Tässä ovat elämäni 5 suurinta sijoitusvirhettä – tähän asti

Podcasteja ja lehtijuttuja tehdessäni Viisaan Sijoittajan pressikierrosta varten, huomasin, että yksi kysymys nousi ylitse muiden – mikä on suurin sijoitusvirheeni. Huomasin, että minulla ei ollut sinänsä vakivastausta tähän, koska vastaus ei ole yksiselitteinen. Mikä on virhe?

Ja toisaalta, mitataanko virhe prosentteina, euroina vai ihan puhtaasti opetuksen kokona? Vaikka en tiedä vastausta tähän, yksi asia on selvä – virheitä on tullut tehtyä paljon – etenkin ensimmäisenä viitenä sijoitusvuotenani. Ja niistä myös oppii erittäin paljon, jonka takia haluan tässä myös hieman virheitäni avata.

Virheiden välttäminen on erityisesti nykyään itselleni entistä tärkeämpää, koska salkkuni on noin 200-kertaa arvokkaampi kuin 15 vuotta sitten, kun aloitin sijoittamisen – ja ei, kaikki nämä eurot eivät tule tuotoista. Mitkä siis ovat viisi elämäni suurinta sijoitusvirhettä tähän asti? Katsotaan ja opitaan. Senhän takia virheitä tehdään. Tässä tekstissä käynkin läpi virheitä hieman eri tavalla kuin Viisas Sijoittaja-kirjassani, jossa ne liittyivät aina jotenkin itse kirjan kappaleen aiheeseen. Tässä käymäni virheet ovat pitkälti hieman universaalimpia.

Virheitä on vaikea laittaa kokoluokaltaan järjestykseen, mutta koetan listata ne jollain tavalla vaikutukseltaan järjestykseen – aloitetaan siis viidenneksi isoimmasta sijoitusvirheestäni.

5. Sijoitin fanipoikana

Jos olet lukenut blogiani pitempään, saatat muistaa, että olen suuri Nintendo-fanipoika. Luonnollisesti sijoitusurani alussa kun tajusin, että Nintendo on myös pörssissä, totesin, että pakkohan tähän on sijoittaa. Sen pidemmälle ajatukseni ei kuitenkaan liikkunut.

Kun sijoitin Nintendoon, Nintendolla oli vaikeita aikoja. Sen jättimenestys Wii:n jälkeen julkaisema Wii U -konsoli oli flopannut täysin ja PS3 sekä Xbox mikälie olivat jyränneet konsolimarkkinassa Nintendon ohi. Tämän kaiken lisäksi Nintendo oli pysynyt visusti poissa sieltä, missä raha tuntui olevan – eli mobiilipelimarkkinoilta. Ostin Nintendoa ja en miettinyt, mitä Nintendo tekisi. Holdasinkin siis osaketta vuoden ja totesin, että EIHÄN TÄSSÄ MITÄÄN TAPAHDU. Kärsivällisyys oli liian vaikeata nuorelle sijoittajalle ja vuosi tuntui ikuisuudelta, kun oli sijoittanut pörssiin vain muutaman vuoden.

Fakta kuitenkin on, että Nintendo omistaa kaikkien aikojen tuottoisimman multimedia-brändin maailmassa. Ja sen arvo itsessään oli korkeampi kuin Nintendon sen aikainen markkina-arvo pörssissä. Mistä siis oli kyse? Pokémonista luonnollisesti. Tämän lisäksi Nintendolla on myös täysin ajattomia brändejä, kuten Super Mario, The Legend of Zelda sekä Donkey Kong. Mutta kun miettii, että pelkästään Pokémon on tuottanut tähän päivään mennessä noin 100 miljardia euroa myyntiä, olisi pitänyt ymmärtää odottaa.

