Olen kasvanut alemman keskiluokan perheessä, mutta tästä huolimatta olen päässyt jo 30-vuotiaana siihen onnelliseen asemaan, jossa tienaan enemmän kuin vanhempani tienasivat koskaan yhteensä. Olen siis aidosti hyvätuloinen ja kuulun jo top10%:iin suomalaisista ansiotulojeni osalta. Varallisuudessa nollasta lähtiessä top 10%:iin on oikeasti matkaa.
Kehitys on ollut hurjaa ja voin sanoa olevani aidosti ylpeä kaikesta tästä, sen sijaan, että perinteiseen suomalaiseen tyyliin häpeäisin hyviä tulojani ja saavutustani. Jotain, mitä haluaisin nähdä enemmänkin suomalaisessa talouskeskustelussa. Ja tilastojen valossa tosiaan parhaimpaan 10%:iin pääsee Suomessa tällä hetkellä, jos tienaa kuukaudessa yli 5 238 euroa ennen veroja. Varallisuudessa top10%:iin pääsisi, jos kotitalouden nettovarallisuus olisi 499 700 euroa – olen tällä hetkellä vielä jonkun matkan päässä tästä.
Tulojen kasvattaminen ja uralla kehittyminen on itselleni äärimmäisen tärkeää, sillä vain täten voin varmistaa sen, että pystyn saavuttamaan taloudellisen riippumattomuudeen hyvissä ajoin ennen eläkeikää, joka on täysi kysymysmerkki ikäluokalleni, yhdessä säästämisen ja sijoittamisen kanssa. Haluan myös puhua tuloista enemmän, koska tuloista avoimesti enemmän hyödyttäisi ennen kaikkea kaikkia meitä – tavallisista duunariperheistä lähteneitä perusjanttereita, jotta oikeasti tietäisimme mikä on mahdollista ja miten se on mahdollista.
Mutta miten olen päässyt tähän tilanteeseen duunariperheestä ja ilman valmiita suhteita työelämään? Entä mitkä olivat askeleet kohti hyvätuloisuutta. Tänään avaan työurani kirjaimellisesti lapsesta tähän päivään.
Junioreiden jalkapalloerotuomari 14-16v
Työurani alkoi jo erittäin nuorella iällä. Toimin kotikaupunkini Hyvinkään junnujalkapalloliigassa erotuomarina 6-12-vuotiaille. Kyseessä oli siis kesätyö, joka vei viikosta ehkä sen 10 tuntia. Töitä sai siten, että käveli tuomarivastaavalle ja pyysi töitä. Kuten voit olettaa, ei tähän hommaan ollut tunkua, koska kuka haluaisi viettää kesäiltoja tässä iässä töissä? No en minäkään halunnut, mutta vanhempani patistivat, koska isoveljeni oli aloittanut samat hommat samassa iässä.
Ja jos olet koskaan ollut kilpaurheilija tai tuomari, tiedät, että tuomarin homma on about se epäkiitollisin homma kentällä. Teit oikein tai väärin, aina tulee huutoa. Ja sitten kun olet vielä teini-iässä ja saat jatkuvasti huutoa aikuisilta (koska hei, miksi ei eläisi intohimoisesti taaperon urheiluottelua), niin rahaa enemmän tästä työstä jäi ennen kaikkea kasvamiskokemus sekä itseluottamusta.
Olin koko nuoruuteni äärimmäisen ujo, mutta erotuomarina tähän ei oikein ollut varaa. Sainkin tässä tehtävässä ennen kaikkea äärettömän paljon itseluottamusta ja uskon, että työ sen kauheudestaan huolimatta oli ehkä parhaita kasvukokemuksia tuossa iässä. Ja samalla näki, kuinka ääliöitä aikusetkin usein ovat – kun kyse on omasta kullannupusta.
Palkka ei sinänsä ollut tuntitasolla huono – yhdestä ottelusta maksettiin n. 12 euroa ja ottelu kesti 30-40min. Koska otteluita ei kuitenkaan ollut kuin parina iltana viikossa ja pari peliä päivässä, ei tässä aivan hulluille rahoille päässyt. Tarpeeksi kuitenkin, että laitoin kaiken säästöön pahan päivän varalle.
Puistotyöntekijä 17-18v
Erotuomaritöiden jälkeen ajattelin, että voisin hakea muita töitä (oikeasti olisin halunnut viettää edes yhden kesän tässä iässä ilman töitä).. Niinpä hain kotikunnaltani erilaisia töitä ja päädyin viimeiseen vaihtoehtooni puistojaoksen työntekijäksi kahdeksi kesäksi. Nämä pestit onneksi kestivät vain kuukauden eli olin aina töissä yhden kuukauden ja sitten lomalla toisen.
Puistotyöntekijän pesti oli myös nuorena äärimmäisen hyvä kokemus. Mikään asia ei ole saanut minua motivoitua opiskelemaan yhtä hyvin kuin ne kesäpäivät, kun nypin rikkaruohoa liikenneympyrässä, kerään ihmisten darraroskia maanantaiaamuna kuudelta tai kaivelen roskiksia hanskat kädessä peläten, joka hetki, että kohta sieltä tulee huumepiikki. Tämä työ opetti minulle ennen kaikkea sen, että tällaiset fyysiset työt eivät ole se mistä saan kiksit ja halusin ehdottomasti tehdä elämälläni aivan jotain muuta.
Monta merkittävää asiaa osui näille kesille. Kiinnostuin taloudesta kun ja finanssikriisi iski Suomeen täydellä teholla. Michael Jackson kuoli (en koskaan päässyt näkemään häntä livenä ja tämä jäi mieleen kun näin uutisen joskus Teksti TV:n uutisena työaamuna) sekä aloitin sijoittamisen. Nämä kesät olivat monella tapaa käännekohtia elämässäni, koska ne antoivat muuten hukassa olleelle nuorelle suunnan kohti kauppatieteiden opintoja.
Puistotyöntekijän palkka oli sen aikainen kunnan minimipalkka: n 6€/tunti ja lisiä ei juuri tullut paitsi roskiksenkaivelusta.
Keittäjä armeijassa 19v
Minulla on vanha urheiluvamma polvessani, jonka takia olisin saanut C:n paperit, mutta jostain syystä oli sen verran aattellinen nuorena, että pitäähän minun nyt intti käydä! Sen sijaan, että olisin siis selittänyt polvivammaani, päätin mennä inttiin (jossa sitten polveni huuti hallelujaa koko puolen vuoden ajan).
Intissä maksettava päivärahahan on puolen vuoden miehille (joita keittäjät ovat) täysin olematon ja käytännössä se riittii juuri ja juuri kattamaan elämäni kulut. Elin suhteellisen turbulenttia aikaa elämässäni tässä kohtaa, koska vanhempani erosivat ja olin juuri eronnut ensimmäisestä pitkäaikaisesta tyttöystävästäni.
Armeija ei loppupeleissä ollut ollenkaan minun paikkani ja parin viikon sisään oli selvää, että haluan sieltä vain pois. Sanoin, että minulla ei ole opiskelupaikkaa, ajokorttia ja tein tahallani pällikokeet päin seiniä, jotta en vahingossakaan joutuisi miksikään muuksi kuin puolen vuoden hönttämieheksi. Hainkin keittäjäksi, ja olin keittäjäporukassamme ainoa, joka sinne halusi – muut joutuivat. Strategisesti hyvä päätös.
Intistä käteeni ei jäänyt kyllä mitään muuta kuin inttijuttuja, joita voi sitten jutella muiden kännisten miesten kanssa illanistujaisissa (jokainen mies ja todennäköisesti myös nainen tietää, mistä puhun).
