Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Tämä teksti on puhtaasti lukijatoiveiden pohjalta tehty. Kaikki lähti siis Kauppalehden nostamasta jutusta (maksumuurin takana), jonka mukaan Valtionvarainministeriö kannattaisi sitä, että hoivamaksuja nostettaisiin kaikilta niiltä vanhuksilta, joiden omaisuus on yli 200 000 euroa. Sadan euron lisämaksulla tarkoittaisi noin 12 miljoonan vuosituloja lisää vanhustenhoidolle. Tämä luonnollisesti on yksi ehdotus paikkamaan valtavaa miljardien rahallista aukkoa vanhustenhoidossa (ja terveydenhoidossa ylipäätänsä).
Ihmettelin, miksi minulle alkoi eri kanavista somesta blogikommentteihin tulla kyselyjä tästä asiasta, koska kyseessä oli kuitenkin vain yksittäinen Kauppalehden juttu. Tällaisia avauksia tulee jonkun verran aina budjettineuvottelujen aikaan ja ne harvemmin yksittäisiä otsikoita pidemmäksi jäävät elämään.
Huomasinkin, että somevaikuttajat Merja Mähkä ja Julia Thurén olivat nostaneet aiheen esiin samanaikaisesti huomattavan eri näkökulmista viime viikon loppupuolella. Mielipiteitään tähän alkoivat jakaa myös Jasmin Hamid sekä Natalia Salmela, sekä muut somevaikuttajat, joka luonnollisesti nosti keskustelun profiilia erittäin paljon ennen kaikkea Instagramin puolella, josta myös itselle sitten alkoi kysymyksiä valua.
Kävin Keskon järjestämillä sijoitusvaikuttajien Flow-etkoilla (kiitos Keskolle tästä!), mutta en ehtinyt asiasta juuri vaihtaa parituntisen aikana kenenkään asianomaisen kanssa mielipiteitä. Muuta puhuttavaa näissä harvoissa tapaamisissa muiden kanssasijoittajien kanssa on niin paljon, että aika tuntuu aina loppuvan kesken.
Sanottakoon se vielä, vaikka seuraan aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa, en välitä politiikkakeskustelujen tuomista mustavalkoisista asetelmista, jonka takia en poliittisia aiheita juuri blogissani käsittele. Välillä kuitenkin teen poikkeuksia, jos kyselyitä tulee paljon jostain aiheesta, ja tämä teksti on yksi niistä. Mennään kuitenkin itse asiaan, koska asiassa on paljon pohdittavaa.
Alkuperäinen ehdotus ja keskusteluasetelma
Mistä siis on kyse tiivistettynä. Lähtökohta tällä hetkellä on, että iäkkäiden ihmisten pitkäaikaishoidon asiakasmaksut perustuvat tällä hetkellä tuloihin. Tällä hetkellä asiakasmaksut saavat lain mukaan olla enintään 85 prosenttia asiakkaan kuukausitulosta tiettyjen vähennysten jälkeen.
Jos tulojen sijaan alettaisiin keskittymään myös ihmisten omaisuuden arvoon, koskisi se noin 20 % vanhuksista ja ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla sekä muissa kasvukeskuksissa olevia vanhuksia, koska heidän kotiensa arvo usein ylittää automaattisesti jo tuon 200 000 euron rajan.
Onko tässä järkeä? Pää mielipiteitä oli kaksi ja nostan tähän Mähkän, että Thurénin Instagram-päivityksistä tärkeimmät pointit.
Argumentit muutosta vastaan (Mähkä):
- Ongelma on, että omaisuuden käyttäminen hoivakuluihin aiheuttaa moraalikatoa. Miksi ostaa asunto ja kerryttää varallisuutta, jos asunto viedään hoivakotivaiheessa? Jos sellaisen on mennyt hankkimaan, se kannattaa myydä ja humpata rahat Torremolinoksessa.
- Tällainen tulevaisuudenkuva on surullinen, koska tiedän, että on monia kaltaisiani ihmisiä, joista tuntuu merkitykselliseltä voida jättää perintöä tuleville polville.
- VM:n ehdotus johtaa siihen, ettei vaurastuminen kannata, ellei ole varma, että saa kasaan niin paljon varallisuutta, että omaisuuden tuotoilla saa paikan yksityisestä hoivakodista. Mähkä laski, että siihen riittäisi noin 3 miljoonan pörssivarallisuus.
- Samalla varallisuuserot kasvaisivat ennestään. Meillä olisi harvoja rikkaita, jotka omistaisivat asunnot, joissa hoivakotia kohti kulkevat torpparit asuisivat.
- Miten toimivat esimerkiksi tilanteet, joissa asunto on yhteinen. Pitääkö toisen lähteä vuokralle siitä omasta kodista, että toinen saa maksettua maksunsa?
- Entä hiljenevät kylät, jossa asuntoa ei saa myytyä, mutta sen arvo yhdessä muun omaisuuden kanssa nousee yli 200 000 euron laskennallisesti?
Muutoksen puolesta (Thurén):
- Tällä hetkellä hoivakodissa maksu menee tulojen mukaan. Jos on isot tulot, hoiva maksaa enemmän kuin pienituloiselle. Sen sijaan varallisuutta ei lasketa maksuihin mukaan.
- Miksei ihmisen varallisuuteen saisi koskea, jos sillä saisi parempaa hoivaa kaikille? Kun ihminen on hoivakodissa, hän on elämänsä ehtoopuolella — eli hän ei todennäköisesti kuluta rahoja muualla. Käytännössä varallisuuden säilyttäminen on siis perintöä jälkeläisille. Mitä isommat perinnöt, sitä isommin raha kasaantuu tietyille ihmisille.
- Sitä paitsi, mikä edes estää sitten antamasta ennakkoperintöä, mikäli tietää, ettei itse tarvitse sitä rahaa? Näinhän talouden rattaat pyörisivät paremmin, kun raha liikkuisi.
- Ongelman ydin on siinä, että meidän väestö vanhenee. Työikäisiä veronmaksajia on koko ajan vähemmän maksamassa vanhusten ja lasten ym. hoivaa. Rahaa nyt vain pitää saada jostain. Jo nyt kodeissa viruu vanhuksia kammottavissa oloissa, käytännössä heitteillä. Hoivapaikkoja on liian vähän. Sain näistä tänään surullisia viestejä lähihoitajilta. Ja koko ajan leikataan. Ja kuten tiedämme, suurituloiset eivät ole tämän hetken talkoisiin juuri osallistuneet.
Kuten argumenteista näkee (kuten usein poliittisissa muutoksissa), kyse ei ole oikeasta ja väärästä. Kyse on yksinkertaisesti arvoeroista.