Vuosi sen jälkeen kun luovuin osakkeistani, Nintendo julkaisikin ensimmäiset pyrkimyksensä mobiilipelimarkkinoille. Ja kun sinulla on käytössäsi näin ajattomia peligenren edustajia, menestys oli taattu. Ja lopulta tuli Pokémon Go sekä Nintendon uusi Switch-konsoli, joka sinetöi pelin. Vähän tervettä järkeä ja kärsivällisyyttä ja sijoitukseni Nintendoon olisi tänä päivänä neljä kertaa arvokkaampi neljä vuotta sitten. Fanipoikana olin kuitenkin turhautunut lähinnä yhtiöön itseensä kuluttajana, en sijoittajana ja siksi myin osakkeet nopeasti pois.

Jos sijoittajana on vaikeaa pitää tunteet kurissa muuten, muuttui tämä huomattavasti vaikeammaksi, kun kyse oli vielä itselle rakkaasta brändistä. Nämä vahvat tunteet sokaisivat oikeastaan täysin päätöksenteon kanssa ja sijoitusanalyysi jäi kaikkien niiden tunteiden jalkoihin, joita minulla Nintendosta oli.

Oppi: Älä sijoita brändeihin, joihin sinulla on henkilökohtainen tunneside.

4. Kuuntelin ”guruja” ja en tehnyt omaa tutkimustani

Oli aika, kun monet gurut suosittelivat Nordeaa, kun sitä sai halvalla. Suurin ongelma tuli siitä, että en ollut tällöin Nordeasta vielä juuri tehnyt tutkimusta, mutta olin juuri saanut elämäni ensimmäiset kesälomarahat – ja laitoin kaikki kiinni kerralla Nordeaan juuri tällöin, koska rahat polttivat tililläni. Kyse oli 3000 eurosta, joka oli siinä elämäntilanteessa paljon rahaa ja kun aloin nähdä niiden 3000 euron sulavan silmissä, en osannut stopata tappioita, vaan lisäsin Nordeaa koko ajan halvemmalla hinnalla nähden silmissäni vain gurujen suosituksen ja halvan osakkeen. 

Jäin Nordeassa lopulta vuosien varrella 1000 euroa tappiolle, joka ei ole huonosti. Mutta pitää muistaa, että samassa ajassa Jenkkipörssit lähes tuplasivat itsensä eli jätin erittäin suuren osan mahdollisesta pörssinoususta pois, koska olin ripustautunut Nordean osakkeeseen, koska gurut sanoivat, että nyt on potentiaalia nousta – ja paljon. Ja lopulta Nordea nousi kuin nousikin, mutta silloin olin jo myynyt osakkeeni.

Ei ole sattumaa, että ostin silloin, kun olisi kannattanut myydä ja myin silloin, kun olisi kannattanut ostaa. Syy oli se, että en ollut tehnyt omaa sijoitustutkimustani. Nordea ei ollut minun sijoitukseni, vaan yritin vain matkia muita sijoittajia. Ja siksi minulla ei ollut aidosti mitään käsitystä siitä, mikä oli halpa ja oikea hinta Nordean osakkeelle omasta mielestäni. Olin kyllä tehnyt analyysiä, mutta todellisuudessa omaa analyysiäni vahvemmin sijoitukseen vaikutti osakkeen hinta ja se mitä muut sanoivat osakkeesta – eli olin kävelevä esimerkki lauseesta: mikään ei muuta sijoittajien sentimenttiä kuin osakkeen hinta. Vaikka oikeasti minun olisi pitänyt pitää Nordean osakkeesta sitä enemmän, mitä enemmän se laski.

Ei-niin-yllättäen sijoitusmenestykseni kannalta suurin positiivinen käänteentekijä oli se, kun lopetin muiden matkimisen, sijoitusideoiden hakemisen muualta ja sijoitin puhtaasti oman pääni ja tutkimuksen mukaan – vaikka vierestä on ihmetelty ja kyseenalaistettu moneen kertaan. Sijoittamisessa oman tien kulkeminen onkin aidosti ainoa tie menestykseen. Mutta mikä parasta, näitä teitä löytyy loputtomasti eli matkimiselle ei sinänsä ole edes tarvetta.