Asiakaspalvelija 20-24v
Menin ensimmäisen yliopiston opiskeluvuoteni jälkeen kesätöihin asiakaspalvelijaksi finanssialan yritykseen. Kyse oli lähinnä perinteistä puhelimeen ja verkkoviesteihin vastaamista. Tässä hyvä huomata, että sain työt mitä erittäin omituisella tavalla – en perinteisesti hakemalla. Senaikainen tyttöystäväni oli saanut kesätöitä äitinsä kautta kyseisestä yrityksestä ja pian huomattiin, että kyseinen osasto tarvitsi vielä yhtä apukättä, joten uusilta kesätyöntekijöiltä kysyttiin, tuntisivatko he jonkun, joka tarvitsi töitä.
Olin hakenut kyseiseen firmaan töihin, mutta kutsua ei koskaan kuulunut työhaastatteluun, mutta koska tyttöystäväni suositteli minua, sain työn yhdellä työhaastattelulla. Tässä minulla kävi yksinkertaisesti järjetön tuuri ja sainkin ns. suhteiden suhteilla töitä. Ironista kyllä kaksi kuukautta töiden aloittamisen jälkeen, sain saman yrityksen kesätyöhaulta ilmoituksen ”valitettavasti sinua ei valittu tällä kertaa”. Jepjep.
Koin huonoa omaa tuntoa siitä, että olin saanut kesätyön takaoven kautta (koska silloin elin vielä maailmassa, jossa koin, että itserakentamat verkostot olivat huono juttu) ja osaltaan tämän takia olin kesätöissä erittäin tehokas, ja olinkin otettu, kun sain jatkaa samoja töitä osa-aikaisena kesän jälkeen opiskelupaikkakunnallani ilman esimiehen valvontaa yrityksen toiseen toimipisteeseen. Ei esimiesvalvontaa, erittäin joustavat työajat sekä lauantaityövaihtoehto, mahtavaa.
Työ oli käytännössä täydellinen opiskelijalle sen joustavuuden suhteen ja vain iltatyömahdollisuus olisi tehnyt siitä parempaa. Toki työ oli itselleni ehkä vähän liian aivotonta ja välillä työ ärsytti sen pienen haasteellisuuden takia, mutta en voinut valittaa, koska niin joustavaa, siistiä sisätyötä, jossa oli vielä ihan ok palkka oli suhteellisen vaikea löytää opiskelijana. Otin siis kaiken ilon irti ja elin opiskelijaelämää täysillä, koska työni sen mahdollisti.
Hyvä myös huomata, että työsopimukset tehtiin koko opiskeluajan 3-6 kuukauden jaksoiksi, joten allekirjoittelin helposti yli 10 määräaikaista työsopimusta näiden vuosien aikana. Kyseessä oli myös aina monesti parjattu nollasopimus, jonka kannattaja voin ehdottomasti sanoa olevani, koska ei ollut mitään niin kivaa opiskelijana kuin pitää omaa lomaa, kun sanoin ,että nyt ei ehdi töitä tehdä (piti siis bilettää, matkailla ja opiskella).
Entäs palkkani? Tuntipalkkani kehittyi seuraavasti vuosien aikana. Hyvä huomata, että en kertaakaan pyytänyt palkankorotusta, vaan esimieheni nosti vapaaehtoisesti palkkaani joka vuosi (todennäköisesti sen takia, että olin niin tehokas Excel-tilastoissa). Ensin tuntipalkka, suluissa, mitä kuukausipalkkani olisi ollut, jos olisin ollut kokoaikainen.
20v: 12,2€/h (n. 1920€/kk)
21v: 13,5€/h (n. 2126€/kk)
22v: 14,7€/h (n. 2315€/kk)
23v: 15,5€/h (n. 2441€/kk)
24v: 16,7€/h (n. 2630€/kk)
Asiantuntija 25-26v
Tässä tapahtui paljon asioita ristiin ja samaan aikaan. Aloitin asiantuntijana samassa työpaikassani, jossa olin ollut asiakaspalvelija. Olin siis töissä finanssialanyrityksessä, mutta asiantuntijan rooli oli enemmän IT-painotteista kehittämistyötä, joka oli itselleni täysin uusi maailma ja johon minulla ei ollut yhtään koulutusta, kun kauppakorkeakoulussa opiskelin.
Aloitin 25-vuotiaana tosiaan IT-kehitysprojektissa, ja tein samanaikaisesti Graduani. Projektityö jousti mukavasti ja sain Gradun hyvin valmiiksi – halusin kuitenkin käydä vielä vaihdossa, joten lähdin Etelä-Koreaan puoleksi vuodeksi vaihtoon vielä ennen kuin nostin KTM:n paperit ulos yliopistosta.
Kun palasin Etelä-Korean vaihdosta, valmistuin ja jatkoin töitä IT-projektissa. Katsoin Ekonomiliiton suosituspalkkoja ja PK-seudulla silloin suositeltiin n. 3200 euron palkkaa vastavalmistuneelle KTM:lle. Vaihdosta palattuani minulle kuitenkin tarjottiin 2900 euron palkkaa ja en oikein osannut käsitellä asiaa, koska olin sen verran kokematon palkkakeskusteluissa. En sanonut pettymyksestäni esimiehelleni, vaan lähdin hakemaan vain muita töitä.
Tässä kävikin sitten aika mielenkiintoisesti. Kerroin duunikaverilleni, että haen töitä muualta, joka oli mennyt lipsauttamaan asian projektiesimiehelle. Olin käynyt jo työhaastattelussa OP:lla ja olin finaalissa, kun projektiesimies otti minut sivuun ja sanoi, että minut halutaan pitää talossa ja tarjous uudesta palkasta on tulossa huomenna.
Palkkani nostettiinkin kiitos työkaverini lipsautuksen n. 3550 euroon vain kuukausi sen jälkeen, kun valmistuin KTM:ksi. Tässä kävi tuuri, että työkaverini laverteli, sillä viihdyin työpaikallani hyvin, vaikka OP:lta olisin saanutkin VIELÄ parempaa palkkaa. Tulin siis tyytyväiseksi hetkeksi.
Erityisasiantuntija 27v
Olin ollut nykyisessä projektissa töissäni jo kaksi vuotta ja ottanut yhä enemmän vastuuta tietystä IT-puolesta, jonka jälkeen sain automaattisesti erityisasiantuntijan tittelin. Tämä ei valitettavasti palkassani näkynyt, koska yritys, jossa työskentelin ei ollut tunnettu korkeista palkoistaan (mutta hyvistä työsuhde-eduista kyllä).
Tämä asema kuitenkin auttoi CV:täni sekä seuraavaa steppiä minulle oltiin valmistelemassa nykyisessäkin työpaikassani, kunnes kohtalo (eli headhunter) puuttui peliin ja vei minut aivan uuteen suuntaan työurallani. Kun lähdin tästä työpaikastani, olin ehtinyt työskennellä siellä jo 7 vuotta, erittäin pitkä aika ikäiselleni ainakin työhaastattelijoiden mukaan.
Kehityspäällikkö 28v – nykyhetki
28-vuotiaana headhunter soitti minulle ja vaikka en saanut töitä heti, onnistuin saamaan samaisen työpaikan noin puoli vuotta ensimmäisten keskustelujen jälkeen, koska ensin valittu henkilö ei roolissa viihtynytkään. Headhunter löysi minut LinkedIn:stä, ja tämä on ollut tuttavapiirissäni erittäin yleinen tapa löytää uusia työpaikkoja, joten suosittelen laittamaan LinkedIn-profiilisi kuntoon tämän kirjoituksen avulla.
