Muutto- ja työpaikkarumban jälkeen eläminen on jälleen palannut raiteilleen. Ja tämän näkee myös säästöprosentissani – minimalismivuosi on jälleen oikealla tiellä. Tietyt kulut ovat kuitenkin kasvaneet niin paljon, että 90%:n säästöprosentin saavuttaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin vaikealta. Miten kulutukseni rakenne siis on muuttunut nyt Helsinkiin muuton jälkeen? Siitä seuraavassa. Katsauksessa olevat tulot ovat veronjälkeisiä lukuja.
Syyskuu 2019
Tulot: 6683,92e
Menot: 738,42e
Säästöprosentti: 88,95%
Tulot ja kuukauden säästöprosentti
Viimeksi suunnilleen näin korkeaan säästöprosenttiin pääsin huhti- sekä kesäkuussa ennen muuttoani Helsinkiin. On selvää, että säästöprosenttiani on vaikeaa enää kasvattaa, koska kulutukseni on nyt jo niin minimissä vaihtuvan kulutuksen osalta ja käytännössä tulojen lisääminen ei nosta säästöprosenttia lainkaan samaa tahtia. Pystyn hyvin demonstroimaan tätä tämän kuukauden luvuilla.
Jos tuloni olisivat olleet tässä kuussa 100 euroa isommat, olisi säästöprosenttini ollut vain 0,17%-yksikköä korkeampi. Mikäli kulutukseni olisi taas laskenut 100 euroa, olisi säästöprosenttini ollut 6,6%-yksikköä korkeampi – ja samalla kaikkien aikojen ennätykseni! Melkein yhtä maagista matematiikkaa kuin korkoa korolle- ilmiö!
Korkeaa säästöprosenttia saan tässä kuussa kiittäkin ennen kaikkea aivan järjettömistä tuloistani. Mistä sitten sain näin valtavat tulot? Tulovirtoja oli monenlaista, mutta tärkeimmät oli huomattavasti noussut palkkani työpaikan vaihdoksen myötä sekä lopputili vanhasta työpaikastani.
Lopputilini oli verojen jälkeen n. 2000 euroa ja nykyinen palkkani pyörii siinä 3100 euron paikkeilla. Tämä oli kuitenkin vasta puolet lopputilistä, sillä tulen saamaan vielä henkilöstörahasto-osuuteni seuraavan parin kuukauden aikana vanhalta työpaikaltani, josta tulee vielä 2000 euroa lisää. Rahan tuloa ei siis voi estää loppuvuonna, which is nice.
Näiden lisäksi sain Tampereen asuntoni vuokralle, joten aloin saamaan vuokratuloja ensimmäisestä vuokra-asunnostani. Kirjoitan vuokra-asuntoni vuokraamisesta myöhemmin blogissani kun aikataulu antaa periksi. Tämän lisäksi sain veronpalautukset lokakuun alussa (melkein 500 euroa), ensimmäisen osan entisen työpaikkani työntekijärahastosta, blogituloja sekä osinkoja McDonald’slta ja, Digital Realty Trustilta sekä IBM:ltä. Tuloja tuli siis erittäin monesta eri lähteestä tässä kuussa ja se näkyy erittäin kauniina tulovirtana ja mahdollistaa näin korkean säästöprosentin. Pienistä ja tällä kertaa hieman isommistakin puroista tulee toden tosiaan valtava joki.
Mutta entä ne menot?
Menojeni jakautuminen
Syyskuussa menojeni yhteissumma jäikin jälleen vaivaiseen 738,42 euroon. Mistä tämä koostui? Katsotaan.
Asumiskulut (kodin ja sijoitusasunnon vastike, sähkö, vesi, lainan korot ja muut pankkimaksut): 512,03€
Puhelinlasku: 10€
Elintarvikkeet ja muut kulutustavarat: 137,83€
Ravintolat ja alkoholi: 0,5€
Matkustaminen: 19,40€
Vaatteet ja ulkonäkö: 0€
Viihde, videopelit ja elektroniikka: 19,41€
Harrastukset ja liikunta: 27,72€
Terveys: 11,76€
Muut: 0€
Tärkeintä tässä on mielestäni huomata, että syyskuussa sain käytännössä kaiken kulutukseni jälleen minimiin. En käytännössä kuluttanut senttiäkään ylimääräistä syyskuussa (paitsi yhden-kaksi keksipakettia), mutta muuten pysyin erittäin tiukkana, mistä olen ylpeä.