Oppi: Älä sijoita osakkeeseen, jos et ole itse tehnyt paljon taustatyötä sen eteen. Ja älä koskaan sijoita mihinkään, mitä sijoitus ”gurut” suosittelevat, silloin sinulla ei ole koskaan vakaumusta itse sijoitukseen.

3. Ostin osaketta, mutta en miettinyt milloin myyn

Ostin aikoinaan amerikkalaisen Alcoan osaketta. Osake nousi lyhyessä ajassa 80% ja olin iloinen. Ja jätin osakkeen homehtumaan salkkuni pohjalle, koska en ollut oikeasti miettinyt, mitä Alcoalta haluan. Se ei ollut osinko-osake toisin kuin lähes koko muu salkkuni, joten en tiennyt, miten sen kanssa olisi pitänyt toimia.

Jätinkin siis Alcoan salkkuuni ja en juuri seurannut sitä – koska en tiennyt, mitä tekisin sillä. Sitten huomasinkin, että Alcoan tulos alkoi heikentyä ja kurssi laski kovaa tahtia alaspäin. Mitä piti tehdä? Ostaa lisää? Myydä? Olla tekemättä mitään? Näitä päätöksiä en onnistunut tekemään samalla, kun osakkeen kurssi suli silmieni edessä ja kaikki looginen päättelykykyni katosi sen mukana. Lopulta kurssilasku rauhoittui, mietin hetken ja myin osakkeen – lähes mitättömällä voitolla.

Siitä päivästä lähtien olen aina ostanut osakkeita tietty päämäärä mielessäni.

Oppi: Osakkeiden myyntistrategia on aivan yhtä tärkeä kuin osakkeiden ostostrategia. 

2. En ostanut, koska ”osake oli niin kallis”.

Markkinoiden ja tiettyjen osakkeiden “kalleus” on noussut entistä suuremmin esille viime aikoina, kun osakemarkkinat ovat olleet jo pitkään erittäin lähellä kaikkien aikojen ennätyksiä etenkin Yhdysvalloissa – pieniä laskuja lukuun ottamatta.

Markkinat ovat kuitenkin olleet monia tunnuslukuja katsoen – etenkin Yhdysvalloissa – jo monta vuotta huipuissaan. Käytännössä yhtiöiden tunnusluvut ovat siis vain jatkaneet kasvuaan, vaikka yhtiöt itsessään eivät olisi kasvaneet samaa tahtia.

Itse olen syyllistynyt enemmän kuin usein siihen, että ”kaikkien aikojen huippuhintaan” ei yksinkertaisesti voi ostaa. Ja todennäköisesti euromääräisesti, tämä on ollut kaikista tuhoisin tapa sijoitusmenestykseni kannalta. Ja kun olen koettanut rimpuilla siitä eroon, samalla parhaat sijoitusmenestykseni ovat juuri syntyneet juuri kaikkien aikojen kurssihuippuihin sijoittamalla – koska kurssihuippuja on sitten seurannut seuraava kurssihuippu aina uudelleen ja uudelleen.

Milloin sitten on oikea aika aloittaa sijoittaminen johonkin tietyn osakkeen firmaan, vaikka yhtiö olisi kallis ja ehkä jopa arvokkaimmillaan koskaan?

Aina kun olet tehnyt taustatutkimuksesi kunnolla.

Tässä muutama esimerkki kalliista osakkeesta menneisyydestäni, joissa olen melkein painanut ostonappulaa – mutta en ole sittenkään – täysin puhtaasti sen takia, että osakkeen hinta on ollut ”kallis” eli siis korkeammalla kuin aiemmin.