LinkedIn on mahtava työelämän demokratisoija, sillä minunkaltaiset ihmiset, joilla ei ole valmiita perhe-tai muita suhteita työelämän ylempiin asemiin voidaan löytää sen avulla pelkän osaamisen takia. Kunhan sen osaa teroittaa LinkedinIn:ssä siten, että oikeat ihmiset sinut sieltä löytävät. Jotain, mikä olisi lähes mahdotonta vielä 10-15 vuotta sitten.
Minulla oli myös onni onnettomuudessa, kun en alunperin saanut tätä työtä ensimmäisellä kierroksella. Pyysin alunperin palkkaa tästä työstä 4500 euroa, mutta kun työpaikka lähestyi minua uudelleen tiesin, että tilanne oli minun edukseni, joten kehtasin pyytää 5000 euroa rahapalkkaa (+edut). Sain vääntää palkasta hetken tulevan esimieheni kanssa puhelimessa, mutta lopulta esimieheni suostui palkkapyyntööni.
Puolen vuoden koeajan jälkeen tökin ensin hieman kepillä jäätä palkankorotuksesta ja pyysin turhan pientä palkankorotusta (200e). Sainkin sen helposti. Vähän yli vuoden talossa oltuani ja huomattavasti lisää vastuuta saatuani sekä pätevyyteni todistettuani, uskalsin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pyysin jonkun mielestä rohkeastikin 1000 euron palkankorotusta tämän vuoden alussa, ja vaikka en koko korostusta saanut, tänään palkkani onkin 6000 euroa + edut.
Voin sanoa, että olen ylpeä siitä, mitä olen työelämässä saavuttanut ja vaikka tuuria on luonnollisesti ollut matkassa, olen mennyt aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin, koulutuksiin ja yksinkertaisesti luonut ns. maalipaikkoja itselleni läpi työuran. Vanhana oikeana laitahyökkääjänä tiedän sen, että kun tarpeeksi paikkoja itselleen luo, aikanaan se pallo sinne maaliin livahtaa, jopa huonona päivänä.
Mitä urastani tähän mennessä voi oppia?
Nostaisin ehkä ennen kaikkea kuusi asiaa urastani esille tähän mennessä.
1. Työn tekeminen on arvokasta itsessään.
2. Maailma toimii suhteilla ja niitä on hyvä rakentaa – ja turha hävetä. Kukaan meistä ei selviä yksin tässä maailmassa.
3. Uskalla vaatia, jos olet tehnyt työsi hyvin – hyvä työ palkitaan aina aikanaan.
4. Uskalla vaihtaa työpaikkaa, jos haluat parempaa palkkaa.
5. Kouluttautuminen kannattaa aina.
6. Työelämässä paljon kiinni on tuurista.
Aloitin työt aika aikaisin keskimääräiseen suomalaiseen verrattuna ja koen, että se oli pelkästään positiivinen asia. Opin työn tekemisen olevan normaalia erittäin nuoresta iästä lähtien ja se kasvatti itselleni paksumman nahkan, missä on oikeastaan elämässä aina hyötyä. Myös täällä Internetin ihmeellisessä maailmassa. Fakta on myös, että etenkin nuorena töitä hakiessa se, että on tehnyt edes jotain työtä aikaisemmin, näyttää hyvältä CV:ssä ja auttaa saamaan muita töitä myös myöhemmin elämässä.
Vaikka itselläni ei ollut suoria suhteita työelämään, maailma toimii suhteilla ja kukaan meistä ei selviä yksin. Sain ensimmäisen toimistotyöni kiitos exän äidin. Kertoo kahdesta asiasta. Suhteilla on valtavasti väliä ja toisaalta, paljon on tuurista kiinni. Suhteilla oli erittäin pitkään itselläni jotenkin suhmuroinen maine, mutta etenkin nyt pitemmälle työelämässä menneenä ymmärrän, että ilman suhteita ei voi olla edes menestyksekäs sellaisissa työtehtävissä, mitä itse teen.
Vihaan verkostoitumista introverttina luonteena, joten asia on minulle vaikea, mutta se on todellisuus jossa elämme. Suhteita kannattaa alkaa rakentaa jo opiskeluaikoina, johon jokaisella on mahdollisuus erilaisten ainejärjestöjen ja mentor-ohjelmien avulla. Itse sain eniten apua mentor-ohjelmasta ja ainejärjestöissä en juuri pyörinyt kuin aivan viimeisinä vuosina kauppakorkeassa.
Uskon siihen, että hyvä työ palkitaan aina. Olen aina pyrkinyt antamaan kaikkeni itsestäni töissä ja minun ei ole tarvinnut korostaa itseäni töissä, vaan työni on usein puhunut puolestaan. Oli kyse palkankorotuksesta tai uusista työtehtävistä. Toinen asia on proaktiivisuus. Kaikkea gloriaa töissä ei tarvitse kerätä itselleen, mutta on hyvä uskaltaa vaatia, jos on oikeasti tehnyt erinomaista työtä. Nuorempana en osannut vaatia ja minulla oli onneksi esimies, joka halusi nostaa palkkaani työn laatuni takia, mutta liian moni erinomainen työntekijä tyytyy palkkaansa tai tehtäväänsä, koska ei uskalla vaatia asioita.
Työpaikan vaihtaminen on usein paras tapa tehdä oikeasti iso loikkaus palkkatasossa. Jos olisin saanut ylennyksen entisessä työpaikassani, palkkani olisi silti todennäköisesti 2000 euroa matalampi kuin nykyään. Vaikka sinänsä vastuut olisivat aika samanlaiset ja koko luokaltaan ehkä jopa isommat. Jos taas näyttää siltä, että edes työpaikkaa vaihtamalla ei pysty saada parempaa palkkaa, mutta paremman palkan haluaa, on aika lisäkouluttautua tai vaihtaa alaa. Joskus katto on niin kova, ettei siitä voi läpi mennä, vaan se on vain pakko kiertää.
Ja viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, tuuri. Jos koulutus ja työurani olisi mennyt kuten sen suunnittelin kauppakorkeakouluun hakiessa, elämäni näyttäisi täysin erilaiselta. Minun piti mennä Helsingin kauppakorkeakouluun opiskelemaan rahoitusta ja siitä sitten pörssimaailmaan (tämän mielenkiinnon myöhemmin olen vain kanavoinut tähän blogiin). Myös LinkedIn:stä löytymiseni headhunterin listalle on osaltaan omaa työtä, profiilin optimointia, mutta myös tuuria.
Sen sijaan päädyin Vaasan kautta Tampereelle ja IT-maailmaan kauppakorkeakoulun penkiltä. Jos minulle olisi sanottu kauppakorkeakoulun alussa, että 7 vuoden päästä olet vastuussa kaikista yrityksen IT-järjestelmien kehittämisestä, en olisi uskonut. Elämä heitteleekin meitä ihan miten sattuu myös työelämässä ja tärkeintä onkin vain oikeasti uskaltaa ottaa vastaan jokainen mahdollisuus, mitä työelämä heittää tielle. Jotkut mahdollisuudet ovat parempia kuin toiset, mutta jokaisesta oppii jotain töistä ja itsestään.
Sijoittaminen alkaa olla normaalia, on aika normalisoida tienaamisesta puhuminen
Aloitin blogini yhdestä monesta syystä sen takia, että haluan puhua rahasta ja tienaamisesta avoimesti. Siinä missä raha on tabu yhteiskunnassamme, tuntuu, että ketään ei vihata niin paljoa kuin hyvätuloisia. Tämä siitä huolimatta, että ilman hyvätuloisia yhteiskuntamme ei edes pysyisi kasassa siinä muodossa kuin sen halutaan olevan aito hyvinvointiyhteiskunta.
