Yrittäjien eläkevakuutusuudistus – oikea ajatus, huono toteutus

En yleensä politiikkaa liittyviä asioita juuri kommentoi, vaikka politiikkaa olen aina aktiivisesti seurannutkin sivusta suhteellisen nuoresta lähtien, mutta kaikki eläkejärjestelmän ympärillä oleva keskustelu on aina ollut niin lähellä asiaosaamistani, kuin sydäntäni, että nyt en voi olla hiljaa. Tämän lisäksi olen ollut aina töissä (vahinko)vakuutusalalla, joten olen nähnyt kuinka paljon ihmiset alivakuuttavat itseään niin esineissä, henki, kuin missä tahansa muissakin vakuutuksissa ja olen maisterin verran asiaa opiskellut (sisältäen vahinko, eläke- ja sosiaalivakuutuksen).

Tämän lisäksi asia on ollut mielessäni jo ennen uutta lakiehdotustuudistusta, koska olen itse sivutoiminen yrittäjä ja kaveripiiristäni löytyy niin pienen perheyrityksen perijää kuin oman yrityksen perustaneita ihmisiä. Asia on äärimmäisen tärkeä kysymys monen sadan tuhannen ihmisen elinkeinon ja taloudellisen turvallisuuden takia ja tuntuu, että nykymaailmassa tästäkin saadaan äärimmäisen polarisoitunut keskustelu aikaiseksi.

Tänään pohdin hieman erilaisia näkökulmia asiaan sekä ennen kaikkea sitä, miksi myös yrittäjien (ja myös meidän tavallisten duunareiden) työeläkejärjestelmä on äärimmäisen tarpeellinen osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tehoton ehkä, mutta silti elintärkeä.

Mikä yrittäjän eläkevakuutuksen uudistus oikeastaan on?

Lähdetään nopealla kertauksella siitä, mitä ja miten hallitus on yrittäjän eläkejärjestelmää uudistamassa. Lakiesityksessä yrittäjien niin sanotun työtulon määrittämisen lähtökohdaksi esitetään toimialan mediaanipalkkaa ja työtulon taso tarkastettaisiin joka kolmas vuosi (Esim. jos liiketoiminta on kasvanut tai pienentynyt merkittävästi). Työtulo vaikuttaa yrittäjän eläkemaksujen määrään sekä eläkekertymään ja sosiaaliturvaan, kuten sairaus- ja vanhempainpäivärahoihin, ja tällä hetkellä yrittäjä saa määrittää sen itse (minimitaso tälle on kuitenkin asetettu).

Kuten olettaa saattaa, tällaisessa tilanteessa monet yrittäjät ilmoittavat työtulonsa alikanttiin ja usein huomattavasti alle toimialan mediaanipalkan. Syitä tähän on monia. Jotkut haluavat sijoittaa itse omat rahansa, toiset yrittäjät haluavat yksinkertaisesti enemmän rahaa nyt kuin tulevaisuudessa käyttöönsä. Jotkut taas eivät välttämättä tienaa erityisen hyvin, jolloin työtulot ilmoitetaan matalaksi, jotta liiketoimintaa voidaan ylipäätänsä pitää pyörimässä ja sen tuloilla voidaan elää.

Tämä johtaa tilanteeseen, jota kutsutaan alivakuuttamiseksi. Lopputulemana on yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvan heikkeneminen ja se, että valtio (eli siis veronmaksajat) maksavat yrittäjien eläkejärjestelmän kustannuksista sen osuuden, jota yrittäjien vakuutusmaksut eivät riitä kattamaan. Valtion kustantama osuus on ollut kasvussa ja muodostaa Eläketurvakeskuksen arvion mukaan nykyisin kolmanneksen yrittäjien eläkemenoista.

Mielenkiintoisin twisti asiassa on se, että käytännössä nykyinenkin lainsäädäntö mahdollistaisi työtulon tarkastamisen eläkevakuutusyhtiöiden toimesta – ne eivät lakia ole vain siten tulkinneet tai noudattaneet. Nykyinen laki siis pystyisi periaatteessa saavuttamaan lähes saman asian, jos sitä vain sovellettaisiin ”oikein”. Tämä laittaa sinänsä koko uudistuksen outoon valoon ja sen asioiden muuttumisen kysymysmerkiksi, vaikka uudistus menisi läpi.