Amazon vuonna 2013 –> osake noussut n. 1 100% siitä lähtien
Microsoft vuonna 2014 –> osake noussut n. 900% siitä lähtien
Nike vuonna 2017 –> osake noussut n. 100% siitä lähtien
Caterpillar vuonna 2017 –> osake noussut n. 200% siitä lähtien
Apple aina –> menetetyt tuotot kysymysmerkin verran prosentteja

Rehellisesti sanoen, vaikka kaikista virheistä voi oppia, nämä virheet jopa hieman hävettävät. En ole edes vahingossa osunut mihinkään isoon Jenkkiteknoon sijoituksissani viidentoista vuoden aikana, vaikka olen sijoittanut koko sen ajan, kun niitä vielä halvalla sai. En yksinkertaisesti tehnyt sijoitustutkimusta tarpeeksi kunnolla isoa osaa sijoitusmatkani alusta – ja samalla sain valitettavan vaihtelevia tuottoja yhtenä parhaista vuosikymmenistä pörssissä koskaan – jonka takia indeksirahastosijoittaminen olisi optimaalisen vaurastumisen kannalta myös minulle ollut se kaikista paras vaihtoehto.

Oppi: Laatua ei saa pörssistä oikeasti halvalla kuin äärimmäisen harvoin.

Elämäni suurin sijoitusvirhe: suuren osinkotuoton jahtaaminen ja osinkoa ei-maksavien yritysten poistaminen sijoitussuunnitelmasta

Lähes jokainen suomalainen sijoittaja rakastaa osinkoja ja tämän takia kirjassani on kokonainen luku aiheeseen liittyen. Ja toisaalta, siksi aihe myös nousee myös sijoituskeskustelussa pinnalle jatkuvasti.

Todellisuudessa fakta on yksinkertainen: osingolle annetaan edelleen suomalaisessa sijoituskeskustelussa liikaa painoarvoa – ja tästä yksipuolisesta sijoituskeskustelukulttuurista johtuu suurin osa isoimmista sijoitusvirheistäni – sekä syy sen takana, että niin monta potentiaalista sijoitusta jätin tekemättä – koska ne eivät maksaneet osinkoja.

Kuuluisin sijoitustappioni on Santander Bank -sijoitukseni, joka lähti 9% osinkotuotosta päätyen 3%:n osinkotuottoon ja valtavaan kurssilaskuun. Suhteessa omaisuuteeni Santanderista keräämäni tappiot olivat merkittävimmät, mitä olen kokenut ja jäädytti nettovarallisuuteni kasvun käytännössä kahdeksi vuodeksi erittäin hitaaksi. Tämän jälkeen en oikeastaan astunut kuin kerran osinkoansaan – Nordean kanssa. Joten sinänsä oppi meni perille, mutta samalla puukotti kyllä sijoitustuottojani ja omaisuuteni kehitystä juuri niin kuin putoavilla puukoilla ja osinkoansoilla usein on tapana.

Osinkotuoton perässä juoksemisessa pätee sama sääntö kuin kaikessa muussakin sijoitustuotoissa puhuttaessa  – jos se kuulostaa liian hyvältä – se myös on sitä. Ja kun osinkotuotto nousee 6-10%:n vaiheille tai yli, on kyseessä aina aivan järjettömän suuri riski. Edelleen liian harva ymmärtää tämän ja osasyy tälle on suoraan sijoitusmedioiden, jotka nostavat vähän väliä ”hyviä osinko-osakkeita” esille, jotka tarkoittavat vain korkean riskin osinko-osakkeita eli absoluuttisen korkeita osinkotuottoja. Tästä syystä itse olen pyrkinyt joka vuosi analysoimaan parhaat osinko-osakkeet vähän eri tavalla.

Parhaat osinko-osakkeet ja hyvät osingonmaksajat onkin termi, mikä pitäisi melkein kieltää lailla pariksi vuodeksi suomalaisesta sijoituskeskustelusta, sillä hyvä osinko-osake mediassa = potentiaalinen osingonleikkaaja ja lähes varma kurssilasku oikeassa elämässä. Kieli, jota käytämme ja miten puhumme luo todellisuutta ja niin minä kuin moni muukin aloitteleva suomalainen sijoittaja on kärsinyt tästä osinkokiimasta jo liian pitkään – usein sitä tiedostamatta.