Nopeasti pienituloisesta duunariperheestä nuorena yrityksen keskijohtoon päässeenä olen kuitenkin huomannut, että olen lähes sama ihminen olen kun silloin kun tienasin ennen veroja 3000 euroa vähemmän – ikävuodet ovat muuttaneet ajattelutapaani enemmän kuin palkkatasoni – maailma ei ehkä näytä niin mustavalkoiselta kuin ennen. Suurin syy tähän lienee se, että lähipiirini ja kaveripiirini ei ole muuttunut laisinkaan, vaikka palkkani moninkertaistunut.
Palkkataso ei muutakaan ihmistä, ellei anna sen muuttaa. Samalla olen saanut kokea myös sen progression, jota en ollut aiemmin niin kovasti itse kokenut. Kun jokaisesta lisäeurosta, jota tienaan alkaa mennä 60% veroihin, laittaa se miettimään sitä kuinka turhaa Suomessa on puhua bruttopalkoista. Jos Suomessa kaikkien palkoista puhuttaisiin nettopalkkoina, olisi todennäköisesti palkkakateutta huomattavasti vähemmän, koska oikeat tuloerot ovat huomattavasti pienemmät verojen jälkeen kuin ennen niitä.
Kuten alussa sanoin, haluan normalisoida tuloista puhumista ihan senkin takia, että kun tiedät, mitä muut tienaavat, pystyt myös sinä vaatimaan enemmän palkkaa – joka sinulle kuuluu. Ilman omaa kaveripiiriäni ja heidän palkkatasonsa tietämistä, en olisi itsekään nykyistä palkkaani edes uskaltanut vaatia.
On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että 3000 euroa ei ole absoluuttisesti paljon palkkaa tietyillä aloilla, vaikka jonkun toiseen silmään se voi tuntua isolta määrältä rahaa, kun on tottunut alemmalle tasolle. Samalla on hyvä ymmärtää, että joskus pitää vain vaihtaa alaa tai lisäkouluttautua, jos haluaa palkankorotusta – tietyllä koulutustasolla ja toimialalla, euromääräkatto saattaa tulla nopeastikin vastaan.
Sijoittamisesta puhuminen onkin alkanut normalisoitua erittäin vahvasti mediassa ja arjessa ja tuntuu, että sijoittaminen alkaakin olla erittäin normaalia. Vaikka toki edelleen kun mainitsen uudelle ihmiselle sijoittamisen oikeassa elämässä, jostain syystä keskustelu siirtyy heti kryptovaluuttoihin… Se, mikä kuitenkaan ei ole vieläkään yhtään normalisoitunut, on palkkapuhe.
Suomessa on julkiset verotiedot, mutta tästä huolimatta edes työilmoituksissa ei näy palkkatasoja (vaikka luulisi, että tämä olisi työnantajan ja työntekijän etu). Palkka on vielä äärettömän iso tabu Suomessa ja vaikka ajatus aika pelottava onkin, mitä avoimempia palkoista ollaan, sen vähemmän kyräilyä se aiheuttaa. Tähän on kuitenkin Suomessa loputtoman pitkä matka.
Palkoista ja rahasta puhuminen onkin hyväksi ennen kaikkea tavalliselle työntekijälle kuten sinä ja minä, jonka takia haluan siitä käytävää puhetta kannattaa normalisoida ja kateellisuuden sekä kyräilyn sijaan toivon, että inspiroiduit matkastani tähän asti. Ja jos se on minusta kiinni, tarina on vasta alussa!
Oletko uusi lukija ja oletko kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta, rahan tekemisestä tai taloudellisesta riippumattomuudesta? Aloita tästä ja löydä helpoiten sinua kiinnostavimmat kirjoitukseni. Blogini kattaa yli 500 tekstiä, joten olen varma, että löydät uutta mielenkiintoista luettavaa.
P.S. Muista seurata Omavaraisuushaastetta myös sosiaalisessa mediassa saadaksesi heti tiedon uusimmista kirjoituksista!
Omavaraisuushaaste Facebook
Omavaraisuushaaste Instagram
Omavaraisuushaaste Shareville
Kylläpä oli hämmentävä lukukokemus! Aivan kuin olisi pikakelannut oman elämän viimeisen 15v ajalta. Samaan aikaan ollaan oltu samantyyppisissä työtehtävissä, intissä, gradun äärellä ja valmistuttu yliopistosta. Minun palkkoihin verrattuna olet lähtenyt omille raiteillesi jo alussa (itsellä 4,8e/h kunnalla urheilukentän kunnossapitäjänä 16v lukiolaisena), mutta se ei heikentänyt samaistumisen tunnetta. Elämä on valintoja, mutta paljon on myös tuurista kiinni.
Aika hauska! Varmaan aika moni meistä on kulkenut samanlaisen polun varmasti, kun samana vuonna synnytty ja maailma on ollut ympärillämme varmaan asuinpaikasta riippumatta aika samanlainen. Ja ehdottomasti juuri näin, paljon on itsestä kiinni, mutta tuurilla on äärettömän tärkeä osa siinä, mihin lopulta päädymme.
lähes poikeuksetta,työ,ala vaikutaa palkaan,perus 8-tuntia,lisineen,päivä-vuorotyöläisenä voi suomesakin olla melkoinen ero,amatiliitot,ja niiden palkaataulukot,kertovat omaa kieltään.nykymalissa,heikenykset,työn siirtäminen,vähentyminen,ovat niitä joka ansioon eniten yleiseti vaikutaa,pyritään ottamaan,ulopuolinensijainen,tilapäinen,vuokratyötekijä,korvaava,opiskelija jonka te-typ,toimitaa.jos työt jatkuisivat ei palkosta ansioista olisi mitään lisätävää,rikon kyllä nuo numerot,ja olen saanut amaatiliitojen korkeimat ansiot,työntekijänä.headhanter,ei juuri löydä kun ei ole kirjoissa-kansissa,edes työnhakijana,joten jos suoraan haetasi,voisi tämänkin korjata.
Saisiko viittauksen tahan? ”Varallisuudessa top10%:iin pääsisi, jos kotitalouden nettovarallisuus olisi 766 200 euroa”. Kasittaakseni tuolla paasee Suomessa top 5%:iin.
Hyvä huomio! Joo ehdottomasti, olin unohtanut linkin siihen laittaa. Lisäsin tekstiin ja tässä linkki samaan tilastokeskuksen sivulle: https://www.stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_kat_003_fi.html Olisikohan yksilötasolla tuo 5%? Paitsi, että nyt kun sanoit, ja luin tarkemmin niin tuossa Tilastokeskuksen setissä tosiaan puhutaan top10:n mediaanista, ei rajasta, mietin itsekin, miksi luku on noin korkea.
Täytyypi selvittää, kun mulla aikaa on tähän perehtyä uudelleen tarkemmin, että mikäs se virallinen raja onkaan!
Edit: Tuossa samaisessa tekstissähän se lukee eli raja on tosiaan 499 700 euroa. Editoinpa tekstiin, hyvä kun huomasit.
Ei mitaan. Kiitoksia tasta. Erinomaisia juttuja, jatka samaan malliin.
Olen itse tällä hetkellä juuri valmistunut KTM ja finanssialan aspassa töissä.. tuntuu jotenkin todella turhauttavalta että tätäkö varten opiskelin. Olen hyvä asiakaspalvelutyössä ja asiakkaiden kanssa mutta en kyllä halua 100% käyttää aikaa luureissa istumiseen ja asiakasviesteihin vastaamiseen. Siirryin finanssialalle sijoitusmielenkiintoni takia, mutta nyt olen alkanut miettimään ettei tämä olekaan ehkä se oikea kanava. Onko sinulla mitään neuvoja antavia vinkkejä / tsemppejä? 🙂 Olen oppinut blogisi kautta hurjan paljon, kiitos mielenkiintoisesta ja selkeästä sisällöstä!
