Ensimmäinen puoli vuotta on nyt takana! Puolivuosikatsaus, jossa avaan kaikki talouteni luvut varallisuudesta ensimmäisen puolen vuoden kokonaiskulutukseen on tulossa myöhemmin tällä viikolla. Mutta ensin, katsotaan miltä kesäkuu näytti minimalistivuoteni varjolla. Miltä minimalistin kuukausi näyttää tulojen ja menojen osalta kun minimalisti pääsee lomalle (olin vähän yli puolet kesäkuusta lomalla). Katsauksessa olevat tulot ovat veronjälkeisiä lukuja.
Kesäkuu 2019
Tulot: 4423,05e
Menot: 420,94e
Säästöprosentti: 90,48%
Tulot ja kuukauden säästöprosentti
Tulot olivat tavallista huomattavasti korkeammat, koska sain lomarahat kesäkuussa palkan mukana. Tämän lisäksi osakeomistuksistani niin Qualcomm, McDonald’s, Digital Realty Trust ja IBM:kin maksoi osinkoja. Sain myös blogituloja tässä kuussa keskimääräistä enemmän, lähes 400 euroa! Tämä johti siihen, että säästöprosentti oli jälleen erittäin kunnioitettavat 90,48%.
Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että tulos olisi noin hyvä, koska tuntui, että olin koko lomani menossa paikasta A paikkaan B ja olin ihan varma, että kulutin paljon enemmän rahaa! Mitä siis oikein tapahtui, koska menoni jäivät noin alhaisiksi?
Menojen jakautuminen kesäkuussa
Kesäkuussa menojeni yhteissumma jäikin vaivaiseen 420,94 euroon. Mistä tämä koostui? Katsotaan.
Asumiskulut (vastike, sähkö, vesi, asuntolainan korot ja muut pankkimaksut): 186,13€
Puhelinlasku: 8,50€
Elintarvikkeet ja muut kulutustavarat: 129,76€
Ravintolat ja alkoholi: 11€
Matkustaminen: 0€
Vaatteet ja ulkonäkö: 0€
Viihde, videopelit ja elektroniikka: 28,41€
Harrastukset ja liikunta: 27,08€
Terveys: 19,90€
Muut: 10,16€
Moi-mobiilin puhelinliittymäni* jatkoi puhelinlaskuni puolittamista.
Koska olen seurannut kulutustani blogissani nyt jo 3 vuotta, yksi asia kesäkuussa nousee kuitenkin erityisesti esille – alkoholin kulutus. Opiskelijana kuukaudessa saattoi helposti palaa alkoholiin, baariin ja sen sivutuotteisiin (kebuun, taksiin jne.) satoja euroja.
Tässä kesäkuussa kulutus oli nolla. Olin kyllä parissa bileissä yömyöhään, mutta elin yhdellä viinipullolla (thank god for kyykkyviini) ja lopuissa suhteellisen vesilinjalla tai join vain klassiset ”parit”. Tässä säästikin siis helposti parisataa euroa tavalliseen kesärillutteluun verrattuna (unohtamatta terveyspuolta, joka alkoholin ja kebujen vähentämisestä tulee).
Olen myös erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että ruokakauppakuluni olivat kesäkuussa näin pienet, vaikka söin aina kotona työpaikan sijasta. Työpaikkaruokailuahan en siis laske kuluihin enkä tuloihin. Näyttäisi siis siltä, että nykyisellä tasolla pääsisin n. 150-160 euron ruokabudjettiin mikäli lopettaisin työnteon täysin, ei huono.
Kävin myös kehonkoostumusmittauksessa töissä ja huomasin, että BMI:ni oli kasvanut hieman – läskin, ei lihaksen vuoksi, joten karsin myös loput herkuista kesäkuussa kauppalaskuistani ja korvasin ne mustikoilla ja mansikoilla. Terveellistä ja aivan yhtä hyvää! Ehkä vähän kalliimpaa toki. En ole koskaan ollut ylipainoinen ja pyrin nytkin estämään lihomisen jo ennen kuin se lähtee käsistä.
Järjestelmällisesti myös kaikki muukin kulutus pysyi enemmän kuin hyvin kurissa. Matkustaminen toki tulee pomppaamaan hieman todennäköisesti elokuussa kun joudun lisäämään bussikorttiini aikaa, mutta muuten samankaltainen kulutus tulee todennäköisesti pysymään koko loppuvuoden ajan yllä.
