Kuukausikatsaus syyskuu 2026 – säästöprosentti 84,19 %
Henkilökohtaisessa talouden hallinnassa kaikkein tärkeintä on tasapaino tulojen ja kulujen välillä. Unohtamatta...
Luen äärimmäisen harvoin nettikommentteja juttuihin itsestäni. Miksi? Koska kun tätä on tehnyt yli vuosikymmenen, olen nähnyt valehtelematta jokaisen kommenttityypin, joita niihin tulee.
Todellisuudessa kommenteista voi kuitenkin oppia aivan valtavasti.
Tänään teenkin poikkeuksen, koska uskon, että samalla tavalla kuin olen itse kommenteista oppinut yli kymmenen vuoden aikana paljon. Olen itse asiassa paljon näistä negatiivisista kommenteista velkaa esim. Vaurastu viisaasti-kirjan menestykselle, koska kirja on niin kattava juuri sen takia, että olen näitä negatiivisia kommentteja niin paljon vuosien varrella lukenut, että se auttoi tekemään kirjasta laajemman ja vastaamaan yleisimpiin epäilyksen aiheisiin.
Kahlaankin tänään läpi kaikki viime vuonna julkaistut juttuni ja nostan esiin sieltä yleisimmät negatiiviset kommenttityypit vaurastumiseeni liittyen – ja vastaan niihin!
Omassa blogissa hienoa on se, että näin voi tehdä – muutenhan lehtijuttujen ja muiden kommenttikentät tuntuvat olevan vain kaikukammio ja vanhan ajan foorumiajan keskustelutapa loistaa usein (mutta ei aina) poissaolollaan.
Edessä on vähän tavallista pitempi teksti, joten ota mukava asento ja nauti kommenttien kommentoinnista. Alussa on aitoja kommentteja ja lainauksia lehtijutuista, someista jne. jotka liittyvät omiin vaurastumisuutisiini, ja sen jälkeen oma vastaukseni kyseiseen kommenttiin.
Vaurastuminen ei ole mahdollista, jos aloittaa aidosti nollasta
Siis mitä propagandaroskaa tää kauppalehti on? ”Aloitti nollasta” 4000 € nettopalkalla? ? silloin bruttotulot on vähintään 6500 €/kk. Ja asumiskulutkin suht maltilliset, eikä ilmeisesti mitään harrastuksia tai terveysongelmia. Tämmöinen ei palvele ketään. Ja tää ei ole ”nollasta aloittaminen”
Tällä kommentilla aloittaminen on luonnollista, koska se sai Threadsissä lähes 1 000 tykkäystä (kuten juuri vähän aikaa sitten kirjoitin julkisuustekstissäni) ja alle muutama sataa kommenttia, joista ilahduttavan moni kuitenkin huomautti aloittajan epäloogisuudesta. Kommentti oli siis kommentti tähän Kauppalehden (maksumuurin takana) hyvin kartoitettuun juttuun, jossa oli kyllä kerrottu kaikki oleellinen tarinastani ja siitä, että lähdin aidosti nollasta.
Jätetään sinällään toisaalle huomio siitä, että koko threadissä ei ole mitään järkeä, koska kuka tahansa ymmärtänee, että jos palkkani on nyt, mitä on, ei lähes 700 000 euron varallisuuteni ole syntynyt 18 vuoden aikana, tällä palkalla.
Mielenkiintoisempaa on se, mitä löytyy pinnan alta. Sieltä löytyy kommentteja kuten:
Olisi kiva jos oikeasti joku persaukisen perheen lapsi menestyisi ja siitä kirjoitettaisiin. Ei perintöä, eikä muutakaan vaan se miten on onnistunut.
Tästähän löytyy jopa minuakin paljon parempi esimerkki, eli Osinkoinsinööri, jonka perhe oli leipäjonossa ja sieltä hän on vain monen sadan tonnin omaisuuden silti loihtinut – aivan samoilla metodeilla kuin allekirjoittanut.
Nolla ei myöskään ole nykymittapuulla kovin huono lähtötilanne, aika moni on pakkasen puolella, minäkin kuulun siihen joukkoon.
Kun edes nollasta aloittaminen ei riitä, niin nyt mennään jo pakkasen puolelle (todellisuudessa se, onko ottanut 20 000 euron opintolainan vai ei, ei oikeasti vaikuta sellaisen varallisuuden kasvattamiseen, johon itse olen päässyt).
Aloitti nollasta?!?! HUUTISTA :—-___D
Tämä kommentti ehkä kuvaa sitä pääpointtiani parhaiten. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, absolutismi, ideologiat ja aatteet ovat itselleni punainen vaate. Miksi? Koska sen jälkeen koko maailmaa katsotaan kyseisen linssin läpi ja ei nähdä puoliakaan sävyeroista.
Aloittajaa kompaavissa kommenteissa vahvin olikin yksinkertaisesti se, että ”tämä ei ole mahdollista ja vaikka joku todistaisi toisin, en silti vaihtaisi mielipidettäni”. Tällaisen linssin läpi maailman katsominen on surullista ja huolestuttavaa, koska se kertoo vain yhdestä asiasta – tällainen ihminen ei näe enää toivoa tulevaisuudessa, niin itsellään kuin muillakaan.
Tunnistetaan sattuman, sosiaalisten konstruktioiden ja erilaisten yhteiskunnallisten rakenteiden luomat esteet ja haasteet, mutta ei uskota, että niille voisi mitään tehdä.
Harmittavinta tässä kaikessa onkin se, että suurin osa meistä pystyy omaa taloudellistaan tilannetta parantamaan, kaikista näistä asioista huolimatta. Kunhan vain tietää, mitä täytyy tehdä. Asian täysin kieltäminen on itselle haitallinen selviytymismekanismi, josta kärsii niin ihminen itse kuin ajan kanssa koko yhteiskunta.
Olen paljon oppinut tässä vuosien varrella, mutta tällaisten ihmisten kuoren murtamista en ole vielä ratkonut. Usein tehokkainta onkin vain levittää viestiä niin laajalle kuin mahdollista ja antaa ihmisten itse tulla tiedon äärelle.
Sijoittaminen on keinottelua tai uhkapeliä – ja siinä moni menettää kaiken
Muista tämä: sijoittaminen = keinottelu, jossa aina joku voittaa, mutta harvemmin se on sijoittaja eli sinä.
1) tee lujasti töitä
2) usko unelmiisi
3) voita lottopelistä 50 miljoonaa
Sijoittamisesta voi myös menettää kaiken kuten monet menettivätkin 1980 luvun lopun kasinovuosina, vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa ja 2008-2009 finanssikriisissä.
Tämä on ehkä se kaikista tunnetuin argumentti, koska jokaisesta sukupolvesta löytyy joku, joka on sijoittanut huipulla hypeen (ennen finanssikriisiä, IT-kuplan romahdusta tai vaikka korona-ajan ”stonks only go up”- euforiassa.
Tämä kertoo myös ennen kaikkea vanhasta maailmasta, jossa osakesijoittaminen tai pankin kalliisiin rahastoihin sijoittaminen olivat ainoat vaihtoehdot. Jos nämä olivat vaihtoehdot, niin kyllä – sijoittamalla pystyi oikeasti saamaan huonoja tuloksia – ei kuitenkaan läheskään niin huonoja, kuin uhkapelaamalla.
Nykyään vaihtoehtona on kuitenkin vähäkuluiset indeksirahastot, joihin perehtyminen vie vain hetken aikaa, ja jolla jokainen voi vaurastua pitkällä aikavälillä. Ei äkkirikastua, ei saamalla pikavoittoja, vaan hitaasti – mutta ennen kaikkea varmasti.
Miten pitkäjänteinen uhkapelaaminen ja sijoittaminen sitten eroavat toisistaan? Paras esimerkki löytyy oikeasta elämästä ja on kirjastani Vaurastu viisaasti tuttu.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa henkilö on lotonnut 50 vuotta putkeen joka ikinen viikko. Ja kyllä 50 vuoden viikoittainen lottoputki perustuu aivan suomalaiseen tositarinaan, jossa yksi kaveriporukka lottosi sinnikkäästi 50 vuotta. Vuosikymmenien aikana kaveriporukka oli käyttänyt noin 56 000 euroa lottoon. Mitä luulet, kuinka paljon voittoja tässä ajassa tuli? Yhteensä noin 15 000 euron edestä eli lopputulemana oli miinus 41 000 euroa.
Entä mitä olisi tapahtunut sijoittamalla kyseisen summan – noin 93 euroa kuukaudessa – Helsingin pörssiin indeksiosakerahastoon 50 vuoden ajaksi historiallisella pörssissä toteutuneella 8 prosentin tuotolla? Kaveriporukalla olisi nyt jaettavanaan 691 554 euron potti. Kenestäkään ei olisi tullut miljonääriä, mutta kuitenkin varakkaita ja 41 000 euron tappion sijaan, voittoa olisi tullut yli 600 000 euroa. Tämä on yksinkertaista matematiikkaa, joka on kaiken sijoittamisen ytimessä.
Toinen ongelma tulee siinä, että ihminen saattaa sijoittaa indeksirahastoihin, mutta odottaa 7% oletetun vuosituoton tarkoittavan, että pörssit tuottavat 7% joka vuosi. Todellisuudessahan pörssi ei melkein koskaan tuota 7 %-vuodessa, vaikka se keskiarvo onkin. Joskus indeksirahastot tuottavat +20 % yhtenä vuotena ja sen jälkeen – 30 %. Kymmenen vuoden ja siitä yli, pörssin tuotto vuodessa asettuu kuitenkin usein +7-10% vuodessa tasolle – osui väliin lähes mitä tahansa kriisejä sodista inflaatioon.
Sijoittaminen muuttuukin uhkapeliksi, jos sitä tekee ennen kaikkea lyhytjänteisesti. Voit menettää rahaa jopa indeksisijoittamalla, jos teet sitä odottaen varmaa tuottoa lyhyellä aikavälillä (eli alle viiden vuoden aikana).
Sijoittaminen ei olekaan uhkapeliä. Jos et kohtele sitä kuin uhkapeliä, vaan kuten puun kasvatusta. Hiljaa hyvä tulee ja mitä pitempään sitä teet, sitä hurjemmaksi vauhti kiihtyy. Jos kuitenkin kohtelet sijoittamista kuin uhkapeliä tai haet pikavoittoja – kyllä – voit tehdä myös tappiota.
Sijoittamalla vaurastuminen on epäeettistä
Pappani säästi sijoitti ja vaurastui, silti Itselleni sijoittaminen tuntuu loisimiselta. Vaurastuminen toisten työllä ei vaan tunnu oikeudemukaiselta. vanha viisaus ei ne suuret tulot, vaan pienet menot on ohjeista oikein.
Olen kyllä taipuvainen jakamaan joidenkin kommentoijien mielipiteen siitä, että sijoittamalla tienaaminen on vähän moraalitonta. Sehän perustuu muiden työnteosta hyötymiseen. Jotkut moittivat sosiaalitukien varassa eläviä loisimisesta, mutta yhtä lailla se, että minun jo satojentuhansien arvoinen sijoitusvarallisuuteni tuottaa vuosittain tuhansia, on loisimista. (Minun kohdallani kyse ei ole ollut kovinkaan määrätietoisesta sijoittamisesta vaan melko suuripalkkaisesta työstä; kun olen laiskanlainen kuluttamaan, niin johonkinhan ne ylijäämät on pitänyt laittaa.) Eli voisi sanoa niin, että lottoamalla rikastuminen on todellakin kunniallisempaa kuin sijoittamalla. Ja kun rahapeleistä on puhuttu, niin kyllä minullakin on joka viikko yksi rivi jokaisessa lottopeliarvonnassa.
Tämä on luonnollinen argumentti, koska oikeasti jos katsoo oikein valitun linssin läpi – lähes koko ihmiselämä on epäeettistä, teitpä ihan mitä vain.
Sijoittamisen epäeettisyydessä on kuitenkin monta logiikka-aukkoa.
Ensimmäinen on se, että sijoittamalla hyötyy toisen työstä. Suomessa on nykyään virallisesti maailman suurin julkinen sektori verrattuna bruttokansantuotteeseen. Lähes 50 % suomalaisista siis saa itse asiassa palkkansa veroista ja muista suoraan toisten ihmisten palkasta ja muista tuloista maksamista euroista. Tukirahoista puhumattakaan. Ja mikä pahinta, keneltäkään meistä ei kysytä, halutaanko näitä veroja edes maksaa – ne kerätään meiltä joka tapauksessa.