Uudistus saattaa kuulostaa tavallisen veronmaksajan korvaan järkevältä – onhan tarkoitus kattaa lähinnä alivakuuttamisesta johtuvat ongelmat uudistuksella. Katsotaankin siis seuraavaksi, millaisia erilaisia näkökulmia tahoilta asiaan löytyy ja miksi jotkut vastustavat uudistusta verisesti ja miksi jotkut sitä puoltavat Ja toisaalta, millaisia muita vaihtoehtoja asian korjaamiseen on ehdotettu.

Viralliset näkökulmat yrittäjän työeläkeuudistukseen

Yrittäjät näkevät asian ongelmallisena monesta eri syystä ja näkökulmasta. Ensinnäkin tietyissä tapauksissa eläkemaksut voivat nousta niin paljon, että osalla yrittäjistä yrittäminen ei olisi lainkaan kannattavaa. Tällöin osa yrittäjistä joutuisi lopettamaan yrittämisen kokonaan. Tämä on mielestäni ok argumentti, mutta samaan aikaan on huolestuttavaa, että joidenkin yrittäjien tulot ovat niin matalat, että prosenttikorotukset onnistuisivat liiketoiminnan tekemään kannattamattomaksi yksilölle.

Se, mikä sai itseni kirjoittamaan tämän tekstin ei ollut Suomen Yrittäjien ihan järkevä huolenaihe, josta pitää vähän huolestua molempiin suuntiin. Se, mikä itseni herätti oli luonnollisesti ne mustavalkoiset kommentit, joita somessa ja lobbareiden toimesta taas vaihteeksi jaettiin asiaan liittyen ja joita olen myös oikeassa elämässä kuullut.

Ensimmäisenä tulee Finanssiala Ry:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin teksti työeläkevakuutusuudistuksen puolesta. Kauppi kirjoittaa seuraavasti.

Suomi on pullollaan oman elämänsä sankareita, jotka mieluummin hoitaisivat täysin itse oman vanhuuden turvansa, koska osaavat sijoittaa eurosensa fiksummin kuin eläkeyhtiöiden ammattilaiset. Palkansaajien ja yrittäjien maksamat eläkemaksut eivät kuitenkaan ole säästämistä tai sijoittamista, vaikka varoja pitkän eliniän turvaksi tulevaisuuteen kartutetaankin. Eläkemaksut ovat vakuutusmaksuja ja luonteeltaan lähempänä veroja, joita jokaisen – niin palkansaajan kuin yrittäjänkin – tulee maksaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti oikeaan aikaan ja oikean suuruisina.

Palkansaajat eivät voi vapaasti valita omaa veroprosenttiaan tai työeläkemaksuaan. Miksi yrittäjille tämä pitäisi sallia jättämällä työtulo täysin heidän omaan harkintaansa?

Koko tekstin voi lukea täältä. Olen hämmentynyt siitä rivien välistä nähtävästä ärsyyntymisestä, mikä Kaupin tekstissä on etenkin oman elämänsä sankareita kohtaan. On fakta, että eläkejärjestelmä Suomessa on erittäin raskas ja tehoton, jos vertaa yksilön indeksisijoittamiseen.

Ei tarvitse siis olla oman elämänsä sankari, että voi sijoittaa tuottoisammin kuin eläkeyhtiön ammattilaiset, jotka on sidottu milloin milläkin regulaatiolla – siihen riittää yksinkertaisesti se, että sijoittaa kerran kuussa indeksirahastoon. Näin jokainen meistä voi sijoittaa tuottavammin kuin eläkejärjestelmän ammattilaiset, täysin taustastamme tai sijoitustaidoistamme huolimatta.