Kulutuksesta ja tavaroista tässä kuussa opittua
Kuten Twitterissä kirjoitinkin, best things in life are free. Tai siltä ainakin tuntuu. Kesäkuu meni erittäin nopeasti, mutta samalla tuntui, että tein paljon asioita. Ja siitä huolimatta kulutus jäi näin alhaiseksi – kertoo ehkä jotain siitä, että tavarat eivät tosiaankaan juuri tuo elämään sisältöä, vaan ympäröillä olevat ihmiset ja mielekäs tekeminen tuo.
Tässä kuussa ehkä tärkein oivallukseni on se, että koska olen tehnyt hintavertailuja kaupoissa jo kuusi kuukautta, on ruokakauppakulutukseni alkanut optimoitumaan aivan itsestään. En edes huomaa sitä, kuinka paljon olen karsinut kulutuksestani eikä näin pieneen kulutukseen pääseminen vaadikaan oikeastaan kuin sitä, että hintavertailusta on tullut tapa.
Kirjoitinkin juuri viime kirjoituksessani siitä, kuinka vähän oikeasti tarvitseekaan taloudelliseen riippumattomuutteen. Ja kuinka meillä monella on aivan väärä käsitys siitä, kuinka vähällä pärjää. Jos et lukenut vielä tekstiä, suosittelen vahvasti – herättää varmasti uusia ajatuksia!
Kuukauden sijoitukset
Ensinnäkin tein tässä kuussa kahdet veromyynnit hetkellisesti. Nordeat, joista turskaa tuli verotukseen n. 5500 euroa ja Nokian Renkaat, joista turskaa tuli n. 1000 euroa veroihin. Nordeat ostin takaisin hieman halvemmalla, mutta Nokian Renkaita en takaisin vielä ostanut. Tämä siitä johtuen, että elämässäni tapahtuikin yllättävä käänne viime viikolla, johon saatan näitä rahoja tulla tarvitsemaan. Kirjoitan aiheesta blogista heti kun asiat ovat varmoja.
Tarkoitus olisi silti ostaa Nokian Renkaat salkkuun takaisin heti kun käteisvarani siihen pystyvät, koska olen niissäkin pitkällä aikajänteellä mukana.
Kirjoitin myös kesäkuussa analyysin Nordean nykyisestä arvostustasosta. Yllättävää kyllä, kirjoitus on jo nyt yksi blogini luetuimpia kirjoituksia, sillä se on herättänyt keskustelua nähtävästi erittäin monella eri keskustelufoorumilla. Jos omistat Nordeaa, voit analyysini lukea täältä.
Itse kuukauden osakeostoksistani ostin kesäkuussa Digital Realty Trustia kahteen otteeseen, ensin 12 osaketta 1253,14 eurolla ja kaksi viikkoa myöhemmin 13 osaketta 1346,47 eurolla. Pyrin kasvattamaan Digital Realty Trustia omistustani yhdeksi salkkuni kivijaloista, koska näen, että yrityksellä on vahvan kasvun ajurit pitkään vuosikymmenten päähän. Kirjoitin Digital Realty Trustista aiemmin tänä vuonna, jos yritys ei ole sinulle entaastaan tuttu.
Yhteenveto
Kesä on mennyt tähän mennessä erittäin nopeasti ja olen nyt kesälomani jälkeen täysin latautunut töihin. Tuntuu hassulta kun muut vasta aloittelevat lomiaan ja ovat aivan loppu. Tavallisesti kesä onkin hiljaista aikaa kun heinäkuussa Suomen yritysmaailma hiljenee ja kaikki ovat lomalla. Itse olen omat kesälomani pitänyt ja olen koko heinäkuun töissä. Tykkään olla heinäkuussa töissä, koska pystyn keskittymään silloin täysin omiin töihini.
Myös Iltalehti julkaisi minusta tehdyn jutun (jonka haastattelusta on jo monta kuukautta aikaa ja jutun julkaisusta ei minulle tullut mitään ilmoitusta) viikonlopun Iltalehteen. Juttu oli suhteellisen hyvä, mutta valitettavasti sieltä puuttui tiettyjä asioita, joita olin toimittajalle pyrkinyt painottamaan – minkä takia kirjoitinkin tämän tekstin kaikille, jotka Iltalehden jutun kautta blogiini eksyivät.