Hienoa kuulla ja onnea valmistumisesta!
Tämä on aika yleinen tilanne varmasti monelle finanssialan aspa:assa työskentelevälle KTM-opiskelijalle, jotka valmistuvat tai ovat valmistumassa. Ensimmäisenä kannattaa olla aktiivinen omalle esimiehelle omista mielenkiinnoista, voi kuitenkin hyvin olla, että talon sisältä löytyy duuni, mikä itseään oikeasti kiinnostaa. Isoissa finanssitaloissa on se hyvä juttu, että sieltä löytyy oikeastaan kaikki työtehtävät, mitä työpaikalta voi löytyä suorittavasta tasosta erittäin luovaan sekä kehityshommiin. Ensin kannattaa siis pohtia, mikä itseä kiinnostaa ja sitten sanoa siitä suoraan esimiehelle tai esimiehen esimiehelle ja nostaa esiin oma valmistuminen ja vahvuudet.
Jos omasta työpaikasta ei uran eteneminen mahdollistu, niin ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja muita työpaikkoja hakemaan. Tärkeintä tässä kaikessa kuitenkin on itse yrittää ensin tunnistaa, mikä itseä voisi kiinnostaa ja lähteä sitä kohti.
Hauskaa miten tutulta sun tarina näyttää. Jos jollain muulla se tuntui historialta, mulle tää ois ihannetulevaisuus kun oon sua noin 7v nuorempi (23) ja muutaman päivän päästä alottelemassa finanssialan hommia reilun 3k palkoilla. Vielä itseä nuoremmille tosin vinkkinä, että etenkin tekniikalla opiskelusta ja tehtailla työskentelystä saa kunnon buustia säästöhommiin kun jo ekoina kesinä prosessihommissa palkka on min. 3-4k ja paperitehtaissa parhaillaan 5-6. Myöhemmin ns. ”toimistotöissä” tämä toki kostautuu kun ei pääse enää vuorotyön lisiin kiinni ja palkka laskee. Tein tässä vaiheessa taktisen valinnan ja vaihdon rahakkaammalle alalle. Siitä vielä maksimaaliset opintolainat (myös kesältä) ja 100k salkku on hyvällä tuurilla kasassa jo melkein heti valmistuessa.
Toivotaan, että luonnistuu! Paljon tosiaan on oikeasti itsestä kiinni ja siitä, että tekee jatkuvasti tinkimättä töitä hyvin tai erinomaisesti. Tosiaan paperitehtaiden palkat vähällä kokemuksellakin ovat erittäin korkeat, joten hyvä vinkki, sinne vain tuntuu useasti pääsevän vain suhteilla, jos on nuorempi, mutta toki avoimilla hakemuksilla voi olla mahdollisuus, jos alan koulutusta osaa. Itselläni oli itseasiassa juuri intissä kaveri, joka 19-vuotiaana jo nosteli tuota yli 3k palkkaa juuri isänsä paperitehtaassa ja olin vain, että miksiköhän edes opiskelen, haha.
Paperi-, ja sellutehtailla tienaa duunarina todella hyvin, mutta koulutettuna huonosti. Insinöörien ja siitä ylöspäin palkat ovat muita aloja huonompia. Ylimmässä johdossa sitten maksetaan hyvin. Jos valmistut diplomi-insinööriksi ja menet koulusta tehtaalle töihin tienaat huomattavasti vähemmän kuin duunari. Päästäksesi samoihin vuosiansioihin joudut tekemään 10 vuotta töitä, etenemään uralla ja työssä ei tunteja lasketa ja puhelin soi kotiin useasti ja stressitasot ovat kovat.
Hyvin olet kyllä päässyt kehittymään tpalkassa. Oma tausta on myöskin työläisperheestä ja olen ensimmäinen kummastakaan suvusta joka valmistui yliopistosta. En ole päässyt lähellekkään samaan palkkakehitykseen vaikka olen uhrannut terveyteni ja yhden parisuhteen työlle.
15-19 vuotiaana työskentelin lukion ohella kaupassa. Maksoin kaikki omat kuluni, joten säästöön ei hirveästi jäänyt. Kaupassa eka palkkani oli 29 markkaa tunnissa, nousi sitten hieman.
19-20 vuotiaana kävin armeijan, jolloin aikaisemmat säästöt kuluivat.
21-28 Vuotiaana olin opiskelijana. Koulun ohella kaupan kassalla, ja kesät omat alan kesätöissä. Selvisin opiskeluista velkaantumatta, mikä on jälkikäteen katsottuna järjetöntä, huomioiden kuinka paljon opintoni venyivät jatkuvan työssäkäynnin takia. Mutta pienestä pitäen kasvatetu välttämään velkaa, joten henkisesti ei ollut edes vaihtoehto ottaa opintolainaa.
30 vuotiaana valmistuin diplomi-insinöörikisi ja pääsin ekaan työpaikkaani. Palkka 2300 e/kk (suositus oli jo tuolloin 3400 e/kk)
31-vuotiaana vaihdoin työpaikkaa ja aloin työskentelemään asiantuntijana. Aloituspalkka 3200 e/kk, jatkoin työssä 6 vuotta ja sain nostettua palkkani 4200 e/kk tasolle. Työ vaati 120-180 matkapäivää vuodessa, ja satoja tunteja vuodessa ylitöitä. Ylitöistä ja matka-aikaa ei korvattu mitenkään.
37-vuotiaana vaihdoin työpaikkaa ja pääsin päälikkötasolle. Palkan sain nostettua 5000 e/kk. Työ vaatii n. 300 h/ vuodessa ylitöitä ja puhelimeen pitää vastata iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja myöskin lomilla.
Olen vakavasti miettinyt uralla alaspäin askeleiden ottamista. Terveys on viime vuosina heikentynyt merkittävästi kun en ole voinut harrastaa mitään lajia säännöllisesti töiden takia ja unen laatu ollut heikkoa Paino on noussut päälikkötasolla vietetyn 2 vuoden aikana 15 kiloa. Vastaavan tason töitä olen haeskellut viime aikoina, mutta niissä vaatimukset työtunneille on vähintään samat, mutta palkasta pitäisi tinkiä, jos työnantajaa vaihtaisi. Työskentelen eräässä Suomen kymmenestä suurimmasta vientiteollisuuden yrityksessä.
Kiitos kattavasta historiikista! Ja erittäin mielenkiintoinen. Ymmärrän hyvin tuon työtaakan, koska itsekin huomannut, että juuri näin se tuntuu menevän asiantuntijasta päälliköksi siirtyessä.
Tätä itseasiassa olen itsekin viime aikoina pohtinut enemmänkin. Oikeasti nyt päällikkönä aikaa ja vaivaa menee merkittävästi enemmän kuin asiantuntijana, mutta veroprogressio on hoitanut kiitettävästi sen, että jos en työstä nauttisi, niin ei tässä mitään järkeä olisi puhtaalla raha/aika suhteella. Tuntuu, että aika monella asiantuntijasta päälliköksi muuttuvalla on täysinsama ongelma.
Kuulostaa todella pahalta mainitsemasi palkattomat ylityöt ja matkustaminen omalla ajalla. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua moiseen tilanteeseen, puhumattakaan että hyväksyisi sen.
Itse vaihdoin lyhyen urakiidon vuorotyöhön asiantuntija tehtävässä samalla työnantajalla. Lisien ansiosta palkka ylittää selvästi esimiestason, mutta ylitöillä päästään jo tuntuviin ansioihin. Vapaapäiviä on merkittävästi enemmän kuin päivätöissä, eikä töitä todellakaan tarvitse miettiä kotona.