Toisaalta on hyvä miettiä, mistä sijoittaja oikeasti hyötyy. Jostain syystä aina muistetaan, että sijoittaja hyötyy toisen työstä. Todellisuudessa sijoittaja hyötyy enemmän kuin toisen työstä – toisten kulutuksesta. Työmäärällä ei ole väliä, jos kukaan ei palvelua tai tuotetta kuluta. Jos toisen työstä hyötyminen on epäeettistä, onko toisen kulutuksesta hyötyminen epäeettistä? Tätä en muista kenenkään koskaan maininneen.
Todellisuudessa koko yhteiskunta ja nykyään koko maailma on niin toisista riippuvaista, että loisimme kaikki toisiltamme – oli asemamme mikä vain.
Ja viimeisimpänä, vielä paradoksaalisempi tilanne. Entä ihminen, joka sijoittaa työnantajaansa? Kuten vaikka allekirjoittanut. Sijoitat kirjaimellisesti omaan ja kollegojesi työhön. Hyödyt siis omastakin työstäsi. Voiko se enää olla millään tavalla epäeettistä, vaikka millaista mentaalijumppaa harrastaisi? Itse en ainakaan keksi, miten.
Vaurastuminen on ollut tuurista ja ajoituksesta kiinni
Näissä sijoittamalla rikastumisissa tai tienaamisissa on aika iso merkitys sillä koska on sattunut tähän maailmaan tupsahtamaan. Jos hänkin on aloittanut juuri sopivasti 2008 montun jälkeen niin helposti tulee kuva että tämähän käy kuin vettä vaan. Niiltä ketkä on aloittaneet vaikkapa 2006 on jääneet kirjat kirjoittamatta. Itsekään en sattunut ostamaan Nokian kumisaapastehtaan osakkeita 70/80 luvulla, kuten eräs perässä hiihtelijä. Nyt sitten myy meille nuoremmille suksia millä hiihellä kohta pitkin mettiä maatamme puolustaen. Ihan jokainen ei pysty ihan kaikkeen vaikuttamaan, vähiten ehkä omaan syntymäaikaansa.
Kun puhutaan ajoituksesta, ei tarvitse katsoa kuin tätä kuvaajaa, jossa näkyy S&P500-indeksin vuosituotot viimeisen sadan vuoden ajalta.
Todellisuudessa minulla ei käynyt erinomainen tuuri, koska aloitin vuonna 2008 (ihan puhtaasti siksi, koska sijoitin joka tapauksessa huonosti osakkeisiin, enkä tajunnut sijoittaa indekseihin, jonka takia tuhosin merkittävän määrän mahdollisia tuottoja). Minulla kävi tuuri, että aloitin sijoittamisen 17-vuotiaana.
Se minä vuosikymmenenä olisin aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana on oikeastaan merkityksentöntä, koska sijoitin niin olemattomia rahamääriä ensimmäiset sijoitusvuoteni verrattuna nykyisiin tuloihini. Tärkeintä on, että aloitin ja jatkoin sijoittamista pitkäjänteisesti.
Kuten kuvaajasta näkyy, käytännössä aina on ollut erinomainen aika aloittaa sijoittaminen. Ihan iästä riippumatta. Pitkäjänteisyys onkin avain oikeastaan kaikkeen vaurastumisessa.
Suomen talous ei nouse, jos kaikki säästävät ja sijoittavat
Todellinen kommentti: Talous ei ainakaan nouse jos ruvetaan kaikki pihistelemään ja sijottaa suuryhtiöihin.
Moni vaurastumisesta kieltäytyvä on jollain kummallisella tavalla syntynyt tähän maailmaan pitämään silti kapitalistista kulutusyhteiskuntaa yllä. Tällöin kuluttaminen on hyve; säästäminen ja sijoittaminen pahe. Tilanne on aika paradoksaalinen, koska usein samaan aikaan ihmiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, ylikuluttamisesta jne.
Muutenkin olen monesti miettinyt tätä argumenttia, koska se niin usein esiin nousee. Jos kuluttaja oikeasti katsoisi, mihin kuluttaa, suurin osa meistä huomaa, että itse asiassa jos asumiseen liittyviä menoja ei lasketa – suurin osa kulutuksestamme ei jää Suomeen.
Usein kun ihminen saa extrarahaa, lähtee hän ulkomaanmatkalle tai ostaa itselleen jotain kallista (joka on äärimmäisen harvoin Suomessa suomalaisen yrityksen tekemä). Ylimääräinen raha virtaa useimmiten ulkomaille suurilta osin, mitä isompi kulutus on.
Näkökulma on mielenkiintoinen, koska samaan aikaan unohdetaan, että minne se kulutus menee – kyllä vain niiden yritysten tileille ja heidän omistajilleen…
Toisaalta asiaa on jonkun verran tutkittu ja Suomen taloushan on myös vientivetoinen. Koska kotimarkkinamme ei ole iso ja merkittävä – oikeasti sinun ja minun kulutus ei nosta taloutta. Vaan se, että vientiyrityksemme menestyvät ja ulkomaalaiset ostavat tavaroita ja palvelujamme. Ei ole sattumaa, että Nokian romahduksen myötä myös Suomen BKT-kasvu per henkilö käytännössä pysähtyi.
Suurella osalla suomalaisista ei ole varaa sijoittaa, tämä on rikkaiden hommaa
Propagandaa kansalle. Suurella osalla duunareista ei jää palkasta mitään mitä sijottaisi. Hyvä kun saa pidettyä pienen puskurin pahanpäivän varalle.
Miten erilaisessa maailmassa itse 17 vuotiaana elinkään. Kesätyö ja sen jälkeen ”oikean työn” palkka meni vuokraan, ruokaan ja laskuihin. Vuosikymmeniä myöhemminkään en ole ollut koskaan tilanteessa, jossa olisi ollut mitään mahdollista säästää/sijoittaa 1000€. Kuukauden säästö ennätys taitaa olla n. 150€, vaikka monenlaista duunia ja pitkiä päiviä on tullut tehtyä. Haluan tuoda tämän artikkelin vastapainoksi sanoman, ettei minkäänlainen sijoittaminen ole monille mahdollista, koska palkka on siihen yksinkertaisestii liian pieni. Ja kaikki elämässä kallistuu jatkuvasti.
Ennen en olisi uskaltanut kommentoida tätä näkökulmaa erityisen vahvasti, koska on totta, että erilaiset taloudelliset tilanteet tekevät sen, että sijoitettavaa ei jää laisinkaan.
MUTTA. Viimeisen yli vuoden aikana olen saanut niin valtavasti palautetta vähätuloisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet konkreettista apua omaan talouteensa juuri kulujen seurannalla – ja samalla saaneet rahaa sijoituksiin, että uskallan tämän sanoa.
Merkittävästi suurempi osa ihmisistä kuin nyt, ei tarvitsisi elää kädestä suuhun ja heillä olisi varaa sijoittaa käteispuskurin rakentamisen jälkeen. Jos vain kaikki kulutustaan seuraisivat ja sitä kautta kulutuksestaan löytävät leikattavaa.
Vaikka kirjan julkaisusta on kohta jo kaksi vuotta, saan edelleen viikottain uusilta lukijoilta viestejä juuri tästä kulutuksen seurannan toimivuudesta ja aivan kuten se on tutkimuksissakin todettu toimivaksi, saamani empiirinen todiste ja palaute on moninkertaistanut uskoni tähän entisestään.
Kommentit ovat kuitenkin ymmärrettäviä, koska oma esimerkkini alkaa kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän menettää tehoaan. Olen kohta miljonääri, tienaan yli 100 000 euroa vuodessa ennen veroja jne. Tämän takia etenkin ihmiselle, joka ei jaksa perehtyä koko tarinaani, puheeni kuulostaa hyväosaisen perus päsmäröinniltä.
Tämän takia rahapuheen levittäminen onkin itselleni niin tärkeää juuri nyt. Itse en miljonäärinä enää pysty kaikkia ja niin montaa inspiroimaan kuin matkani alkuvaiheessa, mutta sinä ja kuka tahansa muu esimerkillään pystyy. Tiedän, että äärimmäisen moni blogin lukija näin on myös tehnyt, joten suuri kiitos siitä.
En ole oikeasti edes duunarin lapsi
Ovatko kodinkonemyyjä ja matkatoimistovirkailija ”duunareita”? Mielestni he ovat palkansaajia, keskiluokkaa. Duunarit ovat työläisiä lähinnä teollisuustehtaitten työntekijöitä. Isäkultani oli duunari, pienviljelijä, äitikulta pientilan emäntä. Oli lainaa ja aina rahasta puute. Opintolainaa ei silloin saanut. Isä- ja äitikulta sijoittivat meidän 3 tyttären koulutukseen, nuorin poika sai jo opintolainaa ja eli ruhtinaalisesti mehin siskoihin verrattuna. Itse olin duunari, erityisopettaja ennen eläkkeelle pääsemistä. Kiitos isä- ja äitikullalle viisaasta sijoittamisesta. / Yllättävä tuo ”duunari” -nimitys, jos on ollut myyntityössä olleet vanhemmat lapsuudessa. Itse miellän kyllä duunarihommat ihan toisiin ammatteihin. Tärkeä aihe joka tapauksessa.
Ihmiset ovat joskus erittäin tarkkoja nimikkeistä. Etenkin, jos ne liittyvät vahvasti ammatti-identiteettiin. Niin tarkkoja, että isälleni on tultu jopa baarissa sanomaan tästä. Kyllä vain.
Itse käytän duunarinimikettä vanhemmistani kahdesta syystä. Yksi, se on paljon lyhyempi kuin ”alemman keskiluokan perheestä ponnistanut”. Ja toisaalta isäni kodinkonemyyjänä oli erikoistunut ns. valkoiseen linjastoon eli jääkaappeihin, pakastimiin jne. raskaisiin, joita tähän maailman aikaan he itse vielä kantelivat. Nykyäänhän asennuspalvelut on usein ulkoistettu, mutta työ oli paljon fyysisempää myös itse myyjille tähän aikaan.
Äitini ei perinteisellä tavalla ollut duunari vaan ihan perus toimistotyöntekijä, oikeastaan aina 60-vuotiaaksi asti, jolloin hän aloitti siivoojan työt yt-neuvotteluiden jälkeen. Toisaalta sekin menee kaiketi jo duunaripuolelle, joten ihan määritelmällisesti periaatteessa molemmat vanhemmistani ovat duunareita, jos määre on fyysisen työn tekeminen.
Tärkeintähän ei kuitenkaan ole tittelit, vaan sosioekonomisen aseman periytyminen – oli alemman keskiluokan edustajan ammatti mikä vain. Sillä ei sinänsä ole väliä, mitä vanhemmat tekivät, tuon taustani esiin puhtaasti sen takia, että edustuksella on väliä. Kun ihmiset näkevät oman kaltaisistaan lähtökohdistaan tulevia ihmisiä menestyvän myös työelämässä ja taloudellisesti, he kokevat sen mahdollisemmaksi myös itselleen. Ja siksi taustani on äärimmäisen tärkeä osa koko tarinaani.
Missä ovat epäonnistuneet sijoittajat
Miksei koskaan kirjoiteta niistä sadoista tai tuhansista, jotka myös aloittavat sijoittamisen, mutta menettävät rahansa? Tässä yritetään tuoda esiin ns. amerikkalaista ideologiaa, että kaikki on vaan itsestä kiinni ja suurin onni elämässä on se, että saa kerättyä mahdollisimman paljon rahaa.
Kyllä heistä on tehty juttuja. Paljonkin. Mutta todellisuudessa suurin osa etenkään moderneista sijoittajista ei ole rahaa menettänyt, koska indeksirahastoihin sijoittaminen on yleistynyt niin merkittävästi viimeisen viidentoista vuoden aikana.
