koska asiajuttujen myyminen on yhtä pään seinään hakkaamista. Esim. tällä hetkellä kirjoitan kirjaa Serbiasta, koska Serbia ei kiinnosta lehtien ostajia, mutta kylläkin lukijoita. Jaan mieluummin tietoa vaikka ilmaiseksi, kun kilpailen surkeiden käännösjuttujen kanssa, joita lehdet nykyään ostavat mieluummin, – laadusta viis kun halvalla saa!
Minimalistina olen myös vähentänyt merkittävästi uutisten lukemista.
Olen ollut kolme vuotta pois Suomesta ja vaikka selaan uutisia satunnaisesti, pysyn kärryillä mistä Suomessa milloinkin kohkataan. Tärkeät uutiset löytyvät kyllä ilman aktiivista seuraamistakin.
Oma elämä kevenee kun keskittyy tähän hetkeen ja omiin tekemisiinsä.
Mulla oli muuten ihan sama, että luin nuorena lehden kannesta kanteen joka päivä, eikä tarvinut pahemmin koulukirjoja availla. Silloin sisältö vain oli ihan toista laatua.
Omalla tavallaan jopa surullista kuulla, että tuo asiatekstien myyminen on hankalaa. Toisaalta kun lukee lehtiä, niin uskon tämä enemmän kuin hyvin 😀 Käännösjutut ovat kyllä suurinta jätettä kaikesta…
Tuo ulkomailla oleminen kyllä antaa aina sen hyvän näkökulman siihen, kuinka turhan nopea ”uutis”tahti nykyään on. Tärkeät uutiset tosiaan kuitenkin sitten nousevat aidosti isosti esille, ettei niiden perässä pysymiseen tarvita päivittäistä uutisvirtaa.
Ja kiva kuulla, että oli muitakin, jotka nuorena kuluttivat lehtien kanssa aikaa! En ole itse lukenut fyysisiä lehtiä lukenut pitkään aikaan, mutta jos niiden taso on samalla tavalla kuin suomalaisen e-lehdistön niin ugh. Onneksi englanninkielellä löytyy edelleen kuitenkin erittäin laadukasta (ja ok-hintaista) journalismia.
Samaa mieltä! Olen lopettanut uutisien lukemisen jo vuosia sitten. Okei, en ihan kokonaan, vaan lähinnä luen digiuutisia. Tekniikka on kiinnostanut aina. Muuten ehdoton ei. Uutisissa, esimerkiksi IS, paljon lööppiroskaa. Uutisia tulee eri lähteistä lähes jatkuvasti, kenellä on aikaa lukea kaikkia niitä artikkeleita? Meille syötetään päivässä enemmän sisältöä kuin ehdimme syventymään sisältöön vuodessa… Televisiotakaan ei minulla ole, ei ole aikaa katsella, ja sama ongelma siinäkin – tuntikin televisiota on tunti tärkeimmästä pois. Facebookista lähdin noin kaksi vuotta sitten, enkä ole takaisin kaivannut. Ei siellä ole mitään tärkeää, elämä on tässä ja nyt.
Kokonaan jutuista ja artikkeleista vieroittuminen on kieltämättä vaikeaa ja en tiedä olisiko se pitkällä aikavälillä hyväksikään, koska silloin eristäytyisi täydellisesti muusta maailmasta. Oleelliseen keskittyminen kuitenkin on erittäin palkitsevaa! Ja uskoisin, että tässä toimii ihan sama kuin rahankin kuluttamisessa – kun on oppinut päästäämään turhasta roskasta eroon tietovirrassa, ei sitä edes kaipaa takaisin.