Ja kuten aiemmin kirjoituksessa mainitsin, sain täysin odottamattomia uutisia viime viikolla, josta myöhemmin tässä kuussa lisää kun asiat loksahtelevat paikalleen. Tämä uutinen tuleekin muuttamaan todennäköisesti monta asiaa vielä parempaan tänä vuonna elämässäni (mutta samalla tuo luonnollisesti myös uudenlaisia haasteita), joten en malta odottaa sitä, että voin jakaa jutun sinun kanssasi!
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tieto uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
*Affiliate-linkki
Mikä siis tossa Nordean ja NRE:n osakkeiden kanssa kikkailussa oikein on ideana? Kuitata jotain aikaisempien luovutustappioiden tuottamia verovähennyksiä vai?
@HM
Osinkoverot Suomeen nollaan. Itse maksoin viimeksi Suomeen osinkoveroja vuonna 2015. Ensi kerran maksan vasta vuonna 2021 (ellei tuota verolainsäädäntöä tulla muuttamaan).
@Omavaraisuushaaste
On ihanaa lueskella näitä kuluraportteja, joiden mukaan asuntolainan lyhennys ei ole kulu. 🙂
Jos se ei ole kuluerä, niin miksi et sitten osta miljoonan euron asuntoa jostain Lehtisaaresta? Eihän siitä tarvitse maksaa kuin korot.
Tässähän on kyse ainoastaan siitä, että seuraako omaisuuden kehitystään vai ihan suoraan kassavirtaa. Asuntolainan lyhennys on omaisuuden laskennassa ihan perusteltua jättää laskematta kuluksi, koska se on vain omaisuuden siirtämistä paikasta toiseen. Aivan kuten jos keräät 10% käsirahan asunnonostoa varten, niin et menetä tuota rahasummaa, vaan siirrät sen siihen asuntoon. Itselläni kun on omaisuuslaskennassa omalla rivillä ASP-tilin saldo, niin kun ostan asunnon, siirrän tuon summan vaan omalle rivilleen ”Maksettu asunto.” Kun maksat asuntoa takaisin, niin omaisuus kasvaa. Aitoja kuluja syntyy vain niistä koroista tässä tilanteessa.
Itse seuraan kuitenkin niin omaisuutta kuin myös kassavirtaa/käytettävissä olevia tuloja. Tässä laskennassa taas on fiksua ottaa se lainanlyhennys huomioon, koska se on pois käytettävissä olevista tuloista, joka on siis eri asia kuin omaisuus.
Kyse on siis ihan siitä, että mitä laskee. Ihan perus tase- ja tulos- ja kassavirtalaskelman teoriaa.
Minulla ei ole osakesijoituksia, mutta asunto-osakkeita sen sijaan löytyy. Tällä hetkellä olen ostamassa uutta sijoitusasuntoa. Olisi erikoista jos varallisuutta laskiessani laskisin menetyksenä jokaisen vuokralaisen minulle maksaman kuukausierän, jolla lyhennän asuntojeni lainoja. Kaikki sijoitukseni ovat Helsingin seudulla, joten on perusteltua lisätä myös kulmakerroin, jolla asunnon hinta nousee. Tämä on perusteltua myös lainaneuvotteluissa, sillä pankille on väliä omistatko asunnosta 10% vai 50%.
On myös eri asia ostaa miljoonan kämppä lehtisaaresta, jonka liqviditeetti on nollaluokkaa kuin 6 järkevää asuntosijoituskohdetta pk-seudulta, joita voi tarvittaessa realisoida. On myös eri asia ostaa Sami Kapasen miljoonamökki Kuopiosta, josta ei tule koskaan saamaan omiaan takaisin.
Positiivinen kassavirta luo hyvänolon tunnetta, mutta negatiivinen kassavirta ei tarkoita negatiivista varallisuuden kehitystä.
HM: Siteeraan suoraa verottajan sivuilta.
”Vuodesta 2016 alkaen luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien luovutustappiot vähennetään edelleen ensisijaisesti verovuoden luovutusvoitoista. Sen lisäksi vuoden 2016 ja sitä uudemmat luovutustappiot voidaan vähentää luovutusvoittojen kokonaan tai osin puuttuessa myös muista pääomatuloista. Tappion vähentäminen kohdennetaan pääomatuloon, josta on jo vähennetty tulon hankinnasta ja säilyttämisestä aiheutuneet luonnolliset vähennykset. Muut pääomatuloon kohdistuvat vähennykset tehdään vasta luovutustappion vähentämisen jälkeen.”