Viestini onkin aina sama. On aivan sama mihin sijoittaa, jos sijoittaa vain muutaman vuoden aikajänteellä – silloin kannattaa jättää sijoittamatta muualle kuin pankkitileille tai lyhyen koron rahastoihin. Mutta jos oikeasti pystyy ja haluaa sijoittamaan pitkäjänteisesti rahanmenetyksen mahdollisuus lähestyy erittäin kovaa vauhtia kohti nollaa erityisesti indeksirahastoilla. Äärimmäisen moni suomalainen tämän jo ymmärtää, mutta ei kaikki. Ja siksi tehtävää vielä on.
Kapitalismi ja raha on itse pahuus
Ja tämäkö on jotain ihailtavaa tai mihin ihmisen pitäisi pyrkiä? ja vielä siinä määrin että tehdään oikein veronmaksajien rahoilla lehteen juttu? Itse henkilökohtaisesti vihaan rahaa ja pyrin aina pääsemään siitä eroon mahdollisimman nopeasti.
Kuten näkee, kommentti on Ylelle tehty, koska juttu on tehty verovaroin. Tällainen defenssireaktio ei ole enää yleinen, mutta on vaikea pelkästään yhden kommentin perusteella analysoida, mistä reaktio on syntynyt. Yleensä jos mikään asia herättää näin vahvoja tunteita, voi kyseessä olla joku aidosti rahaan liittyvä trauma tai äärimmäisen huono sattumus, jonka takia asenne on kääntynyt niin negatiiviseksi.
Toivon, että kuka tahansa, jolla on tällaisia reaktioita mihin tahansa asiaan pystyisi itseään peilaamaan ja pohtimaan syvemmin asiaa. Mutta toki on utopiaa ajatella, että jokainen meistä pystyisi demoninsa kohtaamaan. Vaikka voin sitäkin vahvasti kenelle tahansa suositella.
Mutta AINA on joku, joka ei tähän pysty!
”Juntusen mielestä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus laittaa taloutensa vähän parempaan kuntoon.” Ei ihan noin. Toimeentulotuella elävillä se ei ole itsestä kiinni, koska säästäminen ja erityisesti sijoittaminen on mahdotonta ja kiellettyä. (Säästää voi käteisellä, tosin se on käytännössä petos lain silmissä koska kaikki rahavarat on tukia haettaessa ilmoitettava ja ne vähennetään tuesta. Mutta sijoittaminen ei onnistu mitenkään ennen tt-tuesta eroon pääsyä.) Siksi on siis pakko päästä sieltä köyhyysloukusta ensin. Ja se ei ole pelkästään omasta halusta ja kyvyistä kiinni. Kannattaa silti yrittää siitä irti jos vain mahdollisuuksia on. Toinen kohta ”Kun hän kasvaa, olen jo miljonääri.” Toivottavasti ja optimistisesti noin. Mutta ei sijoittaminenkaan (yleensä) ole varmaa tuloa.
Tässä unohtuu jälleen tuurin vaikutus elämään. Jos jutun päähenkilö olisikin tullut isäksi aiemmin ja lapsensa olisi esimerkiksi syvästi kehitysvammainen olisi menoja ja uupumusta tullut huomattavasti enemmän. Jos hän olisi itse sairastunut tai sairastuu tulee elämään paljon kuluja, katkoksia työelämään tai opiskeluun yms. Sairaus ei useinkaan ole itsestä kiinni. Myös elämän tasaisuus ja ihmisen terveys on siis hyvää tuuria, jota ei jaeta tasaisesti kaikille. Näissä jutuissä niitä pidetään ikävästi itsestäänselvyytenä. Sairaat ovat siten kakkosluokan kasalaisia, joita ei tarvitse ottaa huomioon edes jutun kohderyhmää miettiessä.
Koska Vaurastu viisaasti-kirjassa pyrin taklaamaan lähes jokaisen mutta-argumentin, vain nämä kaksi ovat jäljellä.
Ensimmäinen on puhtaasti Suomen systeemistä tuleva, mutta. Ja tämän takia sanon aina kun haastattelua teen, että kaikki pystyvät JA vähemmän parempaan kuntoon. On ihan totta, että toimeentulotuella ei pysty sijoittamaan. Mutta toimeentulotuella ollessa pääpointti oman talouden korjaamisessa ei luonnollisesti ole sijoittaminen, vaan työpaikan saanti. Jonka takia tienaamisluku onkin kaikista pisin Vaurastu viisaasti-kirjassa. Se on oikeasti taito, jota meille ei opeteta missään (ei edes kauppiksessa).
Tässä onkin mielenkiintoinen sivujuonne. Olen tehnyt kohta varmaan jo noin sata juttua eri medioihin. 99% niistä käsittelee sijoittamista, kuluttamista ja säästämistä.
Olen yrittänyt monesti toimittajille nostaa esiin sitä, että MUTTA SE TIENAAMINEN. Mutta olen huomannut, että tienaamisesta ei oikein osata edes kysyä kysymyksiä. Rahapuhe onkin vielä sillä tavalla vajavaista, että vaikka rahajuttuja tehdään enemmän kuin koskaan, käsittelevät ne pitkälti vain säästämistä ja sijoittamista, mutta tulopuoli on edelleen elefantti huoneessa – vaikka se on se todellinen avain suurimmalle osalle ihmisistä nostaa oma talous jaloilleen.
Toinen kommentti taas on klassikkojen klassikko. On omalla tavallaan pelottavaa, kuinka usein sairauksista puhutaan vaurastumisen yhteydessä. Jos olisin pahasti kehitysvammainen, en todennäköisesti tätä blogia kirjoittaisi, jep. Vaikeasti kehitysvammaisia esimerkiksi Suomessa on arviolta noin 10 000 kappaletta, eli 5,6 miljoonaa suomalaista ei kuulu tähän joukkoon. On paljon tekijöitä, jotka estävät vaurastumisen, mutta sairaudet ovat jostain syystä sellaisia, jotka nostetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin.
Toisaalta, jos lapseni olisi ollut vakavasti kehitysvammainen, ei sekään vaurauteeni enää tässä kohtaa olisi vaikuttanut. Pelottavin kommentti ehkä on, että entä jos olisin tullut isäksi aikaisemmin. Noh siinä on ihan aidosti 100 % ajasta asia, johon voi itse vaikuttaa, vaikka katsoisi asiaa miten tahansa päin.
Kakkosluokan kansalaisuudesta ja etuoikeuksista vielä myöhemmin tässä tekstissä, koska aihe on vielä tätäkin laajempi.
Mikään ei ole itsestä kiinni, olemme vain elämän kyydissä
Rikastuminen on kiinni siitä millä lahjoilla ja intohimoilla elämään on tullut ja siitä mitä elämässä tulee vastaan. Ei omat ratkaisut ja päätökset siihen juurikaan vaikuta niitä kun ei ole vaan nekin on perimän ja elämässä vastaan tulleen ja tulevan seurauksia. Voihan sitä uskoa että itse on saanut aikaan, mutta se ei tee siitä totta. Toki ökyrikkaaksi ei tule työtä tekemällä, vaan viekkaudella ja vääryydellä vaikkei laittomuuksiin sortuisikaan.
Tämä on ikuisuusdebatti ja paljon tutkittu sellainen. Kuinka paljon on oikeasti itsestä kiinni? Nykytutkimus arvioi, että n. 40 %. Muu tulee juuri geeneistä ja ympäristöstä. Ja ympäristöönkin voi vaikuttaa tietyn iän jälkeen.
Ajattelutapa siitä, että kaikki meille on annettu syntymässä ja näillä mennään on jotenkin niin kyyninen, että minun olisi vaikea elää maailmassa, jossa näkisin asiat näin. Kyllä, omat päätökset vaikuttavat merkittävästi – mutta jokainen voi meistä oppia virheistään ja tehdä parempia päätöksiä. Kyllä, elämässä vaikuttaa valtavasti mahdollisuudet, jotka eteen tulevat, mutta aivan kuten jääkiekkokentällä, voit vain seisoa keskiympyrässä tai hakeutua paikkaan, jossa saat jotain aikaiseksi.
Maailma, jossa olemme vain ennalta määrätyllä matkalla on ajatus, joka toki tietyissä kulttuureissa ja uskonnoissakin on normi. Ja jollekin se voi olla helpottavakin ajatus – mikään ei ole itsestä kiinni, jolloin pahatkin virheet vain ovat ja tapahtuvat. Ja samalla itsensä kehittämisen voi unohtaa. Jonka takia toivonkin, että kauhean moni ei tätä ajatusmaailmaa jaa.
Miksi yrittää vaurastua, elämä on muutakin kuin rahaa
Normaali-ihmisellä elämän tarkoitus ei ole tulla miljonääriksi. Elämä on paljon muuta kuin euroja ja dollareita. Erityisesti se on tasapainoa itsensä ja elinympäristön kanssa.
Mä olen toki vähän turhan huoleton rahankäyttäjä, mutta oon miettinyt miksi ihmiset elää niin, että nauttivat kerran päivässä haaleeta vettä ja pieniä kiviä, eivät harrasta jne, että saavat sijoitettua mahdollisimman paljon. Koska meinaavat nauttia elämästä? Mulla ei ehkä ole maallista mammonaa, mutta kokemuksia ja muistoja ei vie edes ulosottomies kuulemma.
Juo kännit, mee baariin sekoilee ja herää aamulla eteisestä pizzalaatikko sylissä. Jää edes jotain muuta kerrottavaa jälkipolville kuin ” Säästin joka pennin ja pidin hauskaa kuin amissi sunnuntaina”.
Enpä menisi brassailemaan järkevällä taloudenhoitamista jos työntäisin 300€/kk ravintolaan ja viihteeseen. Työnantaja näköjään maksaa ainakin puhelimen, netin, liikunnan ja työterveyden sekä luultavasti sponsaa matkustamista. Lääkkeitä tarvitsematon ihminen ja nettopalkka korkeampi kuin mediaani bruttopalkka.
Ensimmäinen kommentti on yleinen, mutta samaan aikaan paradoksaalinen. Todellisuudessa helpoiten miljonääriksi tulee juuri, kun tasapaino itsensä ja elinympäristön kanssa löytyy – eli kun ei ylikuluta maapalloa loppuun. Ja haastaa itseään ja tekee itselle mielekkäitä asioita, jolloin myös työt maistuvat, kun itse työ on mielekästä ja tarpeeksi haastavaa. Olen siitä ihan samaa mieltä, että elämää ei pitäisi rakentaa eurojen ympärille – ne usein tulevat ihan itsestään kun tasapaino omasta itsestä ja elämästä löytyy. Sijoittaminen tekee loput työt ajan kanssa.
Seuraavat kolme kommenttia laitoin perätysten, koska siinä näkyy ns. ihmisen kaksinaisuus kauniilla tavalla. Toisissa sanotaan, että pitäisi käyttää enemmän rahaa, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Toisessa taas, että rahan käyttöni ei oikeastaan edes ole kauhean säästeliästä!
Mutta kumpi on totuus? Todellisuudessahan avaan eurojani vain, koska haluan edistää omaa rahapuhettani. Ehdotin Kauppalehden juttuun vuosikuluja, koska yhdessä kuukaudessa vaihtelua on paljon, mutta kk-luvut ovat samaistuttavampia, jonka takia niillä päädyttiin juttuun – ja sitä myötä näihin kommentteihin.
Itselleni tärkeintä avoimessa rahapuheessa ydin on se, että kun ihmiset puhuvat avoimesti rahasta ja kulutuksestaan, he näkevät erilaisia tapoja kuluttaa rahaa ja elää elämää.
Kulutus ei ole elämistä. Mutta toisaalta, kuluttamatta jättäminen voi olla elämättä jättämistä. Vain sinä tiedät milloin omassa elämässäsi näin on. Ja pakko vielä sanoa 21-30v:nä juuri paljon ryypänneenä ja bilettäneenä: kyllä se hauskaa oli, mutta muistot ovat kyllä monelta illalta aika heikkoja!
Etuoikeuskilpajuoksu pohjalle
Nää on näitä ”kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet”. Kun ei tunnisteta omia etuoikeuksiaan, jotka harvoin edes johtuvat henkilöstä itsestään. Ja tää tällaisten onnistumistarinoiden viljely vaan lisää tätä harhaluuloa.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kommenttityyppi, jota kutsun etuoikeuskilpajuoksuksi pohjalle. Tiedän, ei se kaunein termi, mutta se on kehityksen alla.