Asumiskulut ovat tällä hetkellä erittäin korkeat ja pelkkä Helsinkiin muuttaminen nosti niitä n. 300 euroa kuukaudessa (vastike + lainan korot). Nyt kun maksan niin oman asuntoni kuin sijoitusasuntoni vastiketta, näyttävät asumiskulut huomattavan korkeilta. En oikeastaan tiedä, miten minun pitäisi laskea sijoitusasuntoni vastike kulutuksessa, koska sen saa kuitenkin vähennettyä sijoitusasuntojen verotuksessa, mutta mielestäni sen vastikkeen laittaminen näihin kuluihin antaa realistisemman kuvan kokonaiskulutuksestani, joten pysyköön siellä.
Sain syyskussa myös toiseksi viimeisen Moi-mobiilin puhelinliittymäni* puhelinlaskun ennen kuin puhelinlaskuni loppuvat lopullisesti, koska käytän työpaikkapuhelinta – ja liittymää – tästä eteenpäin. Erittäin pieni puhelinlasku tulee muuttumaan olemattomaksi puhelinlaskuksi. Jos et ole vielä jostain syystä vaihtanut Moi Mobiiliin (ja maksat itse puhelinlaskusi), voin lämpimästä suositella Moi Mobiilia, joka kuitenkin on ylivoimaisesti halvin liittymä tällä hetkellä (Telian osakkeenomistajana sattuu tämä hieman sydämeen).
Kulutuksesta ja tavaroista tässä kuussa opittua
Tärkeintä tässä kuussa oli ehkä oppia se, että elintasoinflaatio on kaikesta huolimatta aivan aito ilmiö, jolta on käytännössä mahdoton välttyä. Kun ostaa isomman asunnon, asunnon kulut nousevat. It’s that simple.
Tässä kohtaa oli hyvä myös huomata, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi minun pitää ottaa huomioon se, että tulevissa sijoitusasunnoissani (joita pyrin hankkimaan 1-2) , pyrin asuntosijoituksissa kassavirtapositiivisuuteen, vaikka minun ei välttämättä tarvisi.
Vain näin asunnoista on oikeasti hyötyä matkalla FIRE:een, koska muuten ne vain syövät passiivista tuloani, sen sijaan, että kasvattaisivat sitä. Asuntosijoitukset ovat erinomaisia varallisuuden kasvattamiseen, mutta koska olen ennen kaikkea kiinnostunut siitä passiivisesta tulosta, joka minulle jää käteen – ei asuntosijoittaminen ole minulle se paras tapa tavoitella nopeaa taloudellisesta riippumattomuutta.
Viralliseen taloudellinen riippumattomuus-ikä tavoitteeni julkistamiseen menee vielä vähän yli vuosi, joten aikaa on vielä pohtia eri tapoja tämän saavuttamiseen ja matkan optimointiin.
Kuukauden sijoitukset
Syyskuussa ostin lisää Nokian Renkaita (kirjoittelen tästä parin viikon päästä) sekä laitoin spekulointisalkkuni elokuun lupausten mukaisesti uuteen uskoon. Nyt spekulointisalkkuni rakenne näyttää seuraavalta.
Näillä kolmella sijoituksella menen seuraavat 12kk spekulointisalkkuni kanssa, ellei ihmeitä käy. Minulla kävi tuuri jo tuoreen Aspocomp-sijoituksen kanssa, koska käytännössä heti kun lisäsin sen salkkuuni, nousi Aspocompin kurssi 20%.
Tähän mennessä spekulointisalkkuni onkin pyyhkinyt kaikilla mahdollisilla indekseillä lattiaa ja toivon, että hyvä vire jatkuu myös jatkossa samanlaisena. Voit seurata spekulointisalkkuni kehitystä reaaliajassa Shareville-tililtäni.
Tämän lisäksi myös pääsalkkuni on kasvanut mukavasti kun Nordea on vihdoin palannut pohjilta.