On muutama tärkeä pointti, mikä näistä pointeista ja ylipäätänsä uudistuksen kanssa kannattaa ottaa huomioon.
1) Kaikki varallisuus ei ole samanarvoista oman talouden hallinnassa, eikä sen pitäisi olla sitä myöskään lainsäädännössä. On erittäin eri asia omistaa arvoa menettävää, kuluja aiheuttavaa omaisuutta monen sadan tuhannen euron arvosta kuin arvoa luovaa omaisuutta.
2) Uutta kirjaa kirjoittaessani törmäsin mielenkiintoiseen tutkimukseen suomalaisista kuluttajista. Suomalaiset vähentävät tosi asiassa kulutustaan huomattavasti enemmän kuin heidän tulonsa laskevat vanhetessaan. Uudistuksen kannattaisi tutkia suoran numerojumpan lisäksi siis myös ihmisten todellista käyttäytymistä ja luoda sen mukainen lainsäädäntö.
3) Säädettiin muutokset miten vain, tietyt vauraat ihmiset suunnittelevat tiensä aina porsaanreikien läpi – oli kyse ennakkoperinnöstä tai muusta suunnittelusta. En siis itse romuttaisi uudistusta vain siksi, että ihmisillä on mahdollisuus suunnitella varallisuuden siirtymistä uudistuksen ympäri – sitä kun tehdään muutenkin.
4) Suurimman osan ajasta varallisuus ja tulot menevät todellisuudessa usein käsi kädessä. Sen takia varallisuuden verottaminen on useimmiten yhtä moraalisesti reilua kuin tulojenkin (väliinputoajista myöhemmin tekstissä hieman lisää).
Keskustelussa tähän mennessä on kuitenkin yksi yksinkertainen asia, millä suurimpaan osaan ongelmista pystyttäisiin puuttumaan VM:n ehdotuksessa. Se, että omaa kotia ei laskettaisi varallisuudeksi näissä laskelmissa laisinkaan – kuten Kauppalehden jutun luettuani kaiketi olisi tarkoitus (yhdessä kesämökin kanssa – asia, jonka esimerkiksi Iltasanomien samaa aihetta käsittelevä juttu unohti mainita ja kommenttikenttä on sen mukainen).
Tällä itsessään pystyy taklaamaan suurimman osan ongelmista, joita puolesta ja vastaan olevat argumentit sisältävät. Ja tämä olisi mielestäni myös suhteellisen järkevää ja oikeudenmukaista sekä rajaisi muutosta jälleen vain niihin oikeasti vauraisiin ihmisiin, joihin uudistuksella todennäköisesti haluttaisiin tähdätä. Jos ihmisellä on aidosti yli 200 000 euroa sijoituksia oman asunnon lisäksi, hänellä myös on varaa maksaa nimellinen vero/lisämaksu hoidostaan.
Ja toinen, lähinnä politiikkaan liittyvä pointti on se, että politiikka on loppupeleissä vain yksi työkalu ratkaisemaan tätä ongelmaa. En kuitenkaan itse usko, että Suomen ikäpyramidiongelmia tai sote-raha-aukkoja saadaan ratkaistua lisäverotuksella tai maksujen nostamisella juuri paremmaksi.
Ongelmat ovat paljon fundamentaalisempia organisaation, työn järjestäytymisen, ikäpyramidin. työvoimapulan, työn tehokkuuden ja muun ympärillä. Ja näihin politiikalla ei pysty vaikuttamaan kuin antamalla resursseja eli rahaa. Nykyinen politiikka kuitenkin keskittyy antamaan rahaa pitkälti vain nykyisen järjestelmän tekohengitykseen – ei kehittämiseen, jolloin edistystä ei luonnollisesti fundamenteissa voikaan tapahtua.
Varallisuuden vaikutus muihin tukiin, verotukseen ja sosiaaliturvaan
Vanhustenhoito on yksi asia, mutta kyse on ennen kaikkea isommasta muutoksesta, josta on puhetta parhaimmillaankin hallituksessa. Hallitus pohtiikin esimerkiksi sellaista leikkausta asumistukeen, ettei asumistukea ei saisi lainkaan, jos varallisuutta on yli 50 000 euroa ja asumistuen määrä laskisi aina siitä lähtien kun omaisuutesi on yli 10 000 euroa. Varallisuuteen ei lasketa mukaan tuottamatonta omaisuutta, kuten omassa käytössä olevaa kesämökkiä.
Tässä kohtaa pitääkin pysähtyä hetkeksi. Poliittinen kenttä on selvästi muuttamassa suuntaansa. Olemme jo nostaneet tulojen, että kulutuksen verotuksen niin korkealle, että ei ole enää mitään, mitä verottaa lisää järkevästi. Onkin vain luonnollista, että kun valtio alkaa hamuamaan lisää verotuloja, kääntää valtio katseensa varallisuuteen – jopa oikeistohallituksen tilanteessa.
Mutta hetkinen. Meillä on myös asia nimeltä varallisuusvero – se vain ei ole ollut käytössä nyt yli yhteen sukupolveen. Vaikka sitä itse asiassa myös Suomessa kerättiin lähes 100 vuotta, kunnes se lopetettiin hauskasti samaan aikaan, kun oli viimeinen oikeasti hyvä vuosi Suomen talouden historiassa – vuonna 2006.
Varallisuusveroa oli maksettava Suomessa olevasta ja alarajan ylittävästä omaisuudesta, kuten kiinteistöistä, rakennuksista, osakkeista sekä liikkeeseen ja ammattiin kuuluvasta omaisuudesta. Suomessa asuneet maksoivat sitä myös obligaatioista, debentuureista ja muista joukkovelkakirjoista.
Verotettavan varallisuuden alaraja ja veroprosentti säädettiin joka vuosi erikseen. Viimeisenä vuonna 2005, veroa maksettiin 80 euroa, jos varallisuus oli 250 000 euroa, sekä tämän rajan ylittäneestä varallisuuden osasta 0,8 prosenttia. Verovelvolliset yhteisöt maksoivat varallisuusveroa yhden prosentin varallisuudestaan. Veroa kannettiinkin viimeisenä vuonna Suomessa noin 100 miljoonan euron edestä.
Sanottaakoon se suoraan. Mielestäni varallisuusveron poistaminen oli puhdas virhe, joka tehtiin hyvien aikojen ja talouskasvun humalassa huonoimpana mahdollisena ajankohtana. Sen lisäksi, että se iskee kirjaimellisesti vain pelkkään varakkaimpaan ylimpään kymmenykseen tai kahteen kymmenykseen (johon myös itse nykyään kuulun), sillä on mielestäni myös yksi toinen äärimmäisen tärkeä merkitys – se on äärimmäisen tehokas tapa mitata ihmisten varallisuutta Suomessa – sekä myös varallisuuseroja. Vero on mielestäni järkevä pelkästään tämän datankeräyspisteen takia, koska varallisuuserojen ymmärtäminen on tärkeä politiikan kehittämisen työkalu.