Tällä tarkoitan sitä, että tietyissä piireissä etuoikeudet otetaan aina esiin. Ja koska olen valkoinen heteromies, olen automaattisesti etuoikeutettu. Olen hengannut erittäin paljon vapaa-aikanani niin nyt kuin opiskeluaikoinani ns. woke vihervassarien piireissä ja onpa minulla ollut sellainen tyttöystäväkin.
En jaa minkään ääriajattelun kanssa tiettyjä arvoja, mutta pointti etuoikeuksista ja ennen kaikkea juuri edustuksesta (representaatioksi väännetty, kun mitään ei sanota enää suomeksi), on kuitenkin tärkeä ja todellinen – tiettyyn pisteeseen saakka.
Maailma toimiikin etuoikeuksien osalta aika yksinkertaisesti. Löydät aina jonkun, joka on menestynyt sinua huonommin, koska hän on lähtenyt huonoista lähtökohdista ja jolla on vähemmän etuoikeuksia kuin sinulla. Mutta löydät myös aina jonkun, joka on lähtenyt sinua huonommista lähtökohdista ja jolla on vähemmän etuoikeuksia kuin sinulla, mutta joka on menestynyt sinua paremmin.
Etuoikeuskilpajuoksu pohjalle onkin itselleni voittamaton taistelu ihan puhtaasti siksi, että olen valkoinen heteromies. Tietyissä piireissä tämä tekee sanani ja tekoni arvottomaksi. Ja se on valtavan sääli. Tämän takia kirjassani nostankin esiin Jonny Kimin, joka maahanmuuttajaperheessä kaikkien etuoikeuksien puutteesta huolimatta muuntui tosielämän supersankariksi.
Etuoikeudet ovat todellisia ja merkittäviä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta omat valinnat ovat merkittävämpiä. Etuoikeuksien toinen puoli onkin se, että moni meistä pystyy luomaan siitä syyn, miksi emme onnistuneet jossain.
On huomattavasti helpompi syyttää rakenteita ja heittää hanskat tiskiin sekä todeta, että en pysty koska sosiaaliset konstruktiot kuin yrittää jotain 10 000 tuntia ja vihdoin tulla hyväksi siinä. Kysy vaikka äidinkielenopettajaltani. Olin todennäköisesti viimeinen ihminen, kenestä piti tulla kirjailija.
Työ avoimen rahapuheen ja rahataitojen eteen ei ole mennyt hukkaan
Alkusilmäyksellä saattaa näyttää pahalta. Keskusteluilmapiiri Suomessa rahasta on edelleen negatiivinen ja ihmiset eivät tunnu oppineen mitään.
Asiat ovat kuitenkin huomattavasti paremmin kuin, mitä tästä tekstistä voisi alun perin ajatella.
Kaikesta tästä huolimatta vuosikymmenessä asiat ovat muuttuneet merkittävästi parempaan suuntaan. Ennen vanhaan yllä olevan kaltaiset kommentit olivat 90-95% kommenteista vaurastumislehtijutuissa.
Nykyään negatiiviset kommentit ovat uutislehdestä riippuen vain 30-50 % eli alle puolet. Ylellä luonnollisesti enemmän, muissa lehdissä vähemmän. Toinen puolikas tai yli puolikas itse asiassa on samaa mieltä juttujen kanssa tai korjaa juuri näiden negatiivisten kommenttien väärinymmärryksiä.
Kyllä vain, vaikka tässä kirjoituksessa oli esimerkkejä negatiivisista kommenteista, suurin osa vaurastumisjuttujeni kommenteista on neutraaleja tai positiivisia. Ja monesti itse asiassa kommentoijat suosittelevat blogiani tai kirjojani negatiivisille kommenteille, mikä on oikeasti huikeaa.
Tämä on se muutos, mikä on oikeasti merkityksellistä – kun massat alkavat korjata muiden ihmisten asenteita – puhuvien päiden kuten allekirjoittaneen sijaan – positiivinen dominoefekti on valmis. Ihmiset kuuntelevat usein paremmin jotain muuta kuin auktoriteettia tai asiantuntijaa – etenkin nykyään.
Voin tehdä vain tietyn määrän töitä ihmisten taloustaitojen eteen itse, mutta niin mielipiteet, asenteet kuin tieto leviää positiivisempaan suuntaan ja vahvemmin, kun muut ihmiset ovat tässä mukana. Vain näin kulttuuri rahan ympärillä voi muuttua terveemmäksi myös Suomessa.
Yhtenäiskulttuurin kuolema näkyy myös sijoituskeskustelussa
Todellisuutemme polarisoituminen näkyy tässäkin. Täydellisinä esimerkkeinä tästä näkee eron Twitterin ja Threadsin välillä. Twitteriin käytännössä jäi suomen enimmäkseen miehinen sijoitusskene suurimmaksi osaksi – eli erittäin mustavalkoinen kupla sijoittamisesta vaurastumisesta ja rahasta puhumiseen, jossa ollaan erittäin oikealla poliittisesti. Instagramiin taas jäivät naisvaikuttajat.
Threadsissä on huomattavasti enemmän kommentointia juuri tämän tekstin negatiivisen suuntaisesti ja moni nostettu argumentti olikin suoraan jostain Threads-keskustelusta tai siihen liittyvästä kommentista.
Olen ollut jo pitkään huolissani kuplautumisesta ja yhtenäiskulttuurin tuhoutumisesta. Ja tuntuu, että nyt kuplautuminen on vielä vahvempaa. Ennen kuplauduttiin yhden somen sisällä.
Nyt jokaiselle arvolle on tyyliin jo oma sosiaalinen mediansa ja oma some valitaan sen mukaan, missä on eniten ”kanssamielisiä” ihmisiä. Dialogin kyky alkaa olemaan koko ajan kadonneempi meiltä, mikä on varma tie tuhoon. Se on kuitenkin täysin oma tekstiaiheensa, joka kuitenkin liittyy myös rahasivistykseen merkittävästi, koska usein sama sosioekonominen ryhmä myös kuplautuu keskenään.
Toivonkin, että teksti oli viihdyttävä, mutta ennen kaikkea tajuntaa laajentava. Kuten huomattu, kaikki argumentit eivät missään nimessä ole järjettömiä ja monessa on osatotuus. Mutta siitä huolimatta ne ovat usein kuitenkin valitettavan mustavalkoisia sekä usein äärettömän arvolatautuneita.
Töitä on vielä tehtävänä ja vaurastumisen ympärillä pyörivästä negatiivisesta keskustelusta merkittävä osa onkin edelleen absoluuttista fiktiota ja toivon, että omalla työlläni näiden epätotuuksien määrää pystyn ihmisten aivoissa edes hieman vähentämään. Vääristä käsityksistä vaurastumiseen liittyen ei kuitenkaan ole kuin haittaa ihmiselle, joten ymmärryksen parantaminen helpottaa myös omaa elämää. Kiitos myös sinulle, joka olet rahataitojen sanomaa eteenpäin vienyt.
Millaisia ajatuksia tekstistä heräsi ja puuttuiko joku argumentti, johon olet törmännyt. Laita kommenttia alle!
Kiinnostuitko ajatuksistani?
Tilaa bestseller-sijoituskirjani "Viisas Sijoittaja"
Kiinnostaako osakesijoittaminen ja haluat ymmärtää, miten tulla paremmaksi sijoittajaksi? Voit nyt tilata arvostelumenestys, Suomen Ekonomien Bisneskirja-yleisöäänestysvoittajan ja yli 20 000 kpl myyneen bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” kaikista suomalaisista kirjakaupoista tai suoraan minulta signeerattuna!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Tilaa huippusuosittu "Vaurastu Viisaasti - Rahataidot haltuun"-kirja
Haluatko henkilökohtaisen taloutesi kerralla haltuun? Tilaa vuodessa yli 30 000 kappaletta myynyt ja huippuarvostelut saanut ilmiö ”Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun”, jossa tiivistän kaikki oppini matkaltani nollasta eurosta yli puoleen miljoonaan euroon!
Adlibris Kirja.fi Suomalainen Kirjakauppa Signeerattu versio kirjailijalta
Kuuntele äänikirjaa
Äänikirjojen ystäville bestseller-kirjani löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
Bookbeat Storytel Nextory Spotify - Vaurastu Viisaasti Spotify - Viisas Sijoittaja
Uusi lukija?
Jos olet blogissa ensi kertaa, olen kirjoittanut 10 vuoden aikana blogiini yli 1 000 kirjoitusta kaikkeen henkilökohtaisesta taloudesta sijoittamiseen asti. Jos sinua siis pohdituttaa mikään talousaihe, aloita tästä ja löydät todennäköisesti vastauksen askarruttavaan kysymykseesi. Ja jos et löydä, laita kommenttia ja kirjoitan aiheesta!
”Hyvä kun saa pidettyä pienen puskurin pahanpäivän varalle.” – miksei se puskuri voisi olla osaksi indeksirahastoissa?
Osaksi varmaan voisikin, riippuen ihmisen riskinsietokyvystä. En kuitenkaan itse suosittele sitä 3-6 kuukauden puskurin pitämistä indekseissä, koska usein puskurirahan tarve osuu juuri niihin tilanteisiin, kun taloudessa menee muutenkin huonosti ja pörssissä menee huonosti. Ks. finanssikriisi, korona jne. kovat romahdukset.
Tämä aiheuttaa sen, että usein jos rahan tarve ja vaikka YT:t osuu samaan kuin pörssiromahdus ja osa käteisestä on indekseissä, on edessä pakkomyynnit pörssiromahduksen aikana, mikä on varmin tapa saada huonoja tuottoja ja traumatisoida taas yksi sijoittajasukupolvi lisää.
”Heti mulle kaikki tänne nyt” -ihmiset ostaa uuden auton vaikka velaksi. Kaikki se raha on pois Suomen kansantaloudesta. Uusi auto on maailman huonoin sijoitus. Kun ajat sen liikkeestä ulos, arvo putoaa kynnyksellä jo 10 %. Silloin kun Mooren laki oli vielä pätevä, huonoin sijoitus taisi olla tietokoneet.
Tämä on varsin mielenkiintoinen ajatus itse asiassa, ja omalla tavallaan ihan totta. Nopea arvon tuhoutuminen on käytännössä rahan kuluttamista hukkaan käytännössä – ellei tosiaan halua maksaa siitä uuden auton tuoksusta, jota nykyään purkistakin toki saa.
Itse maksoin uudesta autossa varmuudesta. Siitä, että auto on huollettu ja pidetty hyvin, jotta sillä on mahdollisimman pitkä elinikä edessä. Jos auto on huollettu pelkästään valmistajan ohjeiden mukaan, ei sillä ole edessään kaksinen käytettävyys. Ostin erään auton 3 vuotta vanhana siitä liikkeestä, josta se oli uutena myyty ja auto oli merkkihuollettu kokoajan samaisessa merkkiliikkeessä valmistajan huolto-ohjelman mukaan. Auto oli täysi katastrofi, ja sen korjauksiin meni yli 10 ke kolmen vuoden sisällä. Seuraavan auton ostin uutena, ja olen sillä nyt ajanut 120 tkm – ja tavoitteena jaa auto yli 300 tkm. Omien laskujen mukaan tässä se uutena ostamisessa maksettu ekstra ei ole paljoa kilometriä kohden. Se on kuitenkin luokkaa 5-8 ke… Tiedän, että suurin osa ihmisistä ei pidä autoa näin pitkään, mutta kuitenkin.
ps. edullisin autoni ajaa on ollut auto, jonka ostin tuttavalta 200 tkm ajettuna, ja hän oli sen ostanut uutena, ja huoltanut todella hyvin. Ajoin sen auton 500 tkm asti. Tälläisiä ”luotto” käytettyjä autoja ei vain juuri tule myyntiin. Eikä modernit autot tule kestämään 500 tkm ilman todella kalliita remontteja…
En tullut ajatelleeksi, että kirjassasi olisi tienaamisesta. Ehkä laitankin varauksen kirjastoon. 🙂 Sijoittamiseen kun ei ole tällä hetkellä varaa, vaikka yritän keksiä lisää passiivisiakin tulonlähteitä.
Joo tämä oli yksi isoimpia motivaatioita kirjan kirjoittamisessa, koska tuntui, että tämä on aukko monessa muussa henkilökohtaisen talouden kirjassa. Toivottavasti kirjasta tulee uusia ajatuksia, kun sen verran pitkä osuus tosiaan kirjassa tästä on!