Toisesta osasta olen taas Kaupin kanssa samaa mieltä. Eläkejärjestelmä on yleensäkin väärin ymmärretty, sillä kysehän on kirjaimellisesti vakuutuksesta. Vakuutuksen tehtävä on hallita riskejä, ei lisätä niitä esimerkiksi all-in Teslaan sijoittamisella. Eläkeyhtiön ammattilaisten huonot sijoitustuotot eivät olekaan vika vaan ominaisuus vakuutusjärjestelmässä, mihin kuuluu riskien minimointi (joka ihan talousteoriassakin johtaa siis usein pienempiin tuottoihin, koska riskit ja tuotot kulkevat aina käsi kädessä).

Yrittäjien eläkejärjestelmähän toimii myös hieman eri tavalla kuin työeläkejärjestelmä. Siinä, missä työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva (eli osa työntekijän maksamista eläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan), yrittäjien järjestelmä puhdas jakojärjestelmä, jossa eläkkeet katetaan kunkin vuoden maksuilla ja varoja ei kerry järjestelmän sisään. Lopputuloksena yrittäjien tänä päivänä maksamat eläkemaksut eivät riitä eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeisiin. Yrittäjien eläkejärjestelmä ei ole myöskään pelkästään eläkejärjestelmä vaan se turvaa myös yrittäjän työaikaista sosiaaliturvaa, mikä usein unohtuu monelta maksuista puhuttaessa.

Valtio kattaa puuttuvan osan tästä yrittäjien eläkejärjestelmän rahoituksesta. Valtion rahoitusosuus on kasvanut tällä hetkellä n. 350 miljoonaan euroon vuodessa. Ja mikä onkaan tilanne, kun jokainen keikkataloudessa tilinsä tehnyt yrittäjä 40 vuoden päästä eläköityy? Järjestelmä todennäköisesti pettäisi alta.

Vapaus-näkökulma eläkeuudistukseen

Onkin vielä kolmas äärimmäinen näkemys, jota on ehdotettu etenkin tiettyjen korkean profiilin somevaikuttajien toimesta ja jota kuulen yrittäjiltä vähän väliä sanottavan. Räjäytetään koko systeemi! Helsingin Sanomat teki viikonloppuna jutun varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmesta, joka on perustanut Vapaa Vauras Nainen ja Vauras Nainen someryhmät, ja joka ehdotti oikeastaan juuri tätä eli täyttä vapautta valita.

Olen maksanut minimi YEL-maksua 20 vuotta. Jos olisi mahdollista, haluaisin olla maksamatta koko maksua ja samalla luopua myös eduista – myös jo kertyneestä eläkkeestä (omalla kohdallani noin 220 euroa). Sopiiko? #YEL

— Terhi Majasalmi (@TerhiMajasalmi) July 31, 2022

Näin taloudellista riippumattomuutta itsekin tavoittelevana, moni saattaa ajatella, että kannatan varmasti tätä ajatusta. Vapaus on parasta mitä on ja eläkejärjestelmä on paljon tehottomampi tapa sijoittaa kuin indeksirahastot tai osakkeet. Mikä olisikaan sen täydellisempää kuin antaa yrittäjien olla maksamatta eläkemaksuja ja antaa heidän sijoittaa rahansa itse ja tuottavammin! Vastaus: jopa nykyinen järjestelmä.

Tähän Hesarijuttuun ja Twiittiin tuli paljon samankaltaisia menestyneitä yksityis- ja muita yrittäjiä kommentoimaan, että juuri näin kyllä sitä omilla sijoituksilla pärjää. Yhteistähän näillä ihmisillä on se, että he ovat usein kiinnostuneet sijoittamisesta tai sitten vain laskevat omalle kohdalleen osuvat riskit paljon pienemmiksi kuin ne oikeasti ovat.

Samaa varmasti moni (esim. minäkin) voisin sanoa työeläkejärjestelmästä. Ottaisin paljon mieluummin 600 euroa enemmän kuussa sijoituksiani varten ja pystyisin tuottamaan sijoituksillani todennäköisesti enemmän tuottoa kuin mitä rahani eläkejärjestelmässä tuottavat. Ymmärrän kuitenkin koko vaatimuksen absurdiuden.