Eli Suomeksi nyt kun myin osakkeet tappiolla (ja ostin 3 päivän päästä takaisin uudelleen suunnilleen samalla hinnalla, sain verotukseen luovutustappioita n. 5000e. Ja tämän 5000, mitä minulla on ns. ”verotappioina”, voin vähentää esim. osinkotuloistani tänä ja seuraavana viitenä vuotena jos on tarvetta. Mitä se minulle tarkoittaa yksinkertaistettuna, on että koska myin ja ostin Nordeaa ja Nokian Renkaita edestakaisin, saan osinkoni verovapaana ainakin seuraavat kaksi vuotta.
Ja lopuille tuo keskustelu säästöprosentista ja laskutavasta on ikuisuusaihe kaikissa talousblogeissa. Olen kuitenkin aivan samoilla linjoilla Oikeasnepon kanssa siitä, että varallisuuslaskentaa ja kassavirtaa laskelmaa ei saa sekoittaa keskenään.
Jos jokin lisää nettovarallisuuttani on se säästöä. Jos taas joku vähentää nettovarallisuuttani, on se kulu. Lainan takaisinmaksu kasvattaa nettovarallisuuttani, joten se on säästöä. Asia on harvinaisen yksinkertainen.
Se, missä asuntolainan takaisinmaksu sitten taas tulee oikeasti kysymykseen, on kun mietitään sitä summaa, millä pyrin taloudellisesti riippumattomaksi. Jos siis en ole asuntolainojani maksanut vielä siinä kohtaa pois kun päätän alkaa FIRE:ttää, pitää asuntolainan takaisinmaksu luonnollisesti ottaa huomioon siinä, kuinka paljon passiivisia tuloja tarvitsen FIRE:een. Mutta, koska olen näin alussa matkalla, en ole vielä näitä laskelmia tehnyt – ja kun teen, otan luonnollisesti asuntolainan takaisinmaksun huomioon laskelmissani.
Miten tämä muuten menee noin käytännössä verottajan kanssa? Pitääkö sinun erikseen merkitä nuo vähennykset veroilmoitusta tehdessäsi vai vähentääkö verottaja ne automaattisesti? Onko sama tilanne ulkomaisten osakkeiden kanssa?
Niin kauan kun on Suomalaisessa pankissa tai Nordnetillä niin niissä ainakin verottaja saa kaikki tiedot automaattisesti ja vähentää ne automaattisesit (hyvä tietenkin tsekata, että tiedot ovat oikein vuoden lopussa, mutta tähän mennessä on ollut aina).
Jos on ulkomaisella välittäjällä osakkeet (esim. Lynx), niin silloin pitää ilmoittaa ite. Ja sama pätee ainakin kaikkia ulkomaalaisia osakkeita, joita olen tähän asti omistanut (norjalaisia, saksalaisia ja jenkkejä).
Kesäkuun säästöaste on suorastaan jäätävä. Ajatusleikkinä voi todeta että mikäli pystyisi pitämään samaa vauhtia yllä voisi taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa noin kahdessa ja puolessa vuodessa. Toisaalta isossa osassa Suomea ovat asumis- ja elämiskulut ovat varsin maltilliset, joten matalat menot ovat hyvinkin saavutettavissa.
Hauskana yksityiskohtana voidaan todeta sinun saaneen vuosittaisen 1,5 viikon palkallisen loman ainoastaan yhden kuukauden säästämisellä mikäli käytämme 4%-sääntöä, aika huima temppu kieltämättä. Miksi olla kateellinen joidenkin ammattiryhmien lomista kun voit omatoimisesti saavuttaa saman ja paljon enemmän.
Viime aikoina ovat perheemme menot hieman karanneet hieman käsistä, mutta en pidä sitä isona ongelmana koska vaimonkin ollessa lomalla on vain mukava panostaa yhteiseen tekemiseen ja harrastuksiin. Syksyllä kun palaamme kaupunkiin ja alkaa normaali arki pyöriä on taas paljon helpompi kiristää vyötä.