Oppi: Osingoilla ei ole mitään väliä keskimääräiselle sijoittajalle. Ainoa asia millä on väliä on osakkeen kokonaistuotto. Ja mikä tärkeintä – mitä korkeampi osakkeen osinkotuotto on, sen korkeariskisempi sijoitus se on, ei toisinpäin. 

Yhteenveto – isoimmista sijoitusvirheistä

Warren Buffet sanoi aikanaan:

Sääntö 1. Älä koskaan menetä rahaa
Sääntö 2. Älä koskaan unohda sääntö 1:stä.

Ja tämä sääntö on ehkä kultaisin sääntö sijoittamisessa. On turhaa ottaa järjettömiä riskejä tai tehdä sijoituksia ymmärtämättä, mitä on tekemässä.

Kyseessä on yksinkertainen matematiikka. Jokaista 50% kohden, jonka kurssit laskee, pitää kurssien nousta 100%, että pääset edes tasoihin. Tämän voi toistaa erittäin monta kertaa, mutta silti se on vaikea sisäistää käytännössä. Menetettyä rahaa on sijoittamisessa saada äärimmäisen vaikea takaisin – ja siksi juuri virheiden välttäminen onkin niin tärkeää.

Mikä on sinun isoin sijoitusvirheesi? Ja mikä tärkeintä: oletko onnistunut välttämään sen tekemistä uudelleen?

————————————–

Voit tilata huippuarvostelut saaneet bestseller-sijoituskirjani ”Viisas sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat” nyt erikseen tai yhdessä muiden kirjojen kanssa edullisesti Adlibriksestä täältä tai Tammen omasta verkkokaupasta kirja.fi 

Äänikirjojen ystäville kirja löytyy esimerkiksi Bookbeatistä ja Storytelistä sekä kaikista muistakin suomalaisista äänikirjapalveluista.

Jos taas olet uusi blogissa, Aloita täältä ja syvenny syvemmälle sijoittamisen ja henkilökohtaisen talouden maailmaan. Olen kirjoittanut blogiin 8 vuoden aikana yli 800 kirjoitusta henkilökohtaisen talouteen ja sijoittamiseen liittyen, joten löydät varmasti etsimäsi!

Muista myös seurata Omavaraisuushaastetta käyttämässäsi sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista! 

Omavaraisuushaaste Threads
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter

Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville

13 kommenttia artikkeliin ”Tässä ovat elämäni 5 suurinta sijoitusvirhettä – tähän asti”

  1. Moi!
    Hyvää tekstiä joka kerta! Olen jonkin aikaa tätä nyt seuraillut ja haluaisin kysyä, onko tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa analyysiä jenkkien osinkoaristokraateista/muista mielestäsi hyvistä osingonmaksajista?

    Vastaa
    • Kiitos! Joo jonkinnäköisen osinkoaristokraatti Suomesta tai Jenkeistä pyrin kirjoittelemaan tässä kuukauden sisään. Katselen, jos erottelisin nuo Suomi ja Jenkit erikseen omaksi tekstikseen.

      Vastaa
      • Kiitos, se olisi todella mielenkiintoista luettavaa! Lisäksi vielä tämän aihepiirin osalta olisi kiinnostavaa kuulla mitä ajattelet reit osakkeista?
        Olen itse verrattain tuore sijoittaja (vasta reilu vuosi aktiivisempaa sijoittamista), ja olen ottanut jo heti kättelyssä ”suuntaukseksi” osinkosijoittamisen. Rahastojakin toki löytyy, mutta pienellä painolla. Tästä tekstistäsi löytyy muutama sudenkuoppa joihin olen joko astunut tai meinannut astua, hyvin nopeasti tajusin ettei rahojen läiskiminen muutamiin 15% osinkotuoton osakkeisiin johda muuta kuin tuhoon… Nyt kuitenkin löytyy paljon osinkoaristokraatteja ja ainakin omasta mielestäni myös muita kestäviä osingonmaksajia. Muutenkin hajautus alkaa olemaan jo aika miellyttävällä tasolla. Sekä Suomi että Jenkki osakkeita löytyy salkuista. Juurikin näitä reit osakkeita löytyy salkustani muutamia mm Realty Income, ja pari muuta, joissa taas aavistuksen enemmän riskiä (mutta ei mielestäni liikaa)