Tosin harkitsen vakavasti vaihtamista vieläkin alemmalle tasolle vuorotöissä, koska palkka ei kuitenkaan laskisi merkittävästi, mutta työvuorot sisältäisivät pääosin leppoisaa jutustelua työkavereiden kanssa jalat pöydällä. Suosittelen vahvasti pientä downsiftiä uraohjuksille, jotka painavat pää märkänä esimiestä nöyristellen.
35v, dippainssi. Peruspalkka 6k. Nettovarallisuus 850k. Voisin ”eläköityä” jo nyt. Aika sama tarina.
Kovin on alhaiset menot, jos aiot 35-vuotiaana eläköityä ja meinaat että rahat riittää vuosikymmeniä. Itse olen 37-v, nettovarallisuus 2,6M€, menot 60-70k bruttona ja haluan vielä lisää puskuria. Tosin tarkoituksena on jättää myös tuleville polville eikä syödä salkkua nolliin.
Oho, hyvä varallisuus jo! Btw, mitä tarkoittaa menot bruttona?
Bruttomenoilla tarkoitan menoja ennen veroja.
Mita jarkea on puhua bruttomenoista? Verotus ja sen maara riippuu taysin omaisuusluokista tai (ja) palkkatuloista ja sen progressiivisuudesta.
60-70k bruttomenoilla tarkoitan aikaa, jolloin tulen elämään osakesijoituksillani enkä enää saa palkkatuloa. Esim. Jään 10 vuoden päästä firelle. Myyn osakkeita 70k ja tuotto on 50%. Maksan 35k voitosta veroa 34% eli n. 12k. Eli verojen jälkeen käytettävissäni on 58k. Tavoitteeni on kasvattaa salkku 3M, jolloin nostaisin n. 2% vuosittain. Kääntäen tällöin salkku olisi 50-kertainen menoihin nähden. Mielestäni ns. 4%/25x-säännössä on riski, että rahat loppuvat kesken, johtuen alhaisista koroista, osakkeiden korkeista arvostustasoista sekä juurikin Suomen korkeasta pääomaverotuksesta. Ja tosiaan itsellä on vielä tavoitteena jättää salkun pääoma tuleville polville.
Strategiasi on hyvin selkea. Ainoa asia mista mainitsin on tapa kommunikoida bruttomenojen kautta. Vertaileminen on talloin hyvin vaikeaa, ja jattaa paljon tilaa spekuloinnille.
”60-70k bruttomenoilla tarkoitan aikaa, jolloin tulen elämään osakesijoituksillani enkä enää saa palkkatuloa.”
-Aika kovat menot sulla kuussa jos melkein viisi tonnia… Mulle riittää pari tonnia, josta kela maksaa puolet.
”Esim. Jään 10 vuoden päästä firelle. Myyn osakkeita 70k ja tuotto on 50%. Maksan 35k voitosta veroa 34% eli n. 12k.”
-Miten ajattelit päästä firelle jos perusmatikka ei onnistu? Jos voittoa on 35k 70k:sta, niin tuottosi on 100%.
”Tavoitteeni on kasvattaa salkku 3M, jolloin nostaisin n. 2% vuosittain.”
-Mikä takaa sen, että osakkeet edelleen nousevat? Mä olen elänyt kitupiikin tavoin viimeiset 10-15v. Mulla varmaankin about 40-50v elinaikaa jäljellä. Jos nyt tulis kunnon dippi, niin saattaa kestää jopa 10v ennen kuin noustaan edellisen huipun yli – JOS noustaan. Mä en viitsisi ottaa tuollaista riskiä, että suurin osa elämästä menee hukkaan säästellen.
Mielenkiintoisia tarinoita ihmisillä! Kuulostaa kyllä hurjilta monen työmäärät versus siitä maksettava palkka. Itse oon puhelinmyyjä. Tai onhan virallinen titteli hienompi, mutta tittelit on titteleitä.
Teen 8h tunnin työpäivää ja viime vuodet tienannut noin 5000e/kk. Ei ikinä töitä vapaa-ajalla ja hyvät työsuhde-edut. Työajastakin 50% tahtoo mennä siihen, että pelataan toimistolla bilistä, käydään parin tunnin lounailla tai muuten vain jauhetaan skeidaa työkavereiden kanssa. Alkuvuosina, kun jaksoi vielä painaa pää märkänä, niin tienasin 100k/vuosi. Ja olishan se vieläkin mahdollista, jos jaksais olla tehokkaampi 🙂
Monesti on jotenkin hävettänyt, miten hyvin ja helposti tienaa esimerkiksi näitä tarinoita lukiessa. Siis ottaen huomioon, että omalle alalle voi tulla ilman koulutusta ja tienata enemmän kuin lääkäri ilman pelkoa, että joku kuolee käsiin.
Puhelinmyynnillä on monesti negatiivinen kaiku. Itse oon tosi ylpeä siitä, mitä teen työkseni ja työ on tosi palkitsevaa, kun asiakas on tyytyväinen.
Puhelinmyynnillä on varmaan negatiivinen kaiku pitkälti samasta syystä kuin niin monella muullakin alalla (eli sieltä löytyy niitä vähän hämyisiä vaihtoehtoja kuten vanhusten pelottelua, pakkomyyntiä jne.). Tosin sama pätee kaikkeen myyntiin, että se on samaan aikaan erittäin arvokasta työtä, mutta usein esiin nousee vain ne huonot tapaukset, mikä tahraa vähän turhaa myynnin mainetta. En kyllä koskaan tajunnut, että puhelinmyynnillä noihin numeroihin ihan pääsee, eli erittäin mielenkiintoista!
Kiitos hyvästä tekstistä!
Näitä tarinoita pitäisi kertakaikkiaan olla enemmän ihan juuri siksi, että avataan sitä matkaa mikä kukin ollaan kuljettu.
Itse olen nainen – enkä insinööri ja ne näkyy jo monella tavalla pankkitilillä ja omistuksissa.
Etenkin näkyy se, että olen saanut lapsia ja hoitanut heitä kotona.
Mikä voisi olla oikeasti vaihtoehto sille, että naisena käytännössä pitää valita lapset tai työ?
Olisi kyllä loistava homma, kun voisi kannustaa omaa tytärtä kulkemaan menestyksen portaita, mutta niin, ettei hänen tarvitsisi valita vanhemmuuden tai kunnianhimoisemman uran väliltä.
Lapsia tekemällä ja sitten jättämällä ne hoitamatta – siitä seuraa vaan ongelmia ratkottavaksi tulevaisuuteen yksilöille ja yhteiskunnalle – joten kaikkien etu olisi saada naisille mahdollisuudet kiinnostuksen ja osaamisen mukaan helpommin hypätä uraa tekemään, vaikka saisikin lapsia.
Jos taas jättää lapset tekemättä työn takia – se ikkuna sulkeutuu naisella aika nopeasti – ja sitten on aika pitkä aika harmitella- jos sitten siis harmittaa lapsettomuus.
Miehille nämä jutut harvemmin on ongelma eikä niitä varmasti tule edes mietittyä.
Kiitos hyvästä blogista kaikkinensa !
Luin juuri vähän aikaa sitten Harvard Business Reviewsta mielenkiintoisen artikkelin, joka käsitteli amerikkalaisia uranaisia. Käytännössä tutkimus tuli erittäin karuun lopputulokseen – uranaisella oli kaksi vaihtoehtoa: hankkia mies, joka tukee uraa (eli tekee sitten juuri lastenhoitoa, tekee kotitöitä jne.) tai vaihtoehtoisesti ei pariudu ollenkaan eikä tee lapsia ollenkaan! Omalla tavallaan aika karua kuvaa todellisuudesta, mutta uskon sen olevan harmittavan lähellä todelisuutta.