Kuten Serpo yllä kirjoitti niin jokaisella on hieman oma tyyli pitää kirjaa tuloista ja menoista, sekä tavasta kirjata asioita eri kategorioihin. Minulla ehdottomasti tärkein tieto on euroissa mitattuna sijoitusomaisuuden bruttoarvo josta on vähennetty kymmenen prosentti (varmuuskerroin). Bruttoa käytän koska korkokulut ovat matalat, ja kiinnostavinta on se summa joka tekee minulle töitä. Tärkeää on se että itse tiedät missä mennään, ei muiden mielipide tekemisestäsi.
Samaa mietin, että 4% säännöllä tuo taloudellinen riippumattomuus tulisi supernopeasti vastaan 90% säästöasteella. Mutta joo eipä ole joka kuukausi tällaisia tuloja ja toisaalta ei kyllä tällaisia kulujakaan varmaan ole seuraavaa kahta vuotta. Mutta tärkeintä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Olen itse huomannut saman, että yleensä kesällä kuluni kasvavat, koska vapaa-aikaa on enemmän käsissä (ja noh Suomessa vain tapahtuu enemmän asioita kesällä kuin talvella).
Kommentoinkin tuota kulujen kirjaamista ylempänä ja mielestäni järkevi kirjaamistapoja on vain yksi, jos oikeesti mitataan vain varallisuuden kasvua. Mielestäni tuo sinun versio on ihan fiksu siitä, että aina kannattaa jättää jonkinlainen puskuri laskelmiin. Itse pyrin FIRE:een passiivisilla tuloilla, niin ne oikeastaan kiinnostavat minua enemmän kuin varallisuuteni (vaikka senkin kasvua on erittäin mukava seurata). Ja siihen tavoite on suht helppo laskea kiitos ainakin tällä hetkellä semiyksinkertaisen olevan pääomaveron, vaikka omia numeroitani en ole vielä niin tarkkaan miettinyt kun matkaa vielä on.
Täytyy kiittää blogistasi, tää on todella laadukas! Teksti on mukavan soljuvaa. Mitä enempi luen blogiasi, sitä motivoituneempi olen säästämisestä.
Ei liity vahvasti aiheeseen, mutta mitä kannattaa kauppiksessa lukea sun mielestä enempi, jos ei oikein itse tiedä mikä kiinnostaa eniten? Mikä oli sulle hyödyllisintä?
Kiitos paljon! Hienoa, että olet löytänyt blogini näin aikaisessa vaiheessa, kun oppii säästämisen ja sijoittamisen arvon noin aikaisin, on käytännössä kaikki ovet avoinna tulevaisuuden kannalta.
Ja hyvä kysymys tuosta pääaineesta, voisin varmaan kirjoitella omista kokemuksistani kauppiksessa ihan blogikirjoituksen joku päivä kun aikaa on. Mutta ensinhän tämä riippuu siitä, missä opiskelet, koska pääaineet vaihtelevat kaupungeittain. Itse olen opiskellut Vaasassa ja Tampereella kauppiksessa, jotka aika pitkälti kattavat kaikki yleisimmät pääaineet.
Itse opiskelin pääaineena vakuutustiedettä ja riskienhallintaa (mahdollista vain Tampereella), koska siellä oli parhaat työllisyysnäkymät pääainevaihtoehdoista ja en tiennyt aiheesta mitään itse pääsykoekirjoista, joten se kiinnosti. Tampereelle mennessä en kuitenkaan edes tiennyt kyseisen pääainene olemassaoloa, joten aika sattumankaupalla valitisn. Näin 2 vuotta valmistumisen jälkeen voin sanoa, että tein ihan oikean päätöksen, koska työtä tosiaan riittää finanssimaailmassa paljon enemmän kuin osaavia tekijöitä on.
Sivuaineina opiskelin markkinointia (koska helpoimmat opintopisteet ikinä ja oikeastaan ihan mielenkiintoinen ainekin) ja vastuullista liiketoimintaa (tämä kiinnosti ehkä eniten aineista, mutta työllisyysnäkymät alalla olivat vielä 7 vuotta sitten kysymysmerkki. Näin jälkikäteen tämäkin olisi pääaineena ollut varmasti ihan hyvä ala).