        Vastaa
        • Kuulostaa hyvältä! En ole REIT:ejä kauheasti katsellut tuon rajun koronnousun jälkeen, joten en suoraan osaa sanoa tarkemmin niistä, miltä ne tällä hetkellä näyttävät. Etenkin kun korkotaso tullee alas Yhdysvalloissa huomattavasti hitaammin kuin Euroopassa. Voisin kuitenkin ottaa nuo REIT:t myös pohdintaan jossain tulevaisuuden teksteissä, koska niihin kuitenkin mielenkiintoa aina löytyy juuri osinkovirtojen takia.

          Vastaa
  2. Suurin virheeni oli aikoinaan jättää hyväksymättä Grimaldien ostotarjous Finnlinesistä, koska Ilmarinenkaan ei hyväksynyt sitä.
    Finnlines oli hyvä osingonmaksaja ja Suomi käytännössä saarivaltio.

    Noh, Grimaldien suvulle yhtiö vuosien taiston jälkeen meni.

    Tämän jälkeen olen kiltisti hyväksynyt kaikki ostotarjoukset! Kaikki!

    Vastaa
    • Ostotarjoukset ovat kieltämättä haastavia, kun tuntuu, että etenkin viime vuosina niissä on tullut usein kilpailevia tarjouksia heti perään. Mutta niin kauan kuin hyväksyy tarjoukset ja vain holdaa osakkeita, yleensä pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

      Vastaa
  3. Kiitos tekstistä. Pikkuisen on nyt opponoitava näitä paria sanomaasi;
    1) ”Laatua ei saa pörssistä oikeasti halvalla kuin äärimmäisen harvoin.”
    2) ”Ja kun osinkotuotto nousee 6-10%:n vaiheille tai yli, on kyseessä aina aivan järjettömän suuri riski.”

    Väitän että laatua on saanut pörssistä kuukausikaupalla halvalla mm. kiinteistösektorilta (lue: REIT:t); O (diversified), ADC (retail), AMT (cell towerit), MAA (asunnot), VICI (kasinorakennukset ym.).

    Kaikki em. halpoja tai vähintään halvahkoja ja LAADUKKAITA.

    Osinkotuotto esim Realty Incomessa ja VICI:ssä kuuden pinnassa, ja osinko _on_kestävällä_pohjalla.

    Vastaa
    • Tästä huolimatta mielestäni on hyvä muistaa, että vaikka nuo ovat laadukkaita REIT-yhtiöitä ja monella on erittäin kunnioitettava historia ja maksukyky, ei REIT:itkään ole immuuneja sille, jos korot jäisivät Yhdysvalloissa pysyvästi korkeammalle tasolle, jolloin lainojen uudelleenjärjestelyt ja uudet lainat itse asiassa olisivat koko ajan kalliimpia kuin vanhat velat.

      Tai jos koko ajan kasvanut velkaantuneisuus kääntääkin pankkien lainanannon kiinni tai tapahtuu joku pieni finanssikriisi, joka on pari kertaa jo kytenyt pinnan alla. Jos taas palaamme printtimaailmaan yhdessä laskevien korkojen kanssa Yhdysvalloissa, niin silloinhan REIT:t todennäköisesti ovat äärimmäisen hyviä sijoituksia tällä hetkellä ja laatua saa aidosti halvalla.

