Olen siitä aika perinteinen suomalainen, että koen itseni markkinoinnin jotenkin epämiellyttäväksi, vaikka perinteisesti bloggaajan pitäisi rakentaa influensseristatusta, someminää ja näkyvyyttä käytännössä elinehtonaan joukosta erottuakseen. Tällaiset sanat kuitenkin jo itsessään aiheuttavat allekirjoittaneessa vilun väristyksiä.
Viisaan Sijoittajan markkinointi on ollut henkisesti helpompaa, koska se on ollut äärimmäisen pidetty lukijoiden joukossa, jonka takia minun ei kauheasti tarvitse kirjaa myydä – kirja myy hyvän tuotteen tavoin itse itseään!
Tästä vahvistuksena oli myös vierailuni Helsingin Kirjamessuilla lauantaina, jossa tupa oli kirjaimellisesti täynnä kun pääsin Yhdessä Henri Kulvikin (joka oli puhumassa Sijoittaja-kirjasta) kanssa puhumaan Viisaasta Sijoittajasta. Kiitos kaikille lukijoille, jotka paikalle saapuiva – lukijoiden tapaaminen on joka kerta aina yhtä energisoivaa.
Sainpa myös kirjamessuilla signeeraus-pöydässä maan päälle palauttavan kokemuksen, kun Tuomas Kyrö saapui viereeni yhdessä Aleksi Lysanderin kanssa antamaan nimmareita. Jouduin kirjaimellisesti väistämään ihmismassaa, joka ryntäsi nimmareita hakemaan Aleksi Suomesta-kirjaa varten. Vaikka sijoittaminen siis suosittua onkin, vielä se ei ainakaan yleisöryntäyksenä sijoituskirjailijan nimmaritiskillä näkynyt, vaikka kuuntelijoita olikin kiitettävän paljon.
Vuoden Sijoittajaksi ehdolla oleminen onkin mielenkiintoinen asia, koska kyse on aidosti vain suosioäänestyksestä. Se ehdokas, joka saa eniten yleisön ääniä voittaa. Eli käytännössä se, kenen seuraajista suurin osa aktivoituu äänestämään. Vaikka koen, että tuottamani sisältö on laadukasta, niin omassa henkilöbrändissäni on selvästi vielä paaaljon tekemistä, vaikka olen 8 vuotta blogia kirjoittanut.
Herätys itselleni tuli, kun huomasin Twitterissä erään Twitter-seuraajani äänestäneen toista ehdokasta, koska ei ollut koskaan kuullutkaan muista ehdokkaista – vaikka siis seurasi minua Twitterissä! Nykymaailma onkin aika mielenkiintoinen näin pitkiin teksteihin erikoistuneen kirjoittajan näkökulmasta, koska käytännössä pitäisi olla koko ajan jossain esillä. Kaksi blogitekstiä viikossa ei somepresenssiin ja siihen, että edes puolet seuraajista omia tekstejä näkisi omassa somefiidissään.
Mutta on toki yksi asia, joka auttaisi valtavasti myös uusien ihmisten löytämistä blogiini ja kirjani pariin – vaikka en somessa joka päivä olisikaan spämmimmässä. Ja se olisi luonnollisesti Vuoden Sijoittaja 2023 titteli!
Jos siis et ole vielä äänestänyt, mutta olet tekteistäni aikojen saatossa nauttinut, olisin äärimmäisen kiitollinen, jos käyt minua äänestämässä! Voitto olisi mahtava kruunaus pitkäjänteiselle työlleni sijoittamisen parissa, joka jatkuu varmasti vielä vuosia.
Äänestys on nyt suljettu, kiitos kaikille, jotka äänen antoivat!
Kiitos paljon! Kisa tulee olemaan varmasti erittäin tiukka, jonka takia jokainen ääni on tärkeä. Kisa ratkeaa Sijoittaja2023-messuilla 14.10.2023, joka pidetään Messukeskuksessa, joten vielä pari viikkoa tulosta saa jännittää!
– Esa Juntunen
Äänestetty jo aikaisemmin. Toivon sinulle onnea ja menestystä, koska ehdottomasti ansaitsisit kunnian pitkäjänteisestä ja laadukkaasta työstäsi sekä blogin että kirjan parissa!
Kiitos paljon! Ja toivotaan parasta!
Hienon kirjan olet kirjoittanut! Ja opettavaisen.
Kuvasit hienosti omia kokemuksiani. Aloitin osakesijoittamisen 2010-luvun alkupuolella. Ostin Nokiaa, Outokumpua, Fortumia ja Nestettä ilman erityistä yritysanalyysia. Petyin/kyllästyin aika nopeasti ja lopetin. Ajattelin, että on selkeämpi sijoittaa rahastoihin, koska en tunne yrityksiä riittävän hyvin, enkä kokenut minulla olevan aikaa perehtyä riittävästi. Ajattelin myös, että maksan ylijäävillä tuloilla asuntoni velkaa pois ja ostan sijoitusasunnon.
En ostanut enkä myynyt osakkeita vuosikymmeneen. Mutta enpä myöskään aloittanut rahastosijoittamista, vaikka varaa olisi ollut ihan mukaviin kuukausisäästöihin. Kun myin osakkeet, Neste kattoi kaikki tappiot ja jäin plussallekin. Kyllä hymyilytti, kun luin kirjaasi. Mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä toisin jo noiden 4 yrityksen kanssa. Isoin oppi tietenkin on, että osakesijoittaminen lopettaminen ja erityisesti rahastosijoittamisen aloittamatta jättäminen olivat todella kalliita mokia. Olisin pystynyt asuntosijoitusten lisäksi pyörittämään rahastosäästämistä ja jopa tuollaista pienen yritysmäärän osakesalkkua.
No ainakin olen jo tehnyt riittävän määrän mokia, että on hyvä pohja aloittaa homma nyt kunnolla ihan kunnon sijoitussuunnitelman kera. Katsotaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.
Kuvasit kirjasi lopussa pörssissä toistuvia syklejä. Missä syklissä olemme mielestäsi tällä hetkellä?
P.S. Äänestetty on. Toivottavasti voitat kisan.
Kiitos valtavasti!
Ja kuulostaa erittäin tutulta. Itsellä myös rahastosijoittaminen olisi ollut huomattavasti kannattavampaa juuri koko 2010-luvun, mutta jostain syystä veri vetää osakesijoittamista kohden joka tapauksessa, vaikka absoluuttisen vaurastumisen kannalta se ei ehkä oikea ratkaisu ole minullekaan 😀
Jos mietitään Helsingin pörssiä (joka on mielestäni eri kohdassa kuin moni muu pörssi maailmassa), niin aika lähellä pohjia ollaan. Oma usko tähän näkyy siinä, että itse olen ollut poikkeuksellisen aktiivinen ostoksilla viimeisen kahden kuukauden aikana ja käteiskassassa ei kauheasti enää ole rahaa jäljellä kuukausiostoksia lukuun ottamatta.