Suosittelen siis ennen kaikkea ensimmäisinä vuosina kokeilemaan ihan kaikkia aineita ja tekemään niiden peruskurssit. Uskon, että löydät peruskursseista varmasti tietyt aineet, jotka kiinnostavat enemmän kuin toiset. Kun on kokeillut kaikkea, kannattaa uskoa vain omaan intuitioon sen jälkeen.
Kun olen opiskelukavereita seurannut, ei työllistymisessä kauheasti ole ollut eroa pääaineiden tai numeroiden välillä vaan lähinnä sillä, millainen olet. ”Paska”töitäkin kannattaa tehdä opiskeluaikoina, koska jokainen työantaja arvostaa enemmän ihmistä, joka on tehnyt töitä kuin ihmistä, joka ei ole tehnyt töitä, koska ei ole löytynyt oman alan töitä. Tämän lisäksi ainejärjestötoiminta ja muu verkostoituminen, mitä kauppis tarjoaa (ja josta en itse juurikaan välittänyt), on oikeastaan paljon tärkeämpää kuin pääaineesi tai suoriutuminen opinnoissa.
Mielestäni nykyään päteekin usein se, että on melkein tärkeämpää opiskelujen jälkeen se, ketä tunnet kuin se, mitä osaat. Laskentatoimi on harvoja poikkeuksia, mutta muuten työt oppii töissä ja KTM:n paperi on lähinnä todistus siitä, että pystyt hallitsemaan monimutkaisia kokonaisuuksia – loppu on ihan sinusta ja työmotivaatiostasi kiinni. Tämän huomaan esim. itse joka päivä, koska vaikka olen KTM, on työni 90% ICT-järjestelmien kanssa pyörimistä, eli oikeastaan paljon lähempänä teekkarin töitä kuin KTM:n töitä.
Siinä nyt jotain ajatuksia, vaikka menikin vähän off-topiciksi ihan kysymyksestäkin 😀
Kiitos kattavasta vastauksesta! Olis kyllä mukava lukea kokonainen postaus kauppisaiheesta. Muutenkin kaikki opiskelijoille suunnattu kiinnostaa erityisen paljon.
Opiskelen Aallossa. Ensimmäinen vuosi tosiaan käytiin peruskursseja, ja valitsin pääaineeksi laskentatoimen, koska haluan oppia sen alueet perusteellisesti, ja koska se vaan tuntui oikealta. Mutta sivuaineilla ja vapaavalintaisilla opinnoilla olisi mahdollista laajentaa ja monipuolistaa vielä omaa tutkintoa reippaasti. Meinaa stressata se, että vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaakin, mutta toisaalta niin kuin sanot, ei työllistyminen lopulta niistä valinnoista ole kiinni. Pitää oppia vielä lisää kuuntelemaan sitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa!
Täytyypi siis laittaa kirjoitusdraftilistaan kirjoitus kauppiksesta (ja opiskelusta varmaan yleisesti yliopistossa). Kiitos paljon ehdotuksesta!
Laskentatoimi on erinomainen valinta, jos se kiinnostaa. Laskentatoimen osaajat saavat erittäin korkealla todennäköisyydellä töitä suhdanteesta huolimatta ja mikäli asia oikeasti kiinnostaa, tulee siinä varmasti myös erittäin hyväksi.
Mutta tosiaan älä stressaa liikaa sivuaineista! Koska oikeasti pääaine on se, millä on enemmän painoa – sivuaineet ovat ehkä vähän enemmän sellaisia, että nice-to-know, mutta ei niillä kursseilla minkään asian asiantuntijaksi vielä kehity, joten ne työt, mitkä sitten alkavat kiinnostavat muokkaavat ammattiosaamistasi huomattavasti enemmän parissa vuodessa kuin se, mitä opit koulun penkillä sivuaineiden luennoilla.
Omavaraisuushaaste mainittu uusimmassa kirjoituksessani 🙂 Sattui osumaan niin hyvin yhteen oman tekstin kanssa.
https://paaomatuloiksi.blogspot.com/2019/07/kirjallisuuskatsaus-onnellisuus.html
Hieno teksti! Täytyy jakaa somessa vaikka viikonloppuna, nuo tutkimukset onnellisuudesta ovat aina yhtä mielenkiintoista luettavaa ja olit kerännyt tuohon yhteen hyvin noita monia erilaisia – pari minullekin vierasta tutkimusta.