Tienaamisesta puheenollen, opoilla voisi olla suuri rooli siinä, että edes kertoisi eri valintojen taloudellisista vaikutuksista. Päinvastoin mitä itse muistan, johtava ajatus oli se, että sitä ei kannata miettiä vaan mikä itseä kiinnostaa. Totuus on kuitenkin se, että mitä paremmin palkatussa työssä olen ollut, sitä mukavampaa sen työn tekeminen on myös aina ollut. Olen kokeillut laidasta laitaaun. Muistan kun erä kaveri oli ollut jo jonkin aikaa töissä, joka oli ihan kivaa, sanoin vaan että ei ollenkaan tullut ajatelleeksi palkkaa tai mitä eri aloilla maksetaan kun aikaisemmin. Meni jonnekin mikä vaikutti kiinnostavalta mutta myöhemmin huomasi, että palkkaa jää matamaan. Kuitenkin yhtä mielenkiintoisia ja kiinnostavampiakin aloja ja työpaikkoja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Ihan turhaa yksi ulottuvuus oli jäänyt kokonaan pois päätöksenteosta alavalinnassa! Näitä sitten harmitellaan ja kamppaillaan ja väännetään jostain palkankorotuksista, nousee 1% vai 3% kun pitäis valita ennemmin se haluaako tienata esim perus 5000 vai perus 3000 e/kk.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt, että niin viisas ja hyviä rahaankin liittyviä elämänohjeita olen saanut eräältä läheiseltä muuten, yksi useimmin annettu ohje on se että kannattaa aina yrittää parastaan, siis siinä mielessä, että kannattaa tehdä mahdollisimman paljon ja vaivoja säästämättä. Yleensä tämä ymmärretään niin, että kannattaa tehdä enemmän ja nähdä vaivaa niin saa myös siitä kiitosta ja palkkaa, mutta tässä unohtuu se, että ei enemmän vaan paremmin ja tärkeämpää ja tehokkaammin. Hien määrällä ei mitata arvonluontia vaan sillä paljonko asiakas on valmis maksamaan siitä mitä teet. Siksi sille ahkeralle puurtajalle ei aina makseta eniten, vaan sille joka hoksaa mitä milloinkin pitää tehdä seuraavaksi ja mitkä jätetään tekemättä.
Opo:illa on kyllä valtava rooli, mutta tuntuu, että kaikilla on erilaisia kokemuksia heistä. Tuntuukin, että kyseessä on enemmän henkilökohtaiset erot, kuin yksi ammattikunta, joka on aina samankaltainen. Omat kokemukseni opo:ista oli yläkoulun opo joka suositteli, että haen oikkikseen Rovaniemelle, koska sinne helpompi päästä ja lukio-opoa en koskaan edes nähnyt, koska oli niin kiireinen 😀
Tuntui, että opo:illa oli niin paljon töitä ja oppilaita, että asiaa hoidettiin aika liukuhihnalta eli ihan resurssien puute.
Ja juurikin näin. Suomessa elää edelleen kova luterilainen työnteon kulttuuri. Ole ahkera ja sinut palkitaan. Mutta tosiaan oikea elämähän ei näin toimi. Tee töitä fiksusti, älä paljon toimii nykymaailmassa huomattavasti paremmin.
Itse olen yrittänyt omille lapsille korostaa myös, että pääasia että edes vähän säästäisi jatkuvasti. On luonnollista, että normaalia elämänjanoista nuorta ei kiinnosta joku 40 vuoden päästä tuleva eläkeikää ja sinne säästäminen. Voi elää ja kuluttaa sitä ennenkin. Silti on järkevä säästää vaikka tavoite ei olisikaan vapaa-herraksi pääseminen. Se säästö voi muuttaa elämän jos pystyy vaikka kouluttamaan itsensä uusiksi tai aloittamaan oman yrityksen sääntöjen turvin jne. Tätä olet mielestäni tuonutkin ilmi.
Itselleni vaikein syy olla säästämättä / laittamatta sivuun rahaa nuorena ole se, se en nähnyt mitään syytä laittaa säästöön vähistä tuloista nuorena, esim opiskeluaikana. En kyllä oikein ymmärrä sitä vieläkään. Miksi kannattaa aloittaa aikaisin? joo… Muttakun määrät ovat mitättömiä.
Opiskelijana käytettävissä olevat rahat kesätöineen ja tukineen olivat 1000e/kk (tai vähän enemmänkin hyvien kesätöiden vuoksi) esim 450 e/kk tukia ja 600*12 kesätyöpalkkoja jaettuna koko vuodelle. Näistäkö olisi voinut nipistää sen muutaman kympin sijoituksiin? se olisi ollut helposti 50 tai jopa 100% ns ”vapaasta kassavirrasta” kulujen jälkeen.
Tulot 1000e – kulut, vuokra netti ja ruoka –> 800-900e -> Jää 100-200 ”ylimääräistä”
Ekassa työpaikassa palkka nettona yli tuplat ja ihan samat kulut! (sama kämppä, samat kaikki jne –> Säästöln jää heti ekasta palkasta sen mitä enne sai vuodessa. Eikä mennyt kauan kuin palkka tästä nousi vielä, niin että jäi helposti se 2000/kk ylimääräistä, jopa enemmän. Miksi ihmeessä olisi kitkutellut rippeita ja aloittanut sijoittamisen kympeillä vain muutamaa vuotta aikaisemmin? (PS itsellä meni kyllä pitkälle neljää kymmentä ennen kuin oikeasti uskalsin, ryhdistäydyin ja aloitin sijoittamaan kun rahaa oli kertynyt käyttötilille kymmeniä tuhansia ja huomasin että helkkari, kohta on jo satatuhatta, pakko tehdä jotain..)
76i575e7: Tämä on varmasti erittäin yleinen ajattelutapa ja looginen. Itse näen kaksi hyötyä siinä, jos aloittaa aikaisin (jos nyt ei puhuta korkoa korolle ilmiöstä, kun summat ovat aidosti pieniä).
1. Kuukausisäästämisen tavan opettelu. Eli juurikin se, että vaikka kyse on pienistä summista, niin tämä konkretisoi jo hyvin, miten rahat alkavat kertymään ja kuinka omalla tavallaan järkevää sekä koukuttavaa sijoittaminen on. Siitä on sitten erittäin helppo jatkaa, kun rahaa oikeasti enemmän kertyy.
2. Vaikka rahamäärä on pieni sanotaan vaikka kymmenen vuoden päästä (jopa korkoa korolle ilmiö huomioo nottaen), siinä kohtaa elämää kun 10 euroa on paljon, on sijoituksissa esim. oleva 500 euroa, valtava määrä rahaa. Pienetkin määrät sijoituksissa voivat siis olla suhteellisesti isoja tässä elämänvaiheessa ja yhdistettynä tuohon opeteltuun tapaan, usein myös kannattavaa juuri tämän takia.
Uskon kuitenkin, että moni ajattelee samoin. Sijoittaminen mielletään edelleen järkeväksi vain, kun puhutaan vähän isommista summista, vaikka itse näen yllämainituista syistä, että se kannattaa kenelle tahansa – jos yli rahaa jää puskurirahaston jälkeen.
Juha: Jep voin hyvin allekirjoittaa tämän. Tämä oli myös ainoa oppi, mitä itse kotona sain ja noh, se on kyllä kantanut hyvin, kun sitten ajan kanssa myös muut asiat alkoivat itselle avautua.
Kuten tekstissäkin käyn läpi, niin joillekin säästäminen tosiaan voi tarkoittaa sitä, että ”ei elä”. Kokemukseni mukaan tämä kuitenkin omalla tavallaan jännästi tulee vanhemmilta ihmisiltä. Nuorilla usein on rajatumpi määrä rahaa ja siksi esim. itse opiskeluaikoina sain hyvin säästettyä ja elettyä aivan samanlaista elämää kun muutkin, koska kukaan ei vielä ollut kulutusyhteiskunnan pauloissa.
Positiivista kuitenkin on, että nuoret pitkälti eläkejärjestelmän pelossa (joka on sinänsä turha pelko, mutta hyvä motivaattori), sijoittajat ja säästävät itselleen enemmän kuin yksikään sukupolvi itsenäisen Suomen aikana. Tämä on huikeaa ja luvut menevät varsin hyvään suuntaan nuorten osalta.
Korkeakoulututkinto 25v, tulevien vuosien palkasta säästäminen ja sijoittaminen on toki yksi tapa. Toinen tapa vaurastua jo nuorena on oma yritys. Sähkö- ja putkiasentajan tutkinnot voi kuka tahansa vähän alasta kiinnostunut suorittaa 3-5 vuodessa. Sen jälkeen ei tarvi olla päivääkään työttömänä ellei itse halua. Samassa voi opetella muuta hommaa, mutta kukaan ”muu homma” ei voi sähköä tai putkia asentaa koska vaatii viralliset pätevyydet. Yritykseen aikaa sijoittamalla rahasummat kasvaa nopeammin kuin palkkatyössä ja säästöt pörssissä.
Tämä on ehdottoman hyvä tapa! Ja avain oikeastaan tässä on juuri tuo koulutus, vaikka se matalampi on. Ammattikoulu ei sinänsä eroa korkeakouluista mitenkään siinä, että sieltä voi kouluttautua huomattavasti helpommin työllistäviin / parempipalkkaisiin aineisiin tai sitten huomattavasti vaikeammin työllistäviin / huonompipalkkaisiin. Tärkeintä onkin juuri vain tuo tietoisuus siitä, kenellä on töitä ja kenellä ei.
Mitä itse kommentteihin tulee, niin iso osa kommentoi negatiivisesti koska:
a) he eivät ole kunnolla lukeneet juttua, jos ollenkaan
b) osalla on vaan tarve huudella ja trollailla jatkuvalla syötöllä, vaikka ehkä ymmärtäväisivätkin jutun pointin
c) rahapula henkilöllä on todellinen ja se ahdistaa
d) kateus
e) ihan puhdas talousosaamisen ja ymmärryksen puute
Myönnän että itsekin vetelin raha-asiat tuon viimeisen kohdan perusteella ensimmäiset 35-40 vuotta. Ahdistus oli välillä valtava, kun Visa oli välillä tapissa eikä sitä ”saanut” lyhennettyä. Palkka tuli ja palkka meni. Jos ei riittänyt, sitten vähän luotolla lisää. Rahastoista olin kuullut, mutta mitään suurempaa ymmärräystä niihin ei ollut. Korot, marginaalit yms. olivat termejä jotka eivät jaksaneet kiinnostaa.
Jossain kohtaa rupesi ahdistamaan todenteolla. Rupesin lukemaan talousblogeja ja katsomaan Youtubesta sijoittamisen alkeisiin perustuvia videoita. Sain toiselta vanhemmaltani korotonta lainaa, jolla maksoin useamman tonnin luottokorttivelan pois. Samaan aikaan kun maksoin tätä lainaa sitten takaisin, laitoin pieniä summmia Nordnetin Suomi-indeksrahastoon. Kun velat oli maksettu, rupesin selvittämään tarkemmin miten kannattaisi hajauttaa se lainasta yli jäänyt raha. Sen jälkeen alkoi kulujen karsiminen jotta saisi enemmän rahaa kuukaudessa säästöön.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa pystyn säästämän 400-500 euroa kuussa eikä mistään tarvitse jäädä paitsi. Kyse oli vain siitä, että tein kymmeniä tunteja töitä kun perehdyin, opettelin ja selvittelin. Tällä hetkellä ollaan menossa kohti kuusinumeroista sijoitussalkkua, talousymmärrys on ihan riittävää luokkaa ja olen myös saanut autettua lähiomaiseni pahasta ”huonojen velkojen loukusta” säästämään ja sijoittamaan. Tästä koen eniten ylpeyttä, kun näkee miten kanssaihminen voi henkisesti paremmin kun raha-asiat on jiirissä.
Yksi vaihtoehto kohdallani voisi olla, että olisin purkamassa talousahdingosta johtuvaa pahaa oloa netin kommenttikentissä (en kyllä oikeasti ole sellainen). Toivon todella että ihmiset tutustuisivat omaan rahankäyttöön, monella olisi siellä paljon petrattavaa, jopa itsellänikin vielä.