Omassa ikäluokassani olen huomannut, että naiset lykkäävät vain lasten tekoa huomattavasti ja keskittyvät ensin itseensä ja uraansa. Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista, että hedelmöityshoitojen voimalla sitten tehdään lapsia vasta 35-vuotiaana tai sen jälkeen. Toki tässähän erilaiset riskit lisääntyvät, mutta varmasti monelle silti se paras vaihtoehto. Uskon, että trendi varmasti jatkuu samanlaisena myös jatkossa ja kaikki venyttävät lasten tekoa tulevaisuudessa mahdollisesti vielä pitempään. Nämä ovat näitä erittäin vaikeita ja isoja elämän kysymyksiä!
Vastaus Nimimerkille ”Jukka” (jostain syystä ”vastaa”-toiminto puuttuu tuosta)
60-70k bruttomenoilla tarkoitan aikaa, jolloin tulen elämään osakesijoituksillani enkä enää saa palkkatuloa.”
-Aika kovat menot sulla kuussa jos melkein viisi tonnia… Mulle riittää pari tonnia, josta kela maksaa puolet.
-Kaikki on suhteellista. YOLO.
”Esim. Jään 10 vuoden päästä firelle. Myyn osakkeita 70k ja tuotto on 50%. Maksan 35k voitosta veroa 34% eli n. 12k.”
-Miten ajattelit päästä firelle jos perusmatikka ei onnistu? Jos voittoa on 35k 70k:sta, niin tuottosi on 100%.
– Hyvä kysymys. Palaan matikan alkeisiin lauantaipullon kanssa.
”Tavoitteeni on kasvattaa salkku 3M, jolloin nostaisin n. 2% vuosittain.”
-Mikä takaa sen, että osakkeet edelleen nousevat? Mä olen elänyt kitupiikin tavoin viimeiset 10-15v. Mulla varmaankin about 40-50v elinaikaa jäljellä. Jos nyt tulis kunnon dippi, niin saattaa kestää jopa 10v ennen kuin noustaan edellisen huipun yli – JOS noustaan. Mä en viitsisi ottaa tuollaista riskiä, että suurin osa elämästä menee hukkaan säästellen.
– Ei takaa sitten niin mikään, siihen nimimerkkini viittaakin. Sen takia en olekaan 100% osakkeissa. Niitä on kuitenkin oltava jo pelkästään inflaation takia. En koe, että elämä menee hukkaan säästellen. En välitä materialla, mutta kokemukset maksavat. Eläisin näin vaikka salkkuni olisi 10M. Ja saattaapi se joskus ollakin. Jännästi se raha osaa rahan luo. Tärkeintä on olla sohlaamatta siinä välissä vaan antaa korkoa korolla tehdä työnsä rauhassa.
Hei,
kiitos tästä postauksesta! Tässä näki hyvin, kuinka uran alussa voi olla myös todella pienestä kiinni se, mihin päätyy.
Asiasta toiseen – uskotko, että asunnon ostaminen (ASP) on aina kannattavaa? Haluaisin muuttaa mieluiten valmistumisen jälkeen ulkomaille, joten siksi koen, että asunto Suomessa sitoisi todella paljon (rahaa + vuokralaisten etsintä toiselta puolelta maailmaa). Koetko, että voi vaurastua pelkällä sijoittamisella, ilman asuntoa? Lähtökohdat suht. samat kuin sulla, eli aika nollasta lähdetään liikkeelle. Asuntoon saa suuren velkavivun, joka houkuttelee, vaikkei muuten omaan elämään ehkä sopisikaan. Mielipiteitä? Kiitos jo etukäteen.
Tilanteessa, jossa ajattelee menevänsä töihin ulkomaille, niin ASP:iin säästäminen on varmasti ihan järkevää, mutta asuntoa ei keskimäärin varmaan kannata ostaa ennen kuin on päättänyt mihin maahan haluaa asettua asumaan. Keskimäärin myös asuntosijoittaminen kannattaa tehdä siinä maassa, mihin asettua haluaa – oli se Suomi tai mikä tahansa muu, ihan käytännön syistä kuten tuossa juuri nostitkin esiin. Toivottavasti tästä oli jotain apua!
Hei! Kaipaisin sinulta hieman näkemystä, koska vaikutat todella fiksulta ja päämääräiseltä tyypiltä, asuitko muuten missä kaupungissa tällä hetkellä? Olen 25 vuotias ja olen tehnyt viimeiset 4 vuotta rahani nimenomaan kryptovaluuttoihin sijoittamalla. Viimeisin työkokemukseni on vuodelta 2018. Tällä hetkellä sijoitussalkkuni on kooltaan noin 600k euroa, eli kohtalaisen hyvin on menny (alkukassa n. 50k). En enää treidaa päivittäin, vaikka seuraan kyllä markkinaa todella aktiivisesti. 600k euron salkun lisäksi olen ottanut itselleni puskuria noin 50k euroa elämiseen. Tässä hieman taustaa.
Asiasta kukkaruukkuun, en ole ikinä oikein löytänyt itselleni soveltuvaa alaa jota lähtisin opiskelemaan. Olen matematiikassa jopa yllättävän huono, vaikka numeroita on tullut pyöriteltyä sijoittamisen osalta paljonkin. Alla minulla on koulutuksen osalta ylioppilastutkinto. Tällä hetkellä salkkuni on tuottanut tasaiseen tahtiin, mutta kaipaan jotain uutta ja mielekästä tekemistä elämääni. Olen äärimmäisen introvertti ja myöskin stressaava luonne, joka on myös osasyy siihen etten ole halunnut lähteä opiskelemaan mitään sijoittamisen ohella ja 8h päivässä markkinan seuraaminen on ollut tarpeeksi stressaavaa jo itsessään. Käytännössä minua kiinnostaa kyllä kaikki rahaan ja talouteen liittyvä, mutta tiedän etten pärjäisi esimerkiksi yliopistossa.
Koen ehkä itse, että olen saanut rahani jopa liian helposti, koska markkina on ollut käytännössä koronan alkua lukuunottamatta hyvinkin nouseva. En omista mitään asuntoa tai vastaavaa ja olen alkanut elää yhä enemmän mahdollisimman pienellä budjetilla. Osaisitko sanoa olisiko fiksu ratkaisu koittaa lähteä vielä opiskelemaan jotain vai keksiä jotain muuta? Työmarkkinoilla en varmasti olisi kuitenkaan ykkösvaihtoehto, jos vaikka opiskelisin itseni tradenomiksi, mikä kuitenkin ottaa oman aikansa ja en tiedä pötkiikö silläkään nykypäivänä pitkälle ilman erityisosaamista. Olen itse harkinnut että menisin tekemään jotain suht stressittömiä hommia, mitkä eivät kaipaa sen kummempaa koulutusta, näistä ei kuitenkaan kauheasti makseta ja en tiedä kyllästyykö niihin sitten nopeasti. Tein ennen sijoitushommiin siirtymistä myyntitöitä todella hyvällä palkalla, mutta paloin kahden vuoden jälkeen täysin loppuun, enkä oikein pysty kuvittelemaan itseäni enää semmoisiin hommiin. Lisätään nyt vielä, että tämä jatkuva koneella istuminen on alkanut tympimään ja tuntuu että kaikki työt meinaavat nykyään olla semmoisia, oli koulutus mikä tahansa.