Mutta siitä päästäänkin nykyhetkeen. Nyt kun varallisuusveroa ei uskalleta enää ottaa pöydälle sellaisenaan, koska se nostaisi ihmiset eri tavalla barrikadeille (saavutetut edut ja muutos eivät ole yleensä hyvä yhdistelmä), poliitikot keksivät takaportteja vauraiden ihmisten verottamiselle. Miksi verottaa, kun voi vain lisätä tai vähentää maksuja?
Tällaisia ehdotuksia näkee koko ajan enemmän. Milloin on kyse opintotukien leikkaamisesta, lapsilisien leikkaamisesta ja nyt asumistuen leikkaamisesta vaurailta ihmisiltä. Maali johon näillä muutoksilla tähdätään on täysin sama kuin varallisuusverolla, työkalu on nimeltään vain eri ja järjestelmästä tulee jälleen taas vähän monimutkaisempi.
Varallisuuden huomioiminen aukottomasti tulee olemaan aina mahdotonta
Varallisuuden verottaminen tai siitä sakottaminen tukien vähentämiseksi on lopulta äärimmäisen vaikea kysymys ja on mielestäni kaksi asiaa, mitä siinä pitää huomioida.
1) Siitä ei koskaan saa täysin aukotonta
2) Väärin tehtynä, se saa ihmisen käyttäytymään taloudellisesti itselleen haitallisesti
Jos mietitään ensin aukottomuutta, se toimii se kahteen suuntaan. Perintövero on hyvä esimerkki. Olen henkilökohtaisesti perintöveron säilyttämisen kannalla (ja mitä enemmän esim. Björn Wahlroos sitä vastaan argumentoi veropakolaisuuden uhalla, sen enemmän vain alan olemaan sen puolella). MUTTA. Siinäkin on erittäin isoja valuvikoja. On aivan eri asia perintöverottaa oikeiden multimiljonäärien pörssisijoituksia tai kiinteistösijoituksia kuin pienen velkaantuneen perheyrityksen siirtymistä sukupolvelta toiselle.
Verotuslainsäädäntöä ei kuitenkaan koskaan saada niin yksityiskohtaiseksi, että sillä pystytään ottamaan huomioon jokainen erikoistilanne, jotta se olisi kaikille reilu. Valuvikoja tulee aina jäämään, koska erilaisia skenaarioita on juuri niin paljon kuin ihmisiä. Ja uusia tilanteita syntyy koko ajan. Väliinputoajia varallisuuden verotuksessa tulee olemaan aina. Ja väliinputoajat eivät ole niitä oikeasti vauraita, vaan juuri heitä, joiden elämää oikeasti haittaisi.
Ja toisaalta, oikeat multimiljonäärit ja miljardöörit usein sitten vain maksavat jollekin verojärjestelykonsultille muutaman miljoonan siitä, että valtio ei varmasti saisi näitä rahoja – yritettiin tätä paikata ihan miten vain. Vaikka olen keskimäärin optimisti maailman suhteen, en usko, että tulemme ainakaan omana elinaikanani saamaan maailmassa yhtenäistä varallisuusveroa, joka koskettaisi joka ikistä maata ja ihmistä, jotta veropakolaisuus ei olisi mahdollista. Ne oikeasti vauraat, jotka haluavat, tulevat aina kiertämään (sori, suunnittelemaan) verotusta niin kauan kuin kapitalismi on pystyssä ja se on vain yksi ominaisuus järjestelmässä.
Jos taas menemme takaisin miljardööreistä tavalliseen ihmiseen, mitä tarkoitan, kun sanon, että varallisuuden tuijottaminen valtion toimesta voi aiheuttaa jopa taloudellista haitallista käytöstä? Suunnitellussa oleva asuntotuen uudistus on juuri tällainen. Kassavirtaa tuottavia arvoa nostavia järkeviä sijoituksia, kuten rahastoja, osakkeita tai sijoitusasuntoja, katsotaan pahalla valtion toimesta, jos saat asuntotukea.
Sen sijaan, jos sinulla on kesämökki, kolme autoa, viisi koiraa ja kaksi kissaa, saat asuntotukea – vaikka et sitä oikeasti tarvitsisi, jos vain tekisit järkeviä taloudellisia päätöksiä. Olenkin siitä samaa mieltä Mähkän kanssa, että tällainen varallisuuden tuijottaminen uudistuksissa voi aiheuttaa pahimmillaan juuri moraalikatoa (engl. moral hazard) ihmisissä.
Miksi valtio sitten rankaisee järkevää taloudellista käytöstä ja tukee järjetöntä kulutusbonanza-elämäntyyliä? Kyse on jälleen väliinputoajaongelmasta. Suurin osahan asuntotuen saajista oikeasti tarvitsee sitä, eikä elä ihan miten sattuu. Mutta on myös paljon ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet tilanteensa juuri kuvatunlaisella huonolla taloudensuunnittelulla ja nämä ovat asioita, joita ei lainsäädännöllä oikein voi erotella toisistaan.
Loppuun pitääkin sanoa, että jos nämä asiat olisivat helppoja, asiat olisi jo ratkaistu ja uudistuksissa ei koko ajan soudettaisi ja huovattaisi edes takaisin. Jokainen varallisuusverotuksellinen uudistus tai leikkaus etuihin sisältää valuvikoja, aukkoja sekä moraalikadon riskin. Tämä on yksi harvoja tilanteita, joissa joudun itsekin nostamaan käteni pystyyn ja sanomaan, etten tiedä, mitä loppupeleissä pitäisi tehdä, koska ongelmia on löydettävissä joka kulmassa.
Mitä sinä tekisit?
————————————–
Kiinnostaako sinuakin koko henkilökohtaisen taloutesi haltuunotto kerralla? Voit nyt ennakkotilata toisen kirjani Vaurastu Viisaasti – rahataidot haltuun Tammen kirjakaupasta täältä! Jos ennakkotilaat kirjan saat 20%:n alennuksen kirjalle koodilla VAURASTUVIISAASTI20 !
Äänikirjojen ystäville kirjani löytyvät esimerkiksi Bookbeatistä, Storytelistä, Nextorysta sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.
Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin kymmenen vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!
Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
Varallisuusvero, samoin edellisen hallituksen pöydälle tuoma exit-vero, on puhdasta populismia. Vasemmiston sinun rahasi ovat minun rahojani -ajattelumalli ei vain toimi käytännössä: ennen pitkää loppuvat toisten ihmisten rahat. Puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta – jo nyt pieni vähemmistö kustantaa suurimman osan lystistä. Noilla veroilla ei millään lailla paikattaisi budjettialijäämää: nostamasi 100 miljoonaa (inflaatiokorjattunakin), samoin kuin exit-veron yhteydessä esitetyt vielä pienemmät summat ovat pisaria meressä. Sen sijaan negatiivinen vaikutus ja tuotto olisivat taattuja: Suomen houkuttelevuus vähenisi ja veropakolaisuus lisääntyisi, jolloin verotulot itse asiassa vähentyvät. Itsekin äänestäisin jaloillani. Suunnitelmissani on FIRE ja osingoilla sekä pienillä osakemyynneillä eläminen viimeistään 60-vuotiaana. Vero romuttaisi nämä suunnitelmat Suomessa, kun osingoista kohtuuton osa menisi verojen maksuun. Ja ihan yleisesti tuollainen vero olisi viestittäisi ihmisille, että vaurastuminen on paha asia ja siitä pitää rangaista.
Siitä olen ihan samaa mieltä, että eipä mikään määrä veroja järkevästi nykyistä vajetta oikein voi korvata. Kun budjettivaje taisi tänä vuonna olla noin 12 miljardia, niin sitä ei saada kuin talouskasvulla ja ikäpyramidia muuttamalla korjattua. Ja noh, vaikka politiikka on yksi työkalu näiden avittamiseen, todellisuudessa Suomi tarvitsisi vain toisen Nokian kokoisen ihmeen tai jonkun muun yritys- tai raaka-aine ihmeen.
Varallisuusverosta luovuttiin, koska sitä ei ollut kilpailijamaissakaan. Samasta syystä myös perintöverosta on syytä luopua, ja siirtyä perintöjen osalta luovutusvoittoverotukseen. Exit-vero tekisi Suomesta DDRn, josta kyvyt häipyisivät heti, kun tutkintotodistus taskussa.
Exit-vero olisi kyllä vähän too much, jopa itselleni, vaikka olen aika vassari osakesijoittajaksi. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miksi juuri usein superrikkaat välttelevät veroja, kun heillä rahaa on paljon enemmän kuin tarpeeksi loputtomille sukupoville (kuten vaikka juuri tapaus Wahlroos perintöveron kanssa).
Exit-vero on käytössä aika monessa maassa joten aika kummallista jos se ei toimisi Suomessa.
Exit-vero käytössä ainakin seuraavissa maissa: Norja, Tanska, Itävalta, Espanja, Puola, Itävalta, Ranska, Alankomaat ja Yhdysvallat. Pitkä taannehtiva verovelvollisuus tai maastamuuton käyttöä verovälttelyssä ehkäisevät lainsäädäntö: Ruotsi, Iso-Britannia, Saksa, Belgia, Irlanti.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten ne toimivat noissa maissa. Kun tiedetään kuitenkin, että veronkiertämistä tapahtuu niin paljon juuri noissakin maissa niillä kehen exit-vero on targetoitu.
Kiitos, että kirjoitit aiheesta! Pohdintojasi on aina mukava lukea.
Tuppaan itse tässä asiassa kallistumaan Mähkän puolelle, sillä olen itse opiskelijana säästänyt rahastoihin kuin ASP-tilille tulevaisuuden turvaksi. Varallisuuteni onkin yli tuon 10 000e, ja tuntuu että asumistuen leikkaus on melkein kuin rangaistus kovasta työstä. Tilannetta ei paranna se, että opiskelukaverini (jonka elintaso on tasoa kesämökki, kolme autoa, viisi koiraa ja kaksi kissaa) mielestä tämä on reilua koska kyllä rikkailla on varaa maksaa…
Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että tilanne ei ole helppo. On kohtuullista leikata tukia sellaisilta joilla on siihen varaa. Tuntuu vain pahalta omalla kohdallani, koska tuntuu että olen juuri sellainen väliinputoaja, josta kirjoitit.
Näin se vähän on, että moraalikato ja rangaistus pienenkin varallisuuden kasvattamisesta on vähän järjetön. Kuitenkin ihmiset usein tekevät sitä, mitä mitataan ja mistä palkitaan, ja nämä varallisuussakotukset käytännössä kannustavat vain himokuluttamiseen, lyhytjänteiseen oman talouden suunnitteluun ja asioihin, joissa ei kauheasti hyviä puolia ole – kenenkään näkökulmasta.
Sehän tässä ”hauskinta” on, että suurin osa suomalaisista, jotka pyrkivät nollasta vaurastumaan ovat näitä väliinputoajia. Sen takia politiikka onkin erittäin turhauttavaa ja toisaalta ei yllättävää, että oikeistohallituksen tekemää.
On tavallista, että vanhuksen muutettua hoivakotiin jää asunto tyhjilleen. Perilliset odottelevat. Tämä voi jatkua vuosia. Mielestäni asunto pitäisi myydä ja käyttää rahat hoitoon ja hoitolassa asumisen kustannuksiin.
Tällaisessa tilanteessa olen kyllä täysin samaa mieltä – jos asunnon vain saa jotenkin järkevästi myytyä.
Ensimmäiseksi kannattaisi helpottaa eutanasiaa.Hoivakodissa pötköttelijöille mahdolliseksi nopeutettu käsittely, että saadaan perintöverot valtion pohjattomaan kirstuun.
Ihanan musta dystopinen näkökulma 😀
Mun mielestä vähän maailmanlopun huutelua jotkut kommentit, kyse on ”kuitenkin” 100e/kk lisäkulusta. Ja tuokin koskisi vain viidesosaa, ja paljon harvempaa vielä jos eivät laske asuntoa tähän mukaan.
Tämäpä juuri. En itsekään oikein ymmärrä kuka menisi konkurssiin 100€ lisäkuluista, etenkin jos varallisuutta on oman kämpän lisäksi jo. Välillä tuntuu, että näistä enemmän sekoavat perilliset, jotka haluavat jokaisen euron, mikä on vähän pelottava tapa ajatella. Itse en haluaisi euroakaan, jos vaihtoehto olisi, että vanhempani eläisivät pitempään.
”jos vaihtoehto olisi, että vanhempani eläisivät _pitempään_.”
Tulkisen vastaustasi nyt kirjaimellisesti vain keskustelun itsensä vuoksi, pahoittelen tätä jo valmiiksi.