      Markkinalla on mielestäni ihan rationaaliset syyt laskea REIT:en kursseja, koska epävarmuus kasvaa mitä pitempään USA:n korot korkealla ovat – ja tällä hetkellä näyttää siltä, että USA:ssa korot pysyvät selvästi korkeammalla pitempään kuin esim. Euroalueella.

      Vähäriskisistä sijoituksista en silti puhuisi yhtiöiden laadusta huolimatta, koska saat esim. Yhdysvaltain valtion lainojen koroista (jotka ovat aidosti äärimmäisen matalariskisiä) vain 0,7% pienempää tuottoa kuin esim. O:sta tai VICI:stä osinkoja tällä hetkellä.

      Vastaa
      • Tuo on totta kyllä joo, että kuponkikorot on todella monelle houkutteleva vaihtoehto.

        Ja siitäpä tulikin aasinsiltana ehdotus blogikirjoituksellesi; en muista että olisit vähään aikaan räjäyttänyt korkomarkkinasijoitusten vaihtoehtoja atomeiksi ja kansankieliseen muotoon. Itsekin aika ajoin tuskaillut että mikä olisi helpoin mahdollinen ”osta ja unohda”-tyyppinen korkoratkaisu. Evlillä ja S-pankilla ainakin on jotain, ja Nordnet:stä vähän ETF:iäkin välillä ihmetellyt mutta oma mutu on että tuota ei ole tehty kovin iisibiisiksi.

        Vastaa
  4. ”mitä korkeampi osakkeen osinkotuotto on, sen korkeariskisempi sijoitus se on”. Mielestäni tällainen yleistys on todellisuudesta irrallaan. Yrityksiä on erilaisia, toisten on kannattavaa investoida kasvuun ja toisten jakaa osinkoa. Teoriassahan yrityksen kannattaisi investoida kaikki vapaa raha kasvuinvestointeihin jatkuvalla syötöllä, todellisuudessa kuitenkin usein on niin, ettei järkeviä investointikohteita ole jatkuvasti tarjolla, jolloin esimerkiksi voi olla järkevämpää jakaa seisovaa rahaa omistajille osinkona. En itse pidä esim. Elisan kaltaista yhtiötä kovin riskisenä, se tuottaa tasaista vahvaa kassavirtaa ja on elinkaarensa siinä vaiheessa, että se on järkevää jakaa merkittävä osa tuloksesta ulos osinkona. Tuotto ei ole binäärisesti kasvu tai osinko, vaan tapauskohtaisesti joko–tai tai sekä että + arvostuskertoimet yms.

    Vastaa
    • Luonnollisesti osinkotuottoa kannattaa mielestäni katsoa juurikin ennen kaikkea toimialan sisällä noista mainitsemistasi asioista johtuen ja siksipä siinä lukikin ensin: ”Ainoa asia millä on väliä on osakkeen kokonaistuotto”. Kokonaisuuden takana osinkoväitteessä seisonkin juuri kokonaistuotto mielessä pitäen.

      Jos esim. Elisa maksaisi 5% osinkotuottoa ja Telia maksaisi 10%:n osinkotuottoa, tämän pitäisi herättää sijoittajassa jonkinlaiset punaiset liput Telian osalta ja siitä, mistä on kyse. Todennäköisesti Teliassa olisivat huomattavasti korkeammat riskit osinkoleikkuriin.

      Ja toisaalta esim. 10%:n osinkotuoton pitää kyllä herättää sijoittaja toimialalla kuin toimialalla miettimään sen kestävyyttä. Jos 10%:n osinko olisi kestävällä pohjalla ILMAN merkittäviä riskejä, kyseessähän olisi all-in kaltainen tilanne, jossa olisi pelkkää upsideä – tällaiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Viimeksi tällaista olen omalla sijoitusurallani nähnyt vuonna 2010, jolloin sijoitin juuri Elisaan juuri kun maailmantalous meinasi loppua finanssikriisiin – ja jolloin oli ihan aidosti aika all-in tilanne markkinoiden hinnoittelussa.

      Vastaa

Jätä kommentti