Yhteenveto
Kuukaudet ovat menneet muuton jälkeen aivan uskomattoman nopeasti. Tästä kiittäminen on uutta työpaikkaani ja työtehtävääni, josta pidän järjettömän paljon. Niin paljon, että välillä mieleni tekisi tehdä pitempääkin päivää, mutta koska olen edelleen perus työsopimuksella, ei minun ole järkeä saldoa alkaa kerryttää tässä kohtaa. Tiedän, että projektiluontoisessa työssäni tulee kuitenkin aina välillä hetkiä, jolloin pitää tehdä pitempää päivää, joten jätän pitemmät päivät mieluusti silloin, kun niitä on pakko tehdä.
Minimalismivuosiki on jälleen takaisin raiteillaan, enkä odota suurta muutosta loppuvuotena, joten aika näyttää kuinka lähelle pääsenkään tavoitettani – eli 8000 euron vuosikulutusta koko vuotena!
Toivottavasti sinullakin on ollut hieno syksy, vaikka päivät lyhenevätkin hitaasti, mutta varmasti.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista.
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Twitter
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Omavaraisuushaaste Bloglovin’
Omavaraisuushaaste Blogit.fi
*Affiliate-linkki
LOL!
On se vaan niin ihanaa kun asuntolainan lyhennykset eivät ole kuluja.
Mikset samalla osta Kuusisaaresta miljoonien euron arvoista asuntoa, koska vain korot ovat kuluja?
Lyhennysten laskeminen kuluksi/säästöksi on ikuisuusaihe talousblogeissa. Itselleni logiikka on selvä. Jos raha nostaa nettovarallisuuttani, on se säästöä. Jos se laskee, se on kulua. Koska lainan lyhentäminen kasvattaa nettovarallisuuttani, lasken sen säästöksi.
Monesti olen asiaa pohtinut muidenkin bloggareiden kanssa ja aina tullut samaan lopputulokseen – kuten moni muukin bloggari.
Itse en ole myöskään koskaan ymmärtänyt tätä, että lyhennykset pitäisi laskea kuluksi. Varsinkin siinä tilanteessa, kun asunto on realisoitavissa helposti myymällä tai sen saa vuokralle hyvinkin nopeasti. Ehkä harkitsisin kuluksi laittamista, jos kyseessä olisi muuttotappiokunnan huonokuntoisen rintamamiestalon lainan maksuerä tai muu vastaava tilanne. Nuo lyhennykset kun eivät välttämättä omaisuutta kartuttaisi.
Kun lasken nettovarallisuuttani, niin lasken asunnon arvoksi [ Todennäköinen myyntihinta – Jäljellä oleva laina – välittäjän palkkio myydessä ]. Näin saan todellisen arvion siitä, paljonko omaisuutta minulla on. Miten sinä olet tuon sijoitusasunnon ajatellut laittaa mukaan nettovarallisuuslaskelmiin? Eroaako se omistusasunnosta osana laskelmia?
Aivan toinen keskustelu toki on se, että pitääkö asunnot myydä välittäjän kautta vai itse.. 🙂
Aivan samoilla linjoilla ollaan. Kun omat kämppäni ovat lähellä Hesan keskustaa ja Tampereen ydinkeskustassa niin olen suht luottavainen asuntojen maltilliseen hinnan kasvuun. Tämän takia laskenkin asunnon arvoksi sen hinnan + varainsiirtoveron, jonka maksoin asunnosta (toki ensiasunnosta en maksanut edes veroja, joten siitä vain ostohintani).
Tulen holdaamaan molempia asuntoja kymmeniä vuosia (ja laittamaan nykyisenkin asuntoni aikanaan vuokralle), jonka takia en jaksa asuntojen hintaa päivitellä, vana pidän kaikki nämä vuodet niiden hinnat tuossa ostohinnassa + verossa. Uskon, että aikanaan hinnan nousu tulee kattamaan niin välittäjän osuuden kuin tuon varainsiirtoveronkin niin helpompi pitää arvotus staattisena itselleni sen sijaan, että alkaisin arvioimaan esim. vuosittain onko asunton nyt tonnin-kaksi arvokkaampi kuin viime vuonna (ellei toki tule jotain selvää piikkiä suuntaan tai toiseen noissa sijainneissa).
Koska molemmat asunnot ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä sijoitusasuntoja, en ole keksinyt mitään järkevää tapaa jakaa niitä, joten lasken ne nettovarallisuuteeni sellaisenaan hinta – velat.