Avasit kyllä aivan erinomaisesti juuri tuota taloudellisen oppimisen kaarta, jonka suurin osa käy läpi. Itse asiassa niin hyvin, että mun täytyy laittaa ihan tuo kommenttisi itselle talteen muistutuksena, koska itsellä välillä alkaa jo perusteet matkan alusta unohtua. Kiitos siis siitä!
Ja nuo pointit ovat aivan totta. Usein ne myös ovat päällekkäisiä ja juuri vaikka ahdistus rahasta voi aiheuttaa sen, että asiaa ei halua edes lukea tarkemmin. Jonka myötä tulee kateus ja muut sivuoireet. Huono taloudellinen tilanne yhdistettynä rahataitojen puutteeseen onkin aidosti viheliäs ongelma, niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.
Tärkeintä onkin juuri se, että jostain aloittaa. MIstä kohdasta oman talouden hallintaa aloittaa, on oikeastaan ihan sama. Mutta toki säästäminen ja kulujen seuranta on se loogisin, helpoin ja usein nopeinten voittoja antava, josta sitten tulee hyvä fiilis joka ruokkii itseään.
Eniten kritiikkikategorioista kolahtaa vaurastumisen pitäminen Suomessa ns. kiellettynä asiana. Pidän ”vaurastumisena” tässä oikeastaan sitä kokonaisuutta, että on koossa oman talouden turvaava puskurirahasto, saa sijoitettua säännöllisesti, osaa taloudenpidon peruslainalaisuudet ja säästää siinä määrin, että osaa todella valita, mihin kuluttaa.
Vertailukohtana Suomessa vallalla oleva sekoilun kulttuuri, jossa on kiva, kun ”on kaikkea, rahan polttaminen näkyy baareissa ja vaatekaupoissa ja lotto laitetaan vetämään” (ja sitten on luottokortti- ja jopa pikavippivelat eikä koskaan rahaa mihinkään -> pyörä pyörii väärään suuntaan yhä uudelleen).
terveisin Entinen ”kaikkea pitää olla” -kansalainen
Tämäpä juuri, usein tuntuu, että vaurastumisena pidetään oikeasti vain järkevää taloudenhallintaa, joka sisältää niin säästämisen kuin sijoittamisen. Ja toki tähän syy on myös selkeä – Suomessa on pääomia oikeasti erittäin vähän verrattuna melkein mihin tahansa länsimaahan ja sijoittamisen/omistamisen kulttuuri on omalla tavallaan jäljessä ennen kaikkea henkisesti. Yhä useampi suomalainen ja erittäin moni jo sijoittaa, mutta ns. vaurastumiskulttuuri tulee huomattavasti tätä jäljessä.
Hei. Lisäisin tähän, että elämässä maalitolpilla on paha tapa muuttaa paikkaansa. Olen itsekin sijoittanut säännöllisesti viimeiset 11 vuotta, heti työelämään tultuani(ja olen vaurastunut myös sitä myötä). Mutta ajansaatossa huomaan, että ajatukset myös muuttuvat sekä tavoitteet ja toiveet. Se en ollut minä joka muutti maailmaa. Vaan maailma joka muutti minua ja tavoitteitani.
Tämä on ihan totta ja etenkin FIRE:ttäjillä on se kuuluisa ”one-more-year”-syndrooma. Joka pahimmillaan johtaa siihen, että koskaan ei olla valmiita eläkettä varten, koska ei ole tarpeeksi jos jokin riski osuisikin omalle kohdalle.
Itse tästä tietoisena tein vähän toisinpäin. Laitoin alkuperäisen tavoitteeni (2,5 miljoonaa euroa), niin korkealle, että siihen pääseminen aikataulussa olisi oikeasti vaikeata. Ja noh, en siihen tule pääsemäänkään todennäköisesti.
Mutta se olikin alunperinkin ylimitoitettu tavoite, pystynkin nyt todennäköisesti sitten vuonna 2031 katsomaan, että mikä luku onkaan silloin – se on tarpeeksi! Jolloinka tuota samaa ongelmaa ei toivottavasti synny. Katsotaan, miten logiikka tosielämässä toimii – uskon tosiaan, että isoin ongelma tässä on juuri se, että tavoitteet ovat usein ihmisillä aluksi liian matalalla, koska korkoa korolle ilmiötä on vaikea käsittää.
Hyvä huomio. Tässä loistavassa blogissasi onkin ehkä vain tämä yksi valuvika: 2.5 milj. tavoite kuulostaa monesta utopiselta ja ylimitoitetulta.
Itse lasken, että 300 K, joka on ihan kulman takana, riittää käytännössä siihen, että voin tehdä loppuelämän ”ihan mitä huvittaa” – koska minua huvittaa tehdä lähinnä melko tavallisia halpoja asioita (kulut <1,3 K/kk).
Olen ajatellut tällaista yläraja-alaraja-putkisysteemiä, jossa voi alkaa elää salkun tuotolla, kun sen koko on 300 K ja, jos salkku laskee alle 200 K, pitää taas tehdä palkkatyötä. Aika pitkälle pitäisi riittää vapautta näinkin.
Luultavasti toki teen palkkatyötä pidempäänkin, mutta tämä on henkinen perälauta. Tällaisesta kevyt-firestä voisi kirjoittaa lisää?
Toisaalta muistan, kuinka tunsin itseni tosi vauraaksi, kun salkussa oli säästössä ensimmäiset 3 K ja sitten myöhemmin huimat 10 K.
Tämä on ihan totta ja todellisuudessa jo nykyinen varallisuuteni alkaa olla siinä pisteessä, että samaistumispinta alkaa vähitellen kadota. Tämän takia onkin erityisen tärkeää, että koko matkani on dokumentoitu eurolleen, niin siitä saa perspektiiviä.
2,5 miljoonaa olikin erittäin konservatiivinen arvio itseltä (kun todellisia kuluja ja inflaatiota vaikea ennustaa 10 vuotta eteenpäin). Todellisuudessa luku on todennäköisesti matalampi. Ainakin tällä hetkellä yhden lapsen kohdalla näyttää siltä, kun niin asumiskulut kuin lapsen kulutkin ovat huomattavasti oletettua matalampia.
Ja joo itse asiassa tuo neljäs kirjani tulee käsittelemään juuri noita erilaisi tapoja FIRE:ttää. Itse tavoittelen sitä ns. ”Fat Fireä” eli ultimaattista FIRE:ä. Loppupeleissä hyviä tapoja jokaisen elämään löytyy erittäin paljon tästä välistä ja tulen varmasti lähempänä omaa tavoitetta kirjoittamaan paljon juuri näistä!
tää käteisen pitäminen on kyl asia joka on tärkeetä. Ite oon tunkenut liian tehokkaasti eurot tekemään töitä, ts käteistä käteistä ei oo juurikaan. Just tuli yllättävä 5k meno, niin tileillä ei ole kuin satasia ja tämä aiheuttaa stressiä. Sijoituksia voisi myydä, mutta ei niitä raaski kun sitten verotus realisoituu ja muuta ikävää 🙁 Pitää koittaa tässä keräillä käteispuskuri kasaan vähentämällä uuden rahan sijoittamista.
Tämä varmasti monelle tuttu harmittava tilanne. Käteispuskuri tosiaan kannattaa kartuttaa mahdollisten yllätysten mukaan juuri oman talouden mukaan. On esim. huomattava, että kotitalous, jolla ei ole esim. omaa taloa, koiraa ja autoa, tarvitsee huomattavasti pienemmän puskurin kuin talous, jolla on osa tai kaikki noista.
Minä olen lähtöisin ydinperheestä, mun isä kävi kansakoulun ja äiti pari vuotta oppikoulua. Kummallakaan ei ollut edes ammatillista koulutusta. Äiti meni pankkiin töihin 17-vuotiaana ja oli siellä koko työuransa. Isä vaihtoi työpaikkaa säännöllisesti ja yleni porras kerrallaan, päätyen yrittäjäksi.
Ollessani 18-vuotias päädyin isälleni töihin koulun ohella. En ehkä olisi sitä halunnut, mutta nyt olen kiitollinen. En joutunut nostamaan opintolainaa, mikä oli kiva, kun valmistui 90-luvun laman aikaan.
Äiti patisti avaamaan ASP-tilin. Avasin ja säästin. 25-vuotiaana rakennettiin puolison kanssa ensimmäinen omakotitalo. Lainaa oli 500 000 mk. Myytiin viiden vuodennpööstö talo 228 000 €:lla. Rakennettiin toinen, lainattomassa kodissa on asuttu 20 vuotta.
Äiti patisti avamaan eläkesäästötilin, kun ne tulivat. Muistaakseni mun vanhempi eläkesäästötili on vuodelta 1997. Säästin pieniä summia, sain verohyvityksen.
Äiti patisti avaamaan uuden eläkesäästötilin joskus parikymmentä vuotta sitten, kun PS-tilit tulivat. Isä menehtyi, pesä jätettiin jakamatta, mutta sain osuuden isän eläkesäästöistä. Laitoin mun PS-tilille.
Kaiken kaikkiaan olen laittanut niihin eläkerahastoihin max 30 000 €, ainakaan 15 vuoteen en ole laittanut senttiäkään. Rahastoissa oli tänään 91 000. Kiitos äidille.
Tämä omakohtainen kertomus vain vahvistaa tämän blogin tarinaa: joskus kannattaa kuunnella asioista paremmin perillä olevaa. Riittää, kun aloittaa pienellä ja antaa ajan kulua.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut shoppailu, merkkivaatteet tai -laukut, kalliit ravintolat, pitkät lomamatkat. En maksa kalliita kuukausimaksuja palveluista, joita en käytä. En pihistele, ostan sen mitä tarvitsen ja haluan. Lopun säästän ja sijoitan (pörssi & indeksirahastot) ja meinaan hyvissä ajoin koko jäädä kokonaan pois töistä tai ainakin vähentää työtunteja.
Saan kuukaudessa käteen noin 2400 €, puoliso hiukan enemmän. Rahat ovat aina riittäneet ja rahasta ei ole tarvinnut riidellä. On omat ja yhteiset rahat. Kulutusta ei seurata, mutta meillä kummallakin tuntuu olevan automaattinen rahahanan kiristin: tarvittaessa kulutus vähenee miettimättä. Ei ne isot tulot, vaan kohtuulliset menot. Ja mieluummin pitkä ja kapea leipä, kuin lyhyt ja leveä.
Tämä erinomainen esimerkki juuri siitä, mitä pyrin blogilla (ja etenkin tällä tekstillä) tavoittelen. Pienillä oikeilla asioilla suurin osa meistä pystyy saada talouden sellaiseen tilaan, ettei rahan tarvitse stressata. Ja se on niin suuri luksus, että sitä kannattaa aidosti tavoitella, vaikka ei miljoonia haluaisikaan kerätä.
Teksti osuu asian ytimeen. On helpompi syyttää kaikkia muita, kuin kantaa oma vastuunsa.
Tähän se erittäin hyvin tiivistyy.
Kyllä, ajattelen itsekkin ihan vastaavasti näistä jutuista mitä Esa, pari uuttakin pointtia sain irti tekstistä.
Ehkä monella on semmonen kielto fiilis tunnetila, että ei se vaurastuminen ole meikällä mahdollista työttömänä tai pienellä palkalla. Eli torjuntareaktio oman egon suojelemiseksi. Vaikka rahaa pistetään sätkätupakkaan ja kaupan alkoholiin..Niihin saa kulumaan jooh rahaa rajusti. Sensijaan että lopettaisi tupakoinnin ja alkot tai tekisi kotona kiljua kaupan oluen oston sijaan. Ja sit näistä monet äänestää Vassareita, vaikka juuri nämä pistivät sun rahat kankkulan kaivoon, kuten kehittymättömyysapuun ja yleiseen matutukseen ja EU himmeleihin.
Etuoikeutettuna syntyminen, vaikka valkoiseksi syntyminen? Kukaan ei synny sattumalta valkoiseksi tai mustaksi vaan päätös lapsen tekemisestä ja sitten syntymisestä on vanhempien, eli niitten ööh nuhhijoiden, jolloin syntynyt lapsi on ihan ennustettavasti samaa rotua mitä vanhemmat tai niiden sekoitus.