Tässä itseasiassa kiteytyy ymmärtääkseni eräs suuri julkisen terveydenhuollon ongelma: omaisten vaatimukset. Nykyään on teknisesti mahdollista pitkittää ihmisen fyysistä elämää varsin pitkään senkin jälkeen, kun eläminen on jo kauan sitten muuttunut olemiseksi. Usein hoidot ovat kalliita (ja uudet, kehittyneet hoidot vielä kalliimpia) ja resurssi-intensiivisiä. Pillereitäkin syödään päivässä tusinoittain, kun toisen lääkkeen haittavaikutusta paikataan toisella lääkkeellä.
No, on ihan perusteltua pelätä esimerkiksi eutanasialainsäädännön tiettyjä haittapuolia: teoriassa on mahdollista, että yhä parempikuntoisia eläkeläisiä aletaan siivota pois kustannusten vuoksi. Tähän en usko ja kannatan eutanasiaa ihan kärsimysten vähentämisen näkökulmasta.
Terveystaloustiede on tieteenala, jonka olemme ehkä hieman unohtaneet. Meidän olisi kyettävä keskustelemaan avoimemmin myös omaistemme kohdalla siitä, mihin mielekkään hoidon raja vedetään. Useissa tapauksissa se tulisi vetää ehkä piirun verran alemmas.
Koska tämä keskustelu on tavattoman vaikeaa erityisesti silloin, kun tilanne sattuu omalle kohdalle, suosittelen kaikille perusteellisen hoitotahtotestamentin laatimista. Näin helpottaa paitsi omaa myös omaistensa tuskaa. Ja myös valtiontalouden tuskaa.
Heh, joo olisi pitänyt lisätä se elintärkeä sana ”terveenä” tuohon väliin tosiaan 😀 Olen sitä mieltä, että ihmisten hengissä pitäminen vain hengissä pitämisen vuoksi on välillä aika karua. Oma vaarini eli aivoverenvuodon jälkeen noin viisi vuotta ja ainakaan sen kokemuksen mukaan se ei ollut oikein kenenkään etu, niin elämällisesti kuin taloudellisesti – erityisesti aivan viimeisinä vuosina, kun hän ei ketään tai mitään muistanut tai tiedostanut.
Toivoisin myös, että näistä asioista voitaisiin puhua, mutta aihe on rahaakin tabumpi, koska eipä mikään oikein ole elämää pyhempää. On hienoa, että hoitotahtotestamentin pystyy nykyään jo tekemään, mutta lisätyökaluja lainsäädännöllisesti mielestäni Suomessakin pitäisi tämän ympärillä lisätä.
Hyviä huomioita ja pohdintaa. Asiat eivät tosiaan ole koskaan niin mustavalkoisia kuin ne esitetään ja toisaalta jokainen yksilö lähtökohtaisesti haluaa maksimoida omaa etuaan.
Olen itse miettinyt asiaa sijoitusratkaisujen ja omistamisen suhteesta ja pähkäillyt ainakin muutaman asian miten ihmisen kannattaisi järjestää elämänsä viimeistään eläkeiän lähestyessä:
-Minimoida kiinteä omaisuus eli myydä asunnot,kesämökit yms. —> myydessä esim. mökki omille lapsille voi hyödyntää tuota verottajan hyväksymää 25% ”alennusta” käyvästä arvosta. Tai jos jättää hallintaoikeuden myynnin yhteydessä itselle voi myydä vielä isommalla ”alennuksella”. Samalla ei jäisi perintöriitoja ja ongelmia perunkijroituksessa/perintöveroissa kun omaisuus olisi likvitoitu etukäteen.
-Sijoitusten siirtäminen sijoitusvakuutukseen jolloin omaisuus olisi vakuutusyhtiön taseessa. Tällä luonnollisesti on paljon hyötyjä kun aletaan puhumaan hoitomaksuista tms. Lisäksi kun tuossa on tuo henkivakuutus-palikka niin edunsaajat saisi rahat nopeasti kun aika jättäisi. Ja toisaalta nostot sijoituksesta voisi elinaikana optimoida oman tarpeen mukaan.
Jep, on paljon optimoimista, mitä pystyy tekemään juuri esittämilläsi tavoilla. Sijoitusvakuutus on myös varsin validi työkalu aivan elämän viimeisillä vuosilla juuri nopeuden ja kiertämisen takia. Mielenkiintoista tulee olemaan se, kuinka paljon näitä tullaan jatkossa tilkitsemään, koska on selvää, että kun valtiolla tuntuu olevan mielikuvitusta vain verotyökaluun, näitäkin asioita aletaan jossain kohtaan todennäköisesti syynäämään.
Tämä osuu omalle kohdalle siinä mielessä, että valmistun kauppatieteiden maisteriksi tässä kuussa ja haen töitä Suomen ulkopuolelta. Asuin aiemmin Dublinissa 1,5 vuotta konsulttihommia tekemässä ja nyt olen työskennellyt Suomessa M&A hommissa 4 vuotta. Ajattelen, että jos valtio kerää paljon veroja, minulla pitäisi myös olla oikeus vaatia toimivia palveluja. Kävin julkisella puolella sairaalassa kesäkuussa ja jono oli yli 3 tuntia. Päädyin sitten yksityiselle, mihin sain soittamalla heti ajan lääkärille. Toivon mukaan ns. ”aivovuotoa” ei paljon tapahtuisi, mutta itse olen tuleva expatti kun sen päätöksen olen jo tehnyt.
Sinänsähän tästä on mielenkiintoisia tilastoja juuri expattien osalta. Nuoret, perheettömät ihmiset usein lähtevät ulkomaille juuri paremman uran, palkkauksen ja matalamman verotuksen perässä, mikä on vain järkevää – itsekin sitä pohdin, mutta totesin, että en halua kavereista ja perheestä erilleen.
Mutta useampi palaa kuin on palaamatta Suomeen, kun on perustamassa perhettä ja on aika laittaa lapsia päiväkotiin ja kouluun, koska kukapa ei haluaisi lapsiaan Suomessa kasvattaa. Itsekin perheen perustamista juuri miettiessä olen todennut, niin ei ole yhtään maata, jossa mieluummin lapseni kasvattaisin kuin Suomi.
Terveydenhoito on tärkeä osa palvelua, mitä saadaan veroilla, mutta hyvä huomata, että esimerkiksi molemmat me (ja toivottavasti myös tulevat sukupolvet) olemme saaneet näillä verorahoilla ilmaisen koulutuksen aina juuri KTM:ksi asti, joka kuitenkin maksaisi monessa muussa maassa satoja tuhansia euroja. Koulutus, varhaiskasvatus, neuvola jne. ovat edelleen maailman huippua Suomessa PISA-testien laskusta huolimatta.