Itse tekisin varmaan samoin, jos excelini ei ennustaisi omaisuuteni kehittymistä tulevaisuuteen vuosineljänneksittäin useamman vuoden päähän. Oletetut tuotot, keskimääräiset kuukausittaiset sijoitussummat, sijoitusasuntojen arvonkehitys, kulut, jne. Tämän avulla voin asettaa myös vuosikohtaiset tavoitteet omaisuuden kokonaisarvosta itselleni, jota vastaan sitten kilpailen.
Jep, jossainkohtia lähti käsistä.
Minä lasken nettovarallisuuttani niin, että asunnon arvo laskee 3-4% prosenttia vuodessa ja jaan sen kuukausikustannuksiin. Asun n. 75000 asukkaan kaupungissa ja tuo arvio arvonlaskulle on pitänyt aika hyvin paikkaansa viimeiset vuodet kun katsoo toteutuneita kauppahintoja. Ehkä tulevaisuudessa prosenttia pitää nostaa. Onhan tämä aika karua omaisuuden karttumisen kannalta, mutta vastaavassa vuokralla asuminen tulisi vielä kalliimmaksi, ja alue olisi oman elämän kannalta huonompi.
Tuossa logiikalla mikset nosta miljoonan euron asuntolainaa ja osta sillä hulppeaa rantahuvilaa?
Ai niin, koska asuntolainan lyhennys on pakollinen kuluerä, joka on pakko maksaa tai muuten pankki pakkolunastaa asuntosi.
J: Ihailtavaa omistautuneisuutta! Itse en ole viitsinyt tasaista kasvua laskea Exceleihini tai oletuksia tekemään kuin erittäin yleisellä tasolla, koska kun markkinat laskevat vuodeksi-kahdeksi aikanaan, tiedän, että luvut heittävät siinä kohtaan täysiä häränpyllyä 😀 Mutta on totta, että pitkällä aikavälillä tiettyjen oletusten avulla ennustusnumerotkin pitävät paikkansa.
Vilho: 3-4% lasku vaikuttaa aika rajulta – ellei ole sattunut ostamaan asuntoa esim. jostain Savonlinnasta. 75 000 hengen kaupungit keskimäärin kun tuntuvat olevan suhteellisen elinvoimaisia vielä – riippuen tosin tarkasta sijiannista. Toivottavasti lasku tasaantuu! Ei ole yhtään mukava tilanne.
Jukka: Noh, ensinnäkään en saisi läheskään lainaa tuollaiseen asuntoon pankista (olen nyt jo velkaisuuteni ääripäässä, kun pankilta kysyin rahaa toiseen sijoitusasuntoon). Mutta tosiaan, on täysin ihmisen omasta semantiikasta kiinni, mikä on kuluja ja mikä ei.
Itsestäni tuntuisi yhtä tyhmältä se, että näyttäisi siltä, että saisin säästöön n. tuhat euroa kuussa, mutta nettovarallisuuteni kasvaisi 3000 euroa kuukaudessa. Jokainen tavallaan.
Harvoin kolmentoin blogeja. Mutta halusin vain kertoa, että on inspiroivaa seurata blogiasi. Kirjoitat ymmärrettävästä ja kerrot myös läpinäkyvästi omista raha-asioistasi. Vaikka en ole yhtä hardcore säästäjä tai tulojen maksimoija, olen saanut paljon ideoita. Kiitos!
Kiitos paljon! Toiveeni onkin, että jotain osia tästä matkastani jokainen voi käyttää hyväkseen omassa elämässään. Kaikkien ei tarvitse olla yhtä överi kuin minä, mutta jokainen voi varmasti huolehtia taloudestaan entistä fiksummin tilanteestaan huolimatta.
Laskutapoja tuntuu olevan yhtä paljon kun on aiheesta keskustelijoita, eikä liene syytä alkaa hyperventiloimaan toisten tavasta laskea. Tärkeintähän on että henkilö itse tietää mitä on laskemassa. Monesti asiaan vähemmän perehtyneet pitävät budjetointi mustavalkoisena.