Noh, tämmöinen avautuminen. Lähinnä kaipaan ulkopuolisen mielipidettä ja jotain näkökulmaa tähän asiaan. Kiitokset myös erittäin antoisista kirjoituksistasi!
Kiitos paljon! Ja onnea tilanteestasi – olet nuorena tilanteessa, josta moni vain haaveilee ja nyt onkin varmasti juuri oikea hetki pysähtyä pohtimaan, mitä elämältäsi haluat. Kokisin, että ihan elämänlaadun kannalta tuolla varallisuusmäärällä ei kannata alkaa säästämään aivan valtavasti vaan elää ns. tavallista elämää. Säästeliäisyys on äärimmäisen tärkeää, kun yrittää päästä nollasta 100 000 euroon ja siitäkin vähän eteenpäin, mutta sinun varallisuudellasi tärkeämpää on se, miten rahasi sijoitat / kuinka paljon tienaat kuin se, säästätkö nyt maksimimäärän.
Tunteesi ovat myös erittäin yleisiä ja esim. lottovoittajillahan on huomattu esiintyvän samaa ns. ”tyhjyyttä”, vaikka siitä olisi haaveillut, kun rahat tulevat ns. liian helposti. Samalla moni alkaa pelkäämään sen puolesta, että rahan menettää yhtä helposti kuin sen on saanut. Tärkeintä on, että et ala siitä stressaamaan liikaa, koska se kuitenkin ajaa pahimillaan vain entistä huonompiin päätöksiin.
Olet 25v ja käytännössä sinulle maailma on täysin auki. Opiskelut ovat siis ehdottomasti äärimmäisen hyvä ja suositeltava vaihtoehto. Sinulla ei ole enää taloudellisesta näkökulmasta kiire mihinkään, joten voit ottaa aikasi ja kokeilal erilaisia vaihtoehtoja. Mielestäni se, että jaksat seurata markkinoita 8 tuntia päivässä viittaa siihen, että asiantuntijatyöt, jossa ei kuitenkaan tarvita matematiikkaa valtavasti olisivat hyviä sinulle. Vaikka koet, että yliopisto ei ole sinua varten, suosittelen ehdottomasti kauppakorkeakouluun hakemista, sillä siellä ei matematiikkaa juuri tarvitse (en itsekään ole mikään matikkanero) ja käytännössä sillä koulutuksella pystyt tekemään ihan mitä vain.
Toinen – aivan erilainen – vaihtoehtohan on se, että hankit ammatin jostain, missä vaaditaan kädentaitoja – oli se sitten puuseppä, hitsari, jossa saa enemmän liikuntaa, vähemmän näyttöpäätettä ja kädet likaisiksi. Hyvässä taloudellisessa tilanteessa kannattaa alkaa hakea ammattia oman mielenkiinnon kohteista, vaikka ne eivät niin hyväpalkkaisia olisikaan, koska jos 8 tuntia päivästä töissä on tylsyyttä tai stressiä, ei se kauhean elämänarvoista ole.
Tärkeintä kuitenkin on se, että et passivoidu, vaan kokeilet kaikkea mikä tuntuu edes hieman mielenkiintoiselta. Maailmassa on kuitenkin niin loputtomasti vaihtoehtoja, mistä emme ole edes tietoisia, että jokaiselle meille löytyy jotain – kunhan jaksamme etsiä.
Jos et ole vielä lukenut, niin inspiraatioksi vielä kaksi eri tekstiäni, missä pohdin ja tarjoan työkaluja näitä elämän isoja kysymyksiä varten:
https://omavaraisuushaaste.com/mika-ammatti-sopii-minulle/
https://omavaraisuushaaste.com/miksi-ja-mita-tekisin-taloudellisen-riippumattomuuden-saavutettuani-unelmani-elamassa-vuonna-2021/
Toivottavasti tästä oli apua!
Kiitos vastauksesta! Tuo tyhjyyden tunne on varmasti hyvä sana kuvaamaan ajoittaisia fiiliksiä, mutta ihmisen psykologiaan jonkun verran tutustuneena se on kai ihan ymmärrettävää. Tuo 8h tunnin markkinan seuraaminenkin on toki hieman ristiriitaista, koska samaan aikaan nautin siitä todella paljon, sillä kryptojen maailmasta on samaan aikaan tullut itselleni todellinen intohimo, ehkä jopa jonkunlainen riippuvuus 😀 tiedän etten varmasti ole ainoa, kuka tuohon ”kaninkoloon” sukeltaa. Ylivoimaisesti suurin positio itselläni on siis Bitcoinissa tällä hetkellä. En ole kerennyt lukea lähelläkään kaikkia kirjoituksiasi, oletko itse mitä mieltä kryptomarkkinasta ja etenkin mielipide Bitcoinista kiinnostaisi minua kovasti!
Olen viimeaikoina koittanut miettiä valtavasti vaihtoehtoja miten alkaa hajauttaa sijoitustuottoja, kun tulee sen aika että alkaa myös realisoimaan voittoja, tällä hetkellä korkoa korolle ilmiö on kuitenkin liian houkutteleva alkaakseni hajauttamaan sen enempää, sillä uskon vahvasti esimerkiksi Bitcoinin eksponentiaaliseen nousuun pitkällä tähtäimellä. Aikamoista vuoristorataahan tuo volatiliteetti tuo välillä omiinkin fiiliksiin, vaikka ei pitäisi varmasti antaa sen liikaa vaikuttaa.
Joo noita vaihtoehtoja olen itsekin pohtinut, että löytyisikö mieleinen työ juuri jostain kädentaitoisesta hommasta, koska siinä saisi vähän balanssia tuon sijoittamisen oheen ja jotain mielekästä puuhaa. Kokeilemallahan sekin selviäisi, isoin ongelmani on ehkä juuri kärsivällisyys sen suhteen, että uskottelee kokoajan itselleen että pitäisi olla satavarma siitä mitä tulee tekemään tulevaisuudessa, vaikka tässä tilanteessahan pitäisi varmasti tehdä juuri päinvastoin, niin kuin asiasta mainitsitkin.
Laitan lukulistalle nuo linkkaamasi kirjoitukset!
Tosiaan kryptoista olen aina perinteisessä sijoitusmielessä ollut aina skeptinen, vaikka Bitcoiniin ja lohkoketjuihin tutustuinkin jo joskus vuonna 2014 koulun yhteydessä. Spekulointiin ne mielestäni käyvät, mutta muuten olen sen verran old school suht nuoresta iästä ja IT-alalla toimisesta huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen), että keskityn siihen mitä osaan – eli liiketoimintojen arvioimiseen. Korkealla riskillä (kuten kryptoissa) kuitenkin mahdollisuus on koviin tuottoihin, kuten tilanteesikin hyvin osoittaa ja sen voin allekirjoittaa, että kryptoihin sukeltaminen on erittäin yleinen kaninkolo. Itselläkin kavereita ja tuttuja, jotka ovat näin tehneet, mutta heillä ei tulos ole ollut niin positiivinen kuin sinulla.
Tämä on myös hermoille huomattavasti kivempaa, koska laadukas johto, liiketoiminta ja työntekijät luovat arvoa ilman, että joudun itse pörssikursseja aktiivisesti tuijottelemaan – sen takia päivittelen sijoitusmenestystäni ja varallisuudenkasvua puolen vuoden välein, koska pyrin olemaan pitkäjänteinen ja sitä samaa viestimään kaikille lukijoilleni.
Ja juurikin näin. Olen itsekin kärsimätön persoona pohjimmiltani ja pitkäjänteisyys niin elämässä kuin sijoittamisessa on pitänyt vain opetella. Voin kuitenkin sanoa, että se on kannattanut, koska sen mukana tulee mielen tyyneys, jota ei nuorempaana vielä ollut.