Julkinen ei ole millään tavalla täysin tehokas tai aina hyvä, mutta itse koen, että suurin osa verorahoista kuitenkin menee ihan hyviin tarkoituksiin, vaikka poikkeuksia aina onkin.
Vaikka en kokonaisuudessaan osta ihmiskäsitystä, jonka mukaan ihminen toimisi aina täysin rationaalisesti omaa etuaan tavoitellen, näissä veroista ja korkeista maksuista valittajissa se näkyy. Ensin uhotaan kovaan ääneen, kuinka lähdetään pois Suomesta, mutta jännästi valitus loppuu ja muuttokuorma kärrätään takaisin Suomeen siinä vaiheessa, kun perheeseen on tullut pari lasta ja pitäisi ruveta kaivamaan kuvetta päiväkoti- tai koulujen lukukausimaksujen osalta. Aika moni suomalainen ihastelee ulkomaiden korkeampaa palkkatasoa ja pienempää verotusastetta, mutta sitten tuleekin yllätyksenä, että päiväkotimaksu on kuukaudelta perheen toisen aikuisen nettopalkan verran. Suomen korkeat verot ovatkin ok vasta sitten, kun niistä tarjoituista palveluista voi itse hyötyä.
Ihminen ei tosiaan rationaalinen toimija taloudellisesti tai muutenkaan ole. Muuten käyttäytyisimme aika eri tavalla niin arjessa kuin vaikka pörssissäkin 😀
Ja ihan totta tuo, että samanhintaisia palvelut kuitenkin usein ovat kaikkialla. Se mikä osuus niistä vain maksetaan yhteisinä veroina vaihtelee. Kuvaavaa on se, että eräskin Jenkki-FIRE bloggaaja sanoi, että viiden miljoonan sijoitusvarallisuudella ei pysty saamaan tarpeeksi passiivista tulovirtaa, että pystyisi kaksi lasta kasvattaa ja laittaa kouluista läpi – tähän tarvittiin 10 miljoonaa dollaria. Suomessa tähän tarvitaan todennäköisesti ”vain 1-2 miljoonan euron omaisuus, koska kaikki perhe-elämä on niin paljon halvempaa – tai jopa ilmaista jossain kohdin.
Ihan hyvää pohdintaa, kiitos siitä.
Pieni täsmennys: blogissasi lukee:
”…Valtionvarainministeri kannattaisi sitä, että hoivamaksuja nostettaisiin kaikilta niiltä vanhuksilta, joiden omaisuus on yli 200 000 euroa. ”
En tiedä että ministeri Purra kannattaisi ehdotusta eikä viittaamassasi kauppalehden jutussakaan näin väitetä.
Totta, ö lisätty perään 😀
Minä ymmärsin Kauppalehden jutun niin, että lisämaksu olisi 100€ vuodessa (väliotsikko ”satanen vuodessa toisi 12 miljoonaa”), enkä ymmärtänyt ollenkaan näin pienestä summasta nousseen meuhkaamisen määrää. Periaatteelisesti olen team-Mähkä, sillä jo nyt hyvätuloiset (eläke + pääomatulot) maksavat hoivastaan paljon enemmän kuin ne kädestä suuhun eläneet, jotka eivät ole säästäneet ja sijoittaneet/kouluttautuneet/tehneet pitkää työuraa ja eläketulot ovat jääneet pieniksi. Joten olisi epäreilua, että pitäisi maksaa vielä lisää.
Omaan toimintaan tällaiset avaukset eivät juuri vaikuta. 4-kymppisenä omat hoivakotiajat ovat vielä pitkällä tulevaisuudessa. Nyt ei voi tietää millä tasolla julkisen sektorin tarjoama hoiva on silloin, joten on parempi varmistaa, että on sitten aikanaan varaa sellaisiin palveluihin, mitä tarvitsee.
Yleisesti ole aika väsynyt Suomen voivotteluilmapiiriin. Jatkuvasti uutisoidaan sosiaaliturvan leikkausten, kaupungin vuokrien nousun tai jonkun muun heikennyksen kurjistavista vaikutuksista ja haukutaan hallitusta, mutta ei nähdä, että omilla toimilla voisi vaikuttaa omaan elintasoon. Jos joku uskaltaa kommentoida, että halvempiakin asuinalueita on tai että voisi harkita töihin menemistä, niin vedetään mielenterveys/pitkäaikaissairaus tai vammaisuus-kortti, että kun KAIKKI ei pysty, ja haukutaan richpleinaajaksi.
Oma ihmiskäsitykseni on sikäli positiivinen, että mielestäni ihminen on erittäin kekseliäs ja sinnikäs olento ja jos oikeasti olisi pakko, niin elannon voisi hankkia muutenkin kuin täyttämällä toimeentulohakemuksen kerran kuussa (ja valittamalla, että sekin on kyykytystä, vaikka uskoisin, että tuntipalkka tuossa on melko hyvä). Tulevaisuudessa yhä enemmän taitaakin olla pakko, kun väestö vanhenee ja työssäkäyviä sosiaaliturvan nettomaksajia on yhä vähemmän.
Ymmärtääkseni kyse oli 100e /vuosi yli 75 vuotiailta rikkailta. Eli vaivaiset 12 miljoonaa vuodessa.
Samalla pitäisi luoda järjestelmä missä pitäisi arvioida ja raportoida kaikkien yli 75- vuotiaiden omaisuus 650 000 henkilöä).
Miten aletaan arvioimaan metsien, kesämökkien, kiinteistöjen, listaamattomien yritysten ym arvoa.
Kyse on vielä henkilöistä joista suurin osa ei osaa tai pysty käyttämään verkkopalveluja.
Kyllä kustannuksia tulisi paljon enemmän kuin sillä kerättävä 12 miljoonaa!
Mikä järki on lisätä pyrogratiaa, kun päin vastoin pitäisi vähentää, niin saataisi tyyliin 1000 miljoonan säästö vuodessa.
Jep, kyse oli tosiaan vain sadasta eurosta ja yli 75-vuotiailla. Siitä heränneet keskustelut lähtivätkin yllättävän koville kierroksille, koska noh 100 euroa vuodessa ei pitäisi olla merkittävä summa tällaisesta asiasta oikein kenellekään.
”Jos joku uskaltaa kommentoida, että halvempiakin asuinalueita on tai että voisi harkita töihin menemistä, niin vedetään mielenterveys/pitkäaikaissairaus tai vammaisuus-kortti, että kun KAIKKI ei pysty, ja haukutaan richpleinaajaksi.”