Jos mustat kokevat, että ovat jo syntyessään ”epätasa-arvoisia” ja huonoilla lähtökohdilla kaikin puolin, niin silloin mustien vanhempien kannattaa jättää se nuhhiminen pois, niin samalla planeettakin kiittää. Turha heidän on valkoisia syyttää universaalista menestymättömyydestään kaikissa olosuhteissa.
Toisin sanoen, sieluja ei arvota misssään vaiheessa eri rotujen edustajaksi tai sille millä alueella on syntynyt.
Tämä on ihan totta, että oma ego on usein se isoin este – oikeastaan kaiken oppimisessa. Usein sanotaan, että ihmisen on helpompi pysyä paikallaan vaikka kärsisi, kuin lähteä liikkeelle vaikka se parantaisi oloa. Rahataidoissa on sama haaste – on helpompi vain olla tekemättä mitään kuin toimia, vaikka siitä itselle haittaa olisi.
Ja toki tasa-arvon kokemus menee paljon ihonvärin ulkopuolellekin, mutta toki itse koen, että vaikka lähtökohta aina vaikuttaa, sen korostaminen on vähän sama kuin sairauksissa. Sillä voi todentaa faktan, mutta ei auta ketään eteenpäin.
Hyvä, että otat asioihin suoraan kantaa, koska moni jättää asioita oikeasti miettimättä. Nämäkin kommentoijat varmasti eivät ole kaikkien omien kommenttiensa kanssa samaa mieltä jos jäisivät aihetta hetkeksi miettimään tai palaisivat samaan ajatukseen seuraavana päivänä.
Aluksi olin hieman epäileväinen viestistäni ja siitä, että onko se aidosti mahdollista niin monelle, mutta etenkin viime vuosina olen saanut niin paljon palautettua erilaisilta ihmisiltä, että näin se vain on. Usein edes se pieni pysähtyminen ajatteluun riittäisi oikeasti monelle oman talouden tilanteen parantamiseen. Tämä on samaan aikaan hyvä asia (koska siihen pystyy lähes kuka vain), että sääli niiden kannalta, jotka eivät asiaa jostain syystä halua kohdata.
Erittäin hyvää settiä taas kerran! ?
Kiitos!
Olipas viihdyttävää tekstiä. Pitkästä aikaa lukemassa. Sijotusasiat pyörineet vähemmän mielessä viime aikoina. Olisi hienoa jos tekisit jossain vaiheessa jutun nuorten työllistymisestä tai nuorisotyöttömyydestä. Asia on itselle ajankohtainen. Omat lapset alkaa tulla aikuisiksi ja työtä pitäisi saada. Perusedellytys oikeastaan kaikkeen vaurastumiseen ja oman elämän rakentamiseen sekä itsenäistymiseen. Voin kertoa, että kun on itse ponnistanut myös matalalta duunariperheistä mekin molemmat, huolettaa valtavasti miten omat lapset pystyisi tekemään saman loikan. Irse jotenkin on nähnyt oman vaurastumisen tärkeänä osana onnellista elämää, mutta miten auttaa lapsia samaan. Meidän varallisuus ei ihan kaikille viidelle lapselle ole mikään valttikortti, käytännössäkään en ajatte, että me heidät elättäisimme tulevaisuudessa tai toimisimme avustajina vaurastumisessa. Muutoin kuin neuvomalla.
Kiva kuulla! Ja joo olen pohtinut itse asiassa tekstiä tämän ympärillä, koska et ole yksin ajatustesi kanssa. Tämä varmasti mietityttää tällä hetkellä erittäin laajasti niin nuoria kuin nuorten aikuisiakin. Olen tekstiä tästä pyöritellyt ja saan sen toivottavasti ulos vielä tässä tämän vuoden puolella.
On elämäntapa vaurastua ja kokemus olla vaurastumatta…
Tässä yksi esimerkki kokemuksesta.
Halusin välttämättä lentää ja siitä tuli pakkomielle minulle, satuin pääsemään ilmavoimiin ohjaajakurssille ja siis lentämään ihan omin kätösin. Sitten piti vain miettiä jatko, palvellako isänmaata, vai katsoa, mihin siivet kantaa. No tietysti se haastavin vaihtoehto, eli maailmalle opiskelemaan liikennelentäjäksi ja ensin kunnon raatamista hanttihommissa, että saisi kasaan sen n. 120 000mk, jolla saisin asumisen, viisumin ja monimoottori tiimaa mittarikelppareilla.
Rallienglanti suomalaisittain oli sitten se perusta, jolle tämä seikkailu perustettiin ja n. 30k$ cäshiä. Jätän väliin mehukkaimman stoorin kiskurikouluista ja niistä selviämisistä sekä armottomasta opiskelusta varojen huvetessa vuokriin, lentotuntien sijaan.
Kuitenkin jollain ihmeellä saavutin tarpeelliset laput kunnon tiimalla, että pääsisin takaisin Suomeen tienaamaan ja pystyttämään kunnon kulissit malliperheelle. No vuosi oli -90 ja lama puhkoi kaikki ilmassa olevat kuplat ja satoi p@skana niskaan, velkaa 50k$, mitään vyötäröstä ylöspäin olevaa työmaata ei ollut tiedossa ja ilmeisesti maailmanloppu oli juuri ilmoittanut tulostaan. Koulutukseni ja lentokokemukseni, jolla olisin päässyt mihin tahansa perämies vakanssiin, oli arvoltaan rasite, sillä niiden ylläpito maksaisi minimissään kymppitonnin vuodessa. Jätän taas väliin kauhutarinat pakkoyrittäjyydestä ja oikeudenkäynneistä päämiehen petosasiassa, sillä lopputuloksena velkani oli parissa vuodessa lisääntynyt 30 000 mk:lla.
Eli opiskelu ei johtanut tuolloin työhön, Suomi koki pahimman lamansa ever, minä olin velkainen ammattilainen kovapalkkaisiin töihin, ilman mitään mahdollisuutta tehdä sitä mihin olin erikoistunut ja menettäisin ammattitaitoni parissa vuodessa, lainojeni kanssa kituen.
Voin vain nyt todeta olevani hengissä oleva yli kuuskymppinen pitkäaikaistyötön, jolla on kulissit kunnossa ja hell of the experience to tell, mutta ei puupenniäkään sijoitusomaisuutta.
Elämä ei todellakaan ole aina valintoja, kun vaihtoehtoja ei vain aina ole, silloin tehdään vain välttämätön. Nollilta siis on todellakin hyvät mahdollisuudet päästä omavaraiseksi
Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta!
Näin se kyllä on, että sattumalla ja ajoituksella on myös valtava merkitys. 90-luvun lama on sellainen, joka on erittäin monen ihmisen elämää määrittänyt pitkälle juuri hyvässä, että pahassa.
Hienoa kuitenkin, että vastoinkäymisistä on selvitty ja mennyttä voi vielä muistella hyvin mielen, vaikka kuulostaa siltä, että paljon on sattunut. Aidosti elämänmakuista.
Ymmärsit hienosti rivien välistä, että ei ollut negatiivisessa tarkoituksessa kirjoitettu, vaan kertoo ihmisyyden huikeasta selviytymiskyvystä. Unohdin kiittää sinua helposti lähestyttävästä tavastasi käsitellä vaurautta, kiitos! Cavokkia kaikille matalapaineiden keskellä termiikkiä hakeville.
Kattava kirjoitus! Ei siihen oikeastaan mitään kommentoitavaa, mutta olisiko tälle blogisivustolle mahdollista saada vaihtoehdoksi tummaa ulkoasu eli ”dark mode”?
Kiitos! Voisin ottaa tuon kehityslistalle. Jossain tässä syksyllä teen varmaan taas vähän jatkokehitystä, niin katsotaan josko tuo olisi sopivan kevyt toteuttaa.
Tämä osui ja upposi. Tunnistin monta sellaista vastaväitettä, joita olen itsekin vuosien varrella kuullut. Erityisesti tuo sijoittamisen rinnastaminen uhkapelaamiseen on tuttu.
Olen usein kuullut perustelun, että lotto maksaa niin vähän ja siinä on kuitenkin mahdollisuus voittaa. Samaan aikaan muutama kymppi kuukaudessa sijoituksiin nähdään niin pienenä summana, ettei sillä muka ole merkitystä. Siinä on mielestäni kiinnostava ristiriita. Sama rahamäärä on pelaamiseen mitätön meno, mutta sijoittamiseen mitätön alku.
Lottoaminen voi toki olla jollekulle viihdettä. Mutta oman talouden rakentamista arvioisin eri mittarilla kuin äkkirikastumisen mahdollisuudella. Pienen sijoituksen ei tarvitse tehdä ihmisestä miljonääriä ollakseen tekemisen arvoinen.
Oma sijoittamiseni alkoi vuonna 2001 ensimmäisen asuntolainan yhteydessä, kun pankkineuvoja ehdotti muutaman kympin laittamista rahastoon lainanlyhennysten rinnalla. Sen ensimmäisen summan tärkein merkitys oli lopulta ehkä siinä, että sijoittamisesta tuli osa omaa taloudenhoitoa. Tulot ja sijoitussummat ovat muuttuneet vuosien aikana, mutta alkuun päästiin pienesti, muutamalla kympillä kuuussa ja eka laina otettiin vielä markoissa.
Kaikilla ei tietenkään ole juuri nyt mahdollisuutta sijoittaa. Jos rahat eivät riitä välttämättömään arkeen, ensimmäinen tavoite on toimeentulon turvaaminen, ei sijoitussalkku. Siksi tuo nostamasi tulopuoli on tärkeä: kaikkea ei ratkaista menoja leikkaamalla.
Silti uskon, että moni työssäkäyvä voisi löytää kulutuksestaan tilaa edes pienelle säästölle, kun käy rahankäyttönsä kunnolla läpi. Eikä ensimmäinen tavoite tarvitse olla suuri. Yhdelle se on pieni puskuri, toiselle säännöllisen sijoittamisen aloittaminen. Molemmissa suunta voi olla parempaan, vaikka mitään miljoonatavoitetta ei olisi. Ja miksi tavoite edes pitäiso olla miljoona tai satoja tuhansia? Jo muutama tuhat euroa puskuria antaa huomattavaa taloudellista turvaa kun jotain odottamatonta tapahtuu.
Tästä syystä näistä asioista kannattaa mielestäni jatkaa puhumista. Ei luvata kaikille samaa lopputulosta, vaan tehdään ensimmäisestä askeleesta ymmärrettävämpi ja helpommin lähestyttävä.
Oletko muuten huomannut lukijapalautteessa, kumpi saa ihmisiä helpommin liikkeelle: pitkän aikavälin tuottolaskelmat vai konkreettiset kertomukset siitä, miten pienesti joku on aloittanut?
Uhkapelaaminen on niin yleistä ja monessa massa itse asiassa lisääntynyt viime aikoina (vaikka sijoittaminenkin on lisääntynyt). Perinteisen uhkapelaamisen lisäksi uhkapelaamisen määrähän on periaattessa räjähtänyt, jos mieltää monet kryptot, Pokémon-kortit jne. uhkapeliksi, koska ne loppujen lopuksi ovat täysin spekulatiiviset markkinat.
Tärkeintä onkin juuri tuo, että aloittaa jotenkin ja jollain summalla. Sijoittamisessa vaikka laihduttamiseen verrattuna on se helppous, että palkinnon siitä saa heti ja rutiinin voi automatisoida eli siihen ei tarvitse henkistä kapasiteettiä käyttää. Siksi aloittaminen tavalla kuin tavalla on kaiken a ja o.
Ja joo, tulopuoli on oikeasti se tärkein sen jälkeen, kun kuluttaminen on perus hallussa. Se on kuitenkin se kaikista vaikein ja se, mitä ei oikeastaan opeteta yhtään missään. Ja siksi siitä se pisin osuus kirjassani onkin. Monesti kirjoittaessa tuli mieleen itsekin, että olisinpa itsekin tiennyt nämä asiat jo 18-vuotiaana.
Ja hyvä kysymys! Kokemukseni mukaan tärkeintä on vääntää asia niin rautalangasta ja selkokielisesti kuin mahdollista. Ja tämä mieluiten sisältää juuri nuo molemmat mainitsemasi elementit, koska ihminen haluaa faktaa, mutta myös samaistumispintaa.