Itse lasken lainanlyhennykset kuluiksi koska kokonaiskulujen suhde tuloihin ratkaisee oletko vapaa työnteosta, merkitystä ei ole sillä minne lokeroon taulukkolaskennassa raha menee vaan se että sitä on riittävästi. Tosiaan mielenkiintoista on, että lyhennys kasvattaa varallisuuttasi mutta samalla se aiheuttaa kassavirtaongelman.
Elintasoinflaatio on merkittävä ongelma keskiverto kansalaiselle joka tuhoaa taloudellisen liikkumavaran välittömästi menoja kasvattamalla tulojen noustessa. Toisaalta en näe kovin mielekkäänä myöskään hillota kaikkia pääomatuloja ja pitää väkisin vyötä kireällä. On tärkeää osata nauttia pitkäjänteisen työ ja säästämisen tuomasta varallisuuden kasvusta kun päämäärä on saavutettu.
Juurikin näin. Itse en ole vielä laskenut juuri tuota FIRE-lukuani, joten tällä hetkellä lasken vain säästöprosenttiani. Sitten kun lasken oikeasti sen luvun, minkä tarvitsen taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen – täytyy vielä silloin juoksevat lainanvähennykset luonnollisesti laskea mukaan kuluihin – sen ajan kuin ne juoksevat. Sen sijaan, esim. lainojen korkoja jne. asioita, jotka nyt lasken kuluiksi ei tarvitse laskea mukaan – kassavirran ja säästöprosentin laskeminen onkin tosiaan aivan kaksi eri asiaa.
Elintasoinflaatio on kieltämättä enemmän kuin surullinen ilmiö. Mutta silti niin totta. Usealle varmasti auttaisi se, mitä itsekin teen, että ensin maksan lainat ja sitten teen sijoitukset. Jäljelle jäävät voi sitten laittaa kulutukseen. Vaikka palkka nousisi, ei tuo jäljelle jäänyt summa silti olen niin iso, että sillä lähtisi kulutus täysin käsistä. Ja jos vaikuttaa, että lähtee, niin sitten voi vain lisätä kuukausisijoitussummia ja kulutettavaksi jää jälleen vähemmän!
No nyt löit kyllä kovat luvut tiskiin kaikin puolin! Vaikka me kaikki kilpailemme vain mennyttä itseämme vastaan, niin aina voi vähän vilkuilla muidenkin tekemisiä ja en kyllä näihin lukemiin realistisesti tule itse pääsemään. Oliko vuokralaisen löytäminen helppoa ja joudutko useasti käymään Tampereella vuokra-asunnon takia? Onko mieli kepeä sen suhteen, että kaikki hoituu hyvin vuokra-asunnossa? Kyselen sen takia, että olen itse pohtinut asuntosijoittajaksi ryhtymistä, mutta toistaiseksi on vielä suunnittelun tasolla. Käytännössä ainoa sijoitusmuoto, missä on luonnollista hyödyntää velkavipua, joten houkutus on suuri.
PS. muista myös ansaitusti nauttia työn hedelmistä 🙂
Helposti pääsee kun vähän lomarahoja ja osinkokevättä osuu samaan aikaan 😉 Oma ennätykseni taitaa olla säästöprosenteissa n. 92% juuri tuollaisena aikana (aikaisemmin tänä vuonna).
Kirjoittelen pitemmän tekstin vuokrastrategiastani ja vuokraamista myöhemmin, mutta voin vastailla lyhyesti. Vuokralaisen löytäminen oli helppoa, koska ostin erittäin pienen riskin (ks. pienemmän tuoton) asunnon aivan Tampereen Yliopiston vierestä. Otin siis vuokralaiseksi perinteisesti nuoren siistin opiskelijatytön, joka keskimäärin on jokaisen vuokranantajan ihannevuokralainen. Vuokravakuudet ja vuokrat ovat tulleet juuri niin kuin sovittiin ja nukun yöni hyvin tällaisen vuokralaisen kanssa.
Menen asuntosijoittamisessa vähän samalla logiikalla kuin sijoittamisessa – mitä helpompaa sen parempi, vaikka tuotto olisi 1% pienempi. En itse hankkisi sijoitusasuntoja kuin kaupunkien keskustasta tai oppilaitosten läheltä, koska en ole asuntosijoittaja-asiantuntija. Tällaiset kohteet ovat matalan riskin, ja tarpeeksi hyvän tuoton kohteita minulle.