Ja aamen tästä. Tulevaa kirjaani kirjoittaessa kipuilin tämän kanssa erittäin paljon, että miten voin kirjoittaa näistä asioista ottaen huomioon vielä kaikki ässät mitä ihmiset hihasta ottavat. Onneksi keskustelua on tullut seurattua sen verran paljon, että antoi vähän takanojaa. Mutta tosiaan, joku pahoittaa kuitenkin aina mielensä, joten sen täysi välttäminen ei ole edes tavoiteltava tila näistä asioista puhuttaessa.
Ihminen kyllä tottuu ajan kanssa milloin mihinkin (jopa byrokratian lisäämiseen tai vähentämiseen :D), mutta aluksi pitää aina vähän harmitella.
Suomessa hoivakotiin pääsee elämän loppumetreillä ja hoivakodissa vietetään muistaakseni keskimäärin kaksi vuotta. Mielestäni 100 eurolla kuussa ei ole merkitystä tässä tilanteessa.
Merkittävää olisi se, että hoivamaksu esim. 5 000 euroa kuussa tulisi kokonaan hoidetavan maksettavaksi. Tällä 120 000 euron sumalla asialla olisi täysin eri merkitys ja vaikutus ihmisten toimintaan.
Jep, 100 euroa erittäin merkittävästi pienempi kuin tuo 5000e tai samoja summia kuin monessa muussa tästä hoivasta jo maksetaan.
Erikoisen poikkeuksen varallisuudessa tekee metsän omistaminen. Hoivamaksuja tai asumistukea laskettaessa ei oteta huomioon sitä, onko metsäomistuksesta oikeasti syntynyt ikäihmisille tuloa vai ei. Verohallinto vahvistaa vuosittain eri kuntien alueelle metsän laskennallisen tuoton.
Itse metsänomistajana ja eläkeläisenä minulle olisi järkevintä myydä metsäkiinteistö ja laittaa myynnistä saamani rahat nykyistä arvokkaampaan asuntoon, ja jos käyttäisin myös muun sijoitusvarallisuuteni omistusasunnon rahoittamiseen, niin saisin sievoisen summan eläkeläisen asumistukea.
Vaikka eläkeläinen asuu useamman miljoonan euron arvoisessa asunnossa, niin hän voi saada eläkeläisen asumistukea.
Jos taas sijoittaisin metsän myynnistä saamani rahat vaikka indeksirahastoihin, niin sille varallisuudelle ei määrätä laskennallista tuottoa. Ainoastaan oikeasti syntyneet tulot otetaan huomioon.
Omistamani metsäkiinteistö on pienehkö, mutta laskennallinen tulo on tänä vuonna yli 10 000 euroa vuodessa ja se huomioidaan hoivamaksuissa.
Todellisuudessa en ole moneen vuoteen saanut positiivista kassavirtaa metsästäni. Joka vuosi on ollut useampi tuhat euroa tappiota, kun maksettavana vakuutus, tiemaksut, nuoren metsän hoitokulut ym. Olen halunnut hoitaa metsääni hyvin, niin että tulevalle sukupolvelle syntyy hyvät hiilinielut.
En halua valittaa, mutta ihan vain tiedoksi, että jo nyt metsävarallisuus huomioidaan hoivamaksuissa.
Enpä tiennytkään, että metsä on tuollainen väliinputoaja, kiitos erittäin paljon tästä faktasta! Ja tosiaan tuo miljoona-asunnon ja asumiestuen esimerkki on erinomainen juuri siitä, että kuinka jokaiseen malliin jää usein erittäin mielenkiintosia valuvikoja. Moni eläkeläinen saattaa olla ns. tuloköyhä, vaikka varallisuus liikkuisikin miljoonissa – etenkin jos on jäänyt vaikka leskeksi.
Tuloista joista on varallisuus hankittu, niin niistä on jo kertaalleen vero kulloisenkin veroprosentin mukaan!
Veron kiertäjät pitäisi saada verotuksen piiriin. Pääoma vero verotettava tuloveron mukaan, elikkä kaikki tulot samaan koriin ja siitä tulovero. Yleishyödylliset yhdistykset verolle, ovat vapaamatkustajia!
Poliittiset toimijat mukaan talkoisiin, eikä kaikkia menoja verovaroilla! Puoluetuet pois, samoin hyvinvointialueilta valtuustojen puolueiden jäsenmäärän mukainen piilotuki pois!
Poliittiset avustajat 1- avustaja ministeriä kohden! Yhteistoiminta neuvottelut kansanedustajille/ ministereille ja lomautus koskemaan kaikkia esim. 90- päivää henkilöä kohden!
Toki paljon meillä verotuksessa on tuplaverotusta. ALV hyvä esimerkki tästä, kun kuitenkin jo tienatuista rahoista otetaan vielä kulutusvero lähes kaikissa palveluissa. Ja siinä oli erittäin paljon jo leikkauslistaa – toki esim. puoluetuenkin poistamisessa voi ongelmaksi tulla, että silloin käytännössä rikkaimmat lahjoittajat pystyisivät vaikuttamaan poliittiseen valtaan entistäkin paremmin. Mikä ei mielestäni ole kauhean toivottava tilanne.
Perintövero on mielenkiintoinen asia ja herättää kyllä ajatuksia puolesta ja vastaan. Siitä voisi jopa oman tekstinkin kirjoittaa! Tuntuu että monilla on hakusessa miksi se edes on ja milloin se on hyvä milloin ei.
Joo perintövero on kyllä varmaan heti perus ansiotuloveron ja pääomaveron jälkeen eniten tunteita herättävä. Täytyy laittaa tästäkin teksti draft talteen – menee kyllä todennäköisesti aika pitkälle ensi vuoteen, kun on aikaa tällainen kirjoittaa.
Olen juuri kuvaamasi väliinputoaja. Olen opiskelija, jolla on yli 50 000 € osakevarallisuus, enkä tämän takia saisi enää asumistukea. Mutta en valita. Asumistuen maksaminen kaltaiselleni varakkaalle opiskelijalle, jolla on vakituinen työpaikka, on silkkaa verorahojen tuhlausta.
Näinpä juuri. Itsellä opiskeluaikoina oli vähän sama, kun tienasin yli opintotulorajojen, niin en opintotukea saanut. Toki tämä oli hieman samanlainen väliinputoaja tilanne, koska samaan aikaan juuri ihmiset, jotka saivat asua ilmaiseksi tai erittäin halvoilla vaikka vanhempien asunnoissa, pystyivät opintotukia nostamaan samalla kun saivat myös rahallista tukea vanhemmiltaan. Näihin muutoksiin jää aina väliinputoajia, mutta mielestäni olisi tärkeintä, että he keskimäärin olisivat sellaisia, että elämänlaatu ei aidosti kärsi siitä.