Vaikka olen blogia kirjoittanut 11 vuotta ja lähestynyt aloittamista monesta eri blogitekstin kulmasta, Vaurastu viisaasti on se, joka räjäytti oikeasti vasta pankin. Syynä yksinkertaisesti se, että siinä sijoittaminen avataan rautalangalla ja samalla taklataan moni juuri tässäkin esitetty kysymys, joka ihmisille usein tulee mieleen juuri esteeksi itselle. Tärkeintä onkin ollut kaataa ihmisten mielten raja-aidat, ennen kuin he ovat niitä itselleen ehtineet asettaa.
Uskonkin, että jokainen keskiluokkainen suomalainen pystyy säästämään sen verran, että sijoittaminen onnistuu (vaikka sillä 15 eurolla kuussa) – jos sitä oikeasti priorisoi. Tämä kuitenkin on valtaosa suomalaisista ja toki kun katsoo miten sijoittaminen koko ajan yleistyy Suomessa, tämä tukee väittämää entisestään.
Huomasin aamulla, että oli uus kirjoitus sijoittamisen aloittamisesta yli 40 vuotiaana. Nyt kun ajattelin sen lukea, se oli poistunut sivuilta 🙁
Joo vähän teknisiä ongelmia tuon jakolisäosan kanssa, niin koetan tekstin saada huomen aamulla ulos korjauksen jälkeen!
Hyvä. Katsos näin tärkeitä sun kirjoitukset on meille lukijoille, että meinaa hätä tulla jos ne tollee katoilee 😀
Olen lähihoitajan ja elämäntapatyöttömän alkoholistin lapsi, mutta näin aikuisena taloudellisesti ja työelämässä varsin hyvässä asemassa. Kotoa en oppinut mitään hyödyllistä rahaan liittyen, mutta onneksi aikuisena olen keksinyt perehtyä asioihin. Siinä tämä blogisi on ollut suurena apuna ja inspiraationa – kiitos! Kummasti edelleen kuitenkin jollain tasolla samaistun kommentteihin, joissa sijoittaminen ja vaurastuminen yhdistetään moraalisesti epäilyttävään toimintaan. Kun on kuunnellut ikänsä rikkaiden paheksuntaa tuntuu oudolta olla itse (melkein) rikas. Mutta ihan sama ihminen olen edelleen kuin köyhänäkin, en parempi enkä huonompi.
Hienoa, että blogista on ollut apua! Ja ymmärrän tämän hyvin, koska vaikka omat lähtökohtani eivät ihan noin haastavat ole ollut, on tietyt ajatukset juurtuneet äärettömän syvälle itseeni, ja niiden eteen on itsekin pitänyt tehdä erittäin paljon töitä. Tässä blogin kirjoittaminen on auttanut jopa itseäni, koska kirjoittaminen on ollut erinomainen tapa purkaa omia ajatuksia sanoiksi.
Ja tämä on se, mikä vastakkainasettelussa usein unohtuu. Suurin osa ihmisistä, jotka eivät äkkirikastu, vaan vaurastuvat vähitellen tällä helpoimmalla metodilla, eivät oikeasti ole erilaisia, oli heillä 10, 100 000 tai 1 000 000 euroa sijoituksissa. Rikas ei ole ihmistyyppi, vaikka se usein sellaiseksi mielletään.
Tämä oli minusta tosi hienosti sanottu ”Kulutus ei ole elämistä. Mutta toisaalta, kuluttamatta jättäminen voi olla elämättä jättämistä. Vain sinä tiedät milloin omassa elämässäsi näin on.” Ja nimen omaan tuo, että vain itse voi määrittää mikä on elämän laatua parantavaa kulutusta ja mikä tuhlausta. Liian moni tuhlaa rahojaan asioihin joihin on oppinut rahojaan käyttämään (hieno auto, kalliimpi asunto, ulkomaan matka, ravintola/ baari, uudet vaatteet…). Kuluttamalla niihin asioihin joista aidosti nauttii on se avain.
Muutenkin tosi samoilla linjoilla sun tekstisi kanssa. Isoin teema sijoitusasioissa mielestäni on, että monet eivät ymmärrä tai halua ymmärtää kuinka tärkeä osa sijoittamista pitkäjänteisyys on. Ajatellaan treidaamista ja nopeita voittoja jotka meille indeksisijoittajille eivät tietenkään ole totuus.
Artikkelin lopun pohdinta yhteiskuntamme kuplaantumisesta on pelottava aihe. Paremmat algoritmit ja tekoäly vain voimistavat kaikukammioita eikä tämä missään määrin rajoitu vain rahakeskusteluun.
Se mikä minua hieman rassaa kaikessa sijoittamiskirjoittelussa on se ajattelu, että tietyt perusasiat joko on tai ne ei ole olemassa ihmisellä. On kuitenkin paljon asioita, jotka eivät ole samalla tavalla absoluuttisia joko/tai-asioita. Ne hiljaa tappavat aika hyvin sitä kykyä ja mahdollisuuksia sijoittaa ja tienata ilman että mikään niistä syistä yksinään vaikuttaa hirveästi mihinkään.
Eli ensimmäiseksi esimerkiksi terveys on joko itsestäänselvyys tai sitä nimenomaan ei ole. Siinäkin jätetään huomaamatta että on sairauksia, jotka hyvin voimakkaasti vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin. Esimerkiksi epilepsia, tyypin 1 diabetes tai on joku vamma, johon ei ole voinut itse vaikuttaa. Nämä epäsuorasti rajaavat paljon mahdollisuuksia, osalle jopa suoraan estäen oman unelmatyön.
Voi olla adhd, joka ei olekaan oikeasti mikään arjen turbovaihde, tai trendikäs tekosyy ”miks ny vähä ei viitsis”. Se voikin olla että sen takia meneekin elämä vaikeaksi jo opiskeluaikoina. Mielenterveyden ongelmista puhumattakaan.
Toinen asia mikä jätetään huomiotta vanhempien taloudellinen tilanne ja omat turvaverkot siellä missä asutaan. Jo siinä tulee hirveä ero ovatko vanhemmat työssä vaiko työttömiä. Tai onko sellasia vanhempia olemassa ollenkaan. Työttömien lapset eivät hirveän helpolla pääse sijoittamiseen kiinni, koska heti kun on mahdollista pitää päästä itse työelämään tai ainakin muuttaa omilleen.
Eli ei ole ollenkaan, ei siis yhtään mitään sellaista turvaverkkoa, jollainen on kuitenkin jokaisella joiden edes toinen välittävä vanhempi on työelämässä. On ihan eri asia sanoa että raha on tiukassa jos vanhemmilla on työpaikat kuin raha on tiukassa ja on alkoholisoituneen vanhemman ainut lapsi jossain perähikiällä.
Vanhempi ei myöskään voi oikein tukea ketään ja mitään jos on itse toimeentulotuella. Joillekin se kotoa saatu tuki ei ole edes sitä että voi soittaa, tai on joku paikka minne mennä jos elämässä tulee vaikeaa. Se voikin olla se minä, joka menee ja maksaa, joka olen se turva ja asioiden hoitaja vanhemmalle.
Kolmas asia mikä jätetään huomiotta on parisuhde. Jostain syystä sekin asia on tavallaan itsestäänselvyys että kaikilla on joku, jonka kanssa jakaa arjen menot, asuntolainat ja peruseläminen. Jo auton kulut jaettuna kahdelle tekee siitä aika lailla itsestäänselvyyden hankinnan.
Neljäs on että työn tekeminen on edelleenkin vain siitä kiinni että halutaan tehdä työtä. Työpaikka vain ilmestyy jos on motivaatio kunnossa. Miten käy sitten kun valmistuu korkeakoulusta vaikka tekniselle alalle ja vuosi on 2008 kun kaikki sukeltaa?
Tavallaan koko kirjoituksen ongelma mielestäni siinä ajatuksessa että hyväksyttäviä syitä ei voi olla olemassa. Tai sitten siellä taustalla pitää olla joku katastrofaalinen syy, kuten vaikea terveyden ongelma.
Elämä on vaan helppoa kunhan on ne perusasiat, eli vanhemmat, joilla jonkinlaiset työpaikat ja asuvat omassa asunnossaan hyvän matkan päässä opiskelupaikalta. On oikeasti perusterve. On löytänyt sen parisuhteen ja puoliso on myös työelämässä. On päässyt itsekin heti valmistumisen jälkeen oman alan hommiin. Ei ole välivuosia. On ollut koti missä asua.
Mitä jos tuollaiset perusasiat on jäänyt siinä elämän arpapelissä saamatta? Ja niitä voi siihen elämän ceeveehen raksittaa useampia?
Nimimerkillä työttömät vanhemmat, syrjäkyliltä pikavipillä opiskelemaan muuttanut, adhd:n ja työn ja opiskelun yhteensovittaminen. Ei yhtään mitään turvaverkkoja, opiskelusta ihan hyvillä papereilla ja työkokemuksella tekniikan yliopistokoulutuksella suoraan kortistoon pitkäaikaistyöttömäksi yksin asumaan valmistunut opintolainan kanssa. Sieltä sitten 30-kymppisenä duunarin hommiin.
Ehkä olenkin jollain tasolla oman esimerkkini ja omien epäkohtien vastakohta, koska olenkin kaikesta tästä huolimatta onnistunut luomaan lopulta pienehkön sijoitusvarallisuuden. Mutta mitenkään en olisi voinut korttejani pelata siten että minulla olisi nyt 500k sijoitusvarallisuus. Tai edes 100k. Mutta kuitenkin joku kymmenen k.
Jep tämä on tärkeä pointti ja tuossa Vaurastu viisaasti-kirjani alussa käsittelen laajasti juuri noita haasteita, jotka ovat vaurastumiselle niin käytännössä, mentaalisesti kuin ihan fyysisesti ihmisilläkin. Ja oikeastaan juuri noita kaikkia pointteja, mitä käyt läpi käyn juuri kirjan alussa laajsti läpi 😀 Koska olen täysin samaa mieltä, että ne ovat äärimmäisen kriittisiä.
En tiedä oletko kirjaa kuunnellut/lukenut, mutta suosittelen ainakin alkuun tutustumaan, veikkaan että yllätyt iloisesti noihin aiheisiin syventymisestä (ihan akateemisestikin).
Tarkoitushan ja tavoite ei ole siinä, että kaikista tulisi miljonäärejä – tai edes puolimiljonäärejä. Vaan viestini onkin aina ollut siinä, että huomattavasti useampi ihminen pystyy saamaan oman taloutensa haltuun ja vaurastumaan suhteellisesti omaan palkkaansa/tilanteeseensa huolimatta. Lähes kaikista haasteista huolimatta.
Viimeisen parin vuoden aikana, kun olen tuhansien ihmisten kanssa kirjastani puhunut ja palautetta saanut, olen muuttunut tästä entistä optimistisemmaksi. Se kirjo erilaisia elämäntarinoita ja ihmisiä, jotka ovat kirjasta saaneet apua vaurastumiseen, on niin laaja, että on vaikea olla uskomatta sitä, että se ei olisi lähes kenelle tahansa mahdollista.
Myös esim. Osinkoinsöörinhän tarina on tästä myös erityisen hieno: https://www.iltalehti.fi/taloussankari/a/8fdf8693-a7f1-4c34-ad69-cc0f187937f3
On tiettyjä asioita, joille ei voi mitään ja ne tulevat estämään ja hidastamaan ihmisen matkaa vaurastumiseen. Tämä on totta, eikä koskaan muutu. Emme elä tasa-arvoisessa maailmassa. Muutos ei kuitenkaan ole mahdollista laisinkaan niin pitkään, kun ajatus on, että tämä on minulle mahdotonta. Siksi tämä teksti itselleni niin tärkeä on. Kukaan, joka ajattelee asioita, mitä tässä tekstissä olen esittänyt, ei pysty elämäänsä muuttamaan – vaikka se voisi hänelle täysin mahdollista olla.
Ja toisaalta kuten itsekin sanoit, haasteita on ollut, mutta olet silti päässyt hienoon tilanteeseen! On paljon ihmisiä, jotka kokevat, että 10 000 euroakin sijoituksissa on aivan valtava summa. Ja onhan se, sillä saa aidosti taloudellista turvaa.