Toivoisin ratkaisuksi asennemuutosta, ettei ole pakko väkisin säästää mahdollisimman paljon perintöä seuraavalle sukupolvelle. Omassa lähisuvussani ihmisillä on vanhemmiten tapana alkaa säästää raivokkaasti kaikesta hulluimmillakin Pirkka-nikseillä, jotta lapset saisivat mahdollisimman suuren perinnön. Olen yrittänyt käännyttää vanhempani käyttämään rahaa omaan hyvinvointiinsa, mutta vielä en huomaa viestin menneen perille… Mielestäni on tuskallista seurata vanhenevan ihmisen kärsivän jostain asiasta, mihin löytyisi apua jos vähän raaskisi raottaa kukkaron nyörejä. Olen onnellisempi jos ei tarvitse olla huolissaan vanhusten hyvinvoinnista, kuin että saisin suuremman perinnön.
Ja hieman ”veropakolaisuudesta”: Olen työurallani ollut vaiheessa, jossa olisi ollut luontevaa lähteä ulkomaille, mutta halusin jäädä Suomeen, vaikka ehkä rahallisesti ja uralla etenemisen kannalta muualle lähteminen olisi voinut kannattaa. Vapaa-ajan harrastukset ja ihmissuhteet ratkaisivat omalla kohdallani asian, sillä ne ovat rahaa ja uranäkymiä tärkeämmät. Vaihdoin myös eri sektorille töihin, koska en jaksanut työtä, jossa perusoletuksena on, että työ on (lähes) tärkeintä elämässä.
Perintö-, tulo- ja veroasioissa ei siis mielestäni kannata optimoida raivokkaasti viimeiseen asti, vaan miettiä, mikä on oikeasti tärkeää elämässä ja mikä on omien arvojen mukaista.
Oma kokemuksesi lähipiiristäsi on myös tilastojen tukema. On omalla tavallaan hassua, että eläkeikäiset vähentävät omaa kulutustaan huomattavasti siitä ajasta, kun he töissä käyvät. Ja tilastojen valossa Suomessa kulutustaso laskee huomattavasti enemmän kuin tulotaso.
Haluan uskoa myös, että kaikki meistä toivovat vanhemmillemme parempaa elämää sen sijaan, että vain odottaisivat vesi kielellä perintöä. Mitä perintöjuristien kanssa kuitenkin jutellut, niin ihmiset muuttuvat usein ihan hulluiksi perinnöstä puhuttaessa ja usein onnistuvat rikkomaan sisarussuhteetkin siinä välissä. Raha on aika hassu voima.
Mietin itse myös valmistumisen jälkeen ulkomaille uran perässä muuttamista, mutta samat syyt aiheuttivat sen, että jäin myös itse Suomeen. Mikään rahamäärä ei oikein voi kompensoida hyviä kavereita ja perhettä – sekä muutenkin hyvää elämää.
Kirjoituksesta ja siinä siteeratuilta henkilöiltä on unohtunut se perusongelma, että varallisuusveroa tai sitä vastaavia rakenteita varten on ensinnäkin keksittävä fiktiiviset verotusarvot jokaisen verovelvollisen jokaiselle omaisuuserällä. Näitä omaisuuseriä voi olla joutomaa Lapissa, soramonttu, vesialue, teollisuushalli jota ei kukaan osta, 10 kpl kaivinkoneita, taide-esineitä, homeinen omakotitalo josta oikeusriita käynnissä, ihan mitä tahansa. Pelkästään listaamattomien yrityksen arvonmäärityksessä voi olla miljoonien heittoja arvioijasta riippuen. Millekään muulle assetille kuin käteiselle ei ole olemassa mitään ”oikeaa” arvoa, vaan se pitäisi vain jostain keksiä ja riidellä sitten tästä arvostusratkaisusta hallinto-oikeuksista vuosikausia.
Varallisuusvero taas aikoinaan aiheutti valtavia haittoja mm. pörssin hinnanmuodostus häiriintyi joulu- ja tammikuussa kun osakkeita myytiin ennen 31.12 ja ostettiin samat paperit takaisin tammikuussa. Jos käteinen olisi kuulunut verotettavaan varallisuuteen, olisi se loppunut kierrosta joka vuodenvaihteessa, kun pankkitilit olisi pitänyt nostaa seteleiksi ja sitten tallettaa takaisin tammikuussa! Myös verotuksen kattosääntö aiheutti omat ongelmansa. Joillain varallisuusveroa maksavilla mutta pienituloisilla se nollasi varallisuusveron suurelta osin (mutta nosti toki todellisen veroprosentin 70%:iin, todella kannustavaa tehdä mitään työtä. Ilman kattosääntöä verot tietysti voisivat nousta yli 100% ansaituista tuloista.)
Sinänsä näitä samoja ongelmiahan on oikeastaan kaikessa näitä asioita koskevissa veroissa myös nykyään (kuten vaikka juuri perintöverossa). Kuten tekstissäkin mainittu, mitään näitä ei saa koskaan vedenpitäväksi, koska poikkeuksia ja erilaisia tilanteita on vaikka kuinka paljon juuri eri omaisuusluokista johtuen.
Ja tuo 31.12 ongelma on juuri hyvä esimerkki tuosta, mistä myös tekstissä mainitsin eli aukkoja tietyt ihmiset käyttävät varmasti hyväkseen. Mikään laki tai vero ei ole koskaan aukoton. Toki en itse koe sitä ongelmana, jos osakemarkkinan arvonmuodostus häiriintyisi, koska sehän tarkoittaisi, että ihminen joka ei suunnittelisi veroja niin aggressiivisesti pystyisi todennäköisesti saamaan hyötyä tästä muiden verosuunnittelusta.
Kaikki nämä asiat on kuitenkin mielestäni ratkaistavissa, jos vero otettaisiin uudestaan käyttöön vaikka vain rajaamalla tietyt yleisimmät omaisuuserät veron piiriin. Suurin osa omaisuudesta ihmisillä on kuitenkin arvopapereissa, metsissä ja kiinteistöissä, jotka voisi vain laittaa veron piiriin ja sillä saisi varmasti jo merkittävän veronkannon, vaikka kyseessä yksinkertaistus.
Jälleen, tästäkin varmasti moni pahoittaisi mielensä ja alkaisi suunnittelemaan varallisuuttaan siten, että tämän veron voisi välttää, mutta niin käy aina. Yksinkertaisuus ja selkeys verotuksessa on keskimäärin mielestäni aina hyvästä ja ongelmia löytyy kaikesta, mielenkiintoisempaa on yrittää löytää